Muistelma kuolleesta talosta

Toinen taloista on oikeasti kuollut. Sen paikalla on halpahalli. Toisessa Jukka Tarkka kielsi minua kuljeskelemasta, kun olin vaimoni luona omassa entisessä työhuoneessani 1986 – epäilikö YYA-sopimuksen 13. artiklan rikkomisesta, sitä en ole tullut myöhemminkään kysyneeksi.

Varmuudeksi: nykyisessä johdossa on läheisiä, henkilökohtaisia ystäviä ja harvakseltaan on ilmennyt lainopillisia kysymyksiä, mutta Otavan kustannustoiminnasta en tiedä enempää kuin muutkaan lehdenlukijat.

Näin kolmen lapseni äidin tietosanakirjan kirjastossa eli Otavan talon kolmannessa kerroksessa talvella 1964. Hän kirjoitti koneella lappuja ison Tiedon indeksiin, kirjaimen K loppuosaa. Ilmari Havu hissutteli siellä ja L. Arvi P. Poijärvi poikkesi välillä. Teoksen tärkein avustaja oli Helsingin yliopisto ja toinen keskeinen oli Teknillinen korkeakoulu. Kaikki tunsivat toistensa huonot puolet ja esimerkiksi Edvin Linkomies ja Rolf Nevanlinna pelottelivat pyynnöstä erilaiset dosentit kansallisen sivistysprojektin vonkamiehiksi, hyvien ystäviensä kustantajien pyynnöstä.

Itse olin neljännessä kerroksessa aloittanut edelleen jatkuvan urani (”erilaisia tehtäviä”) viime kädessä maisteri Reenpään toimesta. Olin lyhyen aikaa mainostekstien kirjoittaja ja sitten muuta. Pienissä huoneissa istuivat maisteri Schreck, jonka toimittajakumppani maisteri Anhava oli hiljattain siirtynyt muihin tehtäviin, eversti Hovinen, tohtori Kauppinen, toimittaja Reenpää, johtaja Marttila, maisteri Stenqvist ja maisteri Suurpää.

Kohtalo viskasi toimittamaan ja suomentamaan tekstejä maisteri Palménille, ja kun hän joutui sairaalaan, vetämään valmiiksi erilaisia toimitustöitä yhdessä lasteni tulevan äidin kanssa.

Tietosanakirjan toimituksessa oli ainakin 50 eri tietosanakirjasarjaa ja erittäin suuri määrä erilaisia tietoteoksia, kuten 1890-luvun Pietarin Baedeker, jonka Haavikko luullakseni nappasi, kun kirjastoa jälleen kerran vajennettiin.

Äidinisällä oli lapsuuteni talossa ”Iso Musta” eli 10-luvun tietosanakirja, jota luin ahkerasti. Käytettävissä oli myös 30-luvun tietosanakirja ja lisäksi äidinisän luultavasti itsepanttauksen kautta juopolta vuokralaismaisterilta omaan hyllyynsä ottama parikymmenosainen Meyers Konversationslexicon 1890. Niinpä osasin lukea myös fraktuuraa kansakouluun mennessäni, koska olin selvittänyt itselleni, että mahtavassa, hämähäkkivoipaperilla suojatussa värikuvassa luki ”Hottentotte und Bushmanne Afrikas”.

Yleishakuteoksesta valtavan vaikutuksen teki ”Uusin tieto I-III” (60-luku) ja Tietojen kirja I-VIII (30-luku). Etevä veljeni Pekka luki Grimbergin Kansojen historian kokonaan ja luullakseni useampia hakuteoksia. Rikas veljeni Seppo joutui perheen muuton vuoksi tapiolalaisuuden pauloihin ja paikallisen koulun asiakkaaksi. Veljeni Mikko, kuollut, lauloi rahasta elokuvateatterissa, jos äiti ei huomannut. Väitetään että hän olisi syönyt onkimatojakin, 50 markkaa (penniä) kappale.

Eri vaiheiden kautta vaimoni oli Otavan palveluksessa kuolemaansa asti 1994 ja tyttäreni sen jälkeen viime aikoihin asti.

Luin sata keskinkertaista käsikirjoitusta ja laadin niihin hylkäyskirjeet. Sain palkkioksi Otavan Ison tietosanakirjan 16.10.1966. Luin kaksisataa käsikirjoitusta ja toimitin muutamia isoja antologioita. Hyllyyni ilmestyivät Suomen Kirjallisuus I-VIII ja Suomen kirjallisuuden antologia I-VIII. Kirjoitin Fokus-tietosanakirjaan useita satoja artikkeleita. Olin mukana hankkimassa Larousselta oikeuksia teossarjaan, jonka nimeksi tuli Otavan suuri ensyklopedia, ja kirjoitin siihen ainakin sata artikkelia ja suomensin toisen mokoman. Samoin musiikkitietosanakirjaan jne.

Tämä ei ole pelkästään paljastus artikkeleiden huonosta alkuperästä ja heikosta laadusta. Kyllä niitä toimitus tutki ja täsmensi.

Toisin kuin annoin ymmärtää, vanhoissa kirjasarjoissa on erinomaisia osioita. Läpikotaisin tuntemissani Otavan suurteoksissa eläin- ja kasvitiede loistivat. Päätoimittajana oli Matti Nurminen, alan tohtori.

Eurooppalaisen mittapuun mukaan ehkä paras kirjallisuuden hakuteos on MMM maailman kirjat ja kirjailijat 1. painos, toim. T. Anhava. Jatko ei ollut yhtä rikkeetön.

Suurteokset menivät kaupaksi liian hyvin ja niitä ilmestyi liian paljon. Kun ajattelun olisi täytynyt uudistua myynnin tasaannuttua 1980-luvulla, uutta potkua ei enää löytynytkään. Tietokirjoittamisen ryöstöviljely nimellisillä palkkioilla (joita ei voinut olla vertaamatta oppikirjan tekijöiden jättipotteihin) todella hyvä ja todella hyödyllinen tietokirjallisuus jäi aluksi Haavikon ja Pietiäisen niskoille – ja lisäksi muutamat ihailtavat joukkokunnat, kuten Vastapaino, ovat jaksaneet suomennuttaa korvaamattomia monografioita.

Te ette tiedä, lapset, miten ohuen langan varassa vaativampi tietokirjallisuus on edelleen, koska todellisuudessa ylioppilaat eivät osaa ihan riittävän hyvin edes englantia, ja monen yhteiskuntatieteen taustakielet ruotsi, tanska ja saksa ovat miltei poikkeuksetta ylittämättömiä esteitä jopa tohtoritasolla.