Pahoittelen, että kirjoitan nyt jatkuvasti asiallisesti. En tee sitä mielelläni. Meneillään on polemiikki ja saan nyt ehkä ensimmäisen kerran hyötyä blogistani. Ei tarvitse kaupitella vastineita eikä oikaisuja kenellekään.
Päivi Tiilikka, joka on hyvä tutkija ja miellyttävä ihminen, antoi sunnuntai lehdessä lausunnon, joka oli oikea mutta vajaa ja siten harhaanjohtava.
Hän sanoi, ettei kuolleella ole yksityisyyden suojaa.
Se on totta, mutta lause on yhtä tyhjä kuin toteamus, ettei kuolleella ole äänioikeutta. Rikoslain kohta on kirjoitettu suojaamaan elämänmenoa.
Tiilikka jätti sanomatta, että myös kuollut ihminen voi kuulua elävän ihmisen yksityisyyden piiriin.
Äiti menettää tapaturmassa lapsensa. Onko lain mukaan siis lupa julkaista ruhjoutuneen pienen vainajan kuva ja ruumiinavauspöytäkirja?
Ei ole. Nämä asiat kuuluvat äidin yksityisyyden piiriin.
Yksityisyyden suoja estää levittämästä tietoa, että NN:n lapsi harhautui huumeisiin ja hukuttautui.
Nykyisin läheisimmät saavat jopa vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä menetettyään omaisensa esimerkiksi tapon tai kuolemantuottamuksen uhrina.
Tiilikan nimiin pantu lausunto oli hiukan epäselvä toisestakin kohdasta. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaan rikoksen uhrien kuvia ja selostuksia heidän vammoistaan ei liitetä asianosaisille toimitettavaan pöytäkirjaan.
Tämä on vanha käytäntö.
Sama koskee mielentilan tutkimuksen papereita.
Laki viranomaistoiminnan julkisuudesta määrää, että terveyttä, varallisuutta ja vastaavaa koskevat tiedot ovat viranomaisen hallussa salaisia 25 vuotta.
Lääkäreiden paperit, sairaaloiden kortistot ja vastaavat ovat salaisia, vaikka potilas olisi kuollut.
Henkilörekisterilaissa luetellaan arkaluonteiset henkilötiedot. Tietosuojalautakunta on ottanut kantaa jopa hautakivien systemaattiseen valokuvaamiseen.
En usko, että mitään sellaista on nyt tekeillä.
Aiheen huolestumiseen sain Jokelan koulusurmien aikana. Silloin kävi ilmi, että media ahdisti ihmisiä törkeästi ja vetosi tietysti sananvapauteen. Kerroin tässä blogissa ja radio-ohjelmassa tapahtuneista, kuten siitä, miten vaikea auttajien oli ollut pitää joitakin median edustajia välimatkan päässä kriisikeskuksesta.
Jokelan koulun oppilaat ottivat yhteyttä ja julkaisin tässä 19.5.2008 heidän pyynnöstään selvityksen otsikolla ”Selostus tiedotusvälineiden toiminnasta Jokelassa”.
"Henkilörekisterilaissa luetellaan arkaluonteiset henkilötiedot." - Henkilötietolaissa.
VastaaPoistaSiis virallisia asiakirjoja vainajasta ei saa noin vaan julkaista?
VastaaPoistaMutta muuten vainajasta saa kertoa mitä vain haluaa, jopa täysin perättömiäkin juttuja?
Kuten vaikkapa Mannerheimin homoudesta ja suhteesta ulkomaalaiseen sotilaspalvelijaansa. Siitähän on muodostunut jo puolivirallinen totuus, joka elää omaa elämäänsä.
Edesmenneen Kemppinen-radio-ohjelman blogi ei taida enää elää, joten kysyn täällä: eräät päätoimittajat toimittivat ohjelmassa olleesta Jokela-puheesta tekstin, jonka Kemppinen luki ilman lisäkommentteja - paitsi että mietti ääneen oliko kyseessä oikaisu vai vastine.
VastaaPoistaSittemmin Jokela-journalismista valmistui erilaisia selvityksiä. Tuliko päätoimittajilta niiden jälkeen jatkoreaktioita, esimerkiksi anteeksipyyntöjä?
"Äiti menettää tapaturmassa lapsensa. Onko lain mukaan siis lupa julkaista ruhjoutuneen pienen vainajan kuva ja ruumiinavauspöytäkirja?
VastaaPoistaEi ole. Nämä asiat kuuluvat äidin yksityisyyden piiriin."
Kemppinen väitää.
