2. kesäkuuta 2009

Sana sanaa vastassa




Julkisuudessa esiintyy tavan takaa virhe ja väärinkäsitys, jonka yritän nyt oikaista.

Jotain esitutkintaa ei voida aloittaa, syytettä nostaa tai rangaistukseen tuomita, koska asiassa on vain ”sana sanaa vastassa”. Se tarkoittaa, että rikosasiassa asianomistaja ja syytetty, riita-asiassa kantaja ja vastaaja esittävät ydinasian aivan ristiriitaisesti.

Otan asian esiin siksikin, että muotirikoksissa – ahdistelu, kiusaaminen – olen nähnyt jopa hallinto-oikeuden eksyvän peruskysymyksissä.

Jos joku väittää, että häntä on tuijotettu eduskunnan hississä loukkaavasti, hän sanoo siis olevansa rikoksen uhri eli asianomistaja. Hänen ja aikanaan virallisen syyttäjän, jos tämä käyttää puhevaltaa asiassa, on näytettävä syyte toteen.

Asian tekninen nimitys on todistustaakka. Hissiesimerkissä ilmiannettu kiistää eli sanoo, ettei hän ole mitään tuijotellut eikä tarkoittanut eikä syyllistynyt rangaistavaan tekoon. Ellei hississä ollut muita, ”esitutkintakynnys” ei ylitä eli poliisi ei luultavasti ota asiaa selvitettäväksi. Todisteita ei ole, ei voi olla.

Rikosoikeuden yksi perusperiaate on legaliteetti. Rangaistukseen voidaan tuomita vain teosta, jonka laki määrää rangaistavaksi. Sitkeän huhun mukaan joku olisi ammuttu Varkaudessa 1918 kenttäoikeuden päätöksellä ”yleisestä vittumaisuudesta”. Nimenomaan tämä on lainvastaista. Tuollaista rikosta ei laki tunne (ja jos tuntisi, maan vankiluku kasvaisi räjähdysmäisesti).

Toinen perusperiaate on todistaminen. Rangaistukseen ei voi tuomita, ellei teko ole joko myönnetty, siis syytetyn toimesta, tai todistettu tapahtuneeksi, tavallisimmin kuulemalla oikeudenkäynnissä todistajia. Syytetyn ei tarvitse tietää, että hänen menettelynsä on lain kieltämä; näitä tilanteita esiintyy joskus esimerkiksi vero- ja tullirikoksissa. ”Tietämättömyys lain sisällöstä ei pelasta.” Sitä vastoin hyvin useat teot ovat rangaistavia vain tahallisina. Lääkäriä, joka leikkaa sairaalassa potilaan, ei voi tuomita pahoinpitelystä, koska häneltä puuttuu tahallisuus. Hän on tehnyt sinänsä pahoinpitelyltä näyttävän teon eli viillellyt veitsellä poistaakseen potilaalta tulehtuneen umpisuolen, ei vahingoittaakseen häntä.

Teko on tuottamuksellinen, kun tekijä on menetellyt moitittavan varomattomasti. Kuoleman tai ruumiinvamman tuottamus liikenteessä tiedetään. Tekijä ei ole missään tapauksessa tarkoittanut vahingoittaa toista ihmistä, mutta on sen sijaan varomattomasti ja ympärilleen katsomatta ajanut kärkikolmion takaa toisen eteen.

Riita-asiassa todistustaakka on kantajalla. Kun vaatii suoritusta antamastaan velasta, on esitettävä oikeudelle velkakirja tai muu todiste, josta käy ilmi, että tällainen saatava on todella olemassa (ellei vastaaja myönnä, että näin on).

Vahingonkorvausasiassa kantajan on osoitettava, että huoltoyhtiö laiminlöi tehtäviään, kun katu oli kuudetta päivä hiekoittamaton niin että hän kaatui ja katkaisi jalkansa.

Mutta kaupantekotilanteissa ja useissa muissa asetelmissa toteutuu käännetty todistustaakka. Veit autosi korjaamolle, ja nyt sieltä kerrotaan, että auto on jotenkin kadonnut ja mistäpä he tietäisivät, mihin se on joutunut. Paska juttu.

