Tänään näytän vain, miksi kehun kirjaa. Koskenniemi ja Linkomies olivat molemmat roomalaisen kirjallisuuden professoreita. Linkomies oli paljon parempi kielenkäyttäjä.
Silmääni ei ole sattunut elossa olevaa latinistia, joka olisi todella ottanut opikseen.
Edward Gibbon opiskeli lauseen rakentamista – sitä asiaa josta hän on kuolematon – kääntämällä pätkiä Tacitusta ranskaksi ja siitä muutaman viikon kuluttua takaisin latinaksi. Siten hän vertasi omaa aikaansaannostaan alkuperäiseen.
Hän otti opikseen.
Kukaties luulette, että Rooman kirjallisuus on jaloa, ylevää ja ikävystyttävää. Kukaties siellä on sellaistakin. Monien vääristävien silmälasien läpi luettuna (kaksi linssiä yhden hinnalla) se on uskottavinta.
Siinä on hyvän proosan ominaisuudet. Se tunkeutuu uniin, koska se tuntuu todelta.
Näytteeni ovat miltei mielivaltaisia.
”Minä puolestani tutustuin nyt ensimmäisen kerran valtioneuvoston kanslian esittelijäneuvokseen Knut Kindtiin, joka olikin ainoa suoranaisesti pääministerin alainen korkeahko virkamies. Hän oli alkujaan varamaanmittari, joka sittemmin oli antautunut lainopilliselle alalla ja tullut nuoremmaksi hallitussihteeriksi valtioneuvoston kansliaan. Kun tämä virka oli Kivimäen hallituksen aikana muutettu esittelijäneuvoksen viraksi, oli Kindt samalla ilman muuta nimitetty esittelijäneuvokseksi. Hänellä ei kuitenkaan ollut näin vaativaan tehtävän riittäviä edellytyksiä. Oikeastaanhan hänen olisi pitänyt täyttää eräänlaisen valtiosihteerin mitat, mutta puhua sellaisista hänen yhteydessään olisi luvatonta leikinlaskua. Hän oli harvinaisen lahjaton ja rajoittunut ja hänen katseensa oli kuin hiukan pelästyneen, mikä ei suinkaan merkinnyt sitä, ettei hänellä olisi ollut vähälahjaisilla henkilöillä usein tavattavaa itsetietoisuutta… - - - (kenties vain maatalousministeriön esittelijäneuvos ja kansliapäällikkö J.H. Konttinen oli vielä kykenemättömämpi.)
Kun annoin esittelijäneuvokseni tehtäväksi valmistaa luonnoksen johonkin hiukan tavallista vaikeammin laadittavaan kirjalliseen lausuntoon, sain sen säännöllisesti sekä sisällön että muodon puolesta kelpaamattomassa asussa. Pian väsyinkin hänen onnistumattomuuteensa siinä määrin, etten enää vaivannut häntä minkäänlaisilla tehtävillä…”
Kesäkuussa 1944:
”Sama [Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori] Salmiala, jonka temperamentti oli sairaalloisen aaltoileva, sitten taas ’ryhdistäytyi’ suoritettuaan käynnin Saksan lähetystössä. Siellä näet hänelle vakuutettiin että Saksa kyllä auttaa Suome, kunhan vain hallituksessa pannaan toimeen sen mielen mukainen ’remontti’. Tämän johdosta Salmialan mieliala muuttui eräällä tapaa hurjistuneeksi. Puhelinkeskusteluissa, joita sain luettavakseni, hän vaati sotatuomioistuimien asettamista käsittelemään Kannaksen armeijan kenraalien laiminlyöntejä sekä kuolemantuomioiden langettamista. Tämä osoittaa, kuinka pitkälle suomalainen mielenlaatu, kun se harhautuu raiteiltaan, saattaa eksyä silloinkin, kun on kysymys korkeimmalla sivistystasolla olevista henkilöistä…”
Linkomies on varmaankin ollut eläessään vaikea aikamies. Taisi olla niitä harvoja suomalaisia Mannerheimin ja Paasikiven lisäksi, jotka aina olivat oikeassa ja muut väärässä olevia mätämunia.
VastaaPoistaAsian huomaa muistelmateoksista, joissa harvoissa kerrotaan mitään henkilökohtaista Linkomieheen liittyvää.
Tai sitten tuon aikakauden muistelijat "yleisiin syihin" juuttuen vaikenevat.
Linkomies ei tarvinnut linssejä, vaan tarkasteli maailmaa kaukoputken väärästä päästä.
Samalla tavalla kuin sotaveteraanien silmin katsottuna maailma on tietynlainen se on sitä kaikkien ihmisten silmin katsottuna kuten olet aikaisemmin kirjoittanut blogeissasi.
VastaaPoistaMiten nämä yksisilmäiset ja värilliset silmälasit vaikuttavat tulkintaan.
Mutta yhden virheen teet mielestäni koko ajan: sinä oletat, että kulttuurimme on oikeassa tai että lännen näkökulma on se oikea ja sitä vasten punnitset ja arvuutat mitä muut sanovat. Onko näin?
