Alnæs

Nakkelin niskojani Otavan neliosaiselle Euroopan historialle. Katselin sitä kaupassa ja mietin, miten syvälle on jouduttu, ja miten poikittain.

Tulin sitten kuitenkin lukeneeksi niteet kolme ja neljä, Karsten Alnæs, Euuropan historia: Ihanteiden nousu 1800-1900, ja Euroopan historia: pimeyden aika 1900-1945.

Ne ovat pieniä kirjoja, hitusen alle 800 sivua kumpikin.

Voi olla että luen ykkösen ja kakkosen myös, sillä asenteeni ja vaikutelmani oli väärä.

Nyt olen hakemassa vastausta hiipivään tunteeseeni, että vanhavasemmistolainen historiankirjoitus, etenkin suuresti arvostamani Eric Hobsbawm, varsinkin hänen 1900-luvun historiansa Äärimmäisyyksien aika, on jollain tavalla pahasti pielessä.

Etenkin 60-luvun The Age of Revolution ja The Age of Empire olivat perusteoksia luullakseni useimpien muidenkin mielestä kuin minun. Sitten tuli vielä kolme aikakautta, kapitalismi, imperialismi ja äärimmäisyydet.

Kirjat viipyivät kurssivaatimuksissa kauan ja kauniisti.

Kuka olisi voinut olla hurmaantumatta mieheen, joka Cambridgen valovoimaisena tutkijana oli lisäksi ahkera ja aktiivinen jazz-arvostelija?

Toisaalta hän oli myös ahkera ja aktiivinen kommunisti, puolueen jäsen ja muun muassa Unkarin miehityksen 1956 julkinen puolustaja. Lisäksi hän oli ahkera ja aktiivinