Lilius-aihe on vaivoin alussa. Myönnän tähdänneeni eilen helppoon maaliin. Olen sen verran hämmästynyt tyyneydestä, jolla Lilius vyöryttää vastuun muille, poliitikoille.
Fagernäs sitä vastoin toimi normaalisti. Kun luottamus horjuu, on erottava.
Jopa eräät poliitikot ovat eronneet alaistensa mokailtua. Sellaisesta syntyy vaikutelma, että asiat eivät ole hallinnassa, ja tämä haittaa kokonaisuutta.
Asian ydin on insentiivi eli kannuste.
Patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmiä on perusteltu vanhastaan palkkioina tai ansaintamahdollisuuksien luomisena hyödyllisille ihmisille, tekijöille ja keksijöille.
Tuo on osittain totta. Oikeastaan kannustinjärjestelmä kohdistuu yrittäjiin, jotka ovat usein tekijöiden ja keksijöiden sopimuskumppaneita, työnantajia tai vastaavia.
Kun muuta varallisuuden muodostusta ei oikeastaan ole kuin tuottavuuden lisääminen (ja marginaalikulujen karsiminen), etenkin yrityksille osoitetaan, että uusien tuotteiden kehittäminen kannattaa.
Siksi kilpailua rajoitetaan myöntämällä määräaikaisia monopoleja - ja sivumennen sanoen siksi tekijänoikeuden mielettömän pitkäksi venynyt suoja-aika on alkuperäisen ja perustellun tarkoituksen vastainen.
Nuo oikeuden ovat olemassa, jotta saataisiin parempaa tavaraa ja etevämpiä palveluja.
Palkanlisät, kuten bonukset ja optiot, eivät ole kannustimia yleiseen touhuamiseen. Tehtävä olisi saada johto ponnistelemaan ydinasiassa, lisäämään tuottavuutta.
Ei pidä sanoa kuten liikemiehillä on tapana, että tarkoitus on lisätä omistajien voittoja. Se on näet eri asia, mihin ylijäämä käytetään. Ihannetapauksessa sitä käytetään enemmän tuotekehittelyyn ja muihin investointeihin kuin voitonjakoon.
Yritys ei ole sampo, joka jauhaa rahaa omistajille. Yritys on sampo, joka jauhaa varallisuutta kansantaloudelle.
Kieltämättä jotkut poliitikot joutaisivat palaamaan kotipesään kulkematta lähtöruudun kautta. Mutta se on poliittinen operaatio.
Yritysten taipumus on hamuta merkittävä asema markkinoilla ja jättää tuotteet ja tuotanto lahoamaan. Sen estämiseksi käytetään insentiivejä. Johtajien porkkana on palkanlisä ja keppi on potkut.
Käyttämäni kielikuva taivaaseen pääsemisestä on peräisin keskiajalta, etenkin Dantelta.
Kiskonnan (usuria) ja ahneuden syntiin sortuneille oli ajateltu erityisen kammottava kohtalo.
Tuo synti on ikään kuin vaivihkaa unohdettu – aikana jolloin kaikkinainen ylensyönti on teollisuusmaissa yksilöiden ja yhtiöiden ongelma, ja siksi köyhässä maailmassa vielä suurempi ongelma.
En ehdota mitään toimenpiteitä. Kunhan mainitsin, että havitteluvoitot ovat olleet Suomessakin toistuvasti tähtäimessä, jopa asutustoiminnan maanhankinnan yhteydessä.
Kuka sanoikaan, että teologia on ainoa eksakti tiede? En nyt muista, mutta J.K näkyy sen sisäistäneen.
