Työ

Kuva on esimerkki lainrikkojan vastuusta. Luulen, että Nature-lehti voisi ryhtyä panemaan minua järjestykseen, koska kuva on peräisin tänään verkkoon tulleesta uutisjutusta ja esittää nyt vanhinta tunnettua taide-esinettä. Venus-figuriini on Etelä-Saksasta.

http://www.nature.com/news/2009/090513/multimedia/news.2009.473.html

Jäin miettimään median uusia mahdollisuuksia, koska Nature, joka siis on saman korkean tason tiedelehti kuin Science, tarjoaa podcastingin lisäksi videopätkän, jossa kaksi arkeologia kertoo löydöstään ja pohtii sen merkitystä. Itse artikkeli, kaikkine alaviitteineen, tulee varmasti pian perässä.

Tämä liittyy eiliseen aiheeseen siten, että Ylen räpistellessä kohtalaisesti SanomaWSOY näyttää turvautuvan jälkijunaan. Mutta onhan konttori sopivasti ratapihalla.

Lehdistö on jo kärsinyt menetyksiä ja työpaikkoja on kadonnut lopullisesti, kun rakennemuutoksen järkyttävyyttä ei ole tajuttu. Joitakin vuosia sitten mediaihmiset tyrkyttivät joka käänteessä aroketjuanalyysiä. Sanoimme heille, että ei ole enää arvoketjuja. Porterin ja kumppanien supply-chain ja value-chain olivat kerran nokkelia käsitteitä kappaletavaran kohtaloiden pohtijalle.

Kielenkäyttöä muutettiin ja termiksi otettiin arvoverkko.

Ei se paranna asiaa paljon.

Tuottajan ja kuluttajan toimet ovat sekoittuneet toisiinsa, ja perinteisiä työnantajia ja työntekijöitä on yhä vähemmän.

Nyt rakentuva talousjärjestelmä muistuttaa muodoltaan hevosenkenkää. Ennen asiakas oli kuin sika, jonka tehtävä oli pistellä poskeensa se, mitä purtilosta löytyi. Nykyinen porsas on nirso.

William H. Whyten ”The Organization Man” eli 50 vuotta – mies joka uhraa koko yksilöllisyytensä kasvottoman, monikansallisen suuryrityksen koneiston osana. Se mies nautti viskigrogin ennen kuin istui huonosti valmistettuun autoonsa ajaakseen kasvottomaan lähiöön (”levittown”) kasvonsa maalanneen vaimonsa ja nuorisorikollisen uraa suunnittelevien lastensa luokse.

Historiassa pysyvät muutokset osoittautuvat tilapäisiksi ja tilapäiset muutokset osoittautuvat pysyviksi.

Palkkatyö, siis työ rahapalkasta, on teollistumisen tuote, ja todellinen teollistuminen alkoi vasta 1800-luvulla. Lainsäätäjät joutuivat miettimään melkein sata vuotta sopivia säädöksiä, koska toisaalta palkollisia, toisaalta käsityöläisiä varten kehittyneet järjestelmät eivät enää sopineet.

Parhaillaan porskuttava yliopistolaki on esimerkki välivaiheen loppumisen vaivoista. Neljännes, ajoittain jopa kolmannes työvoimasta sai palkkaa valtiolta ja kunnilta. Nyt järjestelmän järkeistäminen herättää kohdin vimmaista vastarintaa, ja eduskunnasta tulee teksti, jonka eräänkin kohdan mukaan luottamushenkilö, esimerkiksi professori, olisi esimiehensä esimies…

Etelä-Saksa Venus tulee päivänvaloon oikeaan aikaan. On vaikea olla näkemättä suvun jatkumisen ja tunteen – halun – merkkejä, ja yhtä vaikea olla ihmettelemättä figuriinin ”taiteellisuutta”. Käytän lainausmerkkejä, koska sana ”taide” on niin kovin myöhäinen ja koska etäisen muinaisuuden ”taide-esineillä” näyttää olevan lähes poikkeuksetta jokin syvällinen yhteys uskomusjärjestelmiin, kuten uskontoon tai magiaan.

Tänään, eilen ja huomenna käytävä tekijänoikeuskeskustelu on ainakin yhdessä mielessä lohdullinen. Toisin kuin muissa kielissä, meillä luovaa toimintaa tarkoittavaan sanaan sisältyy tekemisen käsite. Ja tekeminen, jota puhekin tavallaan on, tuntuisi olevan yksi niistä asioista, joka on ihmisille yhteinen, myös muina aikoina ja toisilla alueilla.