Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
22. lokakuuta 2008
Historian lujuus II
(…jatko)
Nanoputki on esimerkki kahden kulttuurin ongelman paluusta.
Kukaties tapahtumassa on muutos, joka vertautuu teräksen ja paperin hinnanlaskuun ja siis laajaan käyttöön tuloon.
Hiilikuitu on vain yksi ratkaisu. Taustalla on myöhään iskenyt oivallus, lasi on kovuutensa vuoksi haurasta, mutta lasikuitu on sitä lujempaa mitä ohuempaa. Ja lasikuitu on muuttanut paljon.
Optinen kuitu on jo aloittanut mullistavan työnsä ja hiilikuitu on uransa alussa. Näyttäisi realistiselta epäillä sellaista teknistä kehitystä, että keskustelu printtimediasta ja sähköisestä mediasta loppuu.
Jo aikoinaan grafiitti eli lyijykynän lyijy oli terästeollisuudesta kuuluisan Bessemerin keksintö ja patentti.
Jos olisin nykyistä enemmän tekemisissä metsäteollisuuden kanssa, en ehkä ilkeäisi olla sanomatta, että hyvin ohuiden kuitujen kanssa kannattaisi ahertaa. Selluloosasta on otettu irti oikeastaan vähän. Hiilinanokuitu lienee vetolujuudeltaan vahvin maapallolta löytyvät aina tai yhdiste.
Eikä raaka-aineista tule pulaa.
Kysymys oli viimeksi ajankohtainen C.P. Snown julkaistua kirjana luentonsa kahdesta kulttuurista ja tieteellisestä vallankumouksesta 1959. Hän voihki, ettei tavallinen sivistynyt ihminen – kadun filosofiantohtori – ymmärrä kissan hännän vertaa termodynamiikan toisesta laista tai entropian käsitteestä.
Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta on äännähdelty siihen suuntaan, että hyvä etteivät ymmärräkään. Entropia oli aikoinaan samanlainen muotikäsite kuin ”kaaosteoria” taannoin.
Snown kirja osoittaa, ettei hän itse puolestaan ymmärtänyt humanistisen sivistyksen sisältöä. Ainakaan se, että on lukenut Shakespearen teoksia, ei tee ihmisestä sivistynyttä eikä se, että on jättänyt lukematta, sivistymätöntä.
Ero on juuri tämä. Luonnontieteissä on kaanoni, joka on osattava jo korkeakouluun pyrkiessä. Termodynamiikan toinen laki (joka sanoo, että esimerkiksi kahvi jäähtyy kupissa pikku hiljaa, kunnes juoman molekyyleille on annettu vauhtia esimerkiksi mikroaaltouunissa) on tuota kaanonia. Etenkin insinööritieteissä on yksi ja toisia asioita, jotka ”kuuluu tietää”. Sitä ei tarvitse tietää, etteivät insinöörien laskusäännöt ole välttämättä viimeisen päälle oikeita, koska ne kokemuksen mukaan toimivat.
Mutta jos tiedeaineiden opiskelija, esimerkiksi fyysikko, etsii Higgsin bosonia kumisaappaistaan, hänen voisi olla hyvä harkita ammatinvaihtoa tai asiointia ystävällisen lääkärin puheilla.
Humanistista kaanonia ei voi olla olemassa, koska ei ole keinoa todistaa kokeellisesti tai deduktiivisesti, että Shakespearen näytelmä on hyvä.
Juuri tästä tulee joskus riitaa tiedetohtoreiden kanssa. Tunsin yhden, jonka mielestä oli sietämättömän epätieteellistä väittää, että lihamureke on hyvää. Yritin palauttaa hänelle mieleen, että Wittgenstein oli sanonut ”Tractatustaan” mielettömäksi ja neuvonut lukijoitaan heittämään mokoman tekstin mielestään. Hän ei kuitenkaan ollut kuullut kenestäkään Wittgensteinista, vaikka oli selvillä lihamurekkeen ansioista.
Nykyisin taitaa riittää, kun antaa verkko-osoitteen lukuvihjeenä. Wikipedian ”Carbon nanotubes” kiinnostaa myös siltä osin kuin artikkelissa pohditaan neuvostotiedemiesten suurta ja varhaista panosta tähän keksintöön.
Olen kovin miettinyt, miksi J. Laakso ja vasemmistoliitto edelleen puoltavat Venäjää samalla uskonvarmuudella kuin joitakin aikoja sitten Neuvostoliittoa. Ehkä se johtuu nanotekniikasta!