VastaaPoista"Yritys on sampo, joka jauhaa varallisuutta kansantaloudelle"
VastaaPoistasamaa mieltä. voidaan kiistellä siitä, pitäisikö omistajien saada osinkoja jne voidakseen rakentaa niillä muita yrityksiä. Sosialismissa oletetaan, että veltto omistaja ostaa luksusautoja ja istuu saunassa juomassa voisulaa. unohdetaan, että joku rakentaa ne autot ja tuottaa sen voisulan napaten omansa.
miten se voi olla jalompaa viljellä perunaa pikkutilkulla kuin johtaa suuryritystä parempiin voittoihin? pitäisikö vain rakentaa maailman parhaita mekaanisia laskukoneita - kun on nuo duunarit sen oppineet ja niillä on perhe. Markkinat, eli ostajat, eli samat duunarit määrittävät kysynnän. Ostavat taskulaskimia ja menevät lakkoon jos mekaanisten laskukoneiden tehdas suljetaan. vae victis. (vääntäkääpä minulle tyhymälle rautalangasta)
Tämä ei koske Fortumia, mutta jos jotakuta kiinnostaa G-20 kokouksen mielipide palkkausjärjestelmistä:
VastaaPoistaG-20 kommunikeasta:
"...We have today also issued a Declaration, Strengthening the Financial System. In particular we agree:
.
.
.
. to endorse and implement the FSF’s tough new principles on pay and compensation and to support sustainable compensation schemes and the corporate social responsibility of all firms;"
Financial Stability Forumin paperi:
http://www.fsforum.org/press/pr_090402a.pdf
Rahoitusalalla ei pitäisi palkita ylettömän riskin ottoa.
T.
Tulikohan edelliseen väärä linkki?
VastaaPoistahttp://www.fsforum.org/publications/r_0904b.pdf
T.
ERITTAIN HYVA KIRJOITUS! KIITOS!
VastaaPoistaTaman verran selvajarkisyyttaa (common sense) tarvittais yritysten ja maan asioiden johtamisessa! Eiko
Kemppista saisi mitenkaan Suomen eduskuntaan tai Brysseliin??
[Parasta olisi huutaa diktaattoriksi, mutta...]
http://www.foresight.fi/blog/Lists/Viestit/Post.aspx?ID=35#Comments
VastaaPoistaTuossa JK:n mainitsemassa "ylijäämän" käytössä se villakoiran ydin taitaa piillä: jättääkö yritykseen johtajien päätettäväksi vai jakaako omistajille, jotka itse harkitsevat uutta käyttöä. Tiivistäen: kummalla on suurempi viisaus rahan tuottavaan käyttöön?
VastaaPoistaPitkään mentiin maassamme ensimmäistä linjaa. Siihen suorastaan kannustettiin vero-, kehitysalue- ym. päätöksin. Saatiin enemmän suurinpiirtein samaa. Metsäteollisuus on tästä hyvä/huono esimerkki.
Entäs sitten voitonjaon kautta? Tätä linjaa on harjoiteltu parikymmentä vuotta. Nykytilanteen valossa: ei hyvä sekään. Uusien tuotteiden/palvelujen kehittäminen on kun näkynyt kovin painokkaasti finanssipuolella. Seuraukset ovat nyt näkyvissä: kammottavat.
JK:ta siteeraten: en ehdota mitään toimenpiteitä. Kunhan mainitsin.
Mutta eihän menestyvät johtajat tunteile, onko heillä edes sellaisia? Pitää olla kovapintainen, häikäilemätön menestyäkseen? Vai olenko väärässä?
VastaaPoistaFortumin hömppäketju: virkamiehet, joilla ei lainkaan yrityskokemusta
VastaaPoistaFortumia ohjailleilla kansaliapäälliköillä ja ministereillä ei yhdelläkään ole ollut yrityskokokemusta. Parilla on nyt palkkiovirka yrityksissä. Eipä siis ihme, että vastuuta nyt pakoillaan ja eipä ihme että Lilius on turhautunut. Yrityskokemuksen puute on kautta aikojen ollut TEMin ja sen alaisen Tekesin ongelma, jonka vuoksi niitä ovat ohjanneet tyhjät puheet ja mantrat.
Antti Kalliomäki, koulutukseltaan voimistelunopettaja, oli kauppa- ja teollisuusministerinä Lipposen I hallituksessa vuosina 1995–1999. Kansanedustajana hän toiminut vuodesta 1983.
