Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
21. huhtikuuta 2009
Mitähän tuokin luulee itsestään?
Olin siis torjunut ruotsinmaalaisen Per Olov Enquistin diivahousuna, kulttuuriosastojen avustajana ja Palmen kaverina.
Siksi oli yllätys ymmärtää, että hänelle lukio Uumajassa oli viettelystä syntiin ja suurkaupunkilaisuutta, ja Uppsala paikka, jossa sai vapaasti vihata kammottavia tukholmalaisia.
Omaelämäkerrallinen ”Ett annat liv” on suurenmoinen, koska se on niin itsenäinen ja niin hyvin kirjoitettu.
Olin luullut, että hänen urheilukirjoituksensa (etenkin romaani ”Kevyt moukari”) ovat erikoisuuden tavoittelua. Päinvastoin. Ne ovat omaa kokemusta yksinäisyydestä (korkeushyppy) ja yhteisöstä (jalkapallo).
Samoilla leveysasteilla kasvaneena ihailen suuresti kirjailijaa, joka on hypännyt 197 ja kiertänyt kilpailuja Benke Nilssonin ja Stickan Petterssonin kanssa. Se oli nimittäin Nilsson, joka rikkoi Kalevi Kotkaksen ikivanhan Euroopan ennätyksen 204. Kotkas hyppäsi saksityyliä tai ulkojalkaa. Kierähdystyyliä hän ei onnistunut oppimaan, vaikka yritti.
Enquistin uskovaisen äidin ja puolen maakunnan pääsääntö oli ”inte göra sig märklig”. Ei saa luulla isoja itsestään.
Tämä on aivan eri asia kuin suomalais-talonpoikainen ”ei tehrä numeroo”. Se on yhteisöllinen käyttäytymiskaava ja johtaa muun muassa omien lasten ja puolison vähättelyyn. Se on myös sopiva ylpeyden naamio.
Pohjoisten herätysliikkeiden nöyryyden vaatimuksen pohjalla on luterilainen armokäsitys – jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla osalliseksi armosta. Vastakohta on kalvinilainen autuusoppi, ennaltamäärääminen. Ja vastakohta on katolinen kirkon rooli armon esineissä.
Enquistin kirja on luonnollisesti mahdottoman mielenkiintoinen kertomuksena lähes ainutlaatuisesta menestyksestä kirjailijana ja kirjoittajana, luulematta liikoja itsestään.
Luultavasti mikään hänen romaaneistaan ei ole noussut valtavaksi kansainväliseksi menestykseksi, vaikka käännöksiä ja painoksia on. Näytelmiä kuitenkaan ei voi vähätellä. ”Tribadien yö” taitaa todella olla skandinaavisen kirjailijan 1900-luvun suosituin näytelmä, laskien näyttämöllepanot ja esityskerrat.
Se oli myös Broadwaylla. Kokemus oli Enquistille aika järkyttävä, mutta hän selvisi siitä. Esitys oli fiasko, koska johtava arvostelija ei pitänyt siitä.
Jäin pyörittämään mielessäni Enquistin hauskaksi ajateltua tehtävää oleskella Münchenin olympialaisissa iltapäivälehden laskuun 1972. Musta syyskuu iski, eikä sen jälkeen moni asia ollut enää entisellään. Paikallaolijan ja silminnäkijän kertomuksessa on ainakin se ihmeellinen piirre, että hän ei oikeastaan kerro juuri mitään, mutta lukija tuntee olleensa tapahtumien keskipisteessä.
On monta prosaistia, jotka osaavat kirjoittaa vähillä sanoilla, mutta osua oikeisiin valintoihin niistä vähistä, se on erikoista.
Enquist kertoo jotain yhteistyöstään Ingmar Bergmanin kanssa. Mieleen tulee otsikkoon liittyvä Bergmanin televisioelokuvan nimi, ”Larmar och gör sig till”. Pitää meteliä ja on ollakseen.
Otsikko sopii moneen, ei kuitenkaan Bergmaniin eikä Enquistiin.
Enquist kirjoitti näytelmiä kuuluisista ihmisistä – Tribadien yö (Miesvihaajt) Strindbergistä ja Siri von Essenistä, Kuvamaakarit – Bergmanin jäähyväisohjaus – Vilgot Sjömanista ja Selma Lagerlöfistä, Kastematojen elämästä H.C. Andersenista.
