Tästä syntyi hyvä keskustelu. Erikoista on se, että nähdäkseni olemme kaikki samaa mieltä.
Niille, joista tämä keskustelu on spesialistien hiustenhalkomista, on kai aihetta mainita, että taustalla, ainakin minun mielessäni, on eduskunnassa oleva yliopistolainsäädäntö. Siinä on ongelmana säätiömuoto ja itse asiassa myös kysymys yliopistosta oikeushenkilönä ja julkisen vallan käyttäjänä.
Osakeyhtiön tehtävä (muutin sanaa koska ’tarkoitus’ ja ’toimiala’ voidaan ymmärtää väärin) on tuottaa voittoa osakkaille.
Voitto ilmenee osakkaille jaettavina voittovaroina tai osakkeen arvon nousuna.
Oikeudellisesti puhe ei ole yhden tilinpäätöksen näyttämästä voitosta, vaan voitontuottamiskyvystä (HE). Siten investointi on usein osakeyhtiön keskeistä toimintaa.
Voiton maksimoinnista puhutaan usein mm. liiketaloustieteessä, ja liikkeenjohtajat suosivat tuota ilmausta. Maksimointi ei ole äsken mainituille perusteilla mahdollisimman paljon rahaa aikayksikössä N eli esimerkiksi vuodessa.
Voiton maksimointia rajoittaa osakeyhtiölaki, rikoslaki, muut lait ja jossain määrin hyvä tapa.
Kiinteistöyhtiö ja joissakin tapauksissa holding-yhtiö eivät aina tavoittele osakkaille jaettavaa voittoa. Kiinteistöjen omistaminen voi liittyä myös yhtiöryhmään tai konserniin – pidetään yllä vakuuksia.
On suuri määrä kunnallisia osakeyhtiöitä, joissa voiton tavoittelu on vähintäänkin sivuasia. Google sylkee sekunnissa kymmeniä kunnallisia vesihuollon organisaatioita, jotka ovat osakeyhtiömuotoisia, eivät kunnallisia liikelaitoksia.
Asunto-osakeyhtiö on eri asia kuin osakeyhtiö. Tyypillisesti huolto-osakeyhtiö palvelee asunto-osakeyhtiöitä voittoa tavoittelematta.
Joku ilmeisesti kysyi omaa taustaani. Olen perustanut useita satoja erilaisia osakeyhtiöitä, minulla on oma osakeyhtiö ja asun itse perustamassani asunto-osakeyhtiöissä, jonka tontin omistaa kiinteistö-osakeyhtiömme. Olen kasvanut kauppiasperheessä ja ymmärtänyt kuolinpesän muuttamisen avoimeksi yhtiöksi ja kiinteistöjen ja kauppaliikkeiden hajauttamisen edelleen osakeyhtiöiksi sekä osakeyhtiöiden likvidointimenettelyn jo ennen ylioppilaaksi tuloa. Olen toiminut useita vuosia liikejuristina, asianajajana, pörssiyhtiön päätoimisena lakimiehenä ja osallistunut erilaisiin yrityskauppoihin.
En ole yhtiöoikeuden spesialisti, mutta minulla on laajanpuoleinen kokemus kompetenssiongelmista ja vahingonkorvauskysymyksistä yrityksissä.
Ihmettelen, miksi kirjoitin tuon. Ehkä siksi, että jotkut kollegat luulevat vaistomaisesti, etteivät tekijänoikeuden ja patenttioikeuden harrastajat sitten muuta ymmärräkään.
Vastaväite insentiivi- eli kiihoketeesistäni. Feodalismi ei liity asiaan millään tavoin. Väitän että lainsäätäjä insentivoi ja pyrkii suosimaan yhtiöitä, ja se on mielestäni oikea tie. (Reaalisosialismi ei sallinut yhtiöitä.)
Historiallisesti tällaisesta voi puhua vasta kun kansantalouden kasvua alettiin ymmärtää eli poliittisella tasolla 1800-luvun puolivälistä. Fysiokratia ja merkantilismi näyttävät perustuvan ajatukseen nollasummapelistä. Ja kuten sanottu marxismi käsittää virheellisesti lisäarvon syntyvän vain työstä.
Kun luen kollegojen kirjoituksia, mielestäni he sekoittavat kovin usein käsitelainopin hengessä instituution ja organisaation. Osuustoiminta on maassamme instituutio; sitä harjoitetaan monenlaisin organisaatioin.
Juristeille on jaksettava jankuttaa Coasen teoreemaa. Jos säännöt (organisaation säännöt ja irtaimen kaupan säännöt) ovat epäselvät, transaktiokulut nousevat ja tuottavuus siis laskee. Jos säännöt, kuten vaikkapa osakeyhtiölaki, ovat rationaalisia ja johdonmukaisia, yritystoiminta voi keskittyä voiton tavoitteluun, josta hyötyy koko kansantalous.