Matti Vuoria valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1974 ja oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1977. Hän sai varatuomarin arvon vuonna 1978. Matti Vuoria toimi ulkoministeriön lähetysneuvoksena 1984–1985. Hän työskenteli kauppa- ja teollisuusministeriössä hallitussihteerinä (1981–1984), hallitusneuvoksena (1985–1991), ylijohtajana (1991–1992) ja kansliapäällikkönä (1992–1998). Vuosina 1998–2003 Matti Vuoria toimi Fortum Oyj:n hallituksen päätoimisena puheenjohtajana, johon ”nosti itsensä. Tandemjohtajuus epäonnistui täysin.
Erkki Virtanen on koulutukseltaan valtiotieteen kandidaatti. Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö 1998- .Sitä ennen pitkään valtiovarainministeriössä, viimeksi budjettipäällikkönä.
Sinikka Mönkäre on tehnyt pitkän työuran yleislääkärinä ja väitellyt lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1984. Kymen vaalipiirin kansanedustajana Mönkäre on toiminut kahteen otteeseen vuosina 1987 - 1991 ja uudelleen vuodesta 1995 lähtien. Mönkäre toimi Paavo Lipposen kakkoshallituksessa kauppa- ja teollisuusministerinä 2002-2003. Mönkäre ”nosti” itsensä RAY:n johtoon 2006.
Koulutukseltaan Mauri Pekkarinen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Kansanedustajana hän on ollut vuodesta 1979. Vanhasen I hallituksessa (2003–2007) kauppa- ja teollisuusministerinä. Vuodesta 2007 toimineessa Vanhasen II hallituksessa Pekkarinen oli kauppa- ja teollisuusministeri 31. joulukuuta 2007 asti ja on ollut elinkeinoministerinä 1. tammikuuta 2008 alkaen.
Edellisestä poiketen, Hyri Häkämiehellä on yrityskokemusta, mutta ei valitettavasti sellaista, minkä tehtävä vaatisi:
Valtiotieteen maisteri Jyri Häkämies toimi Kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteerinä vuosina ja Kymen Viestintä Oy:n viestintäpäällikkönä 1989-1991. Tämän jälkeen Häkämies työskenteli Kotkan paikallislehden Kymen Sanomien myyntijohtajana vuosina 1991-1994. Hän on toiminut myös Kymenlaakson kauppakamarin toimitusjohtajana 1994-2003.
Ad Omnia: Lauri Gröhn osuu mielestäni asian ytimeen puhuessaan virkamiesten-poliitikkojen puuttuvasta elinkeinoelämän tuntemuksesta.
VastaaPoistaMeillä on esivaltayhteiskunnan ajan rotaatio eli rotaation puute.
Nykyiset poliitikot, kuten Vanhanen ja Pekkarinen, ovat "broilereita" lasimurskalla tai ilman. Samoin ovat hallintovirkamiehet ja tuomarit.
Viimeksi mainitun tunnen ja voin vakuuttaa, että yritykset ovat olleet tuskallisia ja tulokset vähäisiä.
Symbolina korviini on jäänyt vakavissaan esitetty kysymys korkeimmassa oikeudessa: mikä se sellainen grynderi on, josta esittäjä niin kovasti puhuu? - Perustajaurakoitsija. - Mitä se sitten tarkoittaa?
Muuten, onko nämä palkkiot (bonukset, eläkepalkkiot jne.) verotonta "tuloo"?
VastaaPoistaVai siirretäänkö nämäkin rahat suoraan "veroparatiisi"maihin?
Kattelin OECD:n sivulla julkaistavaa listaa. Siellähän on muutama EU -maakin mukana!
Kannatan JK:n diktaattoriksi huutamista.
VastaaPoistaEnsimmäiseksi saisitte peruuttaa Lääkelaitoksen siirron. On hämmästyttävää, että yksi poliitikko pystyy tekemään päätöksen, jota kukaan muu ei näytä kannattavan.
Re: yrityksen tuottaman tuloksen eli voiton jako
VastaaPoistaVnhan viisauden mukaan ainoa rationaalinen tapa käyttää rahaa on tehdä sillä lisää rahaa. Eli sijoittaa rahat tutkimukseen ja tuotekehitykseen tuottavuuden lisäämiseksi.
