Leningrad veden alle

(Kuva: Wikipedia - Leningrdin väkiluvun muutokset)

Hurjapäät haaveilivat 20- ja 30-luvulla, että kun ryssä on murskattu, Leningrad on laskettava veden alle, luultavasti panemalla Neva tulvimaan.

Muistitteko muuten, että Nevan kautta kulkevat mm. Saimaan vedet? Vuoksi Laatokkaan ja Laatokka Suomen lahteen.

Siinä olisivat voineet sisävesilaivojen pohjat kolista Kuopiossa asti.

Eräs fiksuudestaan tunnettu akateemikko julkaisi 1935 runokokoelmassaan muun ohella Merjan ja Muroman laulun, jossa jotenkin vääryydellä hävitettyjen ugrien sukua sanotaan suureksi. ”Kansojen kalmistoon, tän’ yönä kuolinlaulunne kuullut oon…”

Hitler innostui hänkin puolestaan selittämään, että Leningrad on hävitettävä maan päältä, mutta tyytyi sitten 1941 piiritykseen.

Suomalaisilta en muista mielipidettä siitä, mitä leningradilaisille ihmisille piti tehdä. Ajettava Uralin taakse? Tuossa aatteessa meidän kotioikeistomme oli samalla kannalla kuin tsaarin poliisi ja Lenin ja Stalin – epäilyttävät ryökäleet Uralin taakse eli Siperiaan.

Surullinen tapaus.

Ne jotka Uuno Kailaan tavoin tunsivat puolustavansa Eurooppaa Aasialta, joka heidän käsityksensä mukaan alkoi Terijoen sillalta (Rajalla – ”edessä Aasia, itä – takana länttä ja Eurooppaa. Varjelen, vartija sitä”), eivät ehkä tienneet, että Suomea ei tänäkään päivänä lueta eurooppalaiseksi eli siis länsi-eurooppalaiseksi valtioksi. Katsokaa melkein mistä tahansa englanninkielisestä historiateoksesta, jonka nimi on Euroopan historia tai Eurooppa. Eräissä teoksissa on vielä korostettu, että Suomen ja Unkarin eurooppalaisuuden kanssa on vähän niin ja näin. Ja tämä siis on koululaitoksen piiristä.

Norman Davies huomauttaa ilkeästi, että kun brittikirjoittajat haluavat jättää Puolan käsittelemättä, he tulevat aina muotoilleeksi itä-eurooppalaisuuden tavalla, joka sopii täydellisesti myös Portugaliin ja Irlantiin…

Mutta kommenteissa kysytään Suomen sodanjohdon tietoja ja sodanpäämääriä 1941.

Vastaan suhteellisen luottavaisesti – vaikka Jokisipilä olisi parempi vastaamaan, että konkreettista tietoa nimellä Operaatio Barbarossa toteutetusta sotatoimesta alettiin saada Suomeen vuodenvaihteessa 1940-1941.

Hitler oli välillä itse vaiheessa, kun englantilaiset käyttäytyivät järjettömästi jatkamalla sotaa ja sitten veli Musse sotki asiat Balkanilla ja tarvitsi Adolfia pelastamaan Italian armeijan.

Lukkoon lyöty hyökkäyspäivä 10.5.1941 olisi voinut muuttaa maailmanhistorian. Siirtoa kesäkuulle voi jälkiviisaasti sanoa kohtalokkaaksi. Itse olen kuitenkin niitä, jotka ajattelevat, ett Hitlerin väkivaltain voitto olisi pitänyt Yhdysvallat poissa Euroopan näyttämöltä ja merkinnyt siten kauhistuttavaa orjuuden aikaa koko maanosallemme.

Suomalaiset eivät edenneet Leningradiin, vaikka näkivät kaupungin valot. Alemmissa portaissa ilmeni kyllä haluja – mutta Leningradissa oli 1941 ehkä 3 miljoonaa ihmistä, ja lopulta siellä kuoli ase kädessä miljoona. Suomalaisia ei ollut puolta miljoonaa.

Ei siinä Mannerheimilla ja Rytillä ollut mitään miettimistä.

Erään maininnan johdosta: opportunisteja meillä oli hallituksessa ja etenkin muutamat maalaisliittolaiset ministerit juoksivat kertomaan salaisuudet saksalaisille Pörssiklubille, mutta natsimielisiä ei hallituksessa kaiketi ollut.

Jos olisitte päässeet unohtamaan, Edvin Linkomiehet Vaikea aika on muistelmakirjallisuutemme huippuja. Epätosi ja epäobjektiivinen se on tietysti, mutta monin kohdin uskottava ja koskettava. Lisäksi Linkomiehen hallitustovereistaan piirtämät murhaavat muotokuvat ovat aina nautittavaa luettavaa.

Kirjallisuutemme huippuihin luen kohtauksen palavassa yliopiston juhlasalissa. Silloin myös suuruudenhulluudestaan tunnettu rehtori Linkomies tiesi, että nyt on edessä vain pakkolaskupaikan löytäminen.

Puheena olevan kirjan käsikirjoitus oli Boreniuksen asianajokonttorin arkistossa. L. oli toimiston asiakkaita, myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Kovasti mietittiin, uskaltaako sitä julkaista. Muistelen urani informatio-oikeuden parissa alkaneen suunnilleen tuosta ja sitä hiukan aikaisemmasta Salaman juhannusromaanista.

Se on se juhannuskin tulossa. Salaman romaanin tapahtumapaikalla Teiskon Kämmenniemessä tuskin enää tanssitaan.