Esimerkiksi kalliolle tai kukkulalle

Chydeniuksen merkkipäivää ja muistelmaa arvioidaan. Minua hänen poliittinen menneisyytensä ei kiinnosta.

Sitä olen odotellut, saako kukaan sanotuksi, että Chydenius oli oikeaan aikaan oikea mies, sillä aikaisemmin ja myöhemmin tuskin olisi saanut suosiota niin vaatimattomilla musiikillisilla kyvyillä.

Laulut, joilla on monen sydämessä sija, ne kun koskettavat korvaamattomia muistoja, ovat pikku laulelmia. Tangoissa (Nuoruustango ja pari muuta) häntä ei voi edes verrata mestareihin, kuten Unto Monoseen.

Piti jatkaa että Toivo Kärkeen, mutta tuli mieleen, että mahtaako hänellä olla lainkaan alan koulutusta. Sävelmät ovat karuja nelisointujuttuja, ja pianoakaan hän ei osaa oikeastaan soittaa.

Toisaalta hänen teoksensa, esimerkiksi ”Lapin kesä”, sopivat erikoisen hyvin esittäjille, jotka eivät osaa laulaa. Mutta sitä ei saa sanoa, jos esittäjä on vasemmistolainen ja ”jatsahtava”, mikä tarkoittaa rytmin epätarkkuutta. Nuoruustangon Kiti Neuvonen oli unohtumattoman hyvä; sen voi todeta esimerkiksi YouTubesta. Kristina Halkola tekee rataennätyksen laulussa rakastamisen vaikeudesta – loppuintervalli C-duurin dominantista toonikaan menee kauhistuttavasti metsään. Sävelmän vaikeus on samaa luokkaa kuin ”Jänis istui maassa” ( G - C).

Chydeniuksen paras ja ehkä ainoa kikka kuului jo ”Lapualaisoopperasssa”, resitatiivi eli puhelaulu. Kun siihen lisättiin esittäjän hyökkäävä, syyttävä ja päällekäyvä meno, tulos oli taattu. Näytelmän parhaat kappaleet olivat vanhoja vallankumouslauluja, kuten ”Warshawjanka”. Kaisa Korhosen laulamista puolusteltiin sanomalla, että kysymyksessä oli brechtiläinen vieraannuttaminen.

Iskelmän tyyppisiä sävelmiä on verrattava iskelmiin ja poliittisia lauluja poliittisiin lauluihin. Jälkimmäisissä ei voi olla ajattelematta Kurt Weilia ja Hanns Eisleria. Eisler oli hänkin hyvä lainaamaan aineistoa muilta – ”Laulu Moldausta” on suosikkini. Kabareelaulun ja Brechtin ympäriltä tulevat mieleen Ute Lemper, Gisela May ja oma suosikkini Lotte Lenya.

Am Grunde der Moldau wandern die Steine
Es liegen drei Kaiser begraben in Prag.
Das Große bleibt groß nicht und klein nicht das Kleine.
Die Nacht hat zwölf Stunden, dann kommt schon der Tag.
Es wechseln die Zeiten. Die riesigen Pläne
Der Mächtigen kommen am Ende zum Halt.
Und gehn sie einher auch wie blutige Hähne
Es wechseln die Zeiten, da hilft kein Gewalt.
Am Grunde der Moldau wandern die Steine
Es liegen drei Kaiser begraben in Prag.
Das Große bleibt groß nicht und klein nicht das Kleine.
Die Nacht hat zwölf Stunden, dann kommt schon der Tag.

Mieleeni tulevat Stalin ja hänen seuraajansa, kun Moldau virtaa B. Smetanaan viitaten ja laulu sanoo, ettei suuri pysy suurena eikä pieni pienenä – ”Vallanpitäjien valtavat suunnitelmat raukeavat lopulta.”

(Tässä kohtaa suomennos puhuu toista; vaikka suomennos on hieno, kaipailen myös ajatusta kivistä, jotka vaeltavat joen pohjassa.)

Agit-prop olikin sitten hyvä, ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin edellinen suursuosioon noussut lauluryhmä, Kippari-Kvartetti.