Eilen näkyvästi esillä ollut kysymys ulkopuolisten avustajien eli free lancien sopimuksista SanomaWSOY:n kanssa ei ole tekijänoikeusongelma. Kysymys on rahasta ja palkkakustannuksista.
Ulkopuolisesti – olen tässä asiassa ulkopuolinen – näyttää siltä, että perinteinen media on vasta nyt ottanut käyttöön keinon, joka on ollut sääntö Ylessä jo kauan.
Yle on hyvin haluton sopimaan yhtään mitään avustajien kanssa. Täytyy olla alihankkija. Jos sovitaan ohjelmasarjasta, esimerkiksi ääniradion kanssa, Yle haluaa sopimuskumppanikseen yhtiön.
Työntekijän kustannukset ovat vähintään puolitoista kertaa palkka, karkeasti laskettuna kaksi kertaa palkka. Sivukustannusten lisäksi työntekijöille tarvitaan lämmitetyt huoneet ja jokin määrä työkaluja.
Lehdissä ja kustannusliikkeissä on perinteisesti ollut kuukausipalkkaisia työntekijöitä, mutta heidän suhteellinen määränsä on vähentynyt jatkuvasti.
Tulemme näkemään, miten vähiin työntekijöihin päädytään. Sivullinen yrittäjä päätoimittajana…?
Avustajien puheena oleva sopimus, joka kuuleman mukaan merkitsisi tekijänoikeuksien siirtymistä huomattavan laajasti mediayhtiölle, tarkoittaa kustannusten leikkaamista eli se on suoraan tekijöiden pussista pois.
Jollekulle kirjoittajalle, nimiä mainitsematta, joka kirjoittaa harvakseltaan kulttuuriosastoon, asialla ei ole käytännön merkitystä. Valokuvaajille ja graafikoille asia on iso, koska heidän teosten cross-platform-käyttö on helppoa.
En tunne riidan kohteena olevaa sopimusta enkä aio perehtyä siihen pahemmin, koska asia ei kuulu minulle. Jos ajatus on se, että Helsingin Sanomien käyttämiä valokuvia ja piirroksia käytettäisiin muitta mutkitta WSOY:n kirjoissa, edessä on auttamattomasti kurjistumiskehitys.
Free lancet eivät ole kunnostautuneet näkyvästi rakentamalla järjestöjä tai hankkimalla muuten neuvotteluvoimaa. Pahimmassa tapauksessa nyt alkaa olla myöhäistä.
Ministeri lykkäsi selvityksen tekijänoikeudesta työsuhteessa syksyyn. Se oli viisas päätös, mutta ei tietenkään ratkaise mitään.
Annan ilmaiseksi tämän neuvon opetusministeriölle. Tuota kysymystä ei ratkaista lainsäädännöllä.
Klassinen jakolinja sen kuin vahvistuu. Oikeuksista voidaan riidellä ja päättää tuomioistuimissa. Hinnoista ja palkoista päätetään muualla. Ne eivät ole tuomioistuinasioita.
Minulla on muutamia ajatuksia, jotka saattava hiukan selkeyttää kuvaa. Julkaisen niitä kohtapuolin oikeustieteellisissä julkaisuissa – en osaa selittää asioita yleistajuisesti.
Tätä kuitenkin yritän: olemusajattelu tapettiin esineoikeudesta ja osista velvoiteoikeutta yli puoli vuosisataa sitten. Olemusajattelussa kysytään, mikä on työnantajan oikeus työsuhteessa luotuun teokseen tai ns. avustajan luomaan teokseen.
Vastaus on: mikä milloinkin.
Olen eri yhteyksissä yrittänyt esitellä ”dynaamista tekijänoikeutta” ja huomion kiinnittämistä sopimussuhteisiin olemuksen sijasta. Viisikymmentä tai sata vuotta on ollut normaalia kirjoittaa tutkimuksia esimerkiksi teoksen olemuksesta ja esitellä toinen toistaan villimpiä rajatapauksia, sellaisia kuin aleatoriikka konserttimusiikissa tai joissakin tapauksissa jazz. Jos Perko soittaisi yhtyeineen jazzina tekijänoikeuden suojaaman virren, olisiko se tekijänoikeuden loukkaus?
Jännä kysymys mutta nyt pitäisi ajatella toisin. Tuo ”dynaaminen malli” tarkoittaa sopijapuolten huomioon ottamista. Ei pidä kysyä, missä laajuudessa oikeus siirtyy, vaan missä laajuudessa oikeus siirtyy Helsingin Sanomien valokuvaajalta SanomaWSOY:lle. Juristille sopivia muita kysymymksiä on tekijänoikeuden haltijan tai siirronsaajan (ostajan) oikeusasema avioeron, kuolemantapauksen eli siis perinnönjaon, ulosoton tai konkurssin yhteydessä.