Ei kelpaa. Todistat vieneesi auton korjaamolle (ellei vastaaja myönnä tätä todeksi), ja sen jälkeen korjaamo, joka harjoittamansa elinkeinotoiminnan johdosta on velvollinen pitämään enemmän kuin kohtuullisesti huolta asiakkaan haltuunsa uskomasta omaisuudesta, onkin velvollinen todistamaan, että auto katosi jostain sellaisesta syystä, joka ei ole korjaamon vastuulla. Olit jättänyt autosi illalla korjaamon aitaamattomaan pihaan ja virta-avaimet lukkoon.

Toinen esimerkki: tilasin kirjan verkkoantikvariaatista, ja kirjan ilmoitettiin olevan hyväkuntoinen. Kun olin maksanut sen ja hain sen postista, kävi ilmi, että sivuja oli revitty ja kirjan päälle oli ilmeisesti oksennettu (keksitty esimerkki). Myyjän on osoitettava, että vika ei ollut hänen, kun minä olen osoittanut maksaneeni kunnoltaan tavallisen kirjan. Käytännössä myyjä ei onnistu.

Nämä ovat alkeita, mutta kuten jo sanoin, alkeita ei välttämättä osata. Täysin todistamatta jäävä syytös, vaikkapa juuri ahdistelusta, on pahimmassa tapauksessa perätön ilmianto, josta rangaistaan.

En tiedä, käsittävätkö lukijat, miten suuri ero on todisteiden riittämättömyyden ja – nähdäkseni jossain Saloniuksen tapauksessa – sen syyttäjän ratkaisun välillä, että rikosta ei ole tapahtunut.

Ainakin ennen luultiin, että poliisitutkinta melkein todistaa, että lakia on rikottu ja rajusti. Näin ei ole. Poliisi selvittää, onko rikosta tapahtunut. Syyttäjä selvittää, onko rikos ja rangaistavuuden mahdollisesti edellyttämä tahallisuus todistettavissa.

”Sana sanaa vastassa” ei ole siis välttämättä umpikuja. Ja jos riidellään vaikka virheellisestä työsuorituksesta, asiaa eivät ratkaise sanat vaan tilanteen toteaa asiantuntija (tavarantarkastaja tai muu) tai tuomioistuin ottaa ja pitää katselmuksen paikan päällä. Ellei kantaja kykene osoittamaan, että työ todella on sopimuksenvastaisesti virheellistä, kanne hylätään ja kantaja saa kulut korvatakseen.

Olen nähnyt usein, että juttu voitetaan yhdellä sanalla – ”kiistetään”.

29 kommenttia:

  1. 1. ... ”Tietämättömyys lain sisällöstä ei pelasta.” Sitä vastoin hyvin useat teot ovat rangaistavia vain tahallisina...

    Siksikö asianajajat ennen käsittelyä neuvovat asiakasta olemaan muistamatta, jos oikeudessa esitetään hankala kysymys?

    2. ... perusperiaate...
    Eikö jo "periaate" tarkoita perusajatusta? Miksi "perusperiaate"?

    VastaaPoista
  2. Ad Anonyymi: - asinaajajista kertomasi liittyy kai syytetyn puolustamiseen. Syytetty ei ole todistaja. Hän ei ole velvollinen todistamaan itseään vastaan. Käsityksesi asianajajista tuntuu perustuvan televisioon, ei todellisuuteen.


    Oikeusteoria tuntuu sääntöjen ohella monenlaisia periaatteita. Sellainen on esimerkiksi joutuisan käsittelyn periaate. Suuri osa alan tutkimuksesta luokittelee näitä periaatteita.

    Periaate ei tarkoita perusajatusta, vaan yleisluonteista kriteeriä.

    Termiä (first principles) käyttivät mm. Isac Newton ja Yhdysvaltain perustuslain kirjoittajat.

