Maltaita

Kuuluisa Claude Levi-Strauss kiinnitti huomiota myös kuvaaviin ilmaisuihin, jotka ovat peräisin syömisen ja ruuan maailmasta. Hän havaitsi suurtakin hajontaa eri kulttuureissa.

Ranskan kielessä näitä on paljon. Löysin listan ja ryhdyin miettimään ja kysymään teiltä, lukijat.

Päätalon romaaneissa ”kirnuus kaatuu” eli voin valmistaminen kotioloissa keskeytyy kun joku häiritsee sukupuoliyhdyntää. ”Kaatuiko kirnuus?”

Suomessa jokin maksaa maltaita, ranskassa makeisia. Keppi ja porkkana lienevät antiikista – tunnetaan useimmissa kielissä. Kun suomessa hanke palaa pohjaan, ranskassa ”porkkanat on keitetty”. Sairaalan yhteydestä tunnetaan ihminen, joka on ”vihannes”. Englannin ”posket hillossa” tarkoittaa itse teosta yllätettyä. Ranskan ”kaali” on hellittelysana, suomen ”muru”. Helmiä sioille on ranskan hilloa sioille. Kuohukerma (yhteiskunnan) on kerman kerma. Englannin villikauran kylväminen on nuorison seksuaalista villiintymistä. Yö-öljyn polttaminen (midnight-oil) on uurastamista.

Munapää on ranskassa kalju, englannissa lukeneeksi epäilty. Tarkkana kuin porkkana kävelee ranskaksi kananmunilla. Kun suomalaisella on rahaa eli papua, tuohta tms., ranskalaisella on suolaheinää (oseille) tai retiisejä. Ranskalainen syö hattunsa siinä missä mm. suomalainen kääntää takkinsa.

Kaali on tietenkin pää ja lanttu leikkaa, mitä en oikein ymmärrä. Kakku on vankeusrangaistus, joka lusitaan.

Minulla on jossain kaikkien slangisanakirjojen äiti, Suomalainen sotilasslangi, jossa esiintyy mm. ”syön hattuni paskaa jos…” Samasta teoksesta ja myöhemmistä slangisanakirjoista löytyvät ruokalajien lukemattomat lempinimet, kuten hernekeitto ”lataa ja varmista”.

En tiedä, mitä perua on herneen vetäminen nenään.

Suomalainen voi joutua rysään, ranskalainen salaattikoriin.

Aivan liian paljon käytetty on ”mennä puurot ja vellit sekaisin”. Mikä siinä nyt niin hirvittää?

Mitä on suomeksi ”peanuts” tai ”piece of cake” eli siis pikku juttu, äkkiä tehty?

Raamatullisesti ”maljani on ylitsevuotavainen” merkitsee suurta riemua. Ranskan ”ras le bol” eli kuppi piripinnassa tarkoittaa ”pimahtamaisillaan”. Sanonta oli äärimmäisen tavallinen 60-luvun opiskelijamielenosoituksissa.

Tämä nyt poikkeaa ruokailusanastosta, mutta televisiossa viime aikoina paljon pohdittu paska ei ole likikään sama eri kielillä. ”Oh, shit” on paljon vahvempi kuin ranskan ”merde”. ”Toute est foutue” on sisällöllisesti aika erilainen kuin suunnilleen vastaava ”kaikki on päin persettä”.

Lieneekö legendaa, että joissakin latinalaisissa kielissä uhkaus maitoon ulostamisesta on hyytävä? Legendaa ei ole, että katolisissa maissa ”huoran poika” on paha nimitys, kun taas suomessa sitä ei oikeastaan ole.

Suomessa ruista tarvitaan ranteessa. ”Nyt otti ohraleipä” sanotaan myös ”Tuntemattomassa sotilaassa” ja samassa teoksessa esiintyy ”nahkurin orsilla tavataan”, jonka Lipponen elvytti. Molemmat tarkoittavat, että loppu on käsillä.

Sitäkään en tiedä, liittyykö tämä leipomoyritykseen, mutta tiedän kyllä, miten ollaan hoo moilasena. Suu kuin Viipurin rinkeli…? Hymyilee kuin Hangon keksi…

Ja liittyen eiliseen aiheeseen (syltty) – sukat, etenkin pitkät, ovat surullisen usein syltyssä.

Helppo nakki?

Päivän kommenteissa mainitaan ravintola Sikala. Eräs tuttavani kertoi – useita vuosikymmeniä sitten – maininneensa tarjoilijalle, että silakat oli paistettu avaamattomina eli sisälmyksineen.

Tarjoilijattaren vastaus oli tyhjentävä: ”Nii-in. Näkisit vain, missä kunnossa kokki on.”