Tähän kohtaa sopii myös kysymys mykistävästä menestyksestä (windfall profits). Siitä on joukko ennakkotapauksia eri puolilta maailmaa. Jos sopimustilanteessa tapahtuu jotain sellaista, mitä kumpikaan osapuoli ei osannut kohtuudella arvata, hyöty osoitetaan lähinnä alkuperäiselle tekijälle.
Kuvassa (Wikipedia) vapaita peitsimiehiä (free lance) m/39.
on se vaikea käsittää... duunari aattelee, että on palkkansa ansainnut, jos saa sen, mitä työnantaja hänen työstään veloittaa. muu on paheksuttavaa lisäarvoa... Marx (K ei G) loi epärealisisia odotuksia. Banaanit tulivat Eurooppaan, koska välimiehille jäi jotain... banaanin tuottaja sai 10 % tai vähemmän. Miten lie reilussa kaupassa - aikuisten oikeasti.
VastaaPoistaOn ollut mielenkiintoista seurata ja verrata tätä blogia ja
VastaaPoistaThe Patry Copyright Blogia"Copyright law has abandoned its reason for being: to encourage learning and the creation of new works. Instead, its principal functions now are to preserve existing failed business models, to suppress new business models and technologies, and to obtain, if possible, enormous windfall profits from activity that not only causes no harm, but which is beneficial to copyright owners." - William Patry
Eihän free-lance ole mikään ammatti. Se on harrastus jota voidaan verrataa lähinnä kesätyöntekijään etuineen.
Kenenkään ei ole pakko myydä, eikä kenenkään ole pakko ostaa. Jos tavara ei käy kaupaksi, on hyvä aloittaa uuden harrastuksen oppiminen, kuten sienestyksen tai marjastuksen, joista saatava tulo on verotonta.
Voin myydä työni tuloksen ja voin myydä tekijänoikeudet samanaikaisesti. Voin myydä työni tuloksen ilman tekijänoikeutta, mutta en voi myydä tekijänoikeutta ilman työni tulosta. Ja tämä ratkaisee asian sopimusteitse ratkaistavaksi.
(sanoo maallikon mielipide)
Lehtimedian olisi kannattavaa etäulkoistaa työntekijänsä. Tämä tarkoittaa työntekijöiden sijoittumista koneen ääreen kotiinsa. Sieltä käsin ne jutut kirjoitetaan. Aivan turhaa ylläpitää mitään korskeita lasipalatseja keskustaa rumentamassa. On vain muutaman hengen keskustoimisto, joka käsittelee artikkelit etäulkoistetuille medialatojille.
Tällainen etäulkoistaminen nostaa myös osakekursseja.
JarMomille:
VastaaPoistaMiten siihen edustamaasi rälssiin pääsee? Syntymän kautta vai?
Miten ajattelit etäulkoistaa loppusijoituspaikkamme, Koskelan ym. vanhainkodit?
Ja tähän freelancer-asiaan: Joku päivä merkittävä määrä kuvia on ikuisilla oikeuksilla jollakulla SanomaWSOY:llä. Se päivä varmaankin ilon ja riemun päivä?
kustannukset ovat aika pieniä... jätetään painotalot
VastaaPoistahttp://www.adressit.com/freentekijanoikeus
VastaaPoistaLaitoin tuon linkin jo 21.4. tännekkin - nyt allekirjoituksia siellä on 4966.
Henkisen työn prosessin luonteseen kuuluu aiemman päälle rakentuminen ja alempien tiilien on oltava käytössä koko ajan - miten se näkyy sitten tai ei näy - huolimatta siitä. Käsien katkomisesta on Sanoma Oy:n vaatimuksessa kyse ja yksittäiset freet ovat puolustuskyvyttömiä kuin lapset viidakossa.
Jari:lle
VastaaPoistaKun minusta free-lancer ei ole sellainen ammatti, jonka varaan loppuelämän ansionsa voisi turvata.
Tulijoita "alalle" on liikaa, jotta jokainen saisi siitä pysyvän leipänsä.
Ei valokuvaaminenkaan ole minusta ammatti. Se ei luo mitään uutta, vaan kuvaa jo ollutta tapahtumaa. "Jos en pääse kunnon töihin, alan taiteilijaksi". Lainausta voisi jatkaa: "...ja menen Aalto-yliopistoon opiskelemaan piirustusta."
Tilanne oli toinen joskus 20 vuotta sitten. Nykyisin koulutetaan liikaa yleistaiteilijoita, valokuvaajia ja toimittajia. Pörssiarvonsa laskee liikatarjonnan takia.
Joku Microsoft taitaa omistaa suuren joukon maailman museoiden taideteosten valokuvista yksinoikeudella. Vaikka WSOY tullee omistamaan suuren määrän mainitsemiasi oikeuksia valokuviin, fiksu kuvaaja siirtyy sentin vasemmalle ja näppää uuden kuvan.
Toisaalta minua vituttaen hävettää olla samaa mieltä sellaisen vääristelevän paskafirman kuin Sanoma-WSOY:n kanssa, josta anteeksipyyntöni.
http://www.kritiikkiportti.fi on hieno idea! Jos vain lehdillä olisi aikaa päivittää sinne tietoja, monet ovat luovuttaneet. Mutta tälläisenaankin se ravistelee muistuttamalla miten monet kulttuurisivut täyttyvät lähes piripintaan samoilla uutisilla kautta Suomenniemen - paikallisuus on lähes tarpeetonta.
VastaaPoistaKeskustelu on fraalancereitten varassa, älkää luovuttako! Halutaanko elää ideakolhoosissa ja puhua pienemmistä päiväkodeista ja kouluista, joka tragedian jälkeen ja laumailla madonnan konsertista prinsessan konserttiin - haluammeko vain sitä.
JarMom sanoo free-työtä harrastukseksi. Huomauttaisin, että Suomessa on aika paljon sellaista väkeä, joka ansaitsee leipänsä free-työllä. Eivät kaikki kokopäivätoimittajat työskentele viestimien palkkalistoilla, todellakaan.
VastaaPoistaNyymiö:
VastaaPoistaHuomauttaisin, että Suomessa on aika paljon sellaista väkeä, joka ansaitsee leipänsä taiteilijana. Eivät kaikki kokopäivätaiteilijat työskentele yritysten palkkalistoilla, todellakaan.
Heitä vain on liikaa, valitettavasti. Ja pulma siinä etteivät saa edes taideteoksiaan kaupaksi.
Kemppinen sanoo, että ei tiedä esitetystä uudesta sopimusmallista eikä haluakaan tietää. Tähän onkin hyvä tarttua.
VastaaPoistaJos kysymys olisi vain maallisesta mammonasta, niin asiasta voisikin neuvotella. Jos halutaan rajattomat oikeudet teokseen, sopii maksaa sen mukainen palkkio.
Mutta kun kysymys ei ole vain tästä. Pähkinänkuoressa: Sanoma saa käyttää materiaalia miten haluaa, mutta rikosoikeudellinen vastuu on kokonaisuudessaan tekijällä.
Esimerkki:
http://www.marmai.fi/multimedia/archive/00058/Sanomasarja_iso_58822a.jpg
JarMom, on tullut kyllä selväksi, että sinun harrastuksesi on tämä Kemppisen blogin kommentointi. Älä silti sotke sitä muiden ihmisten töihin, vaikka yhdistävänä tekijänä kirjoittaminen olisikin.
VastaaPoistaBloggaajalta itseltään olisi kiinnostavaa kuulla kommenttia Sanoma-casen siitä detaljista, että vaikka esim. kaikki oikeudet vapaaseen muunteluun menisivät Sanomalle, jäisi juridinen vastuu tekijälle. Asia on kiteytetty tiiviisti tässä: http://www.marmai.fi/multimedia/archive/00058/Sanomasarja_iso_58822a.jpg
"fiksu kuvaaja siirtyy sentin vasemmalle ja näppää uuden kuvan."
VastaaPoistaKuinka monella fiksulla kuvaajalla on käytössään aikakone, jolla pystyy menevään tilanateeseen josta otettu kuva tapahtuu vain kerran. Luontokuvaaja saattaa käkkiä metsässä viikkokaupalla saldonaan pari huippukuvaa - tai ei sitäkään. Suurin osa valokuvauksesta on kuitenkin muuta kuin staattisten esineiden kuvantamista, johon pystyy suhteellisen kädetönkin yksilö jos vain saa kameran käyttöönsä. Eri asia onko kuva hyvä.
Ad Omnia: rikosoikeudellinen vastuu on ensisijaisesti teoksen käyttäjällä.
VastaaPoistaOlen huomauttanut tästä jo jossain haastattelussa. SanomaWSOY voisi palkata juristin, jos on vielä rahaa.
Ajatus rikosoikeudellisen vastuun sälyttämisestä sopimuksella jollekulle on peräisin sisätöihin soveltumattoman henkilön kynästä.
Ei päde. Ei merkitse mitään.
(Tilanne on sitten toinen, jos tekijä on tahallaan harhauttanut esimerkiksi luovuttamalla kolmannen tekemän teoksen omanaan.)
Pyydän huomioimaan, että nykyisillä yhden lehden hinnoilla koko Sanoma-konsernin käyttöön luovutetun aineiston velvoitteet, kuten mahdolliset julkaisusta johtuvat oikeusjutut, jäävät tarjotun sopimuksen mukaan aineiston valmistajalle eli freelancerille.
VastaaPoistaSiten esimerkiksi JarMomin harrastelijaksi luonnehtima freelancer-valokuvajaajan retku laitetaan oikeuteen vastaamaan syytteistä, joita nousee julkaisun takia, vaikka valokuvaaja ei voi tietää missä mediassa ja yhteydessä kuva julkaistaan, miten muunneltuna tai muutettuna, missä päin maailmaa hyvänsä ja koska tahansa kymmenien vuosienkin päästä.
Tilanne on melko hankala, kun jutun tai valokuvan kohteen pitäisi saada tietää missä yhteydessä hänestä kertova juttu ja kuva julkaistaan. Sitä ei voi freelancer tietää, mutta joutuu kantamaan vastuun ikuisuuksiin asti. Uskomatonta mutta uuden sopimuksen mukainen käytäntö, jos se hyväksytään.
Ad Omnia: rikosoikeudellinen vastuu on ensisijaisesti teoksen käyttäjällä.Entä kun aineistoa käytetään muualla kuin Suomessa, siirtyykö sopimuksessa mainittu vastuu silloin freelancerille?
VastaaPoista(mikä olisi tietysti aivan järjetöntä, kun freelancerilla ei voi olla pienintäkään hajua missä Sanoma-konserni tulee aineistoa käyttämään kymmenien vuosienkin päästä)
Jore Puusa tässä.
VastaaPoistaKuten Kemppinen toteaa, nyt on jo myöhäistä.
Toimia olisi pitänyt n vuonna 1990 jolloin ensimmäiset vakavat leikkaukset freen asemaan tehtiin.
Peli on selvä.
Pentikäinen ei peru mitään koska yksikään free ei adressien ja marssien lisäksi pysty sanomaan ei työnteolle.
Koska...
Koska meillä on käytössä systeemi, jonka mukaan free on pahnanpohjimmainen, hänet otetaan käyttöön kun staffer ei ehdi tms.
Sivistysmaissa taas free tekee rankimmat jutut ja on usein kapean sektorin spesialisti.
Tilanne meillä johtuu työntekijäosapuolien järjettömästä riitaisuudesta ja kateudesta ja siitä että meillä, toisin kuin muualla maailmassa freen töiden substanssi ei merkitse mitään.
Peli on menetty pelkurit.
(kohdistettu friikuille)
SJL ei ole koskaan piitannut mitään lehtikuvaajafriikustaan.
Työehtosopimusneuvottelujen tekstikysymykset ovat aina olleet vaihtotavaraan Gtt:n kanssa ja ekat yliviivattavat ovat aina olleet kuvaajien oikeudet.
Nyt ollaan tilassa, jossa toimittajat ottavat kuvat, kuva-aineksen heikentyessä nuoret häipyvät lukemasta printtiä ja saman tien menevät ilmoittajat.
Demokratia vaarantuu kun loppuja ilmoittajia kositaan advertoriaaleilla.
Ainoa keino olisi nostaa laatua, hömppä pois ja asian ytimeen.
Käykö näin, ei!
Kun tämä ei ole viidakko, niin heikoimman ei ole pakko tulla syödyksi.
VastaaPoistaNopeimman ei ole pakko voittaa.
Myöhäinen lintu voi saada madon.
Vaikka toisin väitetään, kaikki nykyisissä yhteiskunnissa perustuu sopimiseen, myös kuninkaallisten tai hyvin rikkaiden etuoikeudet.
Tähän samaan sopimiskäytäntöön perustuu myös heikomman hyväksikäyttäminen mitä sallimme tapahtuvan.
Me emme ole järjettömiä luontokappaleita vaikka niin käyttäydymmekin.
Sori saarna, mutta tämä Sanomakeissi on ajan merkkejä.
Jotenkin tuntuu, että mitä huonommin menee, sitä nopeammin Sanoma kaivaa omaa kuoppaansa.
VastaaPoistaJos katsotaan asiaa mediayhtiön näkökulmasta, ongelma on konkretisoitunut jo vuosia sitten. Itse ongelma on nimittäin se, ettei sopimusta kirjoitettaessa voida tietää niitä tulevaisuuden käyttömuotoja joihin sopimuksessa voitaisiin varautua. Ensimmäisen kerran tämä tuli vastaan kun vanhoja elokuvia alettiin julkaisemaan DVD-muodossa. Uusi julkaisu vaati kohtuullisesti salapoliisityötä kun piti selvittää, millaisen sopimuksen maisteri Särkkä tai lähinnä vastaava oli kulloisenkin leikkaajan tai näyttelijättären kanssa aikoinaan sopinut.
VastaaPoistaEn tiedä miten paljon tästä dilemmasta on lainoppineiden keskuudessa puhuttu. Pitäisi saada aikaa sopimuspohja, jossa kaikki oikeudet eivät siirry mutta jossa kuitenkaan ei tarvitsisi pilkuntarkasti säätää missä medioissa teosta saa käyttää.
Toinen vaihtoehto olisi se, että musiikin teosilmoituskäytäntö laajenisi muihin teostyyppeihin. Tällöin friikut voisivat muusikoiden tapaan jättää käyttökorvausten keräämisen järjestönsä tehtäväksi. Musiikissa homma on toiminut aika hyvin. Vaikka YLE maksaakin miljoonia soittamastaan musiikista, se ei silti ole harkinnut että soitettaisiin vain musiikkia johon yhtiöllä on täydet oikeudet.
ad Kemppinen ("Jos Perko soittaisi yhtyeineen jazzina tekijänoikeuden suojaaman virren, olisiko se tekijänoikeuden loukkaus?")
VastaaPoistaSe olisi tekijänoikeuden loukkaus jos alkuperäinen tekijä olisi halunnut, että esitykset pysyvät genressä - mutta mistä tämä voidaan tietää, etenkin jos tekijä on mullan alla?
Sibeliuksen perikuntahan on ollut hyvin tiukka antaessaan sovituslupia Finlandialle: esimerkiksi Anssi Tikanmäki joutui aikanaan vakuuttamaan sukua pitkän tovin ja tuskin olisi onnistunut ellei kapellimestarina olisi ollut katu-uskottava Atso Almila. Kerrotaan myös, että muuan Rolling Stones -niminen yhtye olisi lopettanut käännöslupien antamisen kappaleisiinsa jo parikymmentä vuotta sitten.
Löytyi uutinen viime viikolta:
VastaaPoista"Keskisuomalainen, Savon Sanomat ja Karjalainen ovat sopineet Etelä-Suomen Sanomien kanssa juttujen ja kokonaisten sivujen vaihdosta. Lehtien ulkoasut yhtenäistetään vaihdon takia."Näinhän tässä käy. Ja käyminen lisääntyy. Ja potkuja satelee. Kirjoittajat valitaan. Muutaman vuoden kuluttua lähes kaikissa paikallislehdissä on samat jutut. Tätä freet vastustavat, mutta turhaan...
Luulen monien senttareiden ajatelleen niin kuin minä ajattelin: jos en tyydy siihen, mitä saan, niin lehdet ilmestyvät minusta huolimatta.
VastaaPoistaJK: "Free lancet eivät ole kunnostautuneet näkyvästi rakentamalla järjestöjä tai hankkimalla muuten neuvotteluvoimaa. Pahimmassa tapauksessa nyt alkaa olla myöhäistä."
VastaaPoistaFreelancerosasto on journalistiliitossa ollut hieman huutolaisen roolissa, kun pöydän ääressä ovat istuneet vanhemmat alueellisesti muodostetut sanomalehtimiesyhdistykset.
Vapaan peitsen kantajat ovat hajallaan ympäri maata (vaikka iso osa pääkaupunkiseudulla) ja työroolissaan aika lailla yksin. Jos vakinaisen toimittajan kanssa puhuu fl-väestä, nämä tyypillisesti muistavat vakinaisia paremmin tienaavat starat. Nämä ovat kuitenkin harvassa ja toimeentulojanan toisessa päässä ovat JarMomin harrastajakriteerit kenties täyttävät sivutoimiset tai puolipäiväiset tapaukset (eivätkä kaikki freet ole järjestäytyneet, kuuluu kenties vapaan ammatinharjoittajan toimen luonteeseen?).
Antti K: "Freelancerosasto on journalistiliitossa ollut hieman huutolaisen roolissa.."
VastaaPoistaTuo pitää varmasti paikkansa. Journalistiliitolla olisi peiliinkatsomisen paikka verrattuna esim. RTTL:n Yhtyneet -sopimukseen, johon on sisältynyt erillinen 'digisopimus' ainakin vuodesta 2007.