    VastaaPoista
  3. Rohkenen olla eri mieltä leikkavan kirurgin tapauksesta. Se, että kirurgi ei potilasta leikatessaan syyllisty pahoinpitelyyn, perustuu siihen, että potilasta hoidetaan käyvän hoitokäytännön mukaisesti. Tämän käytännön mukaisesti suurempi haitta, kuolema tai vakava sairaus, estetään tai pyritään estämään pienemmällä haitalla, pahoinpitelyn tunnusmerkit täyttävällä toimenpiteellä. Tahallisuus ei liity tähän mitenkään. Pahoinpitely rikoksena ei edellytä tahallisuutta itse pahoinpitelyn osalta, se voi olla myös jonkin muun toimen sivuvaikutus. Ja lisäksi kirurgi leikkaa kyllä ihan tahallaan. Ei hän skalpellia vahingossa heiluta.

    Lääketieteellisten toimenpiteiden tekeminen on rajattu tarvittavan koulutuksen saaneisiin. Muutenhan homma leviäisi käsistä monellakin tavalla. Jos maallikko ryhtyy samoihin hommiin, pahoinpitelysyyte on varmasti tulossa. Poikkeuksen voi muodostaa tilanne, jossa ammattiapua ei ole saatavilla eikä toimenpiteelle ole vaihtoehtoa.

    VastaaPoista
  4. Ad Alo: ei nyt ihan noinkaan. Haluan tässä yksikertaistaa. Hoitotoimen rankaisematta jääminen - myös muun kuin lääkärin tekemänä - selitetään tavallisimmin loukatun suostumuksella, joka voi olla (tajuton potilas) oletettu.

    Ks. Heinonen ym. Rikosoikeus 2. p. 2002 s. 775 ss.

    VastaaPoista
  5. On tosiaan ihmeellistä, miten esitutkinnan aloittaminen ja syyllisyys samaistetaan. Hyvä esimerkki elävästä elämästä: varusmiespalveluksen aikana tupakaverini myöhästyi lomalta palatessaan puoli tuntia. Syynä oli se, että linja-auto oli moottorivian takia myöhässä, mistä miehellä oli asianmukainen todistus.

    Seuraavana päivänä asiasta toimitettiin esitutkinta. Eräs jaoksen kouluttajista kuulusteli, kesken maastoharjoituksen, kannon nokassa istuen, tupakaverini. Yksityisyyden takaamiseksi etäisyyttä harjoitukseen oli n. 30 m. Kuulustelutodistajana toimi eräs toinen tupakaverini. Miehet palasivat niukkasanaisina. Kuulustelun sisällöstä oli kielletty puhumasta sanaakaan. (En käsitä, mihin tämä perustui.)

    Harjoituksen tauolla pidettiin itsestään selvänä, että tupakaverille olisi tulossa poistumiskieltoa, kun kerran "esakin" oli tullut. Ei "esaa" ilman "pekkaa". :-) Hämmästys oli suuri, kun lopputuloksena olikin aliupseerikoulun johtajan päätös: "Rikosta ei tapahtunut. Jätetään silleen."

    VastaaPoista
  6. in a nutshell: sana sanaa vastassa, esim. raiskauksissa, uskotaan asianomistajaa - josei ole erityistä syytä kiistä hänen sanansa.

    VastaaPoista
  7. Maassamme, jossa ei enää eroteta totuutta huhuista rupeaa olemaan kolmas alue (harmaa alue, grey zone) jossa kränä itsessään - kiista itsessään - on se tavoiteltava asia. Tämä on poliittinen teko, jolla on tarkoitusta ylläpitää omat riskit pienenä falsifioimalla ne, joiden kyvyt luovat uhan. Eikö voisi sanoa, että se mitä pääministeri kohtasi oli osittain tämänkaltaista murtamista; yritys murtaa Vanhanen. Hän ei silti murtunut joka oli hyvä asia, mutta yrityksiä riitti. Sama koskee politikkoja ylipäänsä ja lopulta kääntyvät tuskissaan kuten Henrik Lax nyt.
    Eivät enää kehtaa puhua ja kun ovat joutuneet kunnon stalkkauksen uhreiksi ja saaneet kunnolla todeta, miten sadismi toimii kun se otetaan käyttöön käyttätytymistieteen luomilla tietotaidoilla sopivasti näkymättömästi - voimme sanoa, että kiista on itsessään tehnyt sitä mitä roistot halusivat ilman, että roistot edes likasivat omaa mainettaan: päinvastoin voivat hymysuin vedota narreihin ja provokaatioon ja sääliä vähän yleisen huvin kannalta.