Kun yritykset nykyään toimivat kvartaalitaloudessa, päteekö tuo vanha rationaliteetti enää. Sehän edellyttää paljon pitemmän aikavälin ajattelutapaa?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKemppisen käsitys osakeyhtiön tarkoituksesta on väärä. Anteeksi, käytän väärän käsitettä nyt siten kuin oikeustieteessä, etenkin tuomarit, sitä käyttävät; tarkoitan että lakiin perustumaton (OYL 1:5). Olemme tästä täällä puhunee aiemminkin, kyseessä blogistin kaksoisvirhe ja uusimisrikos (nämäkin täysin kuvaannollisesti kirjallisina tehokeinoina, ymmärrättehän). Smith, Galbraith, Ducker ja vaikka Kemppinen, nämä filosofit, voivat vapaasti spekuloida, toivoa ja selittää. Pelkään vain, että tätä blogia moni vaikutteille altis sielu ja ainakin referoimaan kärkäs toimittaja lukee oikeustieteen professorin tekstinä. Pitkästä juridiikan baanastaan huolimatta Kemppinen on filosofian tohtori ja immateriekspertti, kuten hermeneutiikkansa taas osoitti. Tylsä materialismi voi siksi jäädä eksotiikaksi, insentivointi on tunnetusti tuhatvuotinen ongelma, johon satavuotiasta tekijänoikeuskeskustelua voi toki verrata, toisinpäin se on huvittavaa. Nämä määräaikaiset monopolijututhan olivat aikanaan keino etsiä tekijän asemalle mallia eräästä insentivointimallista nimeltä feodalismi.
VastaaPoistaLauri Gröhnille:
VastaaPoistaEivät poliitikot ole parempia johtajia, mutta mistä tässä pohjimmiltaan on kysymys?
Kannustinjärjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä siitä suostuvatko hallitus ja toimitusjohtaja pääomistajan ehtoihin?
Onko valtio-omistajan ja Fortumin suhteissa muutakin kuin julkisuudessa esitetty eli suunnitteleeko valtio-omistaja entistä yksityiskohtaisempaa puuttumista Fortumin jokapäiväiseen toimintaan?
Fortumin kohdalla on tullut ilmi lähinnä ensinmainittua, mutta VR:n kohdalla jälkimmäistäkin.
G-20 kokous halusi kannustinjärjestelmille pelisääntöjä tärkeissä yksityisissäkin yrityksissä, ei vain valtioyhtiöissä.
T.
"Yritys ei ole sampo, joka jauhaa rahaa omistajille. Yritys on sampo, joka jauhaa varallisuutta kansantaloudelle."
VastaaPoistaKummallinen ajatus! Tällainen voi lähteä vain sellaisesta päästä, jonka omistaja ei ole ottanut omilla varoillaan riskiä yrityksen perustamisesta ja mahdollisesta tappiosta tai menestyksestä.
Tottakai yritys jauhaa varoja kansantaloudelle, mutta se on välillinen vaikutus. Välitön yrityksen tehtävä on tuottaa hyvinvointia sille, joka on asettanut varallisuutensa menettämisen riskille alttiiksi perustamalla yrityksen.
Niillä, jotka eivät yrityksiä perusta, on usein lähestymistapana se, että tappiot kuuluvat yrittäjille ja voitot yhteiseen pesään.
Voittovarojen ohjaaminen investointeihin ja tutkimukseen on mielekästä,jos se tuottaa lisää ja entistä suurempia voittoja. Muuten omistajien kannattaa sijoittaa ne muualle tekemään sitä samaa eli tuottamaan lisää ja entistä suurempia voittoja. Tai sitten lisäämään omaa hyvinvintia. Se on sitä korvausta riskin ottamisesta, niille joilla riskin ottaminen ja oma ammattitaito on voittoihin asti jaksanut kantaa.
Tästä saa kansantalouskin sitten aina omansa, eli tämän kaiken. Näin toiminta on tietenkin täysimääräisesti hyödyttänyt kansantaloutta, mutta primääristi yksilöä ja yksilöitä.
Saattaahan se noinkin olla, että aihe on vasta alussa, mutta tähän asti se on mennyt oppikirjan mukaan. Kateuteen vetoavalla uutisoinnilla asia saatiin henkilöityä, virisi kiivas nettikeskustelu ja lopulta draama sai kliimaksinsa kun vihainen Lilius suostui TV-kameroiden eteen ilmoittamaan erostaan. Saatiin oikeaa tosidraamaa. Mielenkiintoista, että Lilius väitti Pekkarista valehtelijaksi. Pekkarinen vaikenee kuten journalistitkin.
VastaaPoistaSitomalla johdon bonukset yhtiön osakkeen vertailuindeksiä parempaan kehitykseen, omistaja viesti mitä johdolta odotti. Lilius on ollut taitava tai onnekas, luultavasti molempia. Oli paha virhe savustaa hänet ulos nyt, sillä hänen johdollaan Fortum on ottanut suuren riskin ”hakiessaan kasvua” Venäjältä, jonka ruplan arvo on syöksyssä ja baltiasta, jossa kansalaiset mellakoivat kaduilla kuin Islannissa, valtion konkurssitilaa vastaan. Jos riski toteutuu, rahat jotka olisi pitänyt investoida Suomeen EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, saadaan kirjata tappioiksi. Yhtiön osakekurssi, joka on pudonnut viime kesästä lähes 60%, putoaa lisää ja Liliuksen seuraaja voi levitellä viattomana käsiään.
Vastuuhenkilöistä puheen ollen, kuka vastaa valtionyhtiöiden Imatran voima ja Neste fuusiosta, pörssiin viennistä ja jälleenjakamisesta? ”Synergiaetu” oli varmaan fuusion perusteita, jakaminen todisti fuusion virheeksi. Mitä järkeä oli myydä yli 49% kun osakkeen hinta oli alhaalla ja antaa johdolle tavoitteeksi kurssin nostaminen? Valtio-omistajaa ei hyödytä vähääkään omistuksensa pörssiarvon nousu, koska se on todennut alan strategiseksi, eikä voi enää myydä lisää.
Minustakin Lauri Gröhn kiinnittää huomiota oikeaan suuntaan, mutta katsokaapa vielä, keitä on ollut ja on hallintoneuvostossa. Nuo ”itsensä nostaneet” vahvistavat maailman vähiten korruptoituneen maan käytännön. Korkeat johtopaikat ovat nykyajan läänityksiä, joilla hallitsija (kulloinenkin puoluejohto) palkitsee uskollisimmat vasallinsa.
Ministereiltä ja virkamiehiltä ei voi vaatia vankkaa omaa kokemusta teollisuuden tai muun yritystoiminnan johdossa, mutta taito valita asiantuntevia neuvoja on välttämätön.
Ad Rienzi: osakeyhtiön, yrityksen, liikkeen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen.
VastaaPoistaJos tarkoitus jää saavuttamatta ja tuleekin tappiota, osakeyhtiölakia ei ole rikottu.
Tulkintasi tulee aika lähelle käsitelainoppia. Osakeyhtiön toimiala on sitten aivan eri asia. Se, yhtiöjärjestykseen merkittynä, määrittelee toimivallan ja voi johtaa myös yhtiökokouksen päätöksen julistamiseen mitättömäksi.
Toimiala - ja siten de facto - osakeyhtiön tarkoitus voi olla esim. omistaa kiinteistö.
Nähdäkseni OYL 1 : 5 on kuvailu, ei määritelmä, ja yhtä hyvin olisi voitu sanoa, että osakeyhtiön tarkoitus on harjoittaa taloudellista toimintaa.
Se on suuri ero verrattuna esimerkiksi säätiöön, jonka tarkoitus on säädekirjasta ilmenevä säätäjän tahdon toteuttaminen.