Minä olen isältäni saanut kuulla että olen jälkeenjäänyt* (mikä on ehkä sairainta siksi, että se on hänen suustaan ja sitä hän ei tietenkään voi enää muuttaa mutta hän tuputtaa sitä siksi, että muuten minun ontuva elämä olisi jotenkin hänenkin vika ja sitä hän ei aio ottaa kontolleen kuten hän ei ota kontolleen myöskään äitini kohtaloa). Silti olen kaivannut isääni - juuri siksi, että muistan hänet myös hyvänä. Mutta hän ei ole hyvä ihminen silti. Näitä vahvoja ihmisiä pidetään sitten kuitenkin ns. oikeutettuina sanoa ja väittää kaikenlaista mutta ainoa asia missä ovat hyviä on muisti. Kognitiivinen kapasiteetti on siis korkea mutta se ei vielä kerro, että sama ihminen olisi oivaltava ja oikeudenmukainen. Hän on vain hyvä retoriikassaan ja se näyttää erityisen uskottavalta. Osaa istua ja puhua oikeilla äänenpainotuksilla, olla hiljaa ja hymyillä vähän vaivautuneesti mutta samalla äärimmäisen itsevarmasti jne jne eli saisi retoriikasta täydet kympit.
(JS on valmentajana samanlainen vaikka vielä röyhkeä mitä isäni ei ole. Mutta molemmat luovat mielikuvan osaamisesta ja se mielikuva on niin vahva, että tunkeutuu ensin korrumpoimaan ajattelun loppusuoritusta).
Oma mieheni on hieman samanlainen mutta hän manipuloi perinteisemmin eli kuten Vanhanen hän vain osoittaa, ettei nyt mitenkään ole voinut olla väärässä ja näin hän on aina (niin pienet yksityiskohdat kuin suuret valinnatkin) tehnyt vain oikein.
Jos jotain on mennyt väärin se on aina ja selvästi muiden vika. Hän ei ota kantaa eikä hän panosta juuri mihinkään ja näin hän liukenee kuin koira veräjästä joka kerta ja jokaisesta situaatiosta. On siis vaikea tuomita ihmistä, joka on kuin teflonista tehty.
Se ei silti tarkoita, että sama ihminen on älykäs vaikka kuulostaa siltä ja kirjoittaa siten. Voi olla harkittua minimalismia ja brassailua brassailun takia: se ei ole mikään vaikea tehtävä.
*) hän ei voisi sitä enää perua sillä se on iskostettu joka paikkaan ja näin hän selitti sen, miksi minä yritin puhua hänelle järkeä kun hän jätti perheensä. Näin hänen uusi vaimonsakin oli täysin sitä mieltä kun ensimmäisen kerran tulivat kotiimme, että minä olin kuin 12-v. lapsi. He olivat ostaneet lastenkutsuihin tarkoitetun kahviastiaston jonka antoivat minulle. Tämä uusi vaimo osteli kotiinsa heti kallisarvoisia tavaroita ja rupesi hössöttämään miten hän aina "teettää hattunsa Porvoossa" jne ja muuta typerää näin meidän kesken. Minä en voinut kuin unohtaa molemmat: oikeastaan en olisi halunnut sitä mutta isäni entiset tunnevammat ja nyt vielä tämä vaimo, jonka ainoa toive oli kiivetä jonkinlaisessa statuksessa. Kävi toisinpäin ja lopulta elivät mielestäni aika paljon eri paikkakunnilla; joka on sääli isästä sillä jos hän olisi voinut joskus nähdä myös virheitä itsessään hänellä olisi voinut olla tasapainoinen mofa-elämä. Nyt on aika säälittävä ja yksinäinen mielestäni. Ei hän ymmärrä missä olisi voinut valita toisin tai kysyä jotain. Ei vahingossakaan kysynyt mitään.
..
Joten ns. "heikoilla lahjoilla" varustetut ihmiset saattavat omaa kirkkaan minäkuvan tai omakuvan: jospa se "heikko" onkin vain vääristynyt kuva rehellisestä? Jospa nämä heikot eivät olekaan heikkoja mutta ovat kulttuurin mielestä sitä sillä eivät pärjää tässä meiningsissä mikä on meneillään?
Samalla lailla kuin sotaveteraanien mielestä "ryssää pitää pelätä" ja "rautaa saada rajalle" niin sadististen ja mielisairaiden tunnevammaisten ns. tavallisten älykköjen mielestä rehelliset pitää saada poistettua ja diagnostisoitua. Koska eivät ymmärrä kenessä vika onkaan ja tämä ei ole mikään helppo analyysi tietenkään.
Eivät siis kestäisi sitä, että olisi sittenkin se oma minä ja oma tulkinta, joka on se "väärä". Joko se on objekti tai se on sen peili joka on väärä ja kun harva ymmärtää omaa minuutta suhteessa suurempaan kontekstiin tulkinnasta tulee juuri vino ja väärä. Siinä yhteydessä psykologia on todella harhateillä mielestäni ja myös ns. totuutta etsivät filosofit.
Totuus on aina ensin realistisuuden tarkastelua ja myöntämistä: mikään arvio ei voi olla oikeassa jos tulkitsija (millä nimityksillä tahansa) on se, joka on väärä tai vino. Heikoksi tulee myös se, joka on ainainen altavastaaja: siinä kuluu toisenlaiset panokset, jotka väsyttävät huomattavasti enemmän kuin sellaisella, jolle elämä on auki ja ympäristö kohottaa ja arvostaa mitättömästäkin teosta. Kun on saanut sen kaltaisen kultapossukerholaisen roolin - on siis helppo elää.
Kun on saanut taistella ei vain mielipiteistään vaan elämästään sellaisenaan väsymys on jo luuytimessä ja jokaisessa solussa. Sellainenkin näkyy sillä altavastaajana oleminen ja pelkkä työstä väsyminen kuluttavat aivan erilaisia hermoja ja funktioita. Toisesta väsyy vain tilapäisesti kun toinen luo uutta haavaa vanhojen haavojen päälle repien auki vanhatkin. Sitä tuskaa on vaikea myös kertoa ja silti se on sen väärtti. Jotenkin.
Kesakuu 1944: Professori Salmiala nayttaa esittaneen suht'asiallisen ajatuksen, joka ei saanut kannatusta. Eipa han ollut yksin: Mannerheim kaiketi vaati Viipurin tapahtumien jalkeen sotaoikeuden pystyynpanoa; mutta juristit panivat vastaan. Yksi kuolemantuomio' ja yksi hapearangaistus seuras-- ehkapa ei aivan oikein. -- Olisikohan Salmialan pitanyt kayda antamassa neuvo paamajassa? Olis saattanut itse sylttytehdas loytya!
VastaaPoistaPaalukin sai tuomion, josta taittiin olla osin
erimielisia. -- Jussi Sihvon kohtalo/tuomio oli myos kova, vaikka Salmion menettelya ei noudatettukaan.
Eivat nama sota-ajan tuomiot kovin yksimielisia olleet! Marski 'tuomitsi' Talvelan Berliiniin, jota Helsingin herrat arvostelivat sopimattomaksi. -- Ryti tuomitsi marraskuussa 1941 divisioonakomentajista 75% pystyviksi ja aloitekykyisiksi, mutta armeijakunnankomentajat heikkoiksi.
En ole havinnut, oliko Hillila keskustelun aikana tai jalkeen samaa vai eri mielta.'-- Marski kyllakin oli harmistunut taman siviilin (Rytin) sotkeutumisesta sota-asioihin.
Joku paiva sitten Kemppisen blogin kommenteissa ihmeteltiin Kannaksen Armeijan Esikunnan pystyttamista. Tottakai se tarvittiin, jotta saatiin Suomen kolminkertainen pelastaja Oesch johtamaan repeavaa puolustusta ja kun paamaja ei sallinut koskea Laatikaiseen.
Mistäköhän johtuu,että Suomen yliopistoissa ei ole ainoatakaan _suomalaisen_ kirjallisuuden professuuria!?
VastaaPoistaKirjallisuuden on tehtävä kirjallisuuden työ: paljastettava sellaista minkä vain kirjallisuus voi paljastaa.
VastaaPoistaVirastoherrojen touhuista olen minäkin strindbergiläisessä hengessä koettanut panna havaintoja ylös.
Saanen laittaa tähän linkin pitkähköön tekstiini.
Tämä on ikävä blogi, tämä Kemppisen hilupilttuu, kun täällä ainakin viikoittain huomaa että tuokin kirja oliisi mukava lukea ja tuohon asiaan pitäisi tutustua tarkemmin. Tässähän alkaa kärsiä jo blogiähkystä.
VastaaPoistaTeemaan liittyen:
VastaaPoistaTV1 10.6.2008 klo 18:30 - 19:30
Sodan arvet: Sinimäed
Luutnantti Paul Maitlan päiväkirjat kertovat kuinka virolaisjoukot onnistuivat pysäyttämään vuonna 1944 puna-armeijan etenemisen Narvan lähellä. Pienen sisukkaan joukon tähän asti unohdettu taistelu Viron puolesta. T: Eetriüksus OÜ Ruut, Viro.
Itse olen äskettäin lukenut Mart Laarin teokset Sinimäed ja Emajogi.
Suosittelen aiheeseen tutustumista, sekä Narvassa että Sinimäellä taidettiin käydä tiukempi painiottelu kuin Tali-Ihantalassa.
Hitlerin ja Stalinin yleisesikunnissa nämä kun taisivat kuitenkin muodostaa yhteisen rintalohkon, vaikka tuossa on pieni lätäkkö välissä.
Jos vertailua ei saisi käyttää, jos olisi kuvattava asiat ja ihmiset suoraan suhteessa itseensä. Vartailu nolaa kuulijan, jos tämä ei satu tietämään, miksi vertailun tulos on tässä mainittu.
VastaaPoistaKun Rafael Koskimies, Maailman kirjallisuus 1-4 -opusten toimittaja ja kirjoittaja sarjan viimeisessä osassa letkautti jonkun kirjailijan kohdalla, että suosion jäätyä odotettua niukemmaksi, lähti katselemaan parempaa menestystä... (Anteeksi, siteeraan muistiani, en sanatarkasti kirjaa inhimillisistä syistä, 40 vuotta näet...) Pakkasin suurella säästämisellä hankitut painavat tiiliskivet reppuun ja raahasin ylippilaskunnan kirjavälitykseen ja halvalla meni. Ihanteet säilyi. Varhaisemmat ajat olisi voinut jättää, ne hän oli vain toimittanut, mutta jälkiviisautta ei tunnekuohu tunne.
Tässä vain sanoilla leikin - Koskenniemi, Linkomies, Koskimies. Ja mietin onko ihmisen mahdollista nähdä ympärilleen ylikävelemättä. pysäyttää polkupyörä ja viedä kiitäjän toukka maantien yli, kun ne kuitenkin jatkavat aloittamaansa suuntaan. Mikä muka pyörittää maailmaa, ihmisen ahneusko vain. Ja näkyykö se heti muutaman lauseen jälkeen, että minkälaisten jalkojen varassa kirjoittajan järki seisoo. Muistaakseni antiikista kerrotaan, että aiemmin kirjoitettu oli valmista laastia, jota koukkaistiin tarvittaessa. Tekijänoikeudet on myöhäisempien aikojen kotkotuksia.
" - - mikä ei suinkaan merkinnyt sitä, ettei hänellä olisi ollut vähälahjaisilla henkilöillä usein tavattavaa itsetietoisuutta…"
VastaaPoistaAah, tuommoisesta kaksoiskieltorakenteesta (ei merkinnyt, että ei olisi) minä pidän. Sillä taitava saa aikaan hienostunutta häijyyttä, josta myös pidän, ainakin tekstissä. Ja korkeimmalla sivistystasolla olevien henkilöiden hurjistuneisuudesta ja muusta aaltoilusta on aina ilo lukea. "Eräällä tapaa hurjistunut" on yleensä vakuuttavampi ilmaus kuin pelkkä hurjistunut.
Näin iloisesti tuli miltei mielivaltainen Vaikea aika käsiteltyä. Hyvän proosan uniin tunkeutumisesta kuulisin mielelläni lisää.
ad Tapsa p
VastaaPoistaEn vuodata enää; minä olen varmasti pahan ilman lintu. Anteeksi ja Kemppinen ei tarvitse julkaista ellei hän halua.
En saa töitä sillä luotin ihmisiin, joiden oma ilo vei minun elämäni: mutta siitä ei myöskään saa sanoa mitään sillä silloin joku voi pahoittaa mielensä. Saako tappaa sitten?
Mikä niissä on ero, kun lopputulos on sama vankila tai pimiö?
Olipa upeaa tekstiä; loogisesti eteenpäin vyöryvää. Kadehdin.
VastaaPoistaHomo Garrulus,
VastaaPoistaTapsahan sanoi vain, että tämä blogi on runsas ja sivistävä. Tai niin minä tulkitsin. Ja minä ainakin luen sinun vuotamisesi mielelläni. Sinulla on toisinaan hyvin sattuvia kuvia, niin kuin nyt tuollakin nuo porvoolaishatut.
Minä itse en koe täällä minkäänmoista sivistysähkyä, vaikka varaa varmaan olisi. Olen aina viihtynyt itseäni viisaampien seurassa. Lähinnä pelottaa se, että tämä on kovin tunne-elämällistä toimintaa, minulle.
Mutta Jami, mitä varten sinä aina puhut tuosta "suomalaisen" kirjallisuuden professuurista? Miksi se on sinulle tärkeä asia?
Jamille:
VastaaPoistaMistäköhän johtuu,että Suomen yliopistoissa ei ole ainoatakaan _suomalaisen_ kirjallisuuden professuuria!?
Johtunee, koska *suomalaista* hyvää kirjallisuutta ei ole. Oidibuksen kirjoittamien Kalle Kustaa Korkin seikkailujen ja Jerry Cotton-sarjan tutkiminen ja lukeminen ei kauaa proffessuurilta veisi. Muu *suomalainen* kirjallisuus koostuu eri kirjailijoiden jorinoista, mikä ei suinkaan merkitse sitä, ettei heillä olisi ollut vähälahjaisilla henkilöillä usein tavattavaa itsetietoisuutta.
sattuma.omegalle:
Suomen olisi -44 pitänyt pyytää 3 virolaista komppaniaa lainaksi torjumaan suurhyökkäystä. Ja samalla antaa suomalaisen taaksepäinjuoksijoiden jatkaa matkaansa Tornioon.
t.uoleville:
Jotenkin kummallisesti Eljas Erkko vapautui teloitussyytöksistä. Lieneekö papereita hävinnyt =) Siis samalla syyllä kuin Össi sai 12 v tuomion.
Mitäköhän tuo Össi sai oikein pelastettua esikunnassaan siinä missä joku muu ei vastaavassa tilanteessa olisi saanut samaa asiaa jopa paremmin selvitettyä.
Ad jami:
VastaaPoistaKoska aineen nimi on kotimainen kirjallisuus, joka tarkoittaa *suomenkielistä* kirjallisuutta. Svensk litteratur taas tarkoittaa ruotsinkielistä.
PS. Mihin kirjallisuuteen kuului Aino Kallas? Suomenkieliseen, vaikka asui Virossa.
Komeaa mitätöintiä tyylinäytteissä. Paikka, paaria!
VastaaPoistaHomo Garrulus:
Jonkun loiston läpivalaisuun lienet sinäkin joutunut.
Parahin H. Garrulus,
VastaaPoistamistä päättelit että millään tavalla viestissäni olisin viitannut sinuun tai kirjoituksiisi?
Huitaisin sen jo aamupäivällä ihan täysin Kemppisen postauksen perusteella ja aivan ilman taka-ajatuksia, tarkoittaen sitä mitä tuli kirjoitettuakin.
Olenhan tavallisen suruton poika.
Ad jami
VastaaPoistaSuomen kirjallisuuden professoreita
mm. Tampereen yliopistossa.
Juhani Niemi, FT, professori
Yrjö Hosiaisluoma, FT
mvs. professori
Yrjö Varpio, FT
professori, emeritus
Vielä iltamyöhäiset kiitokset kaikille virkistäjille, enpä muistanut Kemppisen suomennoksia
vilkaista, (kun kalligrafiakirjoja kirjastossa pengoin). Mutta kuin lintulaudalla täällä blogissa nokkasee jotakin ravisteltavaa ja koputeltavaa.
- Et kuunnellut, katselit huvittuneena, kuin olisit pitkästä aikaa nähnyt kanan juovan.
Että mikäkö virkistää - on lepakon tutkalla havainnoitavaa.
Lukisin mielelläni lahjakkaista ja rajoittumattomista jotakin ylevää. Tunnen lahjattomien ja rajoittuneiden tarinoita liian omakohtaisesti.
VastaaPoistaAd Jarmom: Sen Oessin hommat Kannaksella... Uskon, etta Oessi
VastaaPoistavaikutti ratkaisevasti siihen, etta Viipurinlahdella oli riittavasti 'kamaa', etta lihamylly syntyi Ihantalaan ja Vuosalmelle. En mitenkaan pysty uskomaan, etta nama vanhat pierut
Laatikainen ja Siilasvuo olisivat jutut saaneet hoitumaan.
aD marjo:
VastaaPoista"Koska aineen nimi on kotimainen kirjallisuus, joka tarkoittaa *suomenkielistä* kirjallisuutta. Svensk litteratur taas tarkoittaa ruotsinkielistä."
Jos ranskalaisessa yliopistossa avautuu kotimaisen kirjallisuuden professuuri niin onko suomalainen kotimaisen kirjallisuuden professori pätevä hakemaan virkaa:)
Kyllä sivistysmaassa, jos Suomi sellainen olisi, olisi yliopistoissa suomalaisen kirjallisuuden professuureja siinä kuin roomalaisen kirjallisuuden professuureja.
En voi kuvitella, että Saksan yliopistoissa ei olisi saksalaisen kirjallisuuden professuurjea tai Ranskassa ranskalaisen kirjallisuuden professuureja.
Mitä tulee Aino Kallakseen niin jos suomalaisissa yliopistoissa tunnettaisiin käsite suomalainen kirjallisuus niin Aino Kallas kuuluisi sen tutkimuksen piiriin tietenkin.
Ajattelutavan ero tulee siinä, että Strindberg-palkinto jaetaan ruotsinkieliselle kirjallisuudelle valtiorajat ylittäen.
Finlandia-palkinnon sääntöjen mukaan Finlandia-palkinto voidaan jakaa suomalaiselle kirjalijalle joka kirjoittaa kirjansa esim. englanniksi, koska englanninkielinen kirjallisuus tarvitsee kovasti tukea:)
Ad leenan:
VastaaPoista"Suomen kirjallisuuden professoreita
mm. Tampereen yliopistossa.
Juhani Niemi, FT, professori
Yrjö Hosiaisluoma, FT
mvs. professori
Yrjö Varpio, FT
professori, emeritus"
Minä kirjoitin,että Suomen yliopistoissa ei ole _suomalaisen_ kirjallisuuden professuureja!
Mainittakoon,että Tukholman kuninkaallinen kirjasto siirsi vasta 1990-luvulla Runebergin teokset ruotsalaisen kirjallisuuden osastolta suomalaisen kirjallisuuden osastolle.
Suomessa Runebergin teokset pannaan kotimaisen kirjallisuuden hyllyyn. Käsite kotimainen kirjallisuus on samalla tavoin poliittinen kuin "kotimaiset kielet". Kumpikin on aikansa eläneitä käsitteitä.
Yliopistoissahan viimeksi ajattelutapa kansainvälistyy että ei sen puoleen.
t.uoleville:
VastaaPoistaSen Oessin hommat Kannaksella... Uskon, etta Oessi
vaikutti ratkaisevasti siihen, etta Viipurinlahdella oli riittavasti 'kamaa', etta lihamylly syntyi Ihantalaan ja Vuosalmelle. En mitenkaan pysty uskomaan, etta nama vanhat pierut
Laatikainen ja Siilasvuo olisivat jutut saaneet hoitumaan.
Eikös Laatikainen periaatteessa ensin pysäyttänyt hyökkäyksen selvittämällä tarkoin vihollisen ja omien joukkojen sijainnin.
Össillä oli helppo tästä jatkaa ja uskon hänellä olleen tarkat tiedot vihollisen keskityksistä, jotka oli saanut japanilaisilta ja suomalaisten tiedustelulentojen tuloksista.
Suomalainen sotahistoria perustuu lähinnä vain valheellisiin sankarimyytteihin. Pellejä koko joukko eversteitä ylöspäin. Ihme että selvittiin.
Tosin vieläkin kannan kaunaa ent. valtiovarainministeri Niinistölle, joka silloin, eräässä haastattelussa, erittäin loukkaavasti puhui sotaveteraaneista, kun oli rahasta kysymys.
Ad Tapsa P, Männistön Muori ja Mummo
VastaaPoistaKiitos sympatiasta ja siitä, että jaksatte lukea. Minä saan myös kuulla, että väsytän ihmisiä ja olen
aivan liian asian vierestä kirjoittava. Läpivalaistus johtuu siitä, että olen oikeasti hermoni pinnalla: minä en ole saanut "olla" vaan minun eksistenssiä on yritetty
vähätellä ja poistaa, työntää sivuun ja olen myös syrjäytetty. En ole saanut tehdä työtä ja aina kun olen ns. mennyt eteenpäin on aina raahattu jotain soopaa menneestä elämästä joka on puolestaan sopinut jonkun kateellisen tai muuten vaan minun kauttani omia osakkeitaan nostavan ihmisen mieleen.
Olen siis sellaisessa tilassa, että jos haluan näyttää mitä osaan minun pitää samalla olla niin yli-hyvä, että edes saan huomion ja sitten jos saisin työtä minun pitäisi pitää huolen, etten todella ole hyvä koska se aiheuttaisi heti kateellisuutta ja sitä mukaan sitten uutta kiusaamista.
Ihmiset eivät toimi kuten sanovat toimivansa. Puhuvat hyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta mutta luovuus kukkii silloin kun pitää päihittää toisen. Ja kun heitetään koko elämän ajaksi altavastaajaksi niin tieto ja osaaminen senkun syvenee mutta uskottavuus sen kun heikkenee.
Vad göra?
Tyyliä on vaikea tavoittaa. Huonoa tyyliä lukuunottamatta haluamaansa viritystä on tekstiin mahdoton tunkea väkisin.
VastaaPoistaLapset sotkevat tyylin sisältöön (Koirien Kalevala ei ole Kalevala-tyyliä), aikuisena pitää tyylinä usein pelkkää pintaa (Kemppiseksi ei tulla kiirehtimällä huomauttamaan elämänvarjoisen puutarhan haarautuvien polkujen johtavan Riitamaasta länteen).
Nuorilta juristeilta saa usein lukea tekstiä kolmia jakaantuvista seikoista, jotka he kuitenkin katsovat kritiikille alttiiksi. Kun korkein oikeus on alkanut pirstoa perustelunsa numeroiduiksi saarekkeiksi Lutherin saarnojen ja tapaan, hyvää juridista proosaa tapaa varmimmin oikeusministeriössä laadituista hallituksen esityksistä. Niitä ei juridiikaksi satunnaisesta sitaatista arvaisi, pitää lukea melko pitkään kunnes kielen kirkkaus ja ajatuksen osuvuus paljastavat.
Sen Oessin hommat kannaksella osa II; --
VastaaPoistaMina en ole nyt ollenkaan selvilla Jarmom:ín ylla kuvailemasta historiankirjoituksesta. -- Laatikaisella oli toki osa
Valkeasaaren ja Kuuterselan/Sahakylan juttuihin, MUTTA niissa ei kylla venalaista pysaytetty. -- Olen lukenut, etta
Valkeasaaressa venalainen yllatti hyokkayksen voimalla mutta Kuuterselassa paikan suhteen. Olisko se Laatikaisen tarkka selvitys ollut jotenkin virheellinen?
Kuuterselan jalkeen tuli Oeasch tiettavasti remmiin, joskin vasta heinakuulla 1944 hanen 'Suomen pelastaja' luokkaa olevat isot ja nopeat jarjestelynsa toteutuivat.
Olihan se tietysti ihme -mutta ihmeella oli tekijansa --luojankiitos! --
Isomman paan tosi tekijoita voisivat olla Oesch, Kuhlmey, Lucander, Magnusson/Lorenz ja tietysti moni muu.--
Kuuterselan jalkeen Laatikainen oli Oeschin alainen ja toimi Oeschin nuottiensa mukaan.
Vanhana tiedustelu-upseerina voisin kirjoittaa pitkaankin kesan 1944 tiedustelusta, mutta jospa vaan sanon, etta ei se tainnut ihan menna japseilta eika Laatikaiselta saaduilla tiedoilla. Jotkut kirjat tai haastattelut suunnalla Lorenz / Lucander / Kuhlmey ovat aika valaisevia heinakuun 1944 hektista tiedustelua ajatellen.
Ennen Viipuria (20 kesakuuta 1944) kunnon tiedutelua taisi tehda vain venalainen. Vahat tiedustelutiedot taisi tuolloin hautautua sinne Laatikaisen putiikkiin.
-- Parhaat terveiset!--
Homo garrulus, kenelle haluaisit näyttää tai kenelle mielestäsi sinun tulisi näyttää taitosi/osaamisesi? tiedosta en puhu, sehän on pelkkää hyvää muistia ja toistoa/kopiointia.
VastaaPoistaÖssistäkin vielä.
VastaaPoistaEn tarkoittanut Laatikaisen mitään taistelun kehittymistä pysäyttäneen ja olen myös ymmärtänyt Laatikaisen armeijakunnan liiankin paljon hyssytelleen tietoa Päämajalta venäläisten hyökkäysvalmisteluista.
Edellenkin ajattelen Össin tulleen ns. valmiiseen pesään, jossa olivat niin vihollisen kuin omien joukkojenkin sijoitukset tiedossa. Joten helppo oli ryhmittää miehiä sinne mihin tarvittiin.
En minäkään paljoa muuta tiedä kuin että yhdistelen mielessäni mieleiseni asiat joistain asioita vanhoista Sotilasaikakauslehdistä, Seppälästä, muistelmista jne... ja jopa suullisista kertomuksista...
Minä taasen en enää usko ihmeisiin, varsinkaan sodankäyntien osalta. En enää usko edes Talvisodan ihmeeseen.
Ihmeet johtuvat yleensä toisen osapuolen virheistä ja virheiden teossa ei ole mitään ihmeellistä.
Parahin JarMom;
VastaaPoistaViimeisin kommenttisi heratti viela ajatuksia!
Ensinnakin Googlaamalla loydat helposti esimerkiksi Robert Brantbergin artikkelin 'Kenraaliluuttnatti Lennart Oeasch puna-armeijan pysayttaja' ja monta muuta juttua.
Olen minakin vuosikausia tutkaillut ja fundeeraillut naita raskaan kesan 1944 juttuja ja paatynyt ajatukseen, etta aivan liikaa puhutaan miehista, miesmaarista (siis jalkavaesta), kun nayttaisi kuitenkin olevan niin, etta tallaisen mekanisoidun suurarmeijan hyokkayksen edessa
ensimmainen ehto on, etta on tykiston, ilmavoimien ja pst-tulta
lujasti saatavissa hyokkaajan ryhmityksiin. Mielestani Oesch osasi rakennuttaa pohjat tallaisille 'lihamyllyille'.
Laatikainen (ja tykistokomentajansa Sippola) topeksi tassa mielessa Valkeasaaren, Kuuterselan, Vammelsuun ja Viipurin taisteluiden edellytykset dividioonankomentajiensa myotavaikutuksella! Eli evaat (lue syvempi tilanteen ymmarrys) taisi puuttua!
Hyvänen t. uolevi
VastaaPoistaKiitos vinkeistä. Muutaman päivän aikana verestelin muistoja käymällä läpi noin 40 muistelmateosta, jotka ohimennen liippaavat Össiä läheltä. Ilmari Turjaa...Voitto Viroa, Esa Arraa, Helge Seppälää, venäläistä kirjallisuutta asiasta (suomeksi), jne.
Näistä ja aiemmista pohdinnoistani olen saanut kuvan tapahtumista. Joskus jokin pieni muistelijan huomautus saattaa muuttaa koko asetelman toiseksi, josta minun on lisätietoja jostain saatava.
Ne nyanssit siis...
Ja taas löysin uuden aarteen Vapaussodan tapahtumista, eli T.E.Olinin muistelmat, josta eksyin taas etsimään sitä porukkaa, jonka piti räjäyttää pari patoa Pietarista 1919-1920 tai jotain sellaista.
Sekosin ja eksyin Olavi Hongan muistelmiin, joka nyt on menossa.
Tällaista tämä on....
Pirkko a:
VastaaPoistaKoska en pääse edes työhaastatteluun (ja nykyään kun elämästäni tuli kaiken lisäksi poliittinen kun uskalsin ja yritin pyytää isältäni apua) niin minun on jotenkin vain kirjoittamalla yritettävä ns. näyttää, etten ole huono. Mutta se, että ottaisin kuten Rauno R usein vain sitaatteja ei nostaisi vielä minua sillä kirjasto on täynnä sitaatteja ja niitä voi kopioida mielin määrin.
Minä siis ajattelin, että luen kirjan per päivä (olen kuten Väyrynen nopea lukija) ja sisäistän vain kaiken viisaudeksi. Silloin pääsen hermoon tai keskustelun ytimeen sanomaan jotain. Mutta nytkin tulkittiin kuten tulkittiin: no matter what.
En siis pääse täältä kotoota pois sillä en voi mennä kadulle huutamaan. Työvoimatoimistossa katsottiin kuin hullua sillä sen epäilyn heillä on opetettuna tapana. Siellä käy todella paljon hulluja.
Lähipiiri uskoo mieheeni, joka ei välitä ja nyt on hänkin siinä tilassa missä isäni: koska ovat liian kauan vähätelleet eivät enää voi muuttaa näkökulmaansa. On pakko ylläpitää teflonia ja niin kauan kun en tee mitään (vaan olen täällä kotona) niin minun ystävät tai oikeastaan ehkä enemmän mieheni ystävät vain puhuvat minulle lasten kasvatuksesta, tupperwaren astioista, resepteistä jne ja pitävät minua vain kotirouvana. Mutta minulla oli johtajan titteli kun lähdin ensimmäisestä työpaikasta ja sen he yrittivät antaa vain etten lähtisi. Ja kun lähdin niin tuli tämä mahdottomuus perässäni: rikkoivat uskottavuuteni oikein sankoin voimin.
Mutta sen verran ehdin tehdä myös suurille mainostajille, että he sen vielä kuitenkin muistavat. Mutta ylös en pääse ja kun kaikki pelkäävät kollektiivisesti; varmuuden vuoksi kukaan ei ole rohkea.
Olen siis ikuisesti kotona ja tämä on tuntunut vankilalta jo viimeiset 5 vuotta aamusta iltaan. En voi selittää, tästä on myös minulle tullut pakkomielle - samalla lailla kuten miehelleni ja isälleni se on pakkomielle toiseen suuntaan sillä ovat todella toimineet sovinistisesti ja täysin omavaltaisesti ja ohjasivat kaikki puheet mitkä tuli yliopistoaikani tehdyt kirjoitukset ikäänkuin vahinkona tai että se olisi ollut mieheni kirjoittamat.
Hänen työnantaja siis otti vaarin siitä nimestä minkä kannamme ja lähti puhumaan mm filosofisen kirjastolle, että tämä nouseva äly onkin siis mieheni. Hyödynsivät yhteistä nimeä. Se on siis strategia. Häntä tämä tietysti lämmitti ja oli monta vuotta tyytyväisenä sohvalla minun tietämättä mitään. Mutta kun näin miten graduni sisältö meni kaupalliseksi minun kilpailijalle (jota olin kyllä arvannutkin ja sen takia yritin printata mahdollisimman valmiin työn filosofisen käytävillä missä oli koneita ilman nettiyhteyttä printteriin) mutta joka kerta nauroivat sillä yliopisto kannatti mieheni ja muiden miesten antamaa nauru-stooria eteenpäin. Nauroivat sille, että onpa monta versiota kun minä ahdistuneesti yritin pyytää, että lukisitte ja minun pitäisi valmistua.
Yhdelle hoopolle filosofille yritin vedota tähän mutta sehän vain lisäsi hänen tension kutitusta ja hän lähti siksi oikein kunnolla kyselemään (tämä myös, hän siis myös) ulkoota sitä ja tätä ja nyt möyhivät siis kaiken lässytyksen aa:sta öö:hön mitä ikinä löysivät. Tuli melkein farssi ja tässä kohtaan sanoin jo miehelleni, että onpa narsisti joka tyytyy yhteen milliin kun olisi voinut antaa vaimonsta tehdä kymmeniä.
Ei mennyt perille sillä mieheni oli saanut ymmärtää, että minä olin narsisti kun täällä netissä kirjoitin. Mutta muutamat vuodet oli niin kipeitä enkä osannut ajatella ollenkaan kirkkaasti sillä suuttumus ja yksinäisyys melkein tappoi.
En voinut edes mennä ns. ravintolaan tai tanssimaan, että olisin saanut hetken tuntea itseäni ihmiseksi. Se olisi tulkittu vain huoraamiseksi ja mieheni olisi jälleen voittanut. Tämän yritin kertoa eräälle koulutoimenjohtajalle joka kuunteli minua - mutta hänkin pelasi vain politiikkaa minun kanssani. Kukaan ei siis halunnut ymmärtää miten naista voidaan työntää tämän päivän Suomessa täysin kellariin ja ne toimittajat, jotka tekevät samoja stooreja lehtiin muista ihmisistä eivät tajua, kun on samanlainen syrjäytyminen heidän naamansa edessä.
Koska perhepiireissä on pelattava mitäs-sulle-kuuluu -peliä eikä voi huutaa lasten kuullen. On vain oltava tyyni ja olla se perkeleen kotirouva. Siitä he sitten tulkkaavat. Eivät tajua, että mieshän on juuri samanlainen kun se ns. "roisto" joka esiintyy politiikassa ja jota he kyllä epäilevät mutta minun ihan samanlaista perfektionisti-miestä eivät voi nähdä pahana.
Eikä hän olekaan - suhteessa heihin ja suhteessa muihin - mutta hän ei minua täältä poterosta auta. Ei kuuntele eikä sano mitään kaunista kellekään (muutakuin ruoan mausta) sillä se olisi hänen oman narsismin tuho.
Hän taas elää sillä, että on äitinsä lapsi ja ikuisesti se loistava ihmelapsi: kaunis ja älykäs. Sen he löivät hänelle leimaksi ja sekin on raskasta ylläpitää. Hänen veljensä joutui tästä omnipotenssista siksi hyvin aikaisin aivan toisarvoiseksi ja tämä sama kuivio voi toistua myös meidän perheessä: näen miten he samalla lailla ovat jo päättäneet kuka meidän lapsista on "se" ihmelapsi ja toinen on vain joojoo-eihän-se-mitään-edes-viitsi.
Mutta viitsiminen on myös kiinni kannustuksessa ja yleisessä ilmapiirissä mikä koskettaa lapsia. He tuntevat sen läpi ilman ja nyt minun lapseni taas torjuu minut vaikka sisimmissään ymmärtää hänkin, että se on hänen isänsä joka erottelee ja vähättelee. Mutta minun rakas tyttöni on siis minulle vihainen ja manaa minut sillä se taas sopii siihen ulkona luotuun mielikuvaan meistä perheenä. Näin voi mennä täysin sekaisin. Minä siis kannan aika monen asian hevosen-pään.
Olisipa myös hevonen alla tai Harley-Davidson; lähtisin heti kovalla vauhdilla pois tästä mentaalisesta sairaasta konstallaatiosta. Se ei vain enää onnistu ihan niin vaan. Kun en saa työtä enkä saa edes haastatteluja
antaa sillä suurin etu minulla on habituksessa; minä olen hauska ja näytän rehelliseltä: KOSKA SITÄ OLEN.
hyvä HG
VastaaPoistaSinua on mielestäsi potkittu päähän. Joku konsti pitäisi löytyä siihen, että asia oikenee. Within reasonable time. Jos olet tosi pätevä - kuten me molemmat oletamme - kirjoita artikkeleita - englanniksi - ja tarjoa ulkomaille. Jos niitä alkaa mennä huippujulkaisuihin läpi, niin kymmenen - kahdenkymmenen jälkeen voit jo nauttia voitosta. Väitellyt lienet. Jollet - tee kiireesti se - vaikka roomalaisesta oikeudesta - ja oivallisin arvosanoin. Muuta en sano, koska en epäile lahjakkuutta. Sinun täytyy vain osata markkinoida se. Oikeudenmukaisuutta ei ole. Mutta voit herättää kiinostuksen johonkin uuteen ja ainutlaatuiseen.
Se ei ole, että jotakuta sorretaan. Niin on tehty maailman sivu. Tappava tapa.
HG, ota se harrikka ja karauta mökille, jonka vuokraat ihan itsellesi kirjoittamista varten. (kestätkö yksinäisyyttä?)
VastaaPoistaSitten kirjoitat, mitä kirjoitat (sinun ei tarvi vielä edes tietää, mitä se on). Uskon että löydät kanavat, ensin itseesi, sitten ympäristöösi ja sitten maailmaan.
Kiitos
VastaaPoistaKiitos vinkistä Kemppiselle. Vaikea aika tuli luettua.
VastaaPoistaAloin miettiä salaliittoteoriaa: Maaliskuussa -44 varmistui että Moskovan rauhanehdot olisivat vuoden -40 rajat. Tätä olisi ollut mahdotonta viedä läpi eduskunnassa armeijan istuessa vahvana silloisissa asemissaan. Rauhaan oli kuitenkin pyrittävä ja kiireesti, Saksa kun oli käytännössä jo hävinnyt ison sodan. On vaikea uskoa, etteikö päämajan tiedustelu olisi ollut selvillä venäläisten hyökkäysvalmisteluista kannaksella. Kuitenkaan päämaja ei tietääkseni ruvennut oleellisesti vahvistamaan kannaksen rintamaa. Siis, oliko päämajan tarkoituskin päästää venäläiset Viipurin tasalle ja hiukkasen ylikin, jotta eduskunta ja 'kansa' saataisiin myöntymään tiedettyihin rauhanehtoihin? Jospa tästä oli vieläpä sovittu Moskovan kanssa?
Melko huima ajatus. (Olen kyllä Tahvanaisetkin lukenut.)