Paperin ja teräksen uudet valmistusmenetelmät ja valtava hinnanlasku saattoivat hyvin olla 1800-luvun tärkeimmät historialliset tapahtumat.
Kumpaakaan ei mainita seikkaperäisissäkään teoksissa.
Vuosisadan jälkimmäisen puolikkaan aikana keino tehdä paperia puusta, etenkin sulfiittiselluloosa, tipautti paperin hinnan kymmenenteen osaan. (Esim. Markku Kuisma, Metsäteollisuuden historia.)
Uusi ja aivan vallankumouksellinen tapa puhaltaa sulatuksen aikana ilmaa sulaan rautaan (Bessemer) ja tuosta vieläkin virtaviivaistetut menetelmät romahduttivat teräksen hinnan 50 punnasta tonni 5:en puntaan. Rahan arvo pysyi muutoin muuttumattomana, ellei hiukan noussutkin.
Esimerkiksi rautateillä kiskot oli raudasta valmistettuina joutunut vaihtamaan aina muutaman kuukauden välein, eikä laivanrunkojen korroosiokestävyydessä ollut kehumisen aihetta (J.C. Gordon). Kauppa- ja sota-aluksista uljaimmatkaan eivät purjehtineet tietyillä tuulilla vuotamatta eli alituiseen pumppaamatta. Perinteinen suunnittelutaito ei saanut hallintaan leikkausvoimia.
Jos näihin kahteen lisää teräsbetonin, modernin maailman ainekset alkavat olla käsillä. Betonia on vähän hankala ajoittaa, koska roomalaiset olivat mestareita sitomaan kalkilla hiekkaa tai kiveä, mutta menetelmä unohtui pitkiksi vuosisadoiksi.
Konstruktioina keskiajan suippokaarikirkot olivat huonoja (Gordon). Kivi kestää painoa. Laasti ei kestä vetoa. Ajaudutaan ihmeellisiin tukirakennelmiin. Voi olla, että sekä myöhäisantiikki (Hagia Sofia) että islamin maat ylittivät eurooppalaisten saavutukset.
Geber eli Abu Musa Jābir ibn Hayyān tunsi värillisten lasien tuottamisen 700-luvulla – siis lasimaalaukset. Keramiikan käsittelyn taito kukoisti ja säilyi idässä, jossa on tänäkin päivänä nähtävänä hurjia esimerkkejä kuvioinnista ja mosaiikeista ajalta, jolloin täällä käyteltiin kiveä karkeasti.
Kuvitelma salaperäisen sankarillisista kirkonrakentajista ja muuraustaidon ihmeellisestä taustasta on tosiasioita vastaamaton. Kiven käsittelyn ihmeet ovat muualla – kauempana.
Pronssikautinen Stonehenge on käsittämätön saavutus. Se ajatus, että kiven käsittelyn taito olisi peräisin Lähi-Idästä kaatui ajoituksiin – rakennelma on Egyptin vanhaa dynastiaa vanhempi.
Mutta muinaisrakennuksiin liittyy niin paljon ongelmia. Suurissa Euraasian osissa puu oli luontainen rakennusaine. Siitä ei ole välttämättä mitään jäljellä. Nykyajan materiaalitieteessä vihjaillaan, ettei puusta ole opittu vielä paljonkaan.
Oikeastaan tilanne on sellainen – ja tässä mielessä kirjoituksessa esittelemisen arvoinen, että materiaalin käyttäytyminen on ollut merkittävän mielenkiinnon kohde vasta muutaman vuosikymmenen. Materiaaleja on käytetty perinteisten nyrkkisääntöjen mukaan, eikä ikäviäkään yllätyksiä ole puuttunut.
Englanti menetti johtavan asemansa ja pian suuren osan lentokoneteollisuuttaan, kun insinöörit eivät kunnolla tienneet, ettei metallipintaan pidä tehdä kulmikkaita aukkoja. Todella näyttävät 1950-luvun lento-onnettomuudet sattuivat brittien koneille, etenkin Cometeille. Metalli alkoi pirstoutua ikkunoiden nurkista, jotka oli erään selityksen mukaan pelkästään ulkonäkösyistä suunniteltu nelikulmaisiksi. Kokemusta olisi ollut tarjolla laivoista, joissa oli opittu varomaan suorakaiteen muotoisia oviaukkoja, mutta kokemusta ei osattu käyttää hyväksi.
(Daviesin kuva - saksalaisen bunkkerin valutyö Atlantin vallissa; toinen kuva - tornin liukuvalua 1970-luvulla.)
(jatkuu…)
Puunjalostusteollisuuden historiaan voi tutustua Verlan pahvitehtaassa, jossa lienee yksi maailman parhaimmin säilyneistä 1800-luvun lopun puunjalostusbuumin esimerkeistä.
VastaaPoistaSuomi oli melko hyvin mukana tässä puukuituteollisuuden ensiaallossa, eurooppalaisella vetoavulla. Pääomia puuttui. Markkinat olivat aluksi Venäjällä.
Verlaa ei koskaan modernisoitu paitsi sähkökäyttöisiä jyrsimiä. Sinne ei investoitu, koska tehdas sijaitsi väärässä paikassa ja se saikin lakata niille sijoilleen 60-luvun alussa.
Kun nykypäivänä voivotellaan sitä, kuinka yllättäen jokin puunjalostustehdas lopetetaan, mikään ei voisi olla kauempana tosiasioista. Jokainen tehdas, johon ei tehdä uusintainvestointeja lähestyy vääjäämättä viimeistä toimintapäiväänsä eikä mikään ole ennaltatiedettävämpää kuin pääomavaltaisen paperi- tai sellutehtaan loppu.
Kivirakentamiseen pari pikkuhuomiota.
Hyviä maailmanluokan esimerkkejä kivirakentamisesta ovat myös Kiinan muuri ja inkojen taitava kivirakennustaito, jonka parhaita esimerkkejä on Cuzcossa Perussa.
Mielestäni kivirakentaminen on voimakkaasti sidoksissa talouteen. Paikoissa, joissa talouselämä oli kehittymätön ja väestötiheys hyvin pieni, ei ollut edellytyksiä käyttää kallista ja suurta (orja)työvoimaa vaativaa kiventyöstöä. Harvaan asutuilla seuduilla kevyemmin työstettävät materiaalit kuten puu ja savi tulivat luontevammin kysymykseen. Puhumattakaan paimentolaisista, joiden ratkaisuna olivat kankaat ja vuodat.
Kivirakentamisen perusedellytyksinä olivat siis vankka talous ja suuri väestö - aivan kuten ne ovat niin kovin monen muunkin asian selitys.
T.
Oikoulkolukua:
VastaaPoistaVerlan "jyrsimäkone/jyrsinkone" (tai mitä sitten näppäilinkään, tekstiä kun ei vielä näy) piti olla hiomakone.
T.
tää on ihan pakko laittaa tähän :)
VastaaPoistaT 34 TANKKI JA ALUMIININ LUJUUS:
VastaaPoistaVahan uudempaa historiaa on sovjetin T 34 tankki, jossa kaiketi
oli alumiininen moottori. Tama
raaka-aine teke T 34:n suht kevyeksi ja 'pistamattomaksi' aikanaan.
Lantiset tankinrakentajat eivat saaneet alumiinimoottoria kestamaan/pelaamaan. Mikahan juttu tama oikein oli? Missa oli sovjetin alumiinimoottorin salaisuus?
Osuvia huomioita! On jännää, että näihin hyvin käytännönläheisiin ja arkipäiväisiin tekniikoihin kiinnitetään vähän huomiota niin yhteiskunnan kuin tieteenkin historiaa kuvattaessa, mutta niiden vaikutukset ovat olleet dramaattiset. Samaa sarjaa on moderni sillanrakennustaito.
VastaaPoistaSiitä ettei tekniikkaa aina osata kunnolla on Suomessa esimerkkejä mm. romahtaneiden kattojen muodossa.
Itseäni mietityttää pilvenpiirtäjien massatuotanto Kiinassa päin, esimerkiksi Shanghaissa, jossa tuntuu päivittäin tai ainakin viikoittain valmistuvan uusi torni. Ovatko kaikki niistä rakennettu kestämään?
Huom. typo postauksen kolmannessa kappaleessa: ilmeisesti po puhe paperin hinnanlaskusta, puun/metsän hinta taisi 1800-luvulla nousta kovastikin.
VastaaPoistaBetoni - ymmärtääkseni jo ennen roomalaisia betoni oli tärkeä ainesosa pyramideissa ja muissa lähi-idän suurkulttuurien mahtirakentamisessa.
Ja uusia vallankumouksia on varmaan edessä. Suuri käänne tapahtuu siinä vaiheessa kun mutkikkaidenkin rakenteiden tuotantokustannukset riippuvat enemmän lopputuotteen massasta kuin sen monimutkaisuudesta. Ja siinä vaiheessa "aineeton omaisuus" ja siihen liittyvät oikeudelliset kysymykset tulevat tärkeiksi muuallakin kuin viihdeteollisuudessa:
VastaaPoistaLainaus linkin sisällöstä:
Whatever we call it, it should let us
* Get essentially every atom in the right place.
* Make almost any structure consistent with the laws of physics that we can specify in molecular detail.
* Have manufacturing costs not greatly exceeding the cost of the required raw materials and energy.
Maailman pelastumisen kannalta materiaalin tehokas kierrätys lähellä lopullista käyttöpaikkaa on oleellinen asia. Nykysysteemi, jossa teollinen tuotanto on tuhansien kilometrien päässä käyttöpaikasta, on kauhea. Ajatelkaa, jos iPod, tietokone, auto tai vastaava laite voitaisiin tuottaa muutaman kilometrin päässä olevassa pajassa. Ja samaan paikkaan, tai vaikka vielä lähempänä olevaan paikkaan, voisi toimittaa kaiken jätteen viemärivettä myöten.
Tämä ei tietenkään saavuta suurta suosiota teollisuuden ja pääoman keskuudessa, koska se siirtää liian paljon kontrollia pois suurilta organisaatioilta.
IK: Paperin ja teräksen uudet valmistusmenetelmät ja valtava hinnanlasku saattoivat hyvin olla 1800-luvun tärkeimmät historialliset tapahtumat.
VastaaPoistaMuistelen erään konepuolen professorin kertoneen, että I ja II maailmansotien syntymiseen ja kulkuun vaikuttivat voimakkaasti sorvausterien läpimurrot. Vähän ennen I ms:a otettiin käyttöön pikateräksestä valmistetut sorvinterät ja II ms toi tullessaan kovametalliterät. Näin kranaattien valmistuskapasiteetti saatiin aivan eri lukemille edeltäviin vuosiin verrattuna.
Pääsin katsomaan äitini lapsuuden kotitaloa Hiitolan Elisavaaraan jo Neuvostovallan ainana.
VastaaPoistaEnsin maasturilla Ruiponlammen tienoille ja sitten kävellen junarataa pitkin. Ainoa mitä oli jäljellä oli sikalan kivijalka. Sen oli kivimiehenä tehnyt isäni isä! Kaikki muu oli kuljetettu muualle uusien rakennusten materiaaliksi.
Onpa kummallista, että teräksen tuotannon kasvua ei mainita seikkaperäisimmissäkään teoksissa. Johan "Vuosisadat vierivät" -keskikoulun historiankirjassa oli taulukko eri maiden tuotannosta 1800-luvun loppupuolella. Välkyimmät oppilaat kai tajusivat, että kyse on merkittävästä asiasta. Tyhmemmille opettajat toivottavasti nuijivat asian mieleen.
VastaaPoista'Lantiset tankinrakentajat eivat saaneet alumiinimoottoria kestamaan/pelaamaan. Mikahan juttu tama oikein oli? Missa oli sovjetin alumiinimoottorin salaisuus?' (t uolevi)
VastaaPoistaMuistaakseni se oli ihan läntisestä (ranskalaisesta?) lähteestä teollisuusvakoilulla hankittu moottorimalli. Alumiininen, koska alunperin tarkoitettu lentokoneeseen, jossa paino on paljon tärkeämpi juttu kuin tankissa. Mutta kokonaisuus ja sen sarjatuotanto oli neuvostosaavutus.
Britit tuottivat Toisen maailmansodan aikana pari tuhatta kappaletta tankkia (nimeä en muista), jonka suunnitteli joku vain höyryvetureita aiemmin suunnitellut insinööri. Tankin moottorin tuottamaa lämpöä ei johdettu mihinkään, ja miehistö oli vaarassa paistua, jos moottoria käytettiin pidempään...
Stonehengen olen nähnyt linja-auton ikkunasta, pyramideja en. Pyramidien rakentaminen oli oivallinen keino pitää osan vuodesta työttömänä aikaansa viettävä maarahvas poissa pahanteosta.
VastaaPoistahttp://kaymala.blogspot.com/2008/10/johan-bckmanin-pronssisoturi.html
VastaaPoistaAd Anonymous: teräksen tuotanto on kaikissa kirjoissa, hintaa/valmisuskusannusta ei.
VastaaPoistaAd Kamininiitto: Samoja sorvin teränkärkiä olen kauhistellut nyt kun on siirrytty laajasti keraamisiin (zirconium) kärkiin. Se on sitten sota?
VastaaPoistaOma sukuhistoriani liittyy teräksen valmistukseen.
VastaaPoistaEnnen kuin uusi teräksen teko menetelmä levisi, perheen tärkeä kauppatavara oli puuhiili.
Eräät tämänkin saitin lukijat tietävät sukuni kotisijoilta nämä hiileen liittyvät paikannimet siltä ajalta.
Kun sitten hörökorvien saarilta alkoi tulla halpaa terästä, Suomen metalliteollisuus rysähti ja Suomen ruukeista selvisi siinä rytäkässä vain kaksi, joista kumpikaan ei ollut meidän maittemme tuntumassa.
isoisäni isoisä jatkoi kuitenkin kulutusta entiseen tapaan vielä vuosia, vaikka hiilikauppa oli ollut perheen tärkein käteisen lähde. Tämän seurauksena sitten myytiin maata aika paljon seuraavan kolmen sukupolven aikana.
Ad Petja:
VastaaPoistaEttä sydenpolttajia ja miilumiehiä. Kunnioitettavaa!
Vasta korkeassa iässä käsitin, että korkeamman palamislämmön lisäksi hiilen / koksin / puuhiilen / sysien merkitys on tarpeellisen hiilen tartuttaminen metalliin.
Oli välillä ruukkikin, mutta se myytiin ovelasti, niin että kauppaa ei kuulunut metsiä ympäriltä ;)
VastaaPoistaMuistelen lukeneeni Graham Hancockin kirjasta? jo mayojen/luultavasti tolteekkien keksineen sementin noin 1000-800 eaa.
VastaaPoistaJonkinlainen kuva asiasta oli kirjassa. En jaksa selailla... ihan mielenkiinnosta tilaan Grahamin kirjat aina ilmestyessään.
Hancock
Kuinkas paljon se militarismi kehittikään teräksen ja puun valmistusmenetelmiä ja kuinka paljon rahaa kehittämisiin sotateollisuudesta niihin sijoitettiin=)
Järvi- ja suomalmista tehty ns. rauta on ollut laadultaan aivan samaa, mitä kiinalaiset tekivät Suureksi tarkoitetun Harppauksen aikana. Ei siitä työkalujen tahi aseiden raaka-aineeksi ole. Joutilaan väestön eli harrastelijoiden puuhastelua.
VastaaPoistaMinun kasvuani on ainakin häirinnyt, että erinomaisten kirjojen löytäminen on niin vaikeaa.
VastaaPoistaTuntuu, että tarvittaisiin joku suosittelija. Sellainen, joka on riittävän paljon pidemmällä kuin minä itse, ja joka samalla tuntee minut ja tilanteeni niin hyvin että osaa suositella juuri siinä hetkessä sopivia kirjoja.
Ja mikä tärkeintä, sellainen joka uskaltaa suositella kirjoja. Kun tieto lisää tuskaa, niin pitää kyetä tunnistamaan kuinka paljon tuskaa muut kestävät ja valmis ottamaan sen suhteen myös hieman riskejä.
Suurin osa heistä jotka ovat valmiita suosittelemaan kirjoja tuntuvat tekevän sitä joko brassaillaakseen omalla sivistyneisyydellään tai yrittävät käännyttää muita omaan lempiuskontoonsa lieventääkseen omia defenssejään.
Täältä silloin tällöin putoavat murut olen aina poiminut talteen, eikä ole paljon tarvinnut katua.
Betonista: muinaisten roomalaisten ja muiden jälkeen varmaan otettiin harppaus, kun alettiin käyttää teräsbetonia. Eräs etelä-ranskalainen pikkukylä kehuu sillä, että betonin keksijä on paikkakunnan suurmies. Toden totta, hänellä on siellä hirvittävän ruma monumentti (betonista tietenkin). Yritin muistaa miehen nimen, ja tulihan se lopulta, Joseph Monier. Hänestä lisää täällä http://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_Monier
VastaaPoistaSamasta kunniasta kilpailevat muutkin, mutta esimerkiksi arkkitehtuurin aikajanassa mainitaan juuri Monier.
jaa kirjavinkkejä
VastaaPoistaNuorten kokeilijain ja keksijäin kirja. Jäämaa 1919. Sen parissa nuoruudesta hupeni osa. Kirjan sähköisyys oli suorastaan käsin kosketeltavaa.
Aatun rakennuttamia ilmatorjuntakolosseja on myös jäljellä, betoniraudoituksen helmiä, jostakin syystä niitä ei juuri kannata purkaa, paitsi jos työvoima on todella halpaa.....Breslaun (Wroclaw) kolossi Sleesiassa antautui muuten ns viimeisenä.
VastaaPoista