JK: "Yritys ei ole sampo, joka jauhaa rahaa omistajille. Yritys on sampo, joka jauhaa varallisuutta kansantaloudelle."
VastaaPoistaKemppilän profeetta ei ole tainnut ikinä perustaa yritystä?
Hienosti ilmaistu ajatus tuo toki on, mutta ei ole toista ilman ensimmäistä.
Liian moni luulee, että yrityksissä on seinässä rahahana, josta voi laskea rahaa kuin pohjattomasta lähteestä. Nyt lamassa moni hämmästyykin, kun hämärästi tajuaa mistä ne rahat tulevat. Asiakkailta.
Virastot ja laitokset ovat eri asia. Niillä on se rahahana. Heidän ainoa huolensa on käyttää budjetoidut varat, jotta määrärahoja voi vaatia lisää.
Tosin terävimmät alkavat oivaltaa, että nekään rahat eivät tule taivaasta, vaan meidän taskustamme, jonne ne tulivat yrityksiltä, jotka saivat ne asiakkailta.
Yritystoiminta todellakin muistuttaa polkupyörällä ajoa. Se vaatii vauhtia. Jos pysähtyy, kaatuu.
Kemppiselle: ymmärrän pointin, mutta tämän asian tunnen. Katsokaa aluksi esityöt ja OYL 13:9, kyllä voitontuottamistarkoitus osakkaille (eikä esimerkiksi jollekin muulle sidosryhmälle) on tarkoitettu aivan konkreettiseksi. Kysykää vaikka kolleegaltanne Seppo Villalta. Sen sijaan toimialamääräystä ei nykyisin pidetä aivan noin merkittävänä, vrt OYL 2:3 säätämishistoria, lainvalmistelijat esimerkiksi valaisevat asiaa mielellään ja kirjallisuuttakin alkaa olla.
VastaaPoistaKemppisen näkemys on kyllä nyt juridisesti hiukan sumea. OYL 1:5 on normatiivinen käsky, jonka suhteen esimerkiksi hallituksen toimien lojaalisuutta (1:8), eli viime kädessä velvollisuutta pyrkiä tuottamaan voittoa osakkaille sekä myös vahingonkorvausvelvollisuutta (22:1.1) yhtiötä kohtaan on arvioitava.
VastaaPoistaLisäksi yhtiökokous ei saa päättää yhtiön varoja jaettavan muilla kuin lailla säädellyillä tavoilla osakkaille paitsi kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella (13:6.4), missä tapauksessa (ja vain siinä) voidaan ilman yhtiöjärjestysmääräystä in casu poiketa tarkoituksesta tuottaa voittoa osakkeenomistajille.
Voitontuottamisen edistäminen on siis joka suhteessa velvollisuus, mikä käy selkeästi ilmi esimerkiksi lain esitöistä (HE 109/2005, s. 38-39; 40-41; 194-195)
Se, että tarkoituksen toteutumatta jääminen ei itsessään perusta OYL:n säännösten rikkomistilannetta ei millään muotoa tee pykälästä "kuvailevaa". Olennaista on se, onko tähän tarkoitukseen kuitenkin pyritty.
Toimiala on tässä suhteessa myös yhdentekevä, koska millä tahansa toimialalla huseeraamisen yhtiöoikeudellinen tarkoitus on yhtä kaikki lain vakiosäännöksen mukaan voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos yhtiön de facto -tarkoitus on voiton tuottamisen sijaan omistella kiinteistöä kauniilta paikalta, niin vähemmistöosakkeenomistajat (joilla on väh. 10% osakkeista, ks. 22:7) voivat milloin tahansa nostaa vahingonkorvauskanteen yhtiön puolesta, jos hallitus tai enemmistöosakkeenomistajat tämmöiseen tarkoitukseen OYL:n vastaisesti yhtiön varoja ovat päättäneet käyttää.
Poikkeuksena on 13:8:n mukainen yleishyödylliseen tai siihen rinnastettavaan tarkoitukseen annettava kohtuullinen lahja, josta yhtiökokouksen enemmistö voi päättää.