Ajatuksia herättävää, että tämä oivallus – kirjoittaa toisten tekstejä – on jäänyt meillä jokseenkin huomiotta, vaikka teatteriyleisö innostuu joka kerta, kun näytelmä tapahtuu Mikkelin Päämajassa.
Entä jos näytelmä tapahtuisi Vanhalla ylioppilastalolla ns. valtauksen yhteydessä 1968?
Olin ajatellut lähettää Lipposelle ja Tuomiojalle ja miksei Halosellekin sellaisia terveisiä, että tämä Enquistin uusi kirja on myös tutkielma siitä, miten sovittaa yhteen sosialidemokratia ja totuus.
Käy ilmi, että ajatus on vaikea.
En ole koskaan ennen nähnyt kahta keltuaista yhdessä kananmunassa, joten siitä oli otettava kuva. Tämä liittyy jollain tavalla Per Olov Enquistiin, vaikka en keksi miten.
tuo luulee kohta olevansa munakas.
VastaaPoistatipuiksi eivät enää kykene.
"En ole koskaan ennen nähnyt kahta keltuaista yhdessä kananmunassa, joten siitä oli otettava kuva. Tämä liittyy jollain tavalla Per Olov Enquistiin, vaikka en keksi miten."
VastaaPoistaEhkä pidät häntä tuplaydinprosessorina?
Hauska kuva ja hyvä juttu.Kuvahan sopii niin kuin nyrkki silmään juttuusi. Kaikki olemme samanlaisia munapäitä.Eli kukaan ei oo mikään.
VastaaPoistaMutta Sedu perui päätöksensä ja venäläis-inkeriläiset opiskelijat saavat opiskella rauhassa tutkintonsa loppuun. Rahat löytyivät omasta pussista. Päätös syntyi samana päivänä kun Medvedev tuli Suomeen.
En ole ennen ollut mukana tällaisessa vanhan valtauksessa. Mahtavaa.
Olin mukana vanhan valtauksessa. Muistot siitä saavat lievän hymyn vieläkin kasvoille, mutta vieläkin leveämpi tulee noista aidantaa jääneiden sivullisten vähän väliä esille tupsahtaneista traumoista.
VastaaPoistaMoros,
VastaaPoistatämä nyt ei tänäiseen merkintää liity, mutta osaisitko kuitenkin ottaa kantaa tähän?
http://keronen.blogspot.com/2009/04/eu-aikoo-muuttaa-internetin.html
Vaikuttaa näin äkkiseltään maallikolle kummalliselta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Telecoms_Package
>Enquistin uskovaisen äidin ja puolen maakunnan pääsääntö oli ”inte göra sig märklig”. Ei saa luulla isoja itsestään.<
VastaaPoistahttp://sv.wikipedia.org/wiki/Jantelagen
Harvoin kuvat selvittävät itseään, tai ees kestävää viitettä kuvan tulkintaan löytyy. ..
VastaaPoista...
Sosialidemokratian ydin toimii sen ihmiskäsityksessä - ja mielestäni se käy yhä ilmi esim. Forssan ohjelman tavoiteasettelussa (olkootkin käännöspaperi). Sittemmin tämän ohjelman tärkeimpiä, vielä toteutumattomia ohjelmakohtia on yritetty vesittää, koska ymmärrys itse premisseistä, vapaasta, järkipohjaisesta ihmiskäsityksestä horjuu – ja miksi?
Juuri noiden järjen ohittavien typerien fraasien ja järjettömien uskondogmien varaan ihmis- ja maailmankäsityksensä rakentaneilla on joku ”sisäinen ongelma”, siltähän se eittämättä kuulostaa.
Sen uskon, että he haluaisivat kovasti jakaa omansa juuri esim. Tuomiojan kanssa.
Ad Omnia: Janten laki (Axel Sandemose) on mielestäni ihan eri asia: me nujerramme sinut, jos nostat päätäsi tai luulet olevasi jotain...
VastaaPoistaSandemose oli 60-luvulla kova juttu.
Öh, jaa että "ihan eri asia" (?)