    Jotta kansa saisi nauraa. Sehän päättää lopulta kaiken: jotta vain ei aiheutettaisiin mitään pahaa oloa, ei myöskään juristeille, joiden elämä on kuin Herran Kukkarossa.

    --

    Sana ei siksi enää ole todistuskelvollinen pian ollenkaan: ollaan jo niin taitavia tässä understructure-pelissä jota pitää tajuta tiedollisesti jotta sen voisi ymmärtää. Tilanne vastaa sitä, kun jäähallissa on moottoripyöräilijä, jonka pörisevä motskari ajaa teltan läpi - ja häviää täysin. Ääni ja kone häviää. Miestä ei enää ole.

    Sana käyttäytyy kuin tämä tilanne koska sana ei ole olemassa, se on vain informaatiopölyä. Sama temppu kuin hallusinaatio, joka aikaansaatiin hologrammitekniikalla: ei ollut alkuunkaan oikeaa miestä. Oli alunperin hologrammi.

    Kuka nyt lähtökohtaa voisi miettiä falskiksi; siitähän ongelma ns. alkaa.

    ...

    Tämä on ja tulee olemaan aikamme suuri temppu millä nyt nostavat Pyhä Henrikin haamun jälleen kuolleista ja nostavat Pirttipolku 11:n portaille. Herran pieksut meidän kakara-
    valtioita ja niiden kakarajohtajia kakaratempuissaan ja kakara-aikeissaan. Jeesus myytiin siis jo uudestaan: nyt vain uusilla evidensseilä jotka kuulemma löytyi äsken Göteborgista.
    Onpa uskottavaa (kävin teologisessa kuuntelemassa Stemmoista luennon; herranen aika sanon minä, minne muutan Kemppinen; missä on aikuisille maa?)


    Kakara-logiikka on siis aivan jotain uutta.

    VastaaPoista
  8. Ensimmäinen anonyymitiistaina, 02 kesäkuuta, 2009

    Ei televisioon, vaan itse syytettynä olemiseen oikeassa oikeudessa, mutta "televisiomaassa".

    VastaaPoista
  9. Kemppinen näyttää hissiesimerkissään hieman "oikaisevan". Kyllä asianomistajan kertomus näyttöä on, muutenhan esimerkiksi valtaosa lapsen hyväksikäyttö- tai seksuaalirikostapauksia jäisi kokonaan tutkimatta, jos asianomistajan kertomus ei ylittäisi edes tutkintakynnystä. Toinen asia tietysti sitten on se, mihin hissitapauksessa asianomistajan kertomus ilman muuta näyttöä riittää.

    Muuten kyllä ihan asiallinen kirjoitus ja varmaan totta, että näyttötaakka jää helposti liian vähälle huomiolle oikeudenkäyntien kommentoinnissa.

    VastaaPoista
  10. JK: "Syytetty ei ole todistaja. Hän ei ole velvollinen todistamaan itseään vastaan."

    Olen ollut ymmärtävänäni tuon jopa niin, että syytetyllä on oikeus suorastaan valehdella!?

    Jos näin on, niin eikö se ole aika typerää?

    VastaaPoista
  11. Jäi kiinnostamaan vielä tuo hissikeskusteluesimerkki. Jos siis A kokee B:n tuijottaneen sopimattomasti ja tekee ilmiannon, joka sitten raukeaa jossain vaiheessa todisteiden puutteeseen, mahdollisesti jo ennen esitutkintaa, millä ehdoin tästä sitten napsahtaa A:lle syyte perättömästä ilmiannosta, ja voiko B perätä korvauksia kunnianloukkauksesta? Loukkaus eli perätön ilmiantohan on helppo todistaa, mutta pitääkö siinä tapauksessa erikseen todistaa se alkuperäinen häirintäepäily perättömäksi?

    VastaaPoista
  12. SANA SANAA VASTAAN...

