Tunnelma oli nolo

Vanhan perinteen mukaan eduskunnan valiokunnat kuulevat asiantuntijoita. Meitä istui sivupenkillä viisi viisasta miestä. Professorit ovat viisaita viran puolesta.

Se oli perustuslakivaliokunta.

Olimme kaikki samaa mieltä. Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksia ei voi toteuttaa hallituksen esityksen mukaisesti. Muutokset loukkaisivat liikaa sananvapautta.

Puheenjohtajana istui tämä Kimmo Sasi.

Katselin ja muistelin, että hänen isänsä nimi oli Immeri ja isä oli rehtorina sitä mieltä, että oppikoulun tärkein aine on kirkkohistoria. Paikkakunta oli Tampere. Olen kohtuullisen hyvin selvillä Tampereen 50-luvun juoruista ja pistopuheista.

Eduskunnassa vallitsi jotenkin nolo tunnelma. Asiaa ei sovi ihmetellä.

Ellei juhannus ehdi pelastukseksi, valtakunnan politiikka saattaa järähdellä.

Jos liikemies rahoittaa taitelijaa, häntä sanotaan kunnioittavasti mesenaatiksi, jos urheilijaa, hän on sponsori. Jos tuen saajana on poliitikko, kysymys on jostain paljon pahemmasta.

Tämä oli aikoinaan suhteellisen selvää meille valtion virkamiehille. Kunnan väkeä katsoimme pitkin nenänvartta, koska tiesimme, että esimerkiksi rakennuspuolen ihmiset pitivät kohtuutonta kestitystä oikeutenaan. Itse tiedän pääpiirteissään, millä pelillä etenkin Espoo ja Vantaa on kaavoitettu ennen suurta rakennuskautta 1960-luvulla.

Jos niitä tarinoita kertoisi nyt, moni ei uskoisi.

Mutta juhlapieli oli eduskunnasta poissa ja me istuimme jakarandapuisella sohvalla ja puhuimme viisaita.

Muutamat meistä tähdensivät, että yritysvakoilun ja Nokian nimellä markkinoitu lainmuutos tarkoittaa tai voi tarkoittaa hyvin paljon muutakin.

Olin tyytyväinen ja menin sovituin tavoin Kosmokseen nauttimaan vorschmackia, joka oli hyvin valmistettua. Naapuripöydässä istui yliopiston uusi kansleri. Voi aikoja, voi tapoja. Muistan kanslereita jotka olisivat avanneet suonensa mieluummin kuin alentuneet alhaisen rahvaan keskuuteen Kosmokseen.

Paljon parempi näin.

Tullessani kotiin päätin kirjoittaa blogiin myös itselleni muistiin, miten eräät tietotekniikan uudistukset eivät korvaa entisiä rutiineja vaan ratkaisevat ennennäkemättömällä tavalla tarpeita.

Forumin hallissa on puomilla video, josta näkee oman autonsa ajovalot ja perävalot.

Suurenmoinen oivallus ja yksinkertainen videototeutus. En varmaan ole koskaan edes tavannut ihmistä, joka tarkistaisi auton valot säännöllisesti.

Miten vaikea olisi toteuttaa jonkinlainen dynamometri, joka todistaisi samaisella puomilla, että myös jarrut toimivat?

Autokorjaamolla auton rekisterilaatasta ja kyljen (vasemman!) lommosta otettiin valokuva huokealla paidantaskukameralla. Samalla säästyttiin jopa hakemasta auton tietoja rekisterinumerolla ja tutkimasta, millaista maalia tarvitaan jne. Oivallista!

Tämä kehitys syövyttää tekijänoikeuden pohjaa, kuten ystäväni Risto ehti jo oivaltaa. Viesti ja teos eroavat toisistaan paljon. Viesti – kuten edellä kuvaillut kaksi kuvaamistilannetta – menettää kaiken merkityksensä ja arvonsa tilanteen mentyä ohi. Teos on suojattu etenkin siksi, että sillä voi olla ns. jälkimarkkinat. Sinänsä arkinen kirje voi olla arvokas, jos sen kirjoittajasta tulee myöhemmin kuuluisuus.

Olen yhä varmempi, että nimitys viestintä- ja tekijänoikeus on epäonnistunut sanahirviö.

Näitä asioita ei voi järjestellä samoilla laeilla eikä edes samoilla periaatteilla.

Nolo juttu.