Epäily on mielestäni aiheellinen. Mistä muualta olisi peräisin entisten kommunistien uskomaton vetolujuus ja siihen yhdistynyt ääretön kovuus? Jotkut heistä tuntuvat lisäksi liikkuvat suprajohtavassa tilassa kuin kotonaan.
Kirjoituksen fullereenin kuva on malli. Tein nuorempana jouluksi muutamankin himmelin ja olen suunnitellut harjoittaa käden taitoja tuossa vaativassa lajissa jatkossa. Aineksinä olin ajatellut käyttää tällä kertaa lasiputkea ja rautalankaa, mutta fullereeni (C60) voisi syntyä kaupallisista kuiduista.
Nivelenä voisi käyttää buckministerfullereenia, joka siis on jalkapallon mallinen.
Olisi mummuille mieluinen?
Nanon ohut hesari voisi olla sietämätön vaikka vetolujuus sallisi käymäläkäytön. Tulisiko synteettisestä nanosta rojua, joka tukkii ravintoketjun nanopään.
VastaaPoistaJK:
VastaaPoista"Olen kovin miettinyt, miksi J. Laakso ja vasemmistoliitto edelleen puoltavat Venäjää samalla uskonvarmuudella kuin joitakin aikoja sitten Neuvostoliittoa. Ehkä se johtuu nanotekniikasta!"
Ehkä Jakke on vain oikeassa ....
(Mutta mitä ovatkaan nuo, jotka "tietävät", että Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa toimivat Venäjän nukkehallitukset? niitä työntövoimaltaan koeteltuja, samoja.)
Kun vielä kirjoitin Talentumille, noin viitisen vuotta sitten, mietin sitä mahdollisuutta, että nanoteknologia voisi johtaa eräänlaiseen sosialismiin, sillä vaikka järjestelmä olisi näennäinen markkinatalous, mikrorobotit, rajaton raaka-aineiden määrä ja kaiken kierrätettävyys laskee tuotannon kustannuksen niin alas, että suuri osa perustuotannosta on käytännössä ilmaista.
VastaaPoistaToisaalta taas, koska tavaroiden arvo ei liity ainoastaan niitten käyttöarvoon, vaan niitten symboliarvoihin, aito tuotanto, uniikit käsityöt ja luonnolliset materiaalit muodostavat uuden yhteiskunnan eliitin tunnukset.
Tämä nostaa uudessa uudessa maailmassa esiin uuden keskiluokan, käsi- ja taideteollisuuden käsitetaiteilijat, jotka luovat uuden ajan hallitsijoiden merkit.
Uuden uljaan maailman uutta poliittista järjestelmää tullaan kutsumaan demokraattiseksi, mutta sen sisältö muistuttaa enemmän 1800-luvun, kuin 1900-luvun demokratiaa, ja todellinen valta on jonkinlaisilla korporaatioilla.
Demokratia ei ole koskaan sopinut päätöksenteko välineeksi, vaan sen tehtävä on enemmänkin ollut rajoittaa ja estää päätösten tekoa.
Koska uusi aika antaa siihen mahdollisuuden, valtaa rajoittavasta demokratiasta luovutaan. Valvonta, kontrolli ja eristämisen kustannustehokkuus on niin paljon parempi.
Muutaman vuoden päästä tämän kirjottaminen saattaa katkaista verkkoyhteyteni, varomaton sana katkaisee puheluni ja näkyminen väärällä kameralla, jäädyttää pankkitilini.
Täydellinen turvallisuus edellyttää taydellistä kontrollia.
Täydellinen kontrolli edellyttää täydellistä yhtenäisyyttä.
JK: "Snown kirja osoittaa, ettei hän itse puolestaan ymmärtänyt humanistisen sivistyksen sisältöä."
VastaaPoistaEivät muuten taida "humanistitkaan" tuota ymmärtää:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/typologia.html
Niin siis piti vielä tuohon lisätä, että taiteet ovat moraalin teknologiaa tuossa linkin kuvan viitekehyksessä.
VastaaPoistaJK: Sitä ei tarvitse tietää, etteivät insinöörien laskusäännöt ole välttämättä viimeisen päälle oikeita,..
VastaaPoistaJos voidaan todistaa, että 2 = 1, niin yhtälöä sopivasti manipuloimalla, voidaan saada tulokseksi, että mikä tahansa luku on yhtä suuri kuin jokin muu luku. Näin tulisi todistettua vanha, fysiikan ja kemian töistä tuttu, varsinkin Tosikkojen, poliitikkojen ja tupo-neuvottelijoiden käyttämä pienimmän kuutiosumman keino eli mikä tahansa luku voidaan korvata millä tahansa luvulla.
Linkin takana on yksi tällainen 'todistus', joka pätee, jos tekniikan 'tohtori' Teemu Kerpun suosituksesta sallitaan joustoa sarjojen absoluuttisen suppenemisen suunnalla.
Tuosta suomalaisten Neuvostoliittoon ja vapaaseen Venäjään suhtautumisesta voisi tehdä nelikenttäanalyysin. Siis ketkä ovat/olivat molempien puolesta, molempia vastaan tai toisen puolesta toista vastaan.
VastaaPoistaJ.Laakson hengenheimolaisilla ollee ainakin kaksi motiivia:
- Yleinen länsivastaisuus. Kapitalistinenkin Venäjä on USA:n ja NATO:n vastapooli.
- Omat hyvät henkilötason suhteet 'merkittäviin yhteiskunnallisiin toimihenkilöihin' Venäjällä niin vanhan kuin uuden komennon aikana.
Itse olen tässä Mannerheimin ja liikemiesporvariston linjoilla. Kommunismia vastaan mutta kansan, kulttuurin, naiskauneuden ja kaupallisen yhteistyön puolella:)
Enemmistö suomalaisista nettikeskustelijoista on 'vaikka voissa paistais' -linjalla. Ei kai vaan Kemppinenkin?
Tähtitieteilijä Valtaoja käsittelee mielellään näitä humanistisia todistamistehtäviä. Luin juuri kuinka hän selitti tieteellisesti rakkauden.
VastaaPoistaJostakin luin juuri moitteen Valtaojaa ja hänen sielunveljeään Enqvistiä vastaan heidän uskontokäsityksensä takia. Hehän lyövät mielellään pöytään sellaiset prognoosit, ettei mitään sellaista kertakaikkiaan voi olla olemassa jota ei voi fysiikalla selittää. Heitä moitittiin siis infantiilista uskonnon ymmärtämisestä.
Itsekin olen toki sitä mieltä, että suurin osa arkipäivän uskontoa on puhdasta taikauskoa, mutta koska maailma EI ole järjellä ymmärrettävissä, kannattaa miettiä oikeaa kysymystä.
Väärän kysymyksen tunnistaa siitä, että se johtaa paradoksiin.
Hiilikuidusta puheen ollen: Kullan ja hopean lisäksi poikkihuilun materiaalina voi olla myös
VastaaPoistahiilikuitu. Matti Helinin tohtorintutkinnon taiteellisen työn aiheena n. 10 v sitten oli hiilikuituhuilu konsertti-instrumenttina.
Buji sanoi... "Enemmistö suomalaisista nettikeskustelijoista on 'vaikka voissa paistais' -linjalla. Ei kai vaan Kemppinenkin?"
VastaaPoistaSilloin tällöin sattuu silmään että mitä..., mutta olen ottanut ne kauneuspilkkuina, kun yleisviesti on avarakatseisesti oikeudenmukaisuuteen...
Tätähän on vaikea järjellä selittää tai perustella, mutta Venäjän kansanhenki, se on jotain enemmän kuin NL tai tämä nyky-Venäjän malli minidemokratiasta.
VastaaPoistaPetja Jäppinen:
VastaaPoistananoteknologia voisi johtaa eräänlaiseen sosialismiin, sillä vaikka järjestelmä olisi näennäinen markkinatalous, mikrorobotit, rajaton raaka-aineiden määrä ja kaiken kierrätettävyys laskee tuotannon kustannuksen niin alas, että ..
Kaikki nyt hiffatut molekyylirakenteet vain ovat patentoitavissa, on näitä, puun ja teräksen kompositioita yms., joten raaka-aineiden "vapautumista" tuskin tapahtuu.
Buji on aika lähellä omaakin näkemystäni.
VastaaPoistaKun Venäjä-vastaisuus (miten on yleensä edes mahdollista "vastustaa" jotain valtiota?) kasvaa hurraaisänmaallisen oikeiston parissa ja toistuu NATO-jäsenyysvaatimusten pontimena, keskustelukumppani "ajautuu" väkisinkin puolustamaan Venäjää. Vaikka siis tarkoituksena on vain vastustaa länsisuomettumista.
Aika samalla tavalla muinaiset (tarkoitan 70-lukulaisia) joutuivat puolustamaan Neuvostoliittoa.
Porvarillinen oikeisto samasti Neuvostoliiton ja vasemmistolaisuuden kaikkine sisältöineen SAK:sta Vihreisiin. Vähän niin kuin Loka-Laitinen tekee nykyään.
Se oli bundle, joka piti "ostaa" sellaisenaan. Jos halusi kannattaa sukupuolten tasa-arvoa, joutui samaan (pahoittelen anakronismia) kanavapakettiin Neuvostoliiton ja ties minkä kanssa.
Eikä näitä kommenttejani nyt pidä ottaa ehdottomina totuusmonoliitteina. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton valtiomalleilla on aina ollut myös aivan aidot kannattajansa, jotka eivät vain hae "vihollisteni vihollisia".
Toki jokainen on lukenut tai kuullut todistettavan, että 3 = 1. Itsestään selvää ei tarvitse enempää tässäkään todistaa.
VastaaPoistaMitä useampia historioita on lukenut, sitä enemmän ovat populaari historiankirjoitus ja populaari teologia alkaneet muistuttaa toisiaan silmissä ja silmien takanakin.
Vuosi vuodelta lisääntyvä ikä voi teepostella, mutta olisiko muutakin? Ikimuistoinen Tapani Löffving ei kirjoittanut historioita, osasiko hyvin lukeakaan, mutta vänrikki Ståhl ohjasi esimerkillään meitä hyviksi ruotsalaisiksi.
Voisiko energiavarantojen hallinnalla (aine/tieto) olla todellista pohjaa sille itsestään selvyydelle jota maakaasu- ja öljyprojektia eurooppaan runnovat venäläiset jokunen viikko sitten tv:ssä esittelivät?
VastaaPoistaKysymys ei ollut vaihtoehdosta vaan – välttämättömyydestä.
Kuitenkin näppäräsorminen äitisi pakotti Sinut askartelemaan sukulaistädeille jouluhimmeleitä tai hääkoristeita. Ovat ne kyllä hienoja, himmelit, jos näin maailman mummujen lähilajin edustajana lausun näkemykseni. Vallankin tuommoinen pallohiilitapaus.
VastaaPoistaEn oikein tiedä, kuinka sivistynyt luonnontieteellisesti pitäisi olla, että sopisi puhua kaaosteoriasta tai entropiasta. Tohtoritasoa? Ei niin, että minulla erityistä tarvetta olisi puhua, niistäkään. Kerran kyllä revin fysiikan kertauskirjasta (lukion kurssit X-Z, laaja oppimäärä) lämpöopin sivun irti ja pistin postiin. Vastaanottaja ei valittanut sivistymättömyydestäni.
Mutta hän olikin humanisti.
Humanistit aina luulevat, että on kyse ihmismielestä ja että sillä on jokin merkitys. Pyh. Minusta kannattaisi ryhtyä levittämään tietoa, ettei mieli mikään avaruus ole vaan kurja, pieni emalimuki. Sinne on aikain alussa jotain ainetta vähän viskattu, ja melkein semmoisena se pysyykin.
(Nettiyhteys katkesi. Jos tämä kommentti saapui jo, sitä ei tarvitse julkaista kahtena versiona.)
VastaaPoista"Humanistista kaanonia ei voi olla olemassa, koska ei ole keinoa todistaa kokeellisesti tai deduktiivisesti, että Shakespearen näytelmä on hyvä."
Tämä on tärkeä huomio. Tuollainen kokeellinen tai deduktiivinen todistaminen tarkoittaisi, että esim. Shakespearen tai Kemppisen merkitys voitaisiin redusoida johon yleisempään; mitä objektiivisemmin, sitä tyhjentävämmin. Humanistisen ja ehkä ylipäänsä sivistyksen kannalta on tärkeää nähdä, että maailmassa, jossa kaikki kriteerit olisivat objektiivisia ja ennalta asetettuja, ei enää olisi merkityksiä, vaan siellä valitsisi juuri se nihilismi ja relativismi, jota monet luonnontieteen nimiin vannovat puolisivistyneet fundamentalistit pelkäävät päivin öin. Edes jonkinlaista heikkoa hengenheimolaisuutta Shakespeareen ja Montaigneen tunteva humanisti voi koettaa lievittää heidän pelkoaan (jos se on todellista) osoittamalla, että tuollainen maailma on pelkkä aivokummajainen, metafyysinen painajainen. Humanisti sellaisena kuin sen ymmärrän, on ihminen, joka ei tunne hallitsematonta tarvetta todistella tai pelätä elävänsä tyhjässä, epätodellisessa tai transsendenttis-absoluuttisessa maailmassa.
Tämä on 1900-luvun jäljiltä vaikea kysymys: jos merkityksellisyyden kokemus on olennainen osa sivistystä (eikä vain ns. mielenterveyttä), miten ihmeessä sitä voi opettaa, siis sivistystä?
Hieman provokatiivisesti esitän, että edes välttävään humanistiseen sivistykseen kuuluu kyky ymmärtää (ja mielellään myös hyväksyä) seuraavaa väittämät:
1. Kaikki kriteerit ovat suhteellisia, paitsi puhtaasti mielivaltaiset, jollaisia ei voi olla.
2. Suhteellisuus ei tarkoita, että kriteerit olisivat vailla pohjaa, vaan täsmälleen päinvastaista.
Pidettäköön tämä kriteeri humanistisesti väljänä.
(Väitän, että kuvaamani tapaisella humanistilla on paremmat edellytykset tehdä luonnontieteelle, luonnontieteelliselle järjelle ja luonnontieteelliselle maailmankuvalle oikeutta kuin reduktionistisella skientistillä. Kun tieteelle annetaan [käytännössä tai ideologiassa] tehtäviä, jotka eivät sovi sille, se muuttuu instituutiona epäluotettavaksi, ja kaikenlaiset omatekoiset apologeetat alkavat luulla Tieteen & Järjen kaipaavan juuri heitä.)
Kaikki kuidut tuppaavat hiiltymään. Mutta kuka sanoo, että ekstraterrestriaalit olisivat silmin erotettavissa? Nano aliens may skratch your back too. Vaikea tosin tulla siepatuksi paitsi ruispellossa.
VastaaPoistaKemppinen kirjoitti: "Jos olisin nykyistä enemmän tekemisissä metsäteollisuuden kanssa, en ehkä ilkeäisi olla sanomatta, että hyvin ohuiden kuitujen kanssa kannattaisi ahertaa."
VastaaPoistaJos Kemppinen olisi nykyistä, eli mielestään kai aika paljoa, vähemmän tekemisissä metsäteollisuuden kanssa, hän kehtaisi mainita Ahlstromin (sic!) jo tehneen siirtymän innovatiiviseen kuituteollisuuteen.
Tämän päivän postauksessa on jotain vinksallaan, fulleriinipallona pomppivaa epäkeskisyyttä. Sanoa nyt luonnontieteen oppineiden tarvitsevan kaanonia ja samalla julistaa kaanon mahdottomaksi humanisteille. Tässä käytetään samaa sanaa, kaanon, kahdessa eri merkityksessä. Tarkoitus on varmaan saada erivaiheinen toistovaikutus, siis kuten kaanon musiikissa, mutta epävireiseksi menee ainakin minun vastaanotossani.
Luonnontieteilijän on epäilemättä osattava kurssinsa, mutta pelkäänpä, että samat opit saa usealta eri kirjalistalta - kurssiaines on yhteinen, kirjavalikoima ei. Kemppinen-radio-ohjelmassa puhuttiin jokin viikko sitten Darwinin Lajien synnystä luonnontieteen kirjallisena kaanonina; kuten Lutherin katekismuksia ja postillaa päälle. Hyvää ja valaisevaa luettavaa, mutta kyllä evoluution tietoaines on siepattavissa haltuun muutenkin, ja hyvä pappi kyllä jakaa evankeliumia puhtaasti lähiökirkossakin.
Sen sijaan humanistille olennaista on juuri seikkailla pitkin maisemaa, vaikka sitä arvottamatta, kuitenkin siihen turistin tavoin tutustuen.
Ero tulee kirkkkaasti eroon tyypillisessä tenttitehtävässä. Luonnontieteessä kysytään vaikka "Puolisukeltajat." Sama mistä kirjasta tai luennolta olet oppisi (oppikurssi, curriculum) saanut, hyvällä ornitologin elämälläkin on oppia voinut saada.
Humanistin tehtävä voisi olla : "Vertaile Marcus Aureliuksen ja Epikuroksen näkemyksiä hyvästä elämästä." Jos et ole sopivaa teosvalikoimaa (kaanon) lukenut, et osaa vastata, vaikka miten hyvää filosofista elämää muuten viettäisit.
Timo:
VastaaPoistaTämä on 1900-luvun jäljiltä vaikea kysymys: jos merkityksellisyyden kokemus on olennainen osa sivistystä (eikä vain ns. mielenterveyttä), miten ihmeessä sitä voi opettaa, siis sivistystä?
Se oli meillä, mm. siksi ettemme suomentaneet ei-nyt-niin-iisisti-omaksuttavia perusteoksia, esim. Sorrettujen pedagogiikka.