Wahlroosilla ei ole moraalia

Uutisen muukaan televisiostakin tuttu Björn Wahlroos on lausunut, ettei yrityksillä ole eikä saa olla muuta moraalia kuin voiton tuottaminen. Moraali, josta puhuja mainitsi esimerkkinä arvoratkaisut, Itämeren pelastamisen, vähävaraisten lasten auttamisen ja korkeakoulutuksen laadullisen parantamisen, kuuluvat yhtiöiden omistajille eli yksilöille.

Luin kerran jostain, että herra W. hahmottelee julkisen sanottavansa taksissa. Nyt taksimatka on tainnut olla erikoisen lyhyt.

Toisaalta sivistymättömyyden peittäminen röyhkeydellä on kyllä koeteltu resepti.

Wahlroos voisi käydä sopivassa työväenopistossa sopivan kurssin. Ellei hän suoriudu asiasta itse, hän voisi lähettää kurssille pokeria pelaavan poikansa, joka kuuluu olevan lahjakas. Vaikka onhan Wahlroos itsekin osoittanut olevansa sinänsä sisätöihin sovelias. Maallinen menestys ei edellytä viisautta, vaan pikemmin sitä, että on sopivalla tavalla pölvästi.

Kursseilla kerrottaisiin, että sanalla ”moraali” on ainakin kaksi eri merkitystä:
1:o kysymykset oikeasta ja väärästä
2:o etiikka.
Koska oikeushenkilöä voi sakottaa (yhteisösakko), se voi syyllistyä rangaistavaan tekoon, ja rangaistava teko on väärä merkityksessä 1:o.
Koska jopa Sampo-yhtiöiden toiminnan on oltava sekä lain että – kuten ennen sanottiin – hyvän liiketavan mukaista, yhtiön johto- ja luottamushenkilöiden velvollisuus on varoa, ettei näitä, monissa tapauksissa taloudellisiin sanktioihin johtavia liiketapoja syrjäytetä.

Toisin kuin herra W. antaa ymmärtää, useita pankkiireitakin on ollut syytteessä hyvän tavan tai peräti ohjeistuksen vastaisesta toiminnasta mm. osakeanneissa, fuusioissa ja liikeyrityksiä ostettaessa tai myytäessä.

Jotkut näistä toimista ovat yhtiön johdon eli lyhyesti sanottuna ”yhtiön”, eivät sen omistajien toimia.

Vaikka herra W. on etevä liiketaloustieteen tuntija, hän erehtyy myös mainitessaan voiton tuottamisen yhtiön tarkoitukseksi. Siihen suuntaan ajateltiin noin 50 vuotta sitten. Nykyisin voisi sanoa lyhyesti, että yhtiön tarkoitus on pysyä hengissä eli jatkaa olemassaoloaan. Elinkeinoelämässä se tarkoittaa milloin suurempia, milloin pienempiä voittoja ja välillä tilanteita, joissa voittoa ei tule lainkaan, mutta persenettoa kyllä.

Tämä voi johtua ns. eksternaliteeteista, jollainen voi olla vaikkapa maailmansota. Hyvin hoidettu ja tarpeellinen yritys, jollaisiksi luen empimättä pankit ja vakuutusyhtiöt, kykenee jatkamaan toimintaansa sekä omistajien että yleiseksi hyväksi myös laihoina ja tappiollisina aikoina.

Ellen ole lukenut sanomalehteä ylösalaisin, jopa jälleenvakuuttajat alkavat olla vakavasti huolestuneita luonnonmullistusten aiheuttamista vahingoista. Korvausmäärät ovat nousseet hurjasti.

Eräät epäilevät, että luonnonmullistukset liittyisivät ympäristön tilaan. Näin ollen ongelma on vakuutusyhtiöiden toiminta-alueella. Sen leimaaminen (Itämeren pelastaminen) ”moraaliseksi kysymykseksi” on hyvin vakava taitovirhe liikkeenjohtajalta, kun viesti siis on se, että moraaliset kysymykset eivät liittyisi elinkeinotoimintaan.

Arvoisa lukija huomannee, että en ottanut kantaa eettisiin kysymyksiin, vaikka kieltämättä mieleni teki kirjoittaa, että tavanomainen moraalinen heteronomia eli ulkokultaisuus ja tehopyhyys on hyväksi havaittu keino elinkeinoelämässä ja politiikassa. Autonomisia eli omaan harkintaan perustuvia arvovalintoja kukaan ei herrasväeltä odotakaan.