VastaaPoistaMitä sanoo Kemppinen tästä
VastaaPoistahttp://www.europarl.europa.eu/oeil/FindByProcnum.do?lang=2&procnum=COD/2007/0247
Vähänpä olet munia rikkonut. Näyttää olleen tulollaan kaksoset.
VastaaPoistaAd -rh: - Janten laki on todellinen tai kuviteltu ryhmän paine. Jutussa tarkoittamani on yksilöllinen ihanne, johon pyritään vapaaehtoisesti.
VastaaPoistaJos arvelet, että kysymys on silti samasta asiasta, sano se.
Itse näen eron. 1 - Miten vältyn selkäsaunasta kylillä. 2 - Miten tavoitan tunnonrauhan esim. yksinäisyydessä metsissä - ja vielä "vapaakirkollisesti" eli ilman pappien myötövaikutusta ja ripittäytymisen eli kehuskelun mahdollisuutta.
K:
VastaaPoista"Jos arvelet, että kysymys on silti samasta asiasta, sano se."Hhmmmm ...Omat kantani tosiaan kulkee niin, että konfirmaatiossa, sotilasvalassa yms.. mistään rapparitouhuista nyt puhumattakaan, ihmiset luovuttavat itsetietoisuudestaan jotain kollektiiviselle auktorisoidulle järjestelmälle; he eivät tätä hevin tunnusta tai tunne, mutta siksi Milgramin konformismisuuskoe antaa toistuvasti niinkin järkyttäviä tuloksia, mitä raportoidaan, taviksen naivista auktoriteettiuskosta ja mukautuvuudesta mielettömyyksiin.
Osittain tätä tottelevaisuutta todellakin palvelee myös uskon ja järjen pesäeron korostaminen; järki syrjäytetään ja tunnetasolla tietoisuuteen sallitaan syöttää ties mitä pajunköyttä. Toimii eheytymisen kustannuksella, ja kusee sen päälle, nimitäin, jos yksilöllä on jonkinlainen pyrkimys tulla tietoiseksi kaikesta kohtaamastaan manipulaatiosta.
Niin vakuuttunut en oo tuostakaan, etteikö fenomenologian tasolla myös ”vapaa kirkollinen” luontomystinen suhde toimisi, eri muodoissaan, joko materialistisen tiedon rajojen kanssa kipuillen, tai sitten henkisen materialismin, energianulosoton välineenä ehjää ja kokonaisuutta itsetietoisuutta vastaan.
Luonnossa egon paine ehkä syrjäytyy, ja esiin virtaa vapauttavia tuntemuksia, mutta vain siksi että minä ei ole sosiaalisessa kentässään. Näin tämä kokemuksellisuus viimeistään jää ihmisen mitan vajaaksi, so. ”pako” luontoon.
Olin ajatellut lähettää Lipposelle ja Tuomiojalle ja miksei Halosellekin sellaisia terveisiä, että tämä Enquistin uusi kirja on myös tutkielma siitä, miten sovittaa yhteen sosialidemokratia ja totuus.Jos sopii, ehdottaisin kysyttäväksi kenen yllyttämänä eduskunta on takonut ympärilleen älyllisen teräspannan: Suomen Pankki, Ulkopoliittinen instituutti, Sitra, ja kenties erikoisimpana Eduskuntatutkimuksen keskus (EK).
VastaaPoistaVoisi myös udella kutsuiko puhemies Niinistö muumipapan menneellä viikolla pysäyttämään eduskunnnan kellot vai mikä Ahtisaaren pitämän luennon idea oli?
Kokemuksesta tiedän, että vastausta voi odottaa lukevansa vuosien päästä, ja silloinkin rivien välistä.
Olisi hyvin kiinnostavaa tietää, mitä on oikein tapahtumassa.
VastaaPoistahttp://www.blackouteurope.eu/
ad rh
VastaaPoistavoihan joku valalla itsestänsä jotain luovuttaa.
parkkiintuneen turpiin ottajan näkökulmasta sellainen on kovin kesyä. isossa kirjassa valat kielletään. olkoon sananne vain on tai ei. muu on pelleilyä. harva valan tehnyt kippari jää komentosillalle seisomaan kun merivesi syöksyy sisään. niin vahvoja valat ovat.
