Joku käski kirjoittamaan Laimin muistoksi ja sanoin, etten osaa. Joku toinen kertoi opettajatar Orrenmaan pitäneet muistotilaisuudessa ikätoverilleen sellaisen puheen, että kaikki kuulijat olivat käsittäneet tilanteen ainutlaatuiseksi.
Molemmat olivat 1916 syntyneitä.
Onko julkisuudessa tuotu esiin tätä neitien sukupolvea, joka on sama asia kuin leskien sukupolvi?
Näiden naisten sankaruus veti vertoja ja usein ylitti miesten rintamilla osoittaman.
Monen avioliitto jäi lyhyeksi ja usean pelkäksi ajatukseksi!
Opettajan tarinan tunnen, mutta en kerro sitä tässä. Seminaariin meneminen oli vakaumukseen perustunut ratkaisu erittäin mahtavan suvun tyttäreltä. Mutta sodat tulivat.
Laimi ja hänen 07 syntynyt siskonsa, jo muutaman vuoden kuolleena ollut Eevi, olivat sitten neitejä, kutojia, pitokokkeja, mitä milloinkin.
Velimies ja serkku saivat hiukan verhotusti korkeaa tunnustusta toiminnastaan rintamilla. Molemmat esiintyvät keskeisesti Tuurin ”Talvisodassa”; J. O. Pernaa saavutti legendan mitat sellaisella sotasankaruudella, että hän oli lääkintäaliupseeri, joka haki ja kantoi kaverit tulen alta, täysin mahdottomistakin paikoista. Velimies oli käsitykseni mukaan kapteeni kansakoulupohjalla – mutta olen epävarma, koska ei sellaisia muisteltu, varsinkaan alaikäisten kuullen.
Nämä nyt puheena olevat naiset tekivät vielä enemmän. He elivät enimmältään vähän näkyvän elämän noudattaen ihanteitaan ja tavoitellen päämääriään viimeistä piirtoa myöten.
He eivät yleensä pitäneet juhlapuheita isänmaalle, vaan laittoivat soppaa puhujille. Jos puhujat yltyivät ylisanoihin, he yltyivät tarvittaessa hurjaankin huumoriin, sillä näiden neitien – ja leskien – ihanteellisuuteen kuului sekin erikoinen luonteenominaisuus, ettei heitä pahemmin pelottanut ryssä eikä piru.
Se on vanha perinne, vaikka siitä on vaiettu – ei sellaista Härmän häjyä tai Kauhavan komiaa ole ollut ikinä, jota tällainen neiti-ihminen ei olisi taluttanut korvasta kotiin.
Vain todella viisas nainen ymmärtää sielunvihollisen molempia osapuolia kiinnostavat legitiimit turvallisuusintressit… Totiset körttiläiset taas eivät unohtaneet kirvestä kainalostaan välttämättä edes seuroihin kulkiessaan, vaan kävivät taisteluaan arjet ja pyhät.
Laimi sanoi kerran näistä sotaisista asioista puhuessamme, ettei hän toisin kuin Orrenmaan Kaarina, joutunut ollenkaan rintamalle. Talvisodankin ajan hän oli ”vain” sulattelemassa, pesemässä ja laittamassa arkkuihin ruumiita Seinäjoella. Osittain tietysti kansakoulu- ja rippikoulukavereitaan.
”Ja Herra isä että niitä riitti…”
Valokuvani on Mäkipernaan tuvasta kesältä 2001.
Kemppisen kuvasta käy ilmi, että pirtissä on ihmisten hyvä olla.
VastaaPoistaVetää sanattomaksi kaupunkilaisen mielen, että kuinka pirttien lämmössä on ollut hyvä olla ja asustaa. Onhan omalla työllä pirttiin asetuttu.
Tähän liittyy mukava sävelmä.
VastaaPoistaSanat lienevät Kettusen.