Muutetaan tapausta seuraavasti, esimerkki todellinen.
Mikäli äitiä epäillään lapsensa murhasta, onko tällöin lupa julkaista kuva ja ruuminavauspöytäkirja?
Muuttuuko vastaus, jos äiti kuolee synnytyksen jälkeen verenvuotoon?
Sekoittaako Kemppinen nyt tahallaan tai tuottamuksellisesti soppaa, josta pitäisi erottaa asiakirjat[asiat], jotka ovat julkisia, mutta joiden julkistaminen mediassa voivat loukata yksityisyyttä?
Mika Lako
Maalikko
Tallinna
Ad Mika Laakso: - ei niitä kuvia silloinkaan julkaista.
VastaaPoistaLaki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 30.3.2007 /370
8 § Oikeudenkäyntiasiakirjan julkiseksi tulemisen ajankohta
Jollei tässä laissa säädetä tai sen nojalla määrätä oikeudenkäyntiasiakirjan salassapi-dosta, oikeudenkäyntiasiakirja tulee julkiseksi seuraavasti:
1) tuomioistuimelle toimitettu oikeudenkäyntiasiakirja muussa kuin 2 kohdassa tarkoitetussa rikosasiassa asiaa ensimmäisessä oikeusasteessa käsiteltäessä, kun asia on ollut esillä suullisessa käsittelyssä tai, jos asiassa ei toimiteta suullista käsittelyä, kun annetaan ratkaisu pääasiassa;
2) oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 5 a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä tuomioistuimelle toimitettu oikeudenkäyntiasiakirja, kun vastaajan suostumus asian ratkaisemiseen sanotussa menettelyssä on saapunut käräjäoikeudelle;
3) tuomioistuimelle toimitettu oikeudenkäyntiasiakirja muissa kuin 1 kohdassa tar-koitetuissa asioissa, kun asiaa käsittelevä tuomioistuin on sen saanut;
4) tuomioistuimen ratkaisun sisältävä oikeudenkäyntiasiakirja, kun se on annettu tai kun se on asianosaisen saatavissa;
5) tuomioistuimen jäseniä varten tuomioistuimessa laadittu esittelymuistio ja siihen verrattava muu asian valmistelemiseksi laadittu oikeudenkäyntiasiakirja, kun asian käsittely siinä tuomioistuimessa on päättynyt;
6) muu tuomioistuimessa laadittu oikeudenkäyntiasiakirja, kun se on allekirjoitettu tai vastaavalla tavalla varmennettu.
Tuomioistuin voi määrätä, että 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu oikeuden-käyntiasiakirja tulee julkiseksi momentissa säädettyä aikaisemmin, jos on ilmeistä, että julkiseksi tuleminen ei aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä, taikka jos julkiseksi tulemiselle on painava syy.
= = =
AD Tapsa P: - eräitä virallisia asiakirjoja, joista esitän esimerkkejä (ruumiinavauspöytäkirja jne.).
VastaaPoistaMinun tulkintani (ei laissa, jossa viitataan asianhaaroihin): 50 vuotta riittä aina, 25 vuotta useimmiten.
Hiljan kuolleen omaiset voivat nostaa kunnianloukkausjutun asiassa tyyppiä "Murha- kustaa" (Mannerheim).
Tämä ei nyt enää mene silmien piikkiin:
VastaaPoista"Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaan rikoksen uhrien kuvia ja selostuksia heidän vammoistaan ei liitetä asianosaisille toimitettavaan pöytäkirjaan."
Mutta asianomainen kyllä saa nämä tiedot jos niitä pyytää nähtäväkseen.
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta, 2 luku 12 § Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin:
Asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä, jollei 2 momentista muuta johdu.
Muuten olen sitä mieltä, että yksityisyyttä varjellaan näissä "noloissa" tapaukissa turhankin paljon. Pitäisi ymmärtää, että raakojenkin ja raflaavien yksityiskohtien asiallinen käsittely vähentäisi niihin liittyvää mystiikkaa eivätkä rikoksen uhrin kuvat ole uhrille häpeäksi, vaan tekijälle. Koko häpeäkäsite on käännetty nurinniskoin.
Sain tässä hiljan tutustuttavaksi oikeuslääkärin lausunnon tapauksesta, jossa ilmeisen hoitovirheen takia vanhus oli kuollut ennen aikojansa. Vainajan omaisenkin mielestä se oli hyvin kirjoitettu, täyttä asiaa ja kuitenkin sellainen, että siitä oli luettavissa kunnioitus sekä vainajaa että tämän omaisia kohtaan.
