Logo

Kauppalehti otsikoi 29.8. ”Sammon uusi logo räikeä plagiaatti?”
Artikkelissa kerrotaan että oikeanpuoleinen logo on kansainvälisen Monocle-lehden. Lehti on liike-elämään, kulttuuriin ja muotoiluun keskittyvä.
En ole tottunut luottamaan Kauppalehden oikeudelliseen asiantuntemukseen. Tämä juttu on pohjanoteeraus.
Sana ”plagiaatti” on käytössä tekijänoikeudessa. Se tarkoittaa suomeksi ”tekijänoikeutta loukkaava”. Logoa ei voi plagioida yhtä vähän kuin teosta voi varastaa tai patenttia panna leivän päälle.
Sisällöllisesti lehti erehtyy, koska logon ”plagioiminen” on sallittua. Lehti ehkä tarkoittaa, että Sampon merkki olisi lain tai hyvän tavan vastainen Monoclen merkin johdosta.
Ei ole.
Logo –sana (logotype) tarkoittaa mm. liikemerkkiä. Ennen se tarkoitti lähinnä sanomalehden nimeä (masthead) eli esimerkiksi Helsingin Sanomien vuosisata sitten muodissa olevalla unsiaalilla piirreltyä Helsingin Sanomien nimeä.
Nykyinen logo käsitetään merkittäväksi liikeomaisuudeksi. Se on tavaramerkki, johon lain mukaan saa yksinoikeuden joko rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla merkki.
Vakiinnuttaminen tarkoittaa että kun merkkiä on muuten vain käytetty riittävän kauan ja se on tullut tunnetuksi muiden elinkeinonharjoittajien ja yleisön keskuudessa, se on rekisteröimättäkin suojattu. Hyvin vanha, 1700-luvulta alkaen vakiintunut merkki on liesien Högfors.
Kustannusosakeyhtiö Otavan logossa on tavallisimmin neliön sisällä sana ”Otava” ja seitsemän tähteä sekä yhtiön perustamisvuosi 1890. Otavan tavaramerkistä on monia selvästi toisistaan poikkeavaa versiota, jotka ovat kuitenkin perushahmoltaan samanlaisia.
Tavaramerkkioikeus eroaa suuresti tekijänoikeudesta.
Tavaramerkkioikeus tarkoittaa, että toinen ei saa laskea markkinoille tavaroita tai palveluja varustettuna merkillä, joka on sekoitettavissa suojattuun merkkiin.
Tavaramerkkilain (6 § 1) mukaan Tunnusmerkkien katsotaan tämän lain mukaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja.
Kauppalehdessä ei siis tiedetä, että Sampo-yhtiöt ja mainittu lehti eivät näyttäisi puuhailevan lainkaan samojen tai samankaltaisten tavara- ja palvelulajien kanssa.
Kaiken kattava rekisteröinti ei onnistu.
Perusjuristin on tiedettävä, että rekisteriin merkitään tavaramerkkiluokat ja että tavaran laji määrää suojan piirin.
Olen tavannut vuosikymmeniä sanoa luennollani sanoa, että ennen oli markkinoilla Voitto-suksensiteitä ja Voitto-yskänpastilleja. Oli Helmi-merkkisiä ryynejä ja Helmi-merkkisiä terveyssiteitä. Ne eivät loukanneet toisiaan koska tavaralajit ovat etäisiä.
Vakuutusyhtiön ja aikakauslehden liikemerkit eivät häiritse toisiaan. Silmämääräisesti sanoisin lisäksi, etteivät ne ole tavaramerkkioikeudellisesti toisiinsa sekoitettavissa. Vuosikymmenestä toiseen törmään lehtien löysäpäisiin (harebrained) juttuihin, joissa suomalaisen kauppaliikkeen S-kirjainta verrataan sveitsiläisen finanssiyrityksen S-kirjaimeen tai muuta sellaista.
Kirjoittajat eivät ajattele sen vertaa, että kirjainten ja numeroiden asettelussa ei kuluneiden vuosituhansien jälkeen ole paljon sijaa omaperäisyydelle, vaikka esimerkiksi IBM tietää, millainen teho on kirjainten lävistämisellä seitsemällä vaakaviivalla. Se lisää valtavasti erottamiskykyä (distinkviteettiä).
Yksinkertainen sääntö ei mene jakeluun. Nämä sinänsä yksinkertaiset tunnuskuviot ovat suojattuja ainoastaan elinkeinonharjoittajan toimintaan liittyen. Tekijänoikeuden suojaamia logoja on toki olemassa – kuten esimerkiksi Michelin-ukko (alk. 1898).
Säännöstä on sitten– lähinnä toiminimioikeuden puolella – ns. Kodak-oppi. Erittäin kuuluisa merkki saattaa saada suojaa yllättävissäkin tavaralajeissa, koska yleisö ei enää ihmettele, jos polkupyörän merkki on Kodak tai aurinkolasien Ferrari tai kellon Porsche.
Monogrammin tyyppisissä merkeissä, joita Kauppalehti tarjoaa ”plagiaattitapauksena” tuo tulee tuskin kysymykseen. Kuuluisa ja harvinainen kalligrafiaan eli tekstityyppiin perustuva tavaramerkki on Coca-Cola. Saman käsialan käyttäminen muun tuotteen (paitsi kolajuoman) yhteydessä on sallittua.
Sampo ryhmän if… -merkkiä eivät loukkaa maan lukuisat urheiluseurat, joiden nimi on tyyppiä IF Drott.
IFK tarkoittaa idorottsförening kamraterna eli urheiluseura toverit.
Niin se on, toverit. Ei Ranska haasta Hollantia oikeuteen, vaikka logo (lippu) on hyvin samanlainen.