Kemppisen toiminnasta liikejuristina - mistähän "liikkeestä" oli kyse - asianajajana (isänsä ym. firmassa, Borenius & Kemppinen) ja pörssiyhtiön lakimiehenä (ilmeisesti Otava) on jo varsin pitkä aika, sillä vuodesta 1975 lähtien Kemppinen on toiminut virkamiehenä kohta 35 vuotta.
VastaaPoistaVuosina 1975-1991 Jukka Kemppinen oli KKO:n esittelijänä ja vuosina 1991-2000 Helsingin HO:n hovioikeudenneuvoksena, sen jälkeen tutkijana ja professorina.
Olisivatkohan JK:n yhtiöoikeudelliset ja siviilioikeudelliset tiedot yleensäkin päivittämisen tarpeessa?
PAA-ASIA JA SIVUASIA;
VastaaPoistaJo eilisessa blogissa esiintyi pykalanikkareitten kasityksia
osakeyhtion tehtavsta. Kemppisella on kasitys, etta osakeyhtion tehtava on tuottaa voittoa.
Oliskohan niin, etta nama pykalista johdetut tehtavat kertovat sita, etta ystavamme pykalanikkarit ovat kaukana elavasta elamasta ja tuiojottavat hyvin sidottuun napaansa.
Eikos osakeyhtio ole se raami, jonka tehtavan muotoilevat sen
osakkaat ja toimielimet. Tehtava taitaa maaraytya aktiivisella toiminnalla ja esim. voitto on sivuilmio; seurannaisilmio kuten tyollisyyskin. Osakkaat yhtiokokouksessa tai muuten sopimalla antavat ja muokkaavat yhtion tehtavaa. Edelleen hallitus yms toimi-elimet antavat ja muokkaavat yhtion tehtavaa. Ja jossain tapauksissa jopa toimitusjohtaja pystyy samaan riippuen siita, mita instanssi on aktiivinen ja se todellinen toimija ja vallan kayttaja.
Voihan joku instanssi paatyo muokkaamaan firman paatehtavaksi voiton, mutta silloin ollan kai yleensa jo pitkalla silla tiella, joka johtaa kuolemaan.
Eräs vaikutus näissä kunnallisissa ja muissa osakeyhtiöittämisissä on, ettei julkisuuslaki (Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta)
VastaaPoistaniissä päde.
Virkamiesten on näissä osakeyhtiöidyissä toiminnoissa hyvä mällätä ja retostella.
Eräskin kaupunginkamreeri sanoi äskettäin kysyttäessä: "Kaikkihan ne vetää välistä urakoissa". Ja naureskeli perään.
Yliopistojenkin on mukava osakeyhtiöittää. Pääsee sitten dosentit ostamaan omien osakeyhtiöittensä kautta... ja myymään osakeyhtiöidyille...
tai no. Enpä jatka...
Ad Anonyymi: - unohdat ns. O. Hj. Granfeltin säännön. Curt Olsson tähdensi sitä aikoinaan minulle. - Kun tekee opiskelijoille (etenkin väitöskirjan tekijöille) ovelia tenttikysymyksiä, oppii itsekin yhtä ja toista.
VastaaPoistaOlen joskus kysellyt TKK:n kollegoilta, miten he pysyttelevät ajan tasalla ja selvillä alan kehityksestä. Vastaus on poikkeuksetta: tarkastamalla ja arvostelemalla diplomitöitä ja väitöskirjoja.
Ad JarMom: - yliopistoja ollaan muuttamassa säätiöiksi. Parempi se kuin nykyinen tilivirastokäytäntö.
VastaaPoistaEsitetystä syystä osakeyhtiömuoto ei sovi.
Ad Omnia: tekee mieli osoittaa pari asiantuntijaa, joita kollegatkaan eivät usein tunne.
VastaaPoistaOsakeyhtiöoikeudessa Pekka Pulkkinen (OM). Velvoiteoikeudessa Markku Helin (OM).
Vähän joka alalta löytyy "hiljaisia everstejä", jotka tekevät työt kenraalikunnan kilistessä käytävillä.
Suomen paras yleisjuristi, etenkin sivilisti, on Kari Raulos (KKO).
Kemppiselle:
VastaaPoistaTarkoitin näitä yliopistojen alaisuudessa toimivia osakeyhtiöitä, kuten kehityspalveluja ja vastaavia, en itse yliopistoja.
"...yritystoiminta voi keskittyä voiton tavoitteluun, josta hyötyy koko kansantalous."
VastaaPoistaJa tämän hyödynhän me tavalliset kansalaiset jo olemme nähneet, eikö?
Allaolevasta linkistä voi todeta etä poliittinen johto on laiminlyönyt tehtävänsä ja 'ulkoistanut' poliittisen vastuun virkamiehille.
VastaaPoistaValtiopäiväasiakirjasta käy muutoinkin selville että nykyinen Fotumin 'optiohässäkkä' on vähintäinkin 'tuottamuksellinen'.
http://www.parliament.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/tavl_24_2005_p.shtml
Valtion edustus Fortumin yhtiökokouksissa
Oikeuskansleri toteaa . . .