    Ainakin engl.kielisissa maissa kokenut jury tai tuomari lahtee siita, etta asianomainen tai todistaja muistaa a-i-n-a jossain maarin vaarin.
    Harkintaa harjoitetaan sen suhteen, kuinka paljon on puppua ja paljonko voisi olla ihan uskottavaa.

    Nainollen joku dokumentti voi nousta arvoon arvaamattomaan, koska se ei muista yleensa vaarin.
    Dokumentein tuettu juttu on aivan toista kuin pelkastaan muistettu juttu.

    Nainko on marjat?

    VastaaPoista
  13. Nimismies, lähes sukua, kuoli tapaturmaisesti kotonaan, jossa ei ollut yksin. Omaiset olivat suuttumuksesta mykkinä kun paikallislehdessä siteerattiin poliisia: "Kuolemaan ei epäillä liittyvän rikosta." Olisiko pitänyt.

    Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen koetaan monessa ammattikunnassa hankana. On tavallaan kummallista, että silmää räpyttämättä todistamme henkilöllisyyden pankkitiskillä nuorelle tradenomiopiskelijalle, mutta valkohiuksinen asianajolaamanni ei kehtaa kysyä taustoja asiakkaaltaan.

    Todistustaakan jako on ei-prosessualistille usein arpomista, kellähän siitä pitäisi olla todistustaakka. Jura novit curia, mutta ignorantia nocet - vaikkei curiaa!

    VastaaPoista
  14. Pääsin viikonvaihteessa seuraamaan tieliikennettä kuljettajana ja vielä enemmän navigaattorina. Tilanteita, jotka voivat johtaa sanaan sanaa vastaan riittää. Niitä tulee tunnissa kymmeniä. Vanha moottoritieaksiooma pitää paikkansa: "Edelläsi menevä ajaa aina hitaammin kuin perässäsi tuleva." Ohittajien paluu oikealle kaistalle ohitetun eteen on holtitonta. Arvelen, että harjoittelu Saksan moottoriteillä voisi auttaa.
    Vilkun käyttö on satunnaista myös kaupunkialueella. Otaksuttavasti nuppi on jäänyt jumiin.
    Olen päättänyt noudattaa niitä ohjeita, joita tienpitäjä merkinnöillään antaa. Vaikka kaikki muut kuljettajat ajaisivat ylinopeutta, niin minun ei tarvitse.
    Sompaamassa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  15. Ei asia ihan niin ole kuin ex-tuomari Kemppinen yrittää asioita esittää.

    Esitutkinta voidaan -tapauksesta riippuen - kyllä aloittaa eli esitutkintakynnys voi ylittyä ("on syytä epäillä rikosta"), vaikka asiassa olisikin vain "sana sanaa vastaan."

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: raiskautapauksissa ei yleensä ole sana sanaa vastassa. Teko jättää runsaasti jälkiä, jotka käyvät ilmi lääkärintarkastuksessa.

    VastaaPoista
  17. Ei taa mitenkaan liity aiheisiin
    mutta tulipa vaan mieleen,
    sinnehan kaikenlaista tulee.

    Vaikea oli uskoa kun Veijo Meren
    Tuusulan rantatiesta luin etta Eino Leino oli myos ollut shakin suomenmestari,

    siinahan jannevalia kuin Rautavaaralla,
    ehka enemmankin kun aattelee noita kirjallisia yritelmia..
    http://www.youtube.com/watch?v=-aSxSUy34HU&feature=related

    Noihan voi kasitta jonkinlaisena sielun sommitelmina,
    selatyksina jos tekniikkapuolelle ajautuu.
    Ei nuo suorasanaiset jututkaan huonoja olleet, ei.
    Nykykirjailijoista ei kylla oo mihinkaan,
    eihan niita voi edes aloittaa.
    Ja sit ei toi veskukaan ole ollut huono sommitelemaan. Pahus ku pitaa aina sanoja kayttaa.

    VastaaPoista
  18. Raiskaus voidaan lain mukaan (RL 20:1) toteuttaa paitsi väkivallalla, myös "uhkaamalla käyttää väkivaltaa." Tästä ei välttämättä aiheudu "runsaasti jälkiä", ei välttämättä jälkiä ollenkaan, eli voi olla kyseessä "sana sana vastaan -tapaus," jolloin esitutkinta voidaan käynnistää, jos väitetyn uhrin kertomus on uskottava.

