En näe aihetta olla kirjoittamatta luennon runkoa samalla blogiksi.
Esimerkiksi nyt on korostetusti puhe ajatuksesta representaatio – konstruktio.
Tätä ei ymmärrä kukaan. Siksi pitää luennoida.
Representaatio eli kuvailu… ”Teoriamme määrää havaintomme.” (Einstein, Popper). Schopenhauer käytti tästä sanaa ”Vorstellung”. Suomeksi tuon on valitettavasti vain ”mielle”. Mielestäni ”kuvitelma” olisi oikeampi.
Siis: väitämme maailman olevan, mitä luulemme sen olevan. Eli: huljuvan relativismin sijasta terve epäluulo havaintoja ja niistä tehtyjä yleistyksiä ja niistä tehtyjä teorioita kohtaa on paikallaan.
Teoria voi olla tosi vain jos se voi olla väärä (Popper). Jos ajatusrakennelma ei ole osoitettavissa vääräksi, se ei ole ainakaan tiedettä. Esimerkki: ’muualla maailmankaikkeudessa ei ole elämää’ on väite, jonka pystyy todistamaan vääräksi. Silti se ei ole tieto.
’Muualla… on elämää’ saattaa osoittautua todeksi. Itse asiassa veden (jään) löytyminen Marsista panee arvailemaan, voisiko siellä olla bakteereja, arkkeja tai jotain etäisesti virusta muistuttavaa.
Siksi kunnes asiasta ehkä löytyy uskottavat todisteet, ajatus on konstruktio. Historiassa ’talvisota’ voi olla representaatio tai konstruktio. Kiivaimmat – kukaties Hobsbawm ja de Certeau sanoisivat ”Talvisodan pikkujättiläistä” konstruktioksi.
Selitän, miksi Tshehovin ”Sahalin” on mielestäni niin ainutlaatuisen hieno kirja. Useimmat eivät mainitsisi sitä Tshehovin yhteydessä, vaan puhuisivat hänen näytelmistään tai novellista ”Kaksintaistelu” tai ”Ikävä tarina” tai jostain muusta suosikistaan.
”Sahalin” on kirja vankileirisaaresta Siperian itärannikon lähellä. Kirjoittaja matkusti sinne erilaisilla vaunuilla ja vankkureilla – rautatietä ei vielä ollut.
Muun muassa Wikipediassa sanotaan iloisesti, että tämä Tshehovin tuotannon ja siis maailmankirjallisuuden huippu ”ei ole kirjallisuutta, vaan sosiaalihistoriaa”.
Tshehov oli vaikea kirjoittaja; sitä ei parane kieltää. Aika harva uskaltaa pelata arkisuudella ja joutavanpäiväisyydellä. Hyvin harva näytelmäkirjailija uskaltaa ottaa aseekseen tapahtumattomuuden. Ihmiset huokailevat näyttämöllä tunnin, kaksi.
Vain suurmestari kykenee toteuttamaan representaation ilman konstruktiota. Lukija käsittää kyllä heti, miten kammottavana Tshehov koki matkansa, vankilat, vartijat, virkamiehet ja vangit. Mutta hän ei sano sitä. Kuvat eivät piirry paperille, vaan suoraan lukijan mieleen.
Dostojevski oli itse ollut siperialaisessa vankilassa, vankina. Silti Tshehovin kuvaus, vierailijana, on vaikuttavampi. Molemmat herrat olivat ns. taantumuksellisia Venäjän suurisuuntaisuuden rakastajia, mitä nykylukijan on vaikea käsittää ja mahdoton hyväksyä. Heillä oli sama kustantaja, Suvorov, joka oli muun muassa vakaa antisemiitti ja kaikkien uudistusten kammoksuja.
Jos haluat parantaa maailmaa, lue rakennusmestariksi. Parempi asunto parantaa elämää. Jos haluat parantaa ihmisiä, opiskele lääkäriksi. Tshehov opiskeli.
Jos päädyt kirjoittamaan, käsitä että jokainen vastaantulija on kuin Baikal-järvi, ei kuin Pohjois-Sahalin, syvä ja runsas, ei jäätynyt ja maho.
Mikä tahansa konstruktio (”tyyppi”, ”karaktääri”) on surkuteltava typistys. Jos panet ihmisen toistamaan omia sanojaan, ne kaikuvat kuuroille korville.