"Ulkopuolisen on vaikea vakuuttua siitä, että omaan valvontatoimintaansa esteellisen kansliapäällikön alaisena ainakin muodollisesti oleva ministeriön virkamies voisi tehokkaasti hoitaa valvontatehtävänsä sellaisen yhteisön osalta, jonka hallintoelimessä kyseinen kansliapäällikkö on."
pulkkinen oli kova luu jo reilut 10 vuotta sitten. ilo oli tehdä töitä kanssaan. heliniä en tunne. vanhasta kaartista muistan ilolla mm. nikkarista.
VastaaPoistaMacitystä
VastaaPoistaMielelläni näkisin, että olemme samaa mieltä, kun niin monessa. Nyt vain en ole varma, mistä asiasta tässä vaiheessa on kyse. Keskustelun monet kerrokset ja salaattimainen haaroittuminen tekevät tästä kuin Big Macin. The Economistilla se on jo kuvausvoimaisen valuuttaindeksin välineenä, voisi se olla blogillekin papukaijamerkkinä.
Palkitsemisjärjestelmistä olen blogin pienessä oppositiossa, minusta ne eivät määritelmällisesti ole pahoja, vaikka vaativat harkintaa. Harkinnan vaihtoehdot ja lopputulokset tulee ymmärtää ja muistaa kirkkaasti, olen nähnyt, tehnyt jne. lukuisia aivan fiksuja ja kaikkien osapuolten tyytyväisyydellä käyttämiä insentivointeja.
Yhtiön tarkoitus oli eräs Kemppisen ja muistaakseni sittemmin joidenkin muiden relevantiksi kokema säie palkitsemista yleensä ja Fortumia erityisesti koskeneissa argumenteissa. Sikäli kuin kyse on laista, asia ei oikeastaan ole meidän mielipiteistämme. Tänään Kemppinen on zoomannut kiikarinsa jo hyvälle hollile ja luettelee useita erikoistilanteita, joita yhtiöoikeudessa tosiaan päivittäin hoidamme (tämä kommenttina sille, joka manasi lakikimiesten vierautta käytännölle - ketkä muut jatkuvasti elävät tuhansien yhtiöiden ja niiden laaja-alaisten ongelmien kanssa kuin me? Ammattipuliveivareillakaan ei ole kuin parin korttipakan verran yhtiöitä leikkikentäksi, ja nekin useimmiten autiotaloja peilit ikkunoina).
Poikkeuksia listaamalla Kemppinen vahvistaa pääsäännön. Nimenomaan Fortum Oyj esimerkiksi elää juuri pääsäännön mukaan, ei sen yhtiöjärjestyksessä muuta määrätä eikä yhtiökokous muuta ole päättänyt, listayhtiön tiedossa olevat osakassopimukset olisi julkistettava. Älkäämme siis sekaantuko asiasta.
Yliopistoista, kovasti tutusta aiheesta, totean, että yliopistolakiehdotuksen mukaan niitä olisi kaksi mallia, julkisoikeudelliset laitokset (kuten Helsingin tai Lappeenrannan yliopistot) ja säätiölain alaisia, joita aluksi Aalto-korkeakoulusäätiön yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Asiaan liittyvät erilaiset rahastot, apuyhtiöt, sijoituskohteet ja muut viritykset ovat ona maailmansa, johon ei tässä aihetta.
Heittoni feodalismista liittyi siihen, että eikö määräaikaisen monopolin myöntäminen tekijälle ole samaa oikeudellista kuvastoa kuin ruhtinaiden vuosisatoja antamat privilegit siihen ja tähän, musiikinhistoriasta muistamme esimerkiksi Tallisin saaman yksinoikeuden nuottikauppaan Englannissa. Ennen elinkeinovapautta pelasi privilegiajatuksilla koko talous. Yhteisen riskiprofiilin rakentamista eli insentivointia harjoitettiin kauppaoikeudessa jo keskiajalla, ilmeisesti jo paljon aikaisemmin (foinikialaiset).
Laki ja oikeus ovat parasta, mitä rahalla saa.
VastaaPoistaJoskus hiipii mieleen epäilys, että juristit muotoilevat lait epäselviksi, monimutkaisiksi ja tulkinnanvaraisiksi siksi, että heillä riittäisi töitä ja voisivat perustaa näitä firmojaan.
Kun täälläkin on Pyhän Kohtuuden kiihkossa järkytytty Liliuksen palkkioista, en ole huomannut kenenkään kauhistelevan asianajajien palkkioita.
Ne ovat oikeasti järkyttäviä.
""...yritystoiminta voi keskittyä voiton tavoitteluun, josta hyötyy koko kansantalous."
VastaaPoistaJa tämän hyödynhän me tavalliset kansalaiset jo olemme nähneet, eikö?"
Kyllä näin on. Viisi ja puoli miljoona ihmistä saa leipänsä ja vähän sirkushuvejakin tämän yritystoiminnan seurauksena.
Muuten haluan palautta mieliin tämän Wahlroosin lauseen jota näilläkin foorumella on vähän negatiivisessa hengessä käsitelty:
Sammon konsernijohtajan Björn Wahlroosin mukaan vain yksilöillä voi olla moraali. Yritys sen sijaan on yhden asian liike.
Tämä on minusta vahvasti sukua tälle nyt käydylle keskustelulle ja Wahlroos merkittävästi enemmän oikeassa kuin monet keskustelijat ovat halunneet myöntää. Ilmeisesti provokatiivinen tapa esittää ja henkilöön kohdistuva antipatia ovat olleet tulkinnassa vahvasti mukana. Minusta on vaikea kuvitella, että yrityksellä (osakeyhtiöllä) voisi olla moraali. Tai jos on, se moraali ilmenee osakeyhtiölain noudattamisena ja voiton tavoitteluna.
Ad Tapsa P: - asianajajien palkkiosta. Olen samaa mieltä.
VastaaPoistaTosin - tulin käyneeksi läpi selvityksen toteutuneista asianajopalkkioista, jolloin arvelin, että tietoon tulevat erikoistan juttujen erikoiset palkkiot.
Helsingin keskustan ulkopuolella 2 500 euroa perukirjasta ja hiukan riitaisesta perinnönjaosta tai avioerosta + huoltajuuskiistasta ei ole mielestäni paljon.
Pikkupikkutoimistoissa laskusta menee neljännes - kolmannes vuokraan ym. kiinteisiin kuluihin.
Ad Rienzi: feodalismista - privilegio, kten Venetsian kirjanpainajille ja Firenzen kutojille annetut ei ollut siirrettävissä.
VastaaPoistaImmateriaalioikeudellinen yksinoikeus tulee markkinoille ja siis alttiiksi kilpailulle.
Lisään kerroshampurilaiseemme kilpailunäkökohdan. Luulen että nyt puhutuissa palkitsemisjärjestelmissä hiertää todellinen tai epäilty henkilökohtaisuus, joka totisesti on "feodaalinen". Jos johtajien palkitsemisjärjestelmä on väline kilpailussa hyvistä johtajista ja siis tuottavuudesta, järjestelmä on hyvä.
Ad Olli K: - Wahlroos on oikeassa.
VastaaPoistaTosin yhtiön versio "best practices" -ongelmista on sekin kiinnostava. Väittävät että esim. Disney Corp. olisi käytännöissään verenhimoinen (sekä kuluttajia että toimihenkilöitä kohtaan).
Ja tietysti yhtiöt todellisuudessa seurailevat moraalisääntöjä, esimerkiksi luopumalla tupakan valmistuksesta ja keskittymällä golfmailoihin tai kiinnittämällä huomiota siihen, ettei niiden valmisteissa käytetä uhanalaisten eläinlajien nahkaa tms.
Ad Anonyymi A: pääasia ja sivuasia. Olet oikeassa. On asioiden oikeudellinen puoli (mitä saa tehdä) ja liiketaloudellinen puoli (mitä pitäisi tehdä) ja sosiologinen puoli (mitä todella tehdään).
VastaaPoistaWahlroosin ylimainostettu ajattelu yrityksen ei-moraalisuudesta ei tarkoita muuta kuin, että yritys välineenä - koneena - on vailla moraalia. Eihän pyssylläkään ole moraalia.
VastaaPoistaYrityksen toiminnan (seurausten) moraali sen sijaan on olemassa.
Kyllä yrityksen moraalia voi arvioida vaikkapa liikeideasta tai toimialapykälästä eikä pelkästään yrityksessä toimivien ihmisten toiminnasta.
Eihän mihin tahansa tarkoitukseen voi edes perustaa yritystä. Tähän tietysti voi väittää vastaan, ettei laittomuudella ja moraalittomuudella ole mitään tekemistä keskenään.
Eikös moraali aina liity kuitenkin toimintaan ja käyttäytymiseen eikä pelkkään olemassaoloon?
T.
Tiedän tietysti, itsekin pienyrityksen omistavana, että isot miljoonapalkkiot kohujutuista ovat jäävuoren huippu. Suuri massa kitkuttelee eteenpäin, kuka paremmin kuka huonommin.
VastaaPoistaSamoin ovat myös yritysporhot - Liliukset, Sarasvuot ja Piipot - vain jäävuoren huippuja. Suomessa on 200 000 yritystä, joista 190 000 elättää omistajansa niukasti tai kohtuullisesti. Sekä toimii moraalisesti ja eettisesti niin oikein kuin vain voi.
Sama suhde pätee varmaankin virkamiehiin ja sosiaalityöntekijöihin ja maahanmuuttajiin sekä kaiketi myös poliitikkoihin.
Lieveilmiöt ovat maan suola. Ja ihmisellä on kyltymätön kiihko saada kauhistella jotakin. Siksihän me näitä roskalehtiä ja juorumedioita elätämme.
Jos olisimme niin fiksuja ja valveutuneita kuin mielipide- ja blogikirjoituksissa annamme ymmärtää, ne kuolisivat pois. Mutta ei niitä tapa edes lama.
Ad Anonyymi - laittomuus <-> moraalittomuus. Tuo positivistinen ajatus taitaa onneksi olla mennyttä aikaa.
VastaaPoistaTäysfeodalismissa monopoli oli hankala asia.
VastaaPoistaLuulen että vasta patrimonialismi mahdollisti monopolin.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Kapitalistin lakeijan tunnistaa täälläkin. Ja ei, tämä ei ollut moralisointia, vain pelkkä havainto. Vrt. paskan kuskaamiseen tarvitaan paskakuski.
VastaaPoistaLuulen, että Monopoli maistuisi.
VastaaPoistaJukka Kemppinen sanoi: ”Jos säännöt (organisaation säännöt ja irtaimen kaupan säännöt) ovat epäselvät, transaktiokulut nousevat ja tuottavuus siis laskee. Jos säännöt, kuten vaikkapa osakeyhtiölaki, ovat rationaalisia ja johdonmukaisia, yritystoiminta voi keskittyä voiton tavoitteluun, josta hyötyy koko kansantalous.”
VastaaPoistaTotta kaikki, mutta riittämätöntä nykytalouden ongelmien ymmärtämiseen. Sääntöjen on oltava paitsi selviä ja helposti valvottavia niin myös sellaisia, että niiden mukaan tapahtuva kilpailu/palkitseminen ei johda yhteisesti huonoon tulokseen, kuten esimerkiksi nykyiseen lamaan ja luonnon ylikuormittumiseen.
Miten on osakeyhtiölainsäädännön laita? Selvää? Helposti valvottavaa? Rationaalista? Entä koko idean ydin, omistajan vastuun rajoittaminen vain osakesijoitukseensa? Eikö tässä ole selvä moraalikadon paikka? (suomennos kerrankin osuvampi kuin alkuperäinen moral hazard)
Kieltämättä, mutta teollisuusyhteiskunnassa talouden kasvua ja kilpailukykyä on pidetty kaikkein tärkeimpänä asiana. Osakeyhtiöillä on ollut edullista kerätä pääomia investointeihin eli kaikkien niiden koneiden ja tehtaiden rakentamiseen, joilla maita ja vesiä on muutettu teiksi ja tavaroiksi. Mutta ei kai enää ole tarvetta tehostaa luonnon muuttamista tavaroiksi vaan pikemminkin suojella luontoa liialliselta kulutukselta.
Jos luonnon suojeleminen ylikuormittumiselta todella katsotaan tärkeäksi yhteiseksi tavoitteeksi ja keskeisille teollisuudenaloille suunnitellaan asetettavaksi joitakin maailmanlaajuisia rajoitteita tai lisäkustannuksia, niin siinä tapauksessa sellaiset teollisuuden kasvua erityisesti, moraalikadon uhallakin, tukevat järjestelmät kuten osakeyhtiöjärjestelmä, ovat epärationaalisia. Näin muodostuvaa systeemiä voidaan kuvata autolla, jossa kaasu on säädetty auki asentoon ja vauhtia suunnitellaan hiljennettäväksi jarrua painamalla. Tällaisista transaktiokuluista ei Coasekaan pitäisi.
Vielä toinenkin asia. JK: ”Jos johtajien palkitsemisjärjestelmä on väline kilpailussa hyvistä johtajista ja siis tuottavuudesta, järjestelmä on hyvä.”
Se riippuu kenen kannalta asiaa katsotaan. Yrityksen kannalta on tietysti hyvä, että se palkkaa mahdollisimman hyvät johtajat. Mutta yhteiskunnan, tänään globaalin yhteisön, kannalta kysymys on nollasummakilpailusta. Parhaita johtajiahan on vain rajallinen määrä. Globaalin talouden kannalta on epärationaalista kuluttaa varoja nollasummakilpailuun.
Tietysti voidaan ajatella, että kaikki johtajat tuottavat sitä parempia tuloksia mitä enemmän heille maksetaan. He ehkä yrittävät enemmän. Mutta miten tuloksien arvoa mitataan? Siltä osalta kuin yritysten tuloksia mitataan sijoittumiskilpailun kautta, kyseessä on taas nollasummapeli. Ja suuri osa yritysten tuloksista riippuu pääomasta käytävässä kilpailussa sijoittumisesta. Kenellä on enemmän voimaa ostaa kilpailijoita ulos, haalia arvokkaita luonnonvaroja, palkata taitavia työntekijöitä ja hankkia immateriaalisen omaisuuden yksinoikeuksia, se voittaa.
Voin olla väärässäkin, mutta minusta tuntuu siltä, että aika pieni osa yritysten voitoista ja johtajien ansioista perustuu nykyisinkin siihen, että he löytävät aidosti uusia tapoja luoda entistä parempia tuotteita kuluttajille entistä vähemmillä panoksilla.