    Sama koskee pakottamista sukupuoliyhteyteen (RL 20:3), joka toteutetaan "vähäisellä väkivallalla" tai "vähäisellä uhkauksella."

    Minkähän rikoksen "hississä tuijottelu" toteuttaisi? Eipä tule mieleen. Jos ko. teosta tehdään ilmianto niin esitutkintaa ei aloitettane siksi, ettei kyseessä ole rikos- vaikka olisi kuinka todistettavasti tuijoteltu.

    Myöskään "ahdistelu" -nimistä rikosta laki ei taida tuntea.

    VastaaPoista
  19. Ad Jyrki Virolainen et alii: - näitä juttuja on ollut jo muutama. Kaipaamasi lait ovat L yksityisyyden suojasta työelämässä ja L miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Myös työturvallisuuslaki tulee kysymykseen. Ks. Finlex "ahdistelu" ja "häiritä".

    Tietämissäni tapauksissa, joista en halua esittää yksityiskohtia, on edetty virkamieslainsäädännön mukaan reittiä hallinto-oikeus - korkein hallinto-oikeus.

    Mielestäni nämä hallinnolliset, virkamiehelle helposti kohtalokkaat sääntelyt ovat arveluttavia.

    VastaaPoista
  20. Hississä tuijottelun rangaistavuudesta: tällaisestahan on lööppijuttu tehty. En minä nyt siitä.

    Eräällä keskustelupalstalla eräs naishenkilö tuomitsi maahanmuuttajamiehet raiskaajiksi joka iikka, koska hänen ollessaan ravintolassa ystävättäret todistivat, että tummaihoinen mieshenkilö oli tuijotellut kyseisen naisen peppua. Kysyin "Niin?" ja naiselta hajosivat rahkeet jokseenkin perusteellisesti. Minusta nämä katsekontaktit ja sen sellaiset osoittavat, että naisasia on jotenkin ymmärretty nykyään väärin. Kopelointi ilman toisen osapuolen lupaa on jo eri juttu.

    VastaaPoista
  21. Blogissaan J.K. kirjoitti rikosasioista ja mainitsi mm. "tuijottelun uhrin" rikosasian asianomistajana.

    Häirintä ja ahdistelu eivät kuitenkaan liene rikoksia eli rangaistavia tekoja. Terminologian suhteen voisi siis olla hieman tarkempi.

    VastaaPoista
  22. Ad Omnia: - johan nyt on kumma!

    Tuijottelu ja ahdistelu on rangaistava teko rikoslain 47 luvun 3 §:n nojalla ja sitä on sovellettu käytännössä (työsyrjintä). Aineellinen sisältö tulee eräissä tapauksissa edellisessä kommentissani viittaamistani lainkohdista.

    Virkamieslain 24 §:n nojalla tuijottelevalle virkamiehelle on määrätty varoitus hallinto-oikeudessa.

    Tämä varoituksena muille lukijoille: ei kannata lukea professoreiden blogeja. Vaikka puhe on vakavista asioista, joku ryhtyy heti "pukittamaan" termivalintoja.

    Minulle on arkistoituna KKO:n ratkaisu, jota pidä oikeusmurhana - eversti Kemppi tuomittiin Viipurin meneettämisestä. KKO:n konseptissa ja lapuissa keskustellaan vain siitä, onko valittava päätöslauselmaan sanonta "lausunnon antaminen raukeaa" vai "asia jää rangaistusta koskevin osin sillensä", kun toinen tuomittu, Bäckman, oli ymmärtänyt tehdä itsemurhan ennen asian lainvoimaiseksi tulemista.

    VastaaPoista
  23. Kemppisen mainitsemassa RL 47 luvun 3 §:ssä on kriminalisoitu työsyrjintä. Lainkohdassa säädetään rangaistus työnantajalle tai tämän edustajalle, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelusuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävä syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan

    1) rodun, etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautuisen tai terveydentilana takia taikka
    2) uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näin rinnastettavan seikan perusteella.