"On pitkä paluu mulla
makuun Pirkan metsäläisten
on pitkä paluu lohenkalastajain
mustien koskien
alkusavujen syntymäsaunaan
on pitkä paluu sen
revontulten karjalauman
on pitkä paluu Suomiäidin
kulotettujen rintojen
alkusavujen syntymäsaunaan
Anna maa takaisin
anna naisen kasvot ja maa
anna betoniporsaiden kaupungin
röhkiä kaikille takaisin
maa pehmeä savujen sammalpedin sataa
anna mun sun asfalttirinnoilles nukahtaa
Ei kaupunkilaispojan
ole palaamista himaan
on rivitalonpätkä poissa
isä povessa pyhän maan
poika Mannerheimintiellä
forumissa tyhjin taskuin
pohtii makean elämän menetystä
kun kylät on tulleet kaupungiksi
pojat kaupungin kodittomiksi
pimein lyhdyin kylvävät
muovirahaa ympärilleen
ja asuntolainoineen istuu
konkurssipesässä koko suku
ei tullut pojasta pappia
nyt myy forumissa kepappia"
Pohjanmaan naiset on lujaa juurta.
VastaaPoistaJuuri eilen illasta luin omaa tekstiäni isoäidistäni, suuren talon tyttärestä joka ikänsä kulki kylän läpi alasti rantaan, uimaan.
Kun joku muualta tullut sitä ihmetteli, hän sanoi, kun ei tarvi kenenkään edessä mitään hävetä.
Kävi sitten kylässä tyttärensä luona uiden aamulla vastavirtaan ja kellui sitten illalla myötävirtaan takaisin. Tarinan mukaan yhdeksän kilometriä kilometriä sivu, mutta katsoi kerran kartasta, eikä se ollut kuin vajaa kuusi.
Niin se tiedon vapaus pilaa hyviä tarinoita.
Sama kuva oli kerran "Muistin huoneissa". Siellä kerroit, että Laimin kanssa puhuttiin lenheetiä.
VastaaPoistaTuo naistyyppi, jonka kuvaat, on naistyyppi, jota ihailen. Ei se ole vain tietty sukupolvi. Se nainen, joka keittää sopat ja pesee ruumiit, kun miehet puhuvat ja sotivat, on ja pysyy. Puheet ja sodat vain vaihtuvat.
Minusta on sääli, että opettajien kutsumukset ja vakaumukset ovat nykyään naurun aihe. Se asenne, että koulussa ollaan vähän töissä ja lähdetään muualle, jos välituntivalvontoja ja vaikeita oppilaita tulee liikaa ja palkkaa liian vähän, ei ehkä auta jaksamaan, edes itse opettajaa. Nykyään niin moni tahtoo työssäänkin "kehittää itseään". Ihan kuin olisi töitä, joissa ei kehittyisi.
Ei ole enää noita neitejä, on sinkkuja ja sinkkuelämää. Ei ole enää vanhempiakaan (eikä tupia), on tasa-arvo-demokraatteja, jotka määräävät ja päättävät, miten oikeasti eletään. Sinkusti.
VastaaPoista"Seminaariin meneminen oli vakaumukseen perustunut ratkaisu erittäin mahtavan suvun tyttäreltä."
VastaaPoistaVieläkö näitä maaseudun mahtisukuja on?
Joku sosialisti piruili kerran, että maatilan töistä tuli raskaita ja vaativia silloin, kun isännät ja emännät joutuivat ne itse tekemään. Ennenhän ne teetettiin rengeillä, piioilla, muonamiehillä ja torppareilla.
Isoja taloja on yhä, mutta onko mahtisukuja?
JarMom
VastaaPoista(mikään kone ei anna kirjoittaa Nimellä. Ilmoittaa "URL sisältää kiellettyjä merkkejä")
Kyllä neideissä ja leskissä on osaltaan hienoinen ero.
Isälläni oli kaksi neiti-tätiä. Asuivat yhdessä ja kävivät kovat taistot läpi Vapaussodassa, Talvi- ja Jatkosodadassa.
Eivät edes ajatelleetkaan leskeneläkettä.
Mukavia jämeriä tätejä.
Äitini kävi kovat taistot nykyisenä sotaveteraanina molemmissa sodissa ja saa sekä veteraanieläkettä että leskeneläkettä. Oli kaukaa viisas mennessään naimisiin valtion virkamiehen kanssa.
Leskeneläke on 23 kertaa suurempi kuin veteraanieläke (vai millä nimellä tuo perkeleen pilkkaraha tunnetaankaan).