Ad Rienzi: - vastaus kysymykseesi: ei hiiskahdustakaan.
VastaaPoistaKorjaus: Mika Lako pro Mika Laakso.
VastaaPoistaSilmäni...
Ad alo: totta kai. "Saada tieto".
VastaaPoistaAd Omnia: - Täsmennän ja toistain: asianosaisten kappaleisiin liitetään myös salassapidettävää aineistoa, joka myös merkitään salassapidettäväksi.
VastaaPoistaJos asianosainen eli tyypillisesti rikoksen uhri toimittaa tällaista aineistoa julkisuuteen, hän syyllistyy salassapitorikokseen.
Muista pöytäkirjoista, esimerkiksi lehdistön tilaamista, puuttuvat nämä salassa pidettävät asiakirjat.
Kysyin tämän päivän käytäntöä varmuden vuoksi - asianajajilla on ongelmia, kun he eivät saa esimerkiksi rikosrekisterin otteita haltuunsa.
Lipposen ykköshallituksen viime metreillä eduskunta hyväksyi julkisuuslain, joka on pitkälti juosten kustu. Se jätti viranomaisille niin paljon harkintavaltaa, että vieläkään kukaan ei tiedä, missä mennään. Oikeustoimittajat ry on joutunut tekemään laillisuusvalvojille kymmeniä kanteluja, vaihtelevalla menestyksellä. Ne ovat jäävuoren huippu.
VastaaPoistaKemppinen mainitsi, että asianosainen syyllistyy salassapitorikokseen, jos kertoo salassapidettävän asiakirjan sisällöstä. Onneksi vielä on voimassa lähdesuojalaki: se merkitsee, ettei toimittajan tarvitse juuri missään tilanteessa paljastaa lähdettä, jos se ei ole viranomainen (silloinkin vasta tuomioistuimen määräyksellä).
Oikeustoimittajana olen käyttänyt tällaisia tietoja. Niillä on silloin tällöin aiheutettu kärsimystä, mutta ei asianosaisille, vaan mokailleille viranomaisille.
Muuten, ei yksityisyyden suoja salassapidettävissä asioissa aina rajoitu kymmeniin vuosiin. Syyttäjät ovat ruvenneet joihinkin syyttämättäjättämispäätöksiin merkkaamaan, että päätös on salainen, kunnes kaikkien asianosaisten kuolemasta on kulunut 50 vuotta. Jos asianosainen on pieni lapsi (käytännössä seksuaalirikosepäily), joka elää satavuotiaaksi, paperit pysyvät salassa noin 150 vuotta. Jos juttu menee oikeuteen, maksimi on 40 vuotta.
Jokela-uutisoinnista jeesustellaan edelleen siinä sävyssä, että tomittajakunta jotenkin moraalisesta ala-arvoisuudestaan ja julkeudestaan johtuen loukkasi ihmisiä. Mutta kun kyseessä oli meillä ihan ennenkuulumaton tapaus, jollaiseen ei ollut osattu miettiä pelisääntöjä. Kauhajoen kohdallahan tilanne oli jo toinen.
Nyt Hesari lähes päivittäin julkaisee 50 vuoden takaisia Tulilahti-uutisia, jollaisia ei nykyisin kirjoitettaisi. Pitäisikö näitäkin vainajia ruveta jälkikäteen halveksimaan? Tunsin aikoinaan useita Heinävedellä työskennelleitä journalisteja (niitä oli siellä paljon). Olivat samanlaisia sodankäyneitä miehiä kuin tutkivat poliisitkin, ehkäpä siitä syystä viranomaiset ja journalistit tulivat toimeen keskenään. Aika aikaa kutakin.
Ongelma kuolemassa on se, että se on aina muitten ongelma uskovat ne, jotka laittavat itsensä Jumalaksi.
VastaaPoistaTästä syntyy heille ihan oma ego joka häärii ja hyyrrää ja me muut, joilla on vain itsemme ja miinusmerkki syvimmillään (miinus=katoava, negatiivinen) niin meistä tulee vain väärinpäin kuten Hämähäkki.
Twisted, ylösalas, wrong, tapettaviakin kenties jos huonosti käy (ja meistä on suuri osa naisia koska me olemme synnyttäneet uutta ja antaneet elämämme jo sen tuskan kautta ja toivomme elämän jatkuvan muille hieman helpommilla etumerkeillä.
Seksuaalinen häirintä tämä Kuolemako? Hmm
Kirjoitetaan hoonosti koska se on väärää. Kirjoitetaan kun kerran on luukku.
Ad Anonyymi: - lue nyt se Jokelan paperi. Sen löydät blogin hakuruudusta kirjoittamalla "Jokela".
VastaaPoistaTilanne oli tietysti ennenkuulumaton ja monet ylilyönnit ymmärrettäviä.
Silti: toimittaja ja valokuvaaja menivät omasta aloitteestaan viemään kuolinviestiä erään lapsen vanhemmille ja valokuvaamaan aidot ilmeet.
Toinen toimittaja tunkeutui kirkkoon kriisikeskukseen papiksi tekeytyneenä ja ryhtyi puhuttamaan suunniltaan olevia lapsia.
"Jeesustelu" on osuva nimitys tällaisen paheksumiselle.
Mies mainitsi muistaakseni jotain myllynkivestä kaulaan.
Jukka,
VastaaPoistaMainitsemasi aitojen ilmeiden kuvaamiset ja papiksi tekeytyminen ovat tilanteita, joissa itse olisin valmis käyttämään väkivaltaa kivun tuottamiseksi opetukseksi noille niljakkeille ja tietenkin sitten kantamaan tästä aiheutuvat seuraukset.
Naapurini oli aikoinaan turhan villien naapurin kakaroiden kanssa menetellyt näiden irvaillessa: "et sinä uskalla mitään meille tehdä, kun kiinni käyminen on rikos" toteamalla vuorostaan: "Tarvittaessa otan niskasta kiinni. Mahdollisesti aiheutuvat sakot maksan ilomielin!". Kuri oli kuulemma palannut pihapiiriin. Kakarat eivät hoksanneet tehdä ilmoitusta laittomasta uhkauksesta :-)
Yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan HE:n 184/1999 eräs kohta kuuluu (ks. s. 16-17):
VastaaPoista"Esityksessä ei ehdoteta yksityiselämän loukkaamista koskevan rangaistussäännöksen soveltamisalan laajentamista siten, että väkivaltaisesti kuolleen henkilön yksityiselämän loukkaus, joka aiheuttaa kuolleen läheisille kärsimyksiä, tulisi rangaistavaksi. Sen sijaan eduskunnan äskettäin hyväksymässä laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) on säännös, jonka mukaan esitutkinta-asiakirjoihin sisältyvät yksityiselämään liittyvät arkaluonteiset tiedot jäävät esitutkinnan päätyttyäkin salaisiksi."
Eli esitutkinta-asiakirjat ovat salaiset, mutta jos esim. henkilö saa muuta kautta kuin salassa pidettävästä asiakirjasta selville vainajan yksityiselämään kuuluvia seikkoja, ne voi lain mukaan julkaista. Aika kamalaa läheisille, mutta tämä näyttää olevan lainsäätäjän tahto.
Ennakkopäätöksen KKO 2009:3 perusteella salassapidettäviä tietoja julkaiseva voi syyllistyä osallisuuteen salassapitorikokseen ja tämä ehkä siitä riippumatta, saadaanko varsinainen tiedon vuotaja selville.
Ad Anonyymi: tilane ei onneksi ole tuo - ks. uusi L oikeudenkäynnin julkisuudesta (2007) rangaistussäännöksineen ja L viranomaistoiminnan julkaisuudesta, 6 luku.
VastaaPoistaSäännökset ovat hiukan piilossa, mutta mm. rikoksen uhria koskevan lääkärinölausunnon julkaieminen on selvästi rangaistava teko.
Mutta jos ei julkaista lääkärinlausuntoa sellaisenaan, vaan siitä ilmeneviä tietoja? Ja jos julkaisija on saanut tiedot vainajalta tämän eläessä, tai vainajan sukulaisilta joko ennen tai jälkeen kuoleman? Jos tietoa ei ole saatu mistään asiakirjasta, vaan se on tiedetty muuten vaan, ei sen julkaiseminen voine olla rangaistavaa, ainakin jos asianomainen ei tiedä ko. asiakirjan olemassaolosta tai sisällöstä.
VastaaPoistaJa tuolloin ei läheisilläkään ole nokan koputtamista, paitsi jos kyse on jostain tarttuvasta sairaudesta, jonka paljastaminen paljastaisi myös läheisten terveydentilasta jotain.
It is possible and necessary :) to discuss infinitely
VastaaPoistaKatselin tekstejäsi ja mietin, oletko koskaan kirjoittanut työnantajan ja omaisten oikeuksista vainajan digitaaliseen jäämistöön. En löytänyt mitään. Etsin ehkä huonosti. Et varmaan kaipaa aihe-ehdotuksia lukijoiltasi, mutta lukisin mieluusti tätä koskevia ajatuksiasi.
VastaaPoista