Jos näin on, yritysten tulosten perusteella maksetut palkkiot vievät yhteisen talouden kehitystä väärään suuntaan. Ja näinhän näyttää olevan?
Ad Anonyymi: - kapitalismin lakeija... Älä nyt, hyvä ihminen! Lakeija kai tekee, mitä käsketään. Minä keksin kapitalisteille uusia juonia.
VastaaPoistaOma osuuteni kapitalismista on informaatio, keskeinen tuotannontekijä. Kapitalismi kai tarkoittaa tuotantovälineiden hyväksikäyttöä?
Ad Matti H: Esittmäsi ajatukset ovat merkittäviä ja myös tuttuja. Yhydsvalloissa mm. Coaseen perustuva Law & Economics -metodiikka tuotti mm. päästökauppa-ajatuksen. Onko se toimiva, sitä en tohdi sanoa, mutta erilainen se on.
VastaaPoistaCooter-Ulenin "Law and Economics" on ollut aineessani opetuskäytössä seitsemän - kahdeksan vuotta.
Hyvä Jukka Kemppinen. Pyydän anteeksi, en tarkoita lakeijalla Teitä, vaan kommentaattoria, jonka kanssa olette väitelleet osakeyhtiön tarkoituksesta. Pelkurina en mainitse hänen nimimerkkiään, jotten löytäisi itseäni käräjiltä (on varmaankin laki, joka kieltää sanomasta paskakuskia paskakuskiksi). Teidän mielipiteitänne ja tietämystänne arvostan suuresti. Kunnioittaen, anonyymi nro 22.
VastaaPoistaTotisesti haluaisin kapitalistin lajeijaksi; se päivä hartaast ois halattava.
VastaaPoistaWahlroosin mukaan yritysten tulee toimiaa eettisesti, mutta moraali jää yritysten omistajille. Nallen omat esimerkit moraalista liittyivät hyväntekeväisyyteen: ”Joku pitää tärkeänä Itämeren pelastamista, toinen vähävaraisten lasten asiaa ja kolmas korkeakoulutuksen laadullista parantamista. Ne ovat arvoratkaisuja, joita ei voi tehdä usean ihmisen puolesta.”
VastaaPoistaMenisin vielä hieman pidemmälle ja sanoisin, että yhtiöillä ei saa olla moraalia. Esimerkiksi Amerikassa suosittujen käsitysten mukaan homoseksi on loukkaavaa ja epämoraalista, ja moraalisen yhtiön pitäisi luonnollisesti antaa kenkää kaikille töihin luikerreille homppeleille. Suomessakin ollaan aika yllättävän usein sitä mieltä, että kaupankäynti neekereiden, ryssien tai tamperelaisten vapaa-ajattelijoiden kanssa on epämoraalista ja loukkaavaa, ja moraalinen yhtiö toki pidättäytyy moisesta.
Omistajat voivat toki kukin tykönään olla miten moraalisia tahtovat, mutta yhtiöllä ei voi olla samanlaista etuoikeutta.
Lilius-kirjoittelusi on ollut asiaa. Kun systeemi nojaa luottamukseen, kuinka ovat vastuunkannon seuraamukset? Palkkion saajat ja kerman kuorijat tiedetään mutta maksajat jätetään hämärään.
VastaaPoistaEriarvoisuus on ideologia. Vahva ideologia ja maailmankuva.
Eriarvoisuuden kasvattamisen kannattajat korostavat eliitin etuja. Eli omia etujaan. Eliitti kannattaa varsinkin omien etujensa eriarvoisuuden erityisyyttä. "Kasvun" ehtona? Minne se kasvu meni?
Rikkaus ei ole ihmisoikeuskysymys. Paitsi liberalismille. Aivan kuin systemi ei tulisi toimeen superrikkaita? Kenen luoma systeemi?
Voiton maksimointi on ollut pitkän aikaa katastrofien maksimoimista ja niiden harkittua alustamista futuurikaupalla. Siihen systeemiin nojaamalla Lilius on rikastunut. Eikä tuottamalla mahdollisiman edullista löpöä kansalaisille.
Kaiken takana on hyöty. Saastuttamista. Orjatyövoimaa. Matalapalkkaisuuden suosimista. Hypetystä. Futuurikaupan kauhuskenaariot hintojen jatkuvan nousun motivaattereina. Pelureiden ja spekuloijien lainavoittojen luomien velkojen siirtämistä universaaliksi inflaatioksi.
Tottakai tälläistä järjetöntä ideologiaa ja sen ylpeitä kannattajia, "sitoutettuja johtajia", saa vastustaa, jos joku rikastuu vain virtuaalien pörssikurssien kasvamisella, joiden muutoksiin rikastuva ei mitenkään vaikuta. Jos joku hyötyy nousukaudesta, miksi hän ei maksa laskukaudesta? Jos systeemi on hänen mielestään ainoa hyvä systeemi, on hän ideologian kannattaja ja korkeaprofiilinen edustaja.
