Ruskea

Kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö, aihepiiristä väitellyt Minna Sarantola-Weiss julkaisi joulun alla kirjan ”Reilusti ruskeaa”, jonka painos loppui heti.

Kirjan omien ansioiden lisäksi asiaan lienee vaikuttanut nostalgia. Totesin itsekin, että kansikuvan kaikki yksityiskohdat olivat enemmän kuin tuttuja Sarpanevan punaisesta padasta ja Coral-pesujauheesta Enson keltaiseen pahvilaatikostoon, C-kasetteihin, muovikannuihin, sähkövatkaimiin ja Fiskarsin saksiin.

Kiihdyttävää oli havaita, etten ollut osannut sijoittaa oman elämäni esineistöä historialliseen asiayhteyteen.

Kirjoittaja nostaa aikakauden symboliksi ruskean värin, kankaana sametin ja vakosametin. Olisin tuota epäillyt ilman valokuvaa Miss Suomi –kisoista, joissa höpöviitat ovat ruskea, ruskea ja violetti.

Nähdäkseni kirjoittaja sivuuttaa kuvatessaan superlonin ja lastulevyn valtakuntaa kokolattiamatot – ruskeat ja nyt ajatellen aika uskomattomat. Ovatkohan ne kadonneet kaikkialta?

Meillä oli makuuhuoneessa, ruskean lastulevypohjaisen aviovuoteen ympärillä (Tauno Korhonen, Seutula).

Mutta sitä en ollut hoksinut, että vaikka oma keittiöni ja kylpyhuoneeni (mäntypaneelia, pintakäsittelynä Pinotex) ovat edelleen tuota samaa, lastulevy on muoviin verrattava materiaali, koska sitä ei voi korjata. Kuten ei Gyprocia eikä muita mineraalilevyjä.

Jos lastulevy kastuu, se on menoa. Terveys-, kosteus- ja homehaitoista tiedämme jokseenkin paljon, vaikka en tietenkään mene väittämään, että haitat olisivat väistämättömiä, enkä liioin pidä talopakettien valepaneeleista. Nykyisin myydään melkein päreitä muka hirtenä.

Olimme eläneet korjaamisen, paikkaamisen ja parsimisen maailmassa. Neulat, naulat ja liimat olivat keskeiset elämisen ehdot – ja puukot ja kirveet.

Olen pohtinut kauan ja hartaasti, mihin puukot ovat kadonneet maailmasta. Kirjoitin kerran kirjankin puukoista. Tiedän niistä jotain. Pidän niistä. Ja minulle ne ovat hienoja työkaluja, eivät aseita.

On niitä rautakaupoissa, halpoja ruotsalaisen Moran versioita. On niitä matkamuistoliikkeissä koriste-esineinä. Itse käytän kuitenkin pakettien avaamiseen ja vastaavaan vaihtoteräveistä, kuten luultavasti kaikki muutkin. Mutta kirvesvarsien ja makkaratikkujen veistäminen on kyllä jäänyt vähälle. Jopa saunan ja takan sytykkeet napsin pikkukirveellä (Fiskars). Kiehisiä tarvittiin ennen, kun puuhattiin nuotiota talvella tai sateella. Partiolaisten epäilen käyttävän nykyisin kemiallisia sytytyspaloja.

Kuten arvaatte, hyvät ystävät ja kylänmiehet, asia ei jää tähän.

Tässä vaiheessa huomautan vain kahdesta näkökohdasta. Puu- ja kuitulevyt vetivät perässään miesten viihde-elektroniikan mallia Black & Decker. Laite tuli markkinoille jo 50-luvulla, mutta joka kotiin sitä alettiin kaupitella 70-luvulla.

Levyjä ei voi kiinnittää loveamalla (sinkkaamalla), vaan erilaisilla heloilla ja tapeilla. Tarvitaan koneporat ja taltat. Ja kemiallisia metalleja (Plastic Padding).

Sitä ei ehkä muisteta, että toden nimessä umpipuu on hyvin ongelmallinen eräissä huonekaluissa. Lundian varastohylly – Sarantola-Weissin mukaan akateemisen nuorison tunnus, mitä en voi omallakaan kohdallani väittää valeeksi, on suorastaan koivua, ja taidokkaasti liimaamalla valmistettu.

Ongelma on puun kieroutuminen ja halkeaminen. Umpipuusta ei tietenkään voi tehdä ruokapöytää, koska niin leveää lautaa ei ole. Hyväkin lauta ikään kuin huutaa viilua pintaansa, koska lauta elää.

Siksipä herrasväissä on vuosisatoja ja vähäväkisempien keskuudessa vuosikymmeniä kätketty puun luontaiset ominaisuudet petsaamalla, hiomalla, lakkaamalla tai maalaamalla tai pöytäliinalla, mahdollisesti asiaan kuuluvin pitsein ja brodeerauksin somistettuna.

Mutta ruskea… Kirjassa on kuva Kekkosesta ruskeassa, ruudullisessa puvussa, ruskea solmio ja ruskeat silmälasin kehykset. Näyttää oudolta. Meillä oli se vihattu vakosamettinen älymystön asepuku, maripaita ja kädessä ruskea keskiolutpullo.

Muistaakseni minkään Euroopan maan lipussa ei ole ruskeaa – kolme perusväriä, vihreä, musta ja valkoinen. – Ei liene sattuma.

Moskvitsh, Wartburg ja Trabant olivat usein ruskeita – samoin Lada. – Lieneekö sattuma? Fiat 1100 ja Volvo 544 olivat joskus kitin värisiä. Suomen armeija käväisi ruskeissa 60- ja 70-luvulla mutta muutti mielensä.