Varsinaiset neidit tapasin pienenä poikana (9v.) Muroleella. Olivat venäläisen ruhtinassuvun 2 tytärtä. Asuivat pirtissä joka oli upeasti koristeltu silkein, ikonein ja hopeaesinein. Viihdyin sillä päivittäin ja mukavaa oli.
Valitettavasti nimistä en enää muista kuin Olgan.
Neitien kannattaa ehdottomasti huomioida leskeneläke miettiessään tulevaa. Miehille sitä voitaisiin maksaa jo ennakkoon.
Nämä Kemppisenkin mainitsemat neidit ovat suurelta osalta vaikuttaneet kansakunnan *suomalaisuuteen*. Tätä olotilaa eivät nykyiset ämmät tai ämmä-sinkut koskaan pysty saavuttamaan minkään asian merkityksessä.
Keskipohjanmaalta oleva mummoni
VastaaPoistaäidinpuolelta (s.1911) tuli etelään töihin karjakoksi Kouvolan lähelle 30-luvulla ja noin viidessä vuodessa meni naimisiin, sai kolme lasta ja jäi leskeksi kun isoisäni kuoli talvisodassa. Ei mennyt koskaan uudelleen naimisiin vaan kasvatti lapset, viljeli maata ja hoiti karjan. Sai tietysti apua, mutta näin lunasti paikkansa ja muiden kunnioituksen muualta tulleena.
Nuorempana sitä ei ajatellut, homman kovuus valkeni osittain vasta omien lasten myötä.
Hauskasti lenkkikenkäkansaa mitä nyt yhdet Ainot etuoikealla. Samanlaisen tiukkaan rajatun marskin kuvan olen saanut anopilta - sillä mitään tarkoittanut, antoi pois ajelehtimasta, takana lukee Helmille ja Hermannille kihlajaispäivänä... Mustassa kehyksessä on vähän kultaista kromeluuria, jos ihan samanlainen on. Taidokasta punamustavihreää kudosta on myös saatu, tässä vaan pystysuorat raidat vähän leveämmät ja niissä on mustaa..., on mahtanut olla sivustavedettävän takana seinällä tämäkin. Soikea pitsiliina pöytäliinan päällä, kyllä riittää katseltavaa. Onko hattu papan, nuorimies kesällä hattua käytä - kai. Maton raidat erottuu, samanlaisia teki karjalainen äitinikin. (Miten on aika kulunut eläkkeellä? - Kudoin sata metriä mattoa.)
VastaaPoistaOn onni kohdata suoraselkäinen keinonsa löytävä ihminen. Vaikka kävi niin, että tärkeä henkilö on kuvana seinällä - yksin ja joukkonsa kanssa. Sellaisen ihmisen kohtaaminen tuo päämäärien arvon joka jumalan hetkeen, jonka elää saa!
Noista vahvoista naisista tuli mieleen Mika Waltarin muistelmissa kerrottu tarina sisällissodan aikaan:
VastaaPoista"Sitten tuli sellainen paha päivä, että taloon tuli kolme punakaartilaista kiväärien pistimet välkkyen.
Matilda -täti, joka oli reuman runtelema, istui keinutuolissa.
Kun tutut kotipitäjän pojat törmäsivät sisään, täti komensi heitä ankarasti: "KUinkas nyt tullaan sisään pistimien kanssa. Pistäkää aseet nyt heti tuonne nurkkaan, ettei tule itään vahinkoja!"
Ja minulla (M.Waltari) on tosiaan muistikuva, että nuo kolme poikaa panivat kiltisti kiväärinsä ovensuun nurkkaan....
Kirjailijan muistelmat
"Minusta on sääli, että opettajien kutsumukset ja vakaumukset ovat nykyään naurun aihe. Se asenne, että koulussa ollaan vähän töissä ja lähdetään muualle, jos välituntivalvontoja ja vaikeita oppilaita tulee liikaa ja palkkaa liian vähän, ei ehkä auta jaksamaan, edes itse opettajaa."
VastaaPoistaMummon kommentti kertoo osittain sen, miksi opettajien palkka on mitä se on. Kouluissa on paljon naisopettajia, jotka ovat valmiita tekemään kiltisti KAiken sen ylimääräisen työn mitä työnantaja yrittää sopimukseen ujuttaa.