Painokkaimmat sanat on työnnettävä subtekstiin. Jossain kohdassa ”Sahalinia” Tshehov esittää paksun kirjan pääasian sivulauseessaa… ”tyypillisesti venäläinen suunnaton välimatka aikomuksesta totetukseen”…
- - -
Kuva ennen julkaisematon – Paavo Haavikko 70-luvulla Tshehovin kodissa Melihovossa (luvattomasti, E. Uspenskin järjestelyin). Kuvaaja luultavasti Marja Kemppinen.
Aivan hiljan yritin vakuuttaa ihmiselle, joka ilmoitti olevansa vankka järki-ihminen, että hänestä vain tuntuu siltä ja hän on sen tunteensa kanssa varsin yksin.
VastaaPoistaKiitos, Kemppi!
VastaaPoistaLyön laimmin työni!(miten kaunis lause?) Tulen kuitenkin kuulolle huomenna. Perustelusi Sahalinin suhteen kelpasivat kovasti.
Aalto teki nuorna miesnä taloja paremman elämän puolesta. Dostokin oli sentään maanmittausinsinööri, vaan ei tuohon, Tsehovin oivallukseen venäläisistä, olisi kokonaista kirjaa tarvittu!
pekka s-to.
Kemppinen: "Tätä ei voi ymmärtää - pitää luennoida."
VastaaPoistaMinä en ymmärtänyt luentorungosta ja sen jälkeenkään mitään, mitähän siinä oikein oli tarkoitus sanoa ja alleviivata?
Voidaanko yliopistossa nykyisin tosiaan luennoida tuollaista hömppää?
Puhuttelevaa tekstiä.
VastaaPoistaValitettavasti tieteiden demarkaatio-ongelma on ratkaisematta. Sitten on noita historiallisia sekaannuksia. Matemaatiikka esimerkiksi ei käsitteellisesti ole tiede, vaan joukko hyödyllisiä abstrakteja teknologioita.
VastaaPoistaEhkä on ymmärrettävämpää, että vankilassa vierailija kirjoittaa kokemuksistaaan järkyttävämpää tekstiä kuin vanki. Vierailija näkee nimittäin asiat selvemmin. Vanki näkee oman kurjuutensa, muutta tämän kestämisessä häntä auttaa ihmisen vahvin ase, sopeutuvaisuus. Vierailija ei sopeudu vaan näkee asiat uusina.
VastaaPoistaUutuuden tunne pahentaa kontrastia. Koskaan en ole tuntenut oloani intissä niin huonoksi kuin palattuani joulunvietosta takaisin kasarmille. Joulukoristeiden ja lapsuudenkodin jouluisen hämärän jälkeen kirkkaasti valaistu spartalainen tupa iski kuin miljoona volttia. Se, että tuvan ikkunasta näkyivät tavallisten ihmisten kerrostalokodit kadun toisella puolella, pahensi ulkopuolisuuden tunnetta entisestään.
Toisaalta vieras näkee koko järjestelmän, mukaan lukien vartijat ja korkeat virkamiehet. Näitä tuskin mikään vangin kirjoittama vankilakuvaus esittää ihmisinä. Järjestelmää ylläpitävän byrokratian henkisen tyhjyyden näkeminen vain pahentaa kokonaiskuvaa.
Tuliko pitkä kirje subtekstinä perille? Päreen viimeinen, kolmaskymmeneseka tokaisu? Oli pitkä kuin kirja.
VastaaPoistaTuliko perille, kukaan ei vastannut ja olen varma, että ovat taas laittaneet roskapostiin: lähetin siksi myös poliisille. Tuntuu Dostojevskiltä tämä elämä, eli hyvin venäläiseltä. Ei voi muuta sanoa; ei ehkä tarvitsekaan.
Voin mennä lääkäreihin taas kuuntelemaan mitä mieltä ovat. Onko potemani sairaus nyt sitten sitä tai tätä: minä avaan heissä ainakin ajattelun vireyttä. Jokainen haluaa ehdottomasti, ehdottomasti miettiä vielä toisenkin kerrran ja pyytävät aina uudelleen. Tulee kalliiksi tämä opettaminen, sitäkin vielä. Ei saa palkkaa, ei eläkettä mutta ns. psykologia- ja filosofiakuntaa saa opettaa - ja lääkäriporukka joka antaa vihreää valoa ns. elämään jossain vaiheessa rupeaa olemaan kallis. Sinä aikana koisin kuin koira, dallaan stadissa ja tsiigaan tota Uspenskin katedraalia. Komea talo.