Rienzin päättelyn käsitelainopillisuudesta en kuitenkaan ota kantaa, kun en kerta saksaakaan osaa.
Ystäväni Jacobus joka on fiksu ja viisas mies ihan historian tohtori arvoltaan, totesi että Kemppisestä pitää tehdä akateemikko. Porukkaan saataisi edes yksi viisas mies!
VastaaPoistaOlen vaan samaa mielta ystäväni Jacobuksen kanssa.
AM
se muuten jauhaa varallisuutta kansantaloudelle. yksityinen vauraus ja sen lisääntyminen on osa kansantaloutta vaikka juuri nämä eurot yrittäjän taskussa eivät kaikki kansan olekaan.
VastaaPoistaMutta siitä olen pienen ikäni ollut kiinnostunut, että miten se maailman ensimmäinen euro oikein on pyörähtänyt painokoneesta taskuuni. pitäisi painokoneen huulella laittaa merkki korvaan, seurata menoa kuten rengastetun linnun ja laatia loki.
pankki lainaa keskuspankilta tai tallettajalta ja pankki lainaa yritykselle, jos sillä on tarve. tarvetta on, jos on tarpeeksi ahne. pitää olla, että homma toimisi. lainalla palkataan jannut duuniin rahastamaan asiakkaalta laina ja korko ja verot ja voitto.
ketjukirjettä ja pyramidia koko homma. korttitalo, joka on tuomittu kaatumaan tietyin reunaehdoin. aikatekijä on olennainen. hyvän pitää lisäksi jakautua jopa ekspansiivisesti, että ketjukirje toimisi.
talletan euron pankkiin, joka voi lainata sen yhdeksään kertaan ulos (10 %:n vakavaraisuusvaade). jos muuta rahaa ei olisi ja maturiteetti olisi sama, joiltakin (kahdeksalta) puuttuisi se raha maksupäivänä ihan varmasti. kaikki yhdeksän lainaajaa eivät voi tuoda sitä yhtä ja samaa euroa pankkiin samana päivänä. eikä pankki voi kesken kaiken antaa minulle sitä euroa, jonka on lainannut jo ulos. vaihteluihin tarvitaan keskuspankin painokone, erilaiset korot ja maturiteetit lainojen ja takaisinmaksujen oikeaan tahdittamiseen. mutta lopun perin homma ei ole kenenkään hanskassa.
maksuvälineeksi kelpaa myös kaikenlaista, mitä sattuu luonnosta löytämään: timantit, kulta, öljy... pää meneekin tässä vaiheessa pyörälle.
Liliuksen ärtymys kohdistui käsittääkseni poliitikkojen epälojaaliuteen valtionyhtiön luottamusmiesjohdossa.
VastaaPoistaHain itse vuonna 2003 erään kaupungin ja sen naapurikuntien elinkeinoyhtiön toimitusjohtajaksi. Minut jopa kutsuttiin viiden (5) henkilön pitämään työpaikkahaastatteluun, kunnallispoliitikkoja ja virkamiehiä. Esitin mielipiteenäni että yhtiön hallituksen pitäisi keskustella kokouksissaan ja evästää toimitusjohtajaa suoraan, ei kritisoida paikallismedian välityksellä. Lienee tarpeetonta kertoa etten tullut valituksi.
Jukka, Jukka. Tiedät ihna hyvin, että PD-materiaalin voitot menee yhtiöille eikö tekijät saa mitään. Kannatat siis tulonsiirtoa siihen suuntaan. Jos suoja-aika lyhenisi kannustaisiko se tekijöitä sisällöntuotantoon paremmin? Millaisen maailman haluat olevan vailla jotain kannustusta sisällöntelemiseen? Harvat saavat ylipäätään kaupallisesti tekemisiään esille, joten kyllä on ihmeteltäv suuntaasi, joka johtaa sisällön bulkkiutumiseen.
VastaaPoistaolivat yksimielisiä kun palkitsemisesta sovittiin.
VastaaPoistapääjohtajiston muuttuessa naisvaltaiseksi (baldauf ym) pudonnee myös ansiotaso - vähäksi aikaa.