Dzeržinski-palkinto

Siispä ehdotan, että sopivaksi ja suosituksi havaitulle säveltäjälle myönnettäisiin tämänvuotinen Dzeržinski-palkinto.

Tulevana vuonna se voitaisiin myöntää Esko Seppäselle.

Lubjankassa (kuva) noudatetun perinteen mukaan palkitsemista puoltaa välinpitämättömyys ihmisistä ja täydellinen välinpitämättömyys tosiasioista.

Puhe oli poliittisista lauluista. Mielestäni ”Horst Wessel” (Die Fahne Hoch) on aika komea. Horst Wessel lienee ollut mielivaltaisesti valittu huligaani, josta tehtiin natseille marttyyri.

”Marseljeesi” on sanoiltaan raivohullu, ja samaa voi sana ”Porilaisten marssista”. ”Internationale” on hienoista hienoin ja teksti uskomatonta höpötystä, mutta innostava. ”Lippulaulu” (Siniristilippumme…) sisältää tekstiä, jota on vähän vaikea käsittää hullujenhuoneen muurien ulkopuolelta tulleeksi.

Vallankumouslauluissa on unohtumattomia – ”Bandiera Rossa”, ”Bella Ciao”, ”Vapaa Venäjä”, ”Warshavjanka”, ”Che Guevara”…

Osoitteessa
http://www.deljehier.levillage.org/chan_rev.htm
on näitä lauluja, aivan sykähdyttävästi esitettynä, kohdin pianosäestyksen kera.

Jotkut viihdesäveltäjät ovat lapsellisia ihmisiä, jotka saattavat itse uskoa rakentamiinsa liljankukkiin. Useat viihdesäveltäjät ovat kovia ammattilaisia, jotka ovat muodostaneet käsityksen ihmisten mieliteoista ja toimivat niitä myötäillen – Malmstén, Kärki.

Jotkut säveltäjät – Sibelius, kohdittain jopa Madetoja – rinnastuvat tutkimusmatkailijoihin, jotka tunkeutuvat pelottavan pohjoisille merille löytääkseen jotain, saadakseen kuuluisuutta, kukaties hyödyttääkseen toisiakin. Sellaista ei voi vaatia keneltäkään. Se on poikkeuksellista.

Poliittinen laulu rinnastuu virrenveisuuseen. Pidän molemmista; mielestäni on selvää, että kaikki eivät pidä.

Viihdelaulusta puhuen on kysyttävä, missä määrin sellainen taiteilija voi onnistua, joka aidosti vihaa suurinta osaa ihmisistä, esimerkiksi siksi, että he ovat ”objektiivisesti luokkavihollisia”. Jos oma isä tai äiti, veli tai sisar tai lapsi on objektiivisesti luokkavihollinen, hänet on ilmiannettava. Ellei satu tietämään, miten tuo luokkavihollinen tunnistetaan, sillä on turha vaivata päätään: kyllä puolue kertoo.

Miksi Neuvostoliitosta ja Natsi-Saksasta ei tullut kukaties ainuttakaan kestävää romaania, elokuvaa, laulua?

(Neuvostoliitossa oli korkea lyriikka, jota hallitus parhaansa mukaan vainosi, ja Shostakovich, joka oli nero – onnistui siinä paineessa säveltämään suurenmoista musiikkia.)

Miksi?

Ihmisen halveksiminen ja taide eivät oikein sulaudu toisiinsa. Siksi silmänkääntötempun tekijä ansaitsee julkisen kiitoksen, jollainen voisi olla Dzeržinski-palkinto. Sopiva paikka palkinnon luovuttamiselle voisi olla Pjongjang. Palkitun tulee kastella housunsa ylistäessään Aatetta.

Luin - luen – Tshehovin kirjeitä.

Kirjeestä 10.5.1885 Aleksandr-veljelle, jossa muuten menevät Tolstoi, Turgenev ja Dostojevski yli laidan.

Hyvä kertomus:
1. ei monisanaisia poliittisia, sosiaalisia tai taloudellisia vuodatuksia;
2. täydellinen objektiivisuus;
3. ihmisten ja esineiden todenmukainen kuvaus;
4. äärimmäinen lyhyys;
5. omaperäisyys ja uskallus hylätä kaavat;
6. myötätunto ihmistä kohtaan.