Ja kun veronmaksajien rahoilla rakennetusta monopolista tehdään yksityinen monopoli niin kai nyt sen järjestelmän johtajat ovat vastuussa ahneudestaan ja epärehellisestä kilpailuasemasta?
Liberalistien kuuluisin iskulausehan on, että "kenenkään rikastuminen ei ole keneltäkään toiselta pois".
Vähääkään ajattelukykyä omaava markkinatalouden pohtija voi nyt vähitellen huomata ja pikkuhiljaa tunnustaa, että tämä mantra on ideologisesti nykyisen jatkuvan romahdusvaaran kynnyksellä olevan pörssijärjestelmän taustalla.
Että kasvu tuo vain kasvua? Raha rahaa jollakin insestisellä periaatteella? Rahan pumppaamista ja monistamista markkinoille? Mihin äkkiä liberalistit tarvitsevatkaan valtioita?
Mielipuolinen pörssi-ideologia. Ja taas taloussysteemimme kannattajat ulvovat että nykyinen "elvytys"kapitalismi ei ole ideologia.
Eihän se ole sosialistista kapitalismia, eihän? Eihän kukaan kärsi seurauksista? Eihän kukaan maksa?
Onnittelen Anonyymi 22:a tarkkanäköisyydestä, onnistuitte lukuisista vuosia jatkuneista viitteistäni päättelemään, että toimialani on tilastoluokituksessa liike-elämän palvelut. Sen sijaan, kuten nimimerkki meni yli ventin, ilmeinen loukkaamistarkoituksenne meni ohi - jonkin sortin kapitalisti kun olen itsekin. Ja kun "herrasväen" asioista puhutaan, "lakeijaa" kannattaa kuulla siinä kuin "rahvaan renkiäkin" (virkamiestä) ;-)
VastaaPoistaHerra Rienzi. Kiitän. Tosin imartelette itseänne viittauksellanne "lukuisiin vuosia jatkuneisiin viitteisiinne". Kolme viimeisintä kommenttianne riitti yksinkertaiseen päättelyyn ja heitin havainnon koiralle, vaan en kohti. Pahoittelen ulahdusta, jos viestini on tulkittu yritykseksi loukata: kapitalismia, lakeijoita tai paskakuskeja en ole arvostellut enkä arvostele. Paska pellolle, ventti varakkaille ja rosvot eläkkeelle.
VastaaPoistaK:
VastaaPoista"Lisään kerroshampurilaiseemme kilpailunäkökohdan. Luulen että nyt puhutuissa palkitsemisjärjestelmissä hiertää todellinen tai epäilty henkilökohtaisuus, joka totisesti on "feodaalinen". Jos johtajien palkitsemisjärjestelmä on väline kilpailussa hyvistä johtajista ja siis tuottavuudesta, järjestelmä on hyvä."
Kuinkas sitten kävikään.
Tarkistetaan tilanne kannustinjärjestelmien luvatusta maasta:
http://baselinescenario.com/2009/04/05/two-things-that-have-nothing-to-do-with-each-other/
Tuo Total Return taulukossa tarkoittaa sitä, miten Shareholder Value (omistuksen arvo) kehittyi vuonna 2008.
T.
ironia on lakmustesti, joka toimii näemmä aina.
VastaaPoistaJukka Kemppinen kirjoitti...
VastaaPoistaJa tietysti yhtiöt todellisuudessa seurailevat moraalisääntöjä, esimerkiksi luopumalla tupakan valmistuksesta ja keskittymällä golfmailoihin tai kiinnittämällä huomiota siihen, ettei niiden valmisteissa käytetä uhanalaisten eläinlajien nahkaa tms.
Tässä on taustalla maine, nimenomaan maineenhallinta, tämä 2000-luvun viestinnän ja yrityksenä olemisen valtavirta, joka seurasi 1990-luvun brändinrakentamista, jota brändinrakentamista nyt siis Suomen valtio on herännyt kohdallaan kokeilemaan korkean tason työryhmän nimittämällä.
Miksi minun nämä nykyiset lähetykset menevät kaksi kertaa ennenkuin menevät?
VastaaPoista(tulee joku virheraportti ja sitten se kuulemma vasta menee...)
Minne? Poliisin pitää tulla tarkistamaan - minun ikkunani toiselle puolelle on laitettu Pauligin talon katolle lautasvastaanotin ja kamera sekä oma antenni. Eivät olleet siinä ennen.
Onkohan eräs suuri syy tämän nykyisen laman takana, että koronkiskonta on nykyaikana käytännössä sallittua? Ehkä menneillä sukupolvilla oli hyvä syy kieltää liiat suuret korot. Tämä asia muuttui 70-luvulla USA:ssa, kun inflaatio jylläsi kaksinumeroisena, mutta kun inflaatio palasi pieneksi, lakeja ei enää muutettu takaisin. Joissakin vanhoissa elokuvissa, vielä Rocky I:ssäkin, joka on tehty 70-luvun lopulla, näkee "loansharkkeja". Rocky työskenteli elokuvassa luidenkatkojana eräällä heistä. Nykyään missään elokuvissa tai poliisisarjoissa heitä ei enää näy. Pankit, luottokorttiyhtiöt ja pikavippiyhtiöt hoitavat nykyään sen homman.