Näinkö pitkälle on tultu? Keltuaiset viedään munista ennen kuin kuori on kovettunut!
VastaaPoista"Allekirjoittakaa vetoomus, vaikka ette freelancereitä olisikaan. Muistatteko sellaisen sanan, kuin solidaarisuus?
http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/750/
kapa"
Sitaateissa olevan kopioin tuolta -http://kapasia.blogspot.com/
...
http://www.adressit.com/freentekijanoikeus
...
Enquististä myöhemmin, nyt täytyy saada luonnokset kasaan.
Munakokkelikakkoskeltuaisia= finska språkets finesser !
VastaaPoistaMunankeltuaiskaksoskappaleetKananmunankeltuaiskappaleklooni:) härligt!
Olisikohan aika vaihtaa Orwell oli optimisti -paita Hitler oli humanisti -paitaan?
VastaaPoista"Sosialidemokratian ydin toimii sen ihmiskäsityksessä - ja mielestäni se käy yhä ilmi esim. Forssan ohjelman tavoiteasettelussa (olkootkin käännöspaperi)."
VastaaPoistaHyvä, että edes rh tietää, missä kyseinen ydin sijaitsee. Kaikilta eurooppalaisilta sos.dem johtajilta ydin ja visiot ovat hukassa. Ja kansalaisten äänestyskäyttäytyminen on sitten sen mukaista.
Ja Urpilaisen komennossa puolue seilaa yhtä vakaasti ja määrätietoisesti kuin Estonia viimeisenä yönään.
"Meillä on 30 asteen kallistuma ja blackout....todella pahalta näyttää."
Mutta se on sentään siunaus puolueelle, että demokratian vastainen ja epäpyhä allianssi ammattiliittojen kanssa toimii! Eivät lopu ainakaan puolueen omat rahat kesken, kun köyhistä pidetään huolta.
ad LeenaN
VastaaPoistaolen solidaarinen keltuaisille munatotissa. muusta saakin marenkia.
Lautasen maalaus on kiinnostava. Mistä lie peräisin.
VastaaPoistaKaikissa hovinarreissa pitää olla munaa, edes jonkinlaista (kuvatulkintani).
VastaaPoistaPitää välttää Shakespearen näytelmän kulkua: kun hovinarri jää kuuntelijoiden puutteessa viimeiseksi totuudenpuhujaksi, seuraavaksi syttyy sota. Hovinarri on siis traaginen hahmo.
Enquist kulkee luotaamassa ruotsalaisen omahyväisyyden vesillä ja merkitsee merikorttiin karikoita. Hyvät merikortit lisäävät luottamusta merenkulkuun, jos kapteenit niitä osaisivat lukea...
T.
Usein kuulee väitettävän, että Hitler ja Stalin - ja siten myös heidän valtakuntasa - olivat ihan samanlaisia.
VastaaPoistaEi se niin ole.
Hitler oli fanaatikko. Stalin oli kyynikko.
Kolmas valtakunta oli Pyhä saksalainen valtakunta, taivasten valtakunta, jossa valtaan nousivat langenneet enkelit. Saatanat.
Neuvostoliitto ei ollut roistovaltio, kuten nykyään monet uskaltavat jo sanoa. Neuvostoliitto oli gansterivaltio, jossa valtaa piti mafiaperhe.
Natsijohto uskoi utopiaansa, kommunistijohto ei. Siinä on se ero.
Siksi edellisille ei ikinä anneta anteeksi, kun taas jälkimmäisiä ei ihan tosissaan edes syytetä. Sehän oli vain kokeilu. No, yritetään uudestaan.
"No, yritetään uudestaan."
VastaaPoistaEsimerkiksi Etelä-Amerikassa?
Ja "usein kuulee" vähäteltävän, totta, ja sehän on luonnollista.
Näillä väkinäisillä NL-rinnasteluilla kaappinatsit jotenkin, olen huomannut, ajattelevat kai trivialisoivansa käänteisesti leaderinsa sekä natsi-Saksan muun johdon syyksi luetut rikokset ihmisyyttä vastaan. Siksi lukujen kanssa käytetään oikeutetusti pientä luovuutta.
Otin ajan; biorytmiteorian sykli toimii. Hyvää yötä.