Tiistai on toivoa täynnä, mutta viittiks pliis kertoa, tuliko se subteksti perille? Ettei tartte uusii tätä proseduurii kun Pula-aho aikanaaan. Kato kun fågelit flygaa teille ikkunoist sisää - ja mä en siit sit tiedä mitään.
On se niin merkillistä. Toisille hömppää ja toisille sielun ravintoa.
VastaaPoistaToiset näkevät jossain häkkyrässä rahakkaan liiketoimen ja toiset vain sen häkkyrän.
Maailma on kuvitelma. Ich habe keine Vostellung davon. Totista totta, tämä nykyinen talouskriisikin sen todistaa.
VastaaPoistaMitä on tapahtunut vuoden aikana? Ei mitään. Mikä on erilailla vuoden takaiseen verrattuna? Emme luota että naapurin tilillä on katetta. Siinä kaikki.
Minun mielestäni ihan liian moni näytelmä- ja muu kirjailija on uskaltanut Tsehovin jälkeen ottaa aseekseen tapahtumattomuuden. Ilman mitään käsitystä, vorstellungia, miten sitä asetta käytetään.
Ehdotan kulttuuriin tapahtumattomuusasekieltoa.
MEINE VORSTELLUNG
VastaaPoistaTuo saksankieli osaa olla selvaa!
Minulle ei ollenkaan aistu 'mielle'
ja kuvitelmakin menee kuvitelmien suuntaan. Meine Vorstellung: kasitykseni asiasta.
Tama pysyy silti hyvin Jukka K:n esittamassa raamissa, kun 'meine
Vorstellung' ja 'deine Vorstellung'
voivat olla kovasti erilaisia.
Tsehovin Kaksintaistelu saa toistamiseen lyhyen ajan sisään merkittävää huomiota.
VastaaPoistaNovellin synnyttämät tunnetilat olivatkin poikkeuksellisen vahvoja. Itse asiassa jopa sellaisia, että arvelin tarvittavan kokemuksia järjen huojumisesta tai menettämisestä samaistumiseen. Jos novelli onkin erikoisen suosittu, niin eipä tuollaiset kokemukset taida ollakaan pakollisia. Tai sitten useimmilla on huojunut.
Olisiko Kemmpisellä jotain omaa analyysiä novellista tai viitteitä näkemyksellisiin sellaisiin? Arvostaisin kovasti.
ad Lauri Gröhn
VastaaPoistaMitä välii?
Minä päätin etten luennoin tänä kevään TKK:lla.
VastaaPoistaNiitten systeemit on niin sekaisin.
Viime vuonna pelastin ne, ja menin heittämään settini neljän päivän varoitusjalla ja sen jälkeen sitten kesti neljä kuukautta saada rahansa ja verokorttiani en saanut koskaan.
Alkoi uudestaan risomaan kun taas laittoivat mailia ja kysyivät, voisinko heittää ekan tänä vuonna seuraavalla viikolla.
Pyyntö äidinkielen vartijalle ja vaalijalle - Tsehov olisi tämän distinktion hallinnut. Nykynuoret eivät. Törmäsin tähän taas, puoli tuntia sitten.
VastaaPoistaNiitinen voi olla neli- tai useampi niitinen ja silloin tuloksena on toimikas. Kaksiniitinen on palttinaa tai ripsiä. Yksiniitinen ei ole mitään, sillä silloin kangas on niisitty väärin.
Mutta kun kirjoitan tekstiin 'toimikas eli neliniitinen kangas' nuori oikolukija oikolukee kankaan niittiseksi. Kantasana ei kuitenkaan ole niitti vaan niisi.
Anteeksi, että puhun päivän teemasta sivuun, mutta en oikein usko, että kukaan muukaan voisi tässä turhautumisessa auttaa.