Palkan korotuksista puhuminen kouluissa taas osoittaa sen ,että sinulla ei ole edes sitä kutsumusta.
Äskettäin palaverissa herätin jälleen suurta pahennusta, kun ilmoitin, että minä en rupea pistelemään insuliinia(tarpeen vaatiessa) pieniin oppilaisiin; enkä ala mittailemaan verensokeriarvoja, koska nämä asiat kuuluvat mielestäni täysin terveydenhoitajille.
Kunta/sen edustaja vetosi tietenkin terveydenhoitajien kiireisiin ja määrärahojen vähyyteen.
Opettajille ujutetaan tosiaankin sairaanhoitajien työtä; samoin olemme joskus avioliittoneuvojia, poliiseja ja tietenkin isiä ja äitejä.
Ja naisopettajistamme suurin osa; valitettavasti, on valmis punaisin poskin omimaan itselleen nämä täysin opettajan ammattiin liittymättömät lisätyöt.
Vastustan.
Perheen merkitystä jään pohtimaan. Samalla koneen aukaisulla luin näitä sankaritarinoita ja toisaalta kahden perheen vanhemmista, jotka ovat luovuttaneet, yksi tai kaksi itsemurhaa, kouluikäiset lapset.
VastaaPoistaMyötäilen Pirkko A:n ajatuksia, ei mitään haikeaa nostalgisointia.
Muistelen, Catulux, sinun olleen viime talvena tiukasti sitä mieltä, ettei opettajan tule heilua kännissä kylillä. Minulla tuskin olisi moraalisia esteitä semmoisen suhteen, jos sattuisin olemaan heiluvaa ihmistyyppiä. Meillä kullakin on oma käsityksemme siitä, mikä kaikki kuuluu opettajan työhön ja mikä ei. Sinä vain valitset siihen eri asioita kuin joku toinen. Minä mittaisin verensokerit ihan surutta, koska satun tietämään, miten se tehdään. Insuliinia en pistäisi, sillä saattaisin epähuomiossa esimerkiksi tappaa oppilaan.
VastaaPoistaÄlä sinä meistä punaposkinaisista hermostu, Cat. Joka opettajainhuoneessa on tiettyjen tyyppien edustajia, jos niin tahtoo nähdä. Sinä olet niistä yksi, ihan tuttu meilläkin päin.
ad catu
VastaaPoistaei kai pistelyä voi opelle delegoida. hoitsun hommia tai itsehoitoa.
Tai sitten hoitajista lääkäreitä, lentoemoista lentäjiä, vahtimestareista ydinvoimalan operaattoreita. Pieni pikakurssi vain. Ei lisää liksaa. Haastavat hommat palkitsevat itsessään - vai miten se oli. Kun ei ole rahaakaan.
Tapsa P kirjoitti...
VastaaPoistaIsoja taloja on yhä, mutta onko mahtisukuja?
Miksei olisi, kun on talotkin, Hetemäki esimerkiksi (nostona vaikkapa kokoomuksen uuden nousun huomioimiseksi).
"Muistelen, Catulux, sinun olleen viime talvena tiukasti sitä mieltä, ettei opettajan tule heilua kännissä kylillä. Minulla tuskin olisi moraalisia esteitä semmoisen suhteen, jos sattuisin olemaan heiluvaa ihmistyyppiä."
VastaaPoistaMummo-armas!
Suomen Opettajainhuoneiden sivistysasteen keskiarvon tuntijana tiedän Sinun kuuluvan ylempään keskiluokkaan. Siksi luen tarkkaan kommenttisi ja arvostan mieliipiteitäsi.
Muistisikin toimii ihan hyvin, ja edelleenkin olen sitä mieltä että opettaja esimerkillään opettaa eniten.
Luulen kuitenkin, ettei mummon opettajamoraali soisi kännissä heilumista, vaikka hän kuuluisi "heiluvaan (ja maanisdepressiivisen) ihmistyyppiin" kuten catulux kuulema kuuluu.
Mummo siis puhuu väärenneltyä totuutta; eli valehtelee kuten ennen olisi sanottu. Luulen ma.
On hienoa, että taukotuvassa on erlaisia persoonia; jokainen opettaja tekee työtä omalla persoonallaan ja hyvä niin.