VastaaPoistaJukka Kemppiselle:
VastaaPoistaOlen ollut huomaavinani, että se, mitä yleensä tutkitaan ja opetetaan ”law and economics” nimikkeellä, periytyy enemmän tai vähemmän vanhasta kansantaloustieteen näkökulmasta. Tarkoituksena on ollut löytää sellaisia vaikutussuhteita ja laeiksi puettavia sääntöjä talouden toiminnalle, joilla kansan talous toimii hyvin, kasvaa ja myös menestyy kilpailussa muiden kansojen talouksia vastaan. Se on luonnollista ja tarpeellista.
Kun näin tehdyn lainsäädännön se osa, jonka tarkoituksena on erityisesti kasvun ja kilpailukyvyn voimistaminen, laajenee kansainväliseksi – kehittyneimpien maiden esimerkin ja painostuksen ansiosta – asia muuttuu kuitenkin toiseksi. Maailmantaloushan ei tarvitse kilpailukykyä eikä sen myöskään tarvitse kasvaa – muuten kuin uskonnollisista tai ideologisista syistä, joita löytyy kasvua vastaankin.
Tällaisia kasvulla ja kilpailukyvyllä perusteltuja ja maailmanlaajuisiksi muodostuneita käytäntöjä (verrattuna neutraaleihin markkinoihin) ovat mm. osakeyhtiöjärjestelmä (verrattuna omistajien täyteen vastuuseen), patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmät (verrattuna henkisen työn kauppaan ilman yksinoikeutta), verotuksen poistojärjestelmät (verrattuna tulonhankintakulujen poistamattomuuteen) ja laaja liikesalaisuusjärjestelmä (verrattuna siihen, että kaikki tarjonnan kohteita ja hintoja koskevat tiedot ovat julkisia).
Eipä taida Cooter-Ulenkaan kovin perustellusti, jos ollenkaan, käsitellä tällaisista vertailuista nousevia kysymyksiä, jotka kuitenkin ovat aivan keskeisiä taloutemme ymmärtämiselle ja etsittäessä lainsäädännöllisiä ratkaisuja maailmantalouden ongelmille, mm. luonnon ylikuormittumiselle.
Luonnon suojelemista on ehdotettu toteutettavaksi lähinnä kahta eri periaatetta noudattaen, pigoulaisittain tai coaselaisittain. Edellisessä menettelyssä luonnon kulutusta ja saastuttamista verotetaan ja jälkimmäisessä kulutus ja saastuttaminen saatetaan omistusoikeuden piiriin ja annetaan markkinoiden löytää optimit. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin suuret poliittiset kustannukset, koska poliitikkojen on sovittava ja päätettävä siitä, miten haitallisena kutakin kulutusta ja saastuttamista pidetään, ketkä alun perin omistavat oikeudet turmeltumattomaan luontoon ja miten mahdolliset verovarat käytetään. Eri luonnonvaroista hyötyjät ja niiden käyttöjen eri haitoista kärsijät ovat jakautuneet niin moniin omia etujaan ajaviin ryhmiin, että toimivaan maailmanlaajuiseen säätelyyn pääseminen on osoittautunut mahdottomaksi jopa kaikkein yleisimmän kohteen eli ilmaston suhteen.
Kun haittojen yleinen määrittely ja hinnoittelu on vaikeaa ellei mahdotonta, teoreettinen ratkaisu on hyötyjen arvon yleinen pienentäminen. Omistusoikeuksien arvon pienentäminenhän vähentää niistä käytävän kilpailun painetta eli tarvetta luonnon hyödyntämiseen. Se vähentää suoraan luonnon kulutusta ja saastuttamista, mutta se myös helpottaa suojelusopimuksiin pääsemistä, koska niiden sopijapuolille aiheuttamat tappiot vähenevät.
Miten sitten omistuksien arvoa pienennetään? Juuri edellä mainitulla tavalla, luopumalla kasvulla ja kilpailukyvyllä perustelluista, omistuksien arvoja keinotekoisesti nostavista käytännöistä ja siirtymällä neutraaleihin markkinoihin, joilla tuotanto ohjautuu alhaalta päin, vapaiden ja tasa-arvoisten ostajien valintojen toimesta eikä ostajien ja myyjien tekemien erillisten sopimusten ohjaamana, kuten nyt (vertaa poliittisen harvainvallan erillissopimukset ja demokratian tasa-arvoiset äänestykset).
Tällaista ratkaisua, joka myös viime viestistäni tarkkaan lukien ilmeni, en ole muualta löytänyt, joten minua hiukan ihmetytti vastauksesi, jonka mukaan asia on sinulle tuttu. Olisin kovin kiinnostunut tietämään, missä tätä ajatusta olisi kehitetty ja millä tavalla?