    Minun on vaikea edes kuvitella, että joku olisi tämän pykälän nojalla tuomittu työsyrjinnästä pelkästään siksi, että hän olisi "tuijotellut" jotakuta toista hississä, niin kuin Kemppinen kertoi blogissaan.

    Jos tällainen tapaus on olemassa - Kemppinen ei kerro edes sitä, minä vuonna tällainen rikostuomio olisi annettu ja missäpäin Suomea - olisi todella mielenkiintoista saada tietää siitä.

    Kemppinen ei kerro tarkemmin myöskään "jonkun" hallinto-oikeuden "joskus" antamasta varoituksesta virkamiehelle tuijottelun vuoksi. Hallinto-oikeus ei sitä paitsi voi eikä saa tuomita rangaistusta, vaan sen antama varoitus virkamiehelle on kurinpitoseuraamus. Kurinpitoseuraamus ei ole rangaistus eikä hallinto-oikeuden menettelyssä ole kyse rikosprosessista, josta blogissa puhuttiin.

    Terminologiassa pitäisi olla edes jonkin laista tarkkuutta, vaikka haluaisikin olla kuinka "nokkela" tahansa!

    VastaaPoista
  24. Kädellisiähän tässä ollaan:
    "A female will initiate copulation by pursing their lips and slowly approaching a male, establishing prolonged eye contact. If he does not respond she may reach towards him, touch him, or slap the ground in front of her to attract his attention (Sicotte 2001). (...) A male initiates copulations by approaching the female and displaying at her or touching her and giving a "train grunt" vocalization (Watts 1991)."
    http://pin.primate.wisc.edu/factsheets/entry/gorilla/behav
    "Primate sexual behavior can be broken down into two major categories. The first—proceptive behaviors—are those behavioral cues that individuals display or exhibit in order to announce their receptivity to sexual behavior."
    http://ocw.nd.edu/anthropology/primate-behavior/session-11-sexuality-and-reproduction

    VastaaPoista
  25. "Loukkaava tuijottelu" kuulostaa jo käsitteenäkin niin absurdilta etten käsitä miten sitä ei naureta ulos oikeussalista. Syyte oikeuden halventamisesta vielä perään. Siis joku katsoo toista loukkaavasti? Häh? En osaa edes hahmottaa millaista se voisi olla.

    VastaaPoista
  26. Hei,

    Ihan mielenkiinnosta tuota keskustelua lääkärin laillisesta "silpomisesta", eli potilaiden täysin korrektista leikkaamisesta (hoitokäytäntö) heittäisin ilmaan kysymyksen tai kommentin, että miten tilanne on urheilun kanssa?

    Eli, esim. nyrkkeilijöiden "oikeuden" mätkiä toisiinsa kehässä sääntöjen puitteissa jotenkin ymmärrän, vaikken mitään lakitekstiä aiheesta ole nähnytkään. Molemmat tietävät säännöt, etc, eikä pahoinpitelyä synny.

    Miten on jääkiekon kanssa? Muutama vuosi sitten oli paljon keskustelua "jäätappeluista"? Miksei näitä urheilijoita vastaan ole nostettu syytettä, eli rikosta ei tapahtunut, vaikka veri lensi ja toimittiin täysin sääntöjen ulkopuolella? Eikö pahoinpitely ole "virallisen syytteen alainen", eli asianomistajalla ei ole sanavaltaa siihen että saako häntä pahoinpidellä vai ei?

    VastaaPoista
  27. Miten oikeusturva toteutuu kotirauhan häirinnöissä (heräät ovesi hakkaamiseen klo 2), luvattomissa sisään tyhjään asuntoon tuloissa (ei arvotavaraa viety mutta sotkettu paikkoja miedosti ja/tai viety valokuvia, muistiinpanoja ja muuta asukkaan intiimiä tavaraa)? Toistuvia tapahtumia, hälytyslaitteiden ohitus onnistuu. Ei murtojälkiä. Teot osoitettavissa, asukkaalla ei harhoja eikä muistihäiriöitä. Arvaus perusteluineen tekijästä, todistamistaakka mitä kovin.

    VastaaPoista