Myös Sinä mummoseni, olet tuttu, siellä taukotuvassa; ja oli hienoa kertoa matematiikkaa ja realismia nuorelle, monikulttuurisuuden läpitunkemalla (sokealle) open alulle.
Kävelimme eräänä launataina koko koulun voimilla rahaa "paremman maailman puolesta"eräälle Nepalin orpojenlastenkodille.
Nepalin väestönkasvu taisi olla viime vuonna 2-3% luokkaa. Lisäksi maan vuoristoalueet kärsivät vakavasta eroosiosta, joka johtuu liiallisesta väestönkasvusta.
3% väestönkasvu persaukisessa ja alikehittyneessä Nepalissa merkitsee (yli) Helsingin väestömäärän lisäystä kyseiseen maahan.
Ja vielä joka vuosi.
Oli mukava huomata idealistiope-collegan vakavasti pohtivan asiaa uudelleen.
Globaalilta kannalta.
Hämmästyttävää, kuinka tuttuja tunnelmia tekstistä voi tunnistaa.
VastaaPoistaPari isotätiäni olivat vanhojapiikoja kuten tapana oli sanoa. Kotoisin olivat 1700-luvulla perustetusta pohjalaistalosta, joka hallitsi suurehkoa tilaa olematta kuitenkaan ökytila. Pojat jakoivat maat ja pellot ja rakensivat mailleen omat talot. Tyttäret jäivät jokseenkin tyhjin käsin. Naineet tyttäret saivat tulla toimeen omillaan ja naimattomista toinen jäi pihapiiriksi supistuneelle perintötalolle hoitamaan leski-isää. Elämänsä viimeiset 30 vuotta hän kantoi vedet kaivosta yksin. Sisukas museonhoitaja.
Jutun kuva on aivan kuin minulle tutun toisen talon kulmakamarista.
Tunnistan tuntemistani vanhoista pohjalaisnaisista suoran räväkkyyden, hienoisen taipumuksen vainoharhaisuuteen, nuukuuren ja reilun omanarvontunnon eli jonkinsorttisen ylpeyden.
Nuukuuren opetti aika ja ylpeyden suku.
T.
Kun näitä Kempinkin rienaavia näsäviisauksia lukee, voi vain todeta, että erilaisia ovat maailmankuvat ja kokemukset kansamme historiasta.
VastaaPoistaOlikohan meillä Suomessa armon vuonna 2008 tälläisiä "ajattelijoita", jos olisimme jakaneet Baltian maisen ja itäisen Saksan kohtalon jatkosodan jälkeen.
Ja iivana olisi käynyt vähän tekemässä tuttavuutta pohojalaaasiinkin leski- ja rouvasihmisiin pikkutyttöjä unohtamatta kuten tapahtui puna-armeijan valtaamilla alueilla.
Kyllä mummoni oli paljon viisaampi kuin minä saati Kempinski.
btw.
VastaaPoistaOrrenmaan talo seisoo nyt Sipoon Talmassa.
Ad Anonyymi (se joka vääntelee nimiä ja on siis luultavasti 10-vuotias) - joskus kannattaa selvittää, kenelle puhuu.
VastaaPoistaEn ole sukua pohjalaisille naisille, koska mainitsemasi "iivana" eli Neuvostoliiton salainen poliisi teloitti isänpuoleisen sukuni isoisääni ja yhtä tätiä lukuun ottamatta 1918-1932. Isoisä ehti Suomeen ja osallistui seitsemään sotaan ja sotaretkeen venäläisiä vastaan. Se yksi täti säilyi hengissä Kolyman kaivoksilla ja kuoli 1960-luvulla Neuvostoliitossa.
Olen kertonut tämän useita kertoja tässä blogissa.
Tuo on kyllä herkkä kuva. Harmaat ja hauraat - ehkä haurain istumassa. Elämä ei ole vielä mennyt. Kuulumisia ja muistoja vaihtuu. Hyväntahtoisesti.
VastaaPoistaKun kuuntelee sydänoireitaan, se voi olla kohta ohi. Ei harmaa eikä hauras. Mutta niin nopeasti. Eikä juuri järkeä ollut. Paitsi noilla hyväntahtoisilla.