Pääministerin kirpputori

Poliittista toimintaa verrataan usein ostamiseen ja myymiseen. Puhe kaupallisuudesta maistuu 1970-luvulta. ”Peer recognition” eli vertaisten arvostus maistuu hyvältä. Se mainitaan usein ”voittona” tai ”palkkiona” toiminnasta vertaisryhmissä, kansalaisjärjestöissä, hyväntekeväisyydessä.

Niin surullista kuin se onkin, lienee myönnettävä, että blogin kirjoittaja on samaa porukkaa.

Kuten sopi arvata, pääministeri voitti yksityisyyden suojaa koskevan juttunsa hovioikeudessa. Kuten aina, kirjan kustantaja menetti uskonsa Suomeen oikeusvaltiona – niin menettävät säännönmukaisesti juttunsa hävinneet.

Televisiouutisissa vilahtanut EY:n ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu, jossa Suomen korkein oikeus teki muka väärän ratkaisun, ei ole mielenkiintoinen – puhe on 90-luvun Alibi-lehden jutusta ja talousrikoksesta tuomitun nimen julkaisemisesta korvauksineen.

Korkein oikeus ja ihmisoikeustuomioistuin tekevät normaalia työtään. Tässä on kysymys rajankäynnistä. Prejudikaattituomioistuimen ratkaisu ei useimmiten tarkoita, että muutettu ratkaisu olisi ollut väärä. Ainakin juristit puhuvat oikeuskäytännön muuttamisesta tai täsmentämisestä.

Pääministerin asiassa on kiinnostavia piirteitä. Entinen työtoverini Päivi Tiilikka sanoi uutisissa napakasti, kuten hänen tapansa ja taitonsa on, että seksi ja lapset rajattiin suojattuun yksityisyyteen.

”Lapset” tarkoittaa merkittävissä asemissa olevia henkilöitä sekä viihdyttäjiä, jotka selvästi pitävät perheensä poissa julkisuudesta. Julkkiksen lasta ei saa käydä valokuvaamassa koulun ovella eikä yrittää haastatella.

”Seksi” tarkoittaa, että salarakkaille pannaan suitsia. ”Olen maannut N.N.:n kanssa” ei mene läpi. Sen kuin olet, mutta älä huutele.

Tämä on sananvapausasia, ja toimittajat saattavat irvistellä. Tilanne on tyypillinen, sellainen johon tarvitaan tuomioistuinta: kaksi tärkeää oikeutta vastakkain, sananvapaus ja yksityisyys.

Pohjalla on arvovalinta – mutta jos sallitaan ruma rinnastus, ei ihmisiä saa valokuvata vessassakaan, ei myöskään pääministeriä. Meillä on sellainen ajatuskanta, että tietyt asiat eivät kuulu muille. Vai mitä mieltä olisitte nuorkaunottaresta, joka haluaisi esitellä peräaukkoaan? – Tuli mieleen, kun muuan selosti, puhelimessa, junassa.

Kuten henkilökohtainen hygienia, terveydenhoito on yksityisyyden aluetta. Lääkäri ei saa julkaista edes lääketieteellisessä julkaisussa kuvaa selityksen ”televisiostakin tutun N.N.:n ihottuma”. Ja näin on, vaikkei tällaisissa asioissa ole sinänsä mitään epätavallista.

Ennen vanhaan sana ”häpy” ei tarkoittanut ulkosynnyttimiä, vaan häveliäisyyttä eli häpeän tunnetta. Toisen ihmisen häpäiseminen saattoi olla rangaistava teko, kunnianloukkaus. Ihmisiltä odotettiin häpyä eli rotia – ettei esimerkiksi tule verryttelypuvussa hautajaisiin.

En ota kantaa siihen, oliko hovioikeuden ratkaisu oikeaan osunut vain ei. Se ei ole tehtäväni. Olen toistellut, että toimittuani niinkin paljon tuomioistuimissa minun on mielestäni oltava keskimääräistä hillitympi arvioidessani tuomioistuinten toimintaa.

Siksi tässä kirjoituksessa on vain yksi pääasia. Pääministerin kirpputori eli – toisin kuin luullaan – poliitikolle vanhastaan pakollinen oman persoonallisuuden kaupitteleminen kansalaisille aiheuttaa väkisin ongelmia.

Sikäli kuin seurasin asiaa, Vanhasen kunniaksi on sanottava, ettei hän ole antanut ymmärtää olevansa pääministerinä joidenkin asioiden yläpuolella. Hän on toiminut poliitikkona ja sanonut selvittävänsä yksityisyyden rajaa.

Siitä ei ole tavattoman pitkä aika, kun yksi ja toinen uskotteli olevansa arvostelun yläpuolella eli siis sananvapauden tavoittamattomissa.

Nyt oli puhe julkisuuden henkilön yksityiselämästä. Sitä on. Jos pääministeri pieksisi aviovaimoaan, siitä saisi kirjoittaa – menettely on arvomaailmassamme sen verran paha, että asianomaista äänestävillä on oikeus saada tietää siitä.

Rajojen on oltava keinotekoisia, koska luonnollisia rajoja ei ole olemassa. Nyt seksi on sijoitettu aidan toiselle puolelle. Nähdäkseni se tarkoittaa, ettei myöskään vieraissa käymisestä saa kirjoittaa. Sitä vastoin avioero ja erohankkeen eivät ole seksiasioita.

Tulipa kirjoitettua suurikin totuus, eivät tosiaankaan taida olla.