Yleensä henkilöhaastatteluissa henkilöstä kertoo enemmän kuvailu
VastaaPoista(representaatio!) siitä mitä haastateltava tekee ja mitä haastattelun aikana tapahtuu kuin se mitä haastateltava sanoo. Tosin nykyään ainakin poliitikot taitavat olla tästä tietoisia ja pyrkivät henkilöhaastatteluissakin olemaan pelkkiä puhuvia päitä.
Tämä innoitti minua kirjoittamaan sitten viisi sivua pitkän kommentin, jota en kuitenkaan postannut, vaan sulattelin omaksi kirjoitussarjakseen.
VastaaPoistaOpiskelun ja opettamisen liepeillä meillä on muutama epäonnistunut termi. Pahimpia ovat "esseevastaus" ja "luento".
VastaaPoistaEssee on hieno kirjallisuudenlaji ja esseevastaukset ovvat oiva keino selvittää oppimisen lisäksi ymmärtämistä. Mutta mitään tekemistä niillä ei keskenään ole.
Luento ei saisi tuoda mieleen "luentaa", viimeistään kopiokoneiden yleistyttyä sellaiseen ajantuhlaukseen ei ole tarvetta. Pseudoetymologia voisi olla luenko - "luenko vai menenkö saamaan vaikutteita ja ajateltavaa luennolle".
Venäläisistä klassikoista sen verran, että kirjain T on siellä sama kuin B saksalaisen kielialueen klassisessa musiikissa - aika ei taatusti mene hukkaan lukemalla Tshehovia tai Turgenevia, sillä heillä sisällön ja pituuden suhde on ihanteellinen. Aika ei mene hukkaan lukemalla Tolstoitakaan, vaikka tuo suhde onkin huonompi.
Maailman ongelma on se että olemme mukana siinä.
VastaaPoistaSamaan aikaan me olemme linssi, valo, kangas, tarina ja tulkitsija.
Jos sanotaan hyvää päivää, sanojan päivä on yksi ja meidän hyvämme toinen.
Siinä me sitten istumme, ajan välissä.
Toisinaan on toimittava järkevästi vaikka siinä ei olisi mitään mieltä.
VastaaPoistaOlen luullut tähän asti olevani ainoa, joka pitää Sahalinia Tsehovin parhaana teoksena. Nyt meitä on sitten kaksi.
VastaaPoistaLuen Sahalinin sieluni ylennykseksi kerran vuodessa, marraskuussa. Myös Tsehovin "Muistikirjasta" luen vähintään kerran, tavallisesti kaksi-kolme kertaa vuodessa, yhä uudestaan ja uudestaan.
Tsehov opetti aloittelevia kirjailijoita:"Pysykää kylminä." Kuvatessaan Sahalinin vankien ruoskintaa hän todella pysyi kylmänä, ei sanonut kertaakaan "voi, miten kauheaa" vaan selosti kuin hyvä reportteri, mitä ruoska tekee rangaistavan selälle.
Sanoit: "Kuvat eivät piirry paperille, vaan suoraan lukijan mieleen."
Juuri niin Sahalinissa käy. Dostojevskin vankila tuntuu todella lepokodilta Sahalinin jälkeen.
Lukiessani tekstejäsi minusta joskus tuntuu samalta kuin "Muistikirjan" kirjoittajasta: "Kuinka sietämättömiä toisinaan ihmiset, jotka ovat onnellisia, joille kaikki onnistuu."
Koska olemme täsmälleen saman ikäisiä, rohkenen lainata vielä yhden ajatelman: "Kaikki mihin vanhukset eivät pysty on kiellettyä tai sitä pidetään arveluttavana."
Hei hyvä Jukka et al.,
VastaaPoistaKiitos paljon hienosta
ja ajattelua kihelmöivästä kirjoituksestasi!
Tshehov taisi olla oikeassa.
Pääasiat yleensä elämässä
esitetään tai ne esiintyvät
sivulauseissa. Harvoilla on
niin tarkka kuulo, että kuulee
ne eläessään ennen kuin on
jo mahdollisesti liian tai ai-
nakin kovin myöhäistä, ilta
laskeutuu yöhön, yöksi.
Matematiikka tiedettä? Sanotaan,
että se on tieteiden kuningatar, formaalia, eksaktia tiedettä, mutta itsessään "hyödytöntä", ainakin teoreettinen matematiikka, mutta soveltajat "hyödyntävät" sitä, minkä ehtivät. By the way,voidaanko matematiikka redusoida logiikkaan?
Popperin falsifikaatio-teesi kiinnostava, mutta maailma
1, 2 ja 3 ehkä vielä sitäkin
kiintoisampi.
Muuten kannattaa lukea myös "Wittgenstein ja hiilihanko"-kirja, vaikka se onkin osin, ehkä paljolti fiktiivinen.
Elämä fiktiona, second life kehiin;)
Ystävällisesti Matti
Tapsa P sanoi ...."Mitä on tapahtunut vuoden aikana? Ei mitään. Mikä on erilailla vuoden takaiseen verrattuna? Emme luota että naapurin tilillä on katetta. Siinä kaikki."
VastaaPoistaHöh. Onko tuollaisia aatteen ihmisiä (idealisteja) oikeasti olemassa? Siis valtavat työttömyysjoukot ovat "vorstellungia"?
Anonyymi ymmärsi sanomani väärin - mutta sellaisiahan ihmisiä on todella paljon.
VastaaPoistaTarkoitin: Onko tapahtunut jotain konkreettista, esim. asteroidin törmäys maahan, mikä selittäisi nämä karmeat tapahtumat, talouden syöksyn, työttömyyden jne.
Siis anonyymi: kerro mikä on syy näihin tapahtumiin. Opin mielelläni uusia asioita.
Luin tässä seitsemän gradua. Kaikki kiinnostavasta aiheesta, mutta niissä oli vain yksi, joka oli osattu kirjoittaa hyvin, niin että teksti imi ja oli ymmärrettävää, ilman että piti miettiä mitä hän kuvittelee sanovansa.
VastaaPoistaOnko huono, imuton kirjoittaminen hyvän tieteellisen tekstin mittari?
Kiitoksia luentorungosta. Toisinaan ikävien velvoitteiden (palkkatyö) takia ei aina voi tehdä sitä, mitä haluaisi. Onneksi tulee talviloma - silloin taas tulen kuulemaan ja jättämään muistiinpanot tekemättä. Sillä tavalla saattaa jotain muistaakin.
VastaaPoistaTouko Mettinen
Erastotenes aikaisemmin totesikin jo, että vakiasukki ja turisti näkevät asiat erilaisina. Dostojevski kirjoitti vankileirikokemuksistaan valoisimman romaaninsa. Omituisena hyypiönä usein jopa selkäkeikkanauruja jouduin heitellä sitä lukiessani.
VastaaPoistaWieslav Kielarin kuuluisa Anus Mundi-Auschwitzmuistelma on itse asiassa silkkaa veijaritarinaa.
Todistaa kai sitä Päätalon ja Linnan teesiä, että mitä pahemmassa paskajamassa ollaan, selviytymiskeinona huumoriruuvia vaan kiristetään uhkahurtimmalle.
Hessu
"By the way,voidaanko matematiikka redusoida logiikkaan?"
VastaaPoistaNäin Frege aikoinaan kuvitteli ja myös Russell sekä muut logisistit, mutta ei nykytiedon valossa pitäisi voida. Suurin ongelma lienee ns. äärettömyysaksiooma, eli aksiooma joka sanoo, että on olemassa ääretön joukko. Russellin systeemikin tarvitsee tälläisiä aksiomia, joita ei oikein voi pitää varsinaisina loogisina totuuksina.
Täällä on johdatus aiheeseen:
http://plato.stanford.edu/entries/principia-mathematica/
Lisään, että tietystikään Russellin projektin epäonnistuminen tässä suhteessa ei ole mikään lopullinen vastaus tuohon kysymykseen, siksi äsken ehkä vähän hätiköin, mutta nykytiedon valossa vaikuttaa siltä että logisismi ei ole tosi, siinä mielessä miten formaali logiikka yleensä ymmärretään, mutta tietysti toisina (tulevina) aikoina loogisilla totuuksilla voidaan tarkoittaa jotain muutakin. Jatkan käsieni heiluttelua ja sanon, että eihän sitä tiedä vaikka kaikella, kuten logiikalla ja matematiikalla olisi yhteinen vaikkapa fysikaalinen perusta.
VastaaPoista