Apologia pro vita sua

Juuri kirjoitin Ylen blogin perjantain radio-ohjelmasta, johon tulevat Teknologiateollisuuden Martti Mäenpää ja Koneen ynnä muun Antti Herlin. Kun mukana on tietysti Martti Mäntylä, saapuvilla on aikamoinen valikoima maan korkeakoululaitoksesta kiinnostuneita henkilöitä.

Julkisuudessa on pantu merkille lähinnä kielteisesti, että elinkeinoelämä olisi alistamassa vapaata tiedettäkin lyhytnäköisten tavoitteittensa eli rahan kahmimisen tahdottomaksi välikappaleeksi.

Tuon ajatuksen kannalta on onni, että sattuu tällainen aika. Television tenteissä kaikki puolueiden puheenjohtajat myöntävät, että koko maailmaa ajatellen taloudellinen sekasotku pelottaa.

Ne puheet, joiden mukaan Suomi kyllä selviytyy, kuulostavat kovin samalta kuin sunnuntain Hesarissa monen professorin voimin ruskoitu erillissotateesi. Kyllä Suomi selviytyy. Ystäviä ja ymmärtäjiä on niin idässä, lännessä kuin etelässäkin.

Pääministerin jokin repliikki toi mieleen, miksi olen valokuvannut Vanhankirkonpuiston portin kaiverruksen. Laatassa mainitaan ”ulkoa tullut kauhea rutto”.

Kauhea rutto on aina ulkoa tullut. Niin nytkin. Epäilemättä 1700-luvun ruton eli siis oikeastaan koleran takana oli Neuvostoliitto sekä Turkki ja Tattari, joita vastaan tässä on taisteltu harva se joulu, ja samalla silitelty kiiltäviä kruunuja.

Samassa kuvassa näkyy pyyteettömien patrioottien muistokivi. Suomalaiset osasivat rähmällään olon jo 1918. Saksan Itämeren divisioona tuli miehittämään Suomea sodankäyntinsä ja sotatalouden tarpeisiin, ja sekös kirvoitti meillä kielet laulamaan saksalaisten pyyteettömästä veljesavusta.

Mutta otsikkoni johtuu vastattavaksi vaikeista blogin kommenteista. Viittasin vain slangitermiin ”kaanoni”, ja heti joku (Rienzi) kiirehti aivan oikein sanomaan kuin Pörhöpörhyri Topeliuksen ”Täällä haisee kristityn veri!” (Klassinen versio: tähän on koira haudattu.)

Mitä tässä uudessa, kaikkea ennen nähtyä verrattomammassa yliopistossa sitten opetettaisiin? – Kaanonit ja kyky arvioida kaanoneita kriittisesti.

Ei ole mieltä kopioida Ivy League –yliopistojen konsteja. Rahamme eivät ikinä riitä sellaiseen. Itse tykönäni olen yrittänyt edistää ideoita, jotka on kopsattu UC Berkeleystä. Berkeley ei ole hetikään niin hienohelmainen yliopisto kuin Stanford. Siellä on ainakin alempaa tutkintoa lukemassa tavallisia kalifornialaisia lapsia.

Olen ollut siellä sekä opettamassa että pitämässä esitelmiä tiedekunnalle, ja lisäksi ulkoiluttamassa erinäisiä suomalaisia, joista A. Herlin on yksi, vaikka hän se lopulta ulkoisti minut sisätiloihin, kun nuha ja kuume osoittautuivat keuhkokuumeeksi.

Toinen kopioinnin kohde olisi omalla puolellani Cambridge. Viimeksi tänään tutkin, miten merkillisellä tavalla Emmanuel College on yhdistänyt yltiövanhoilliseen Englannin lain opetukseen Euroopan parhaaksi nousseen immateriaali- ja informaatio-oikeuden.

Olin ajatellut lähettää erään kohta väittelevän oppilaani sinne seuraavaksi, mutta kieltämättä mielessä pyörii sekin, jos itse ilmoittautuisi vierailevaksi talonmieheksi (visiting janitor).

Ison Britannian parhaat juristiprofessorit ja suurin osa tuomareista ei ole koskaan tavoitettavissa. He opettavat Bangaloressa intialaisia tuomareita ja liikemiehiä. Intiasta on ”valmistumassa” eli koulutuksessa kuulemani mukaan 8 000 moderniin teknologiaan vihkiytynyttä hovioikeudenneuvosta (muutoksenhakuasteen tuomaria)…

Meillä on koko tuomarikunnassa noissa asioissa yksi asiantuntija, ja toista epäillään.

Niin että ei pidä ihmetellä, jos halu luikahtaa vastuusta eläkkeelle ja paneutua päätoimisesti esimerkiksi yksinkertaisempiin kirvestöihin on ajoittain hyvin vahva.

Sillä tässä maassa riittää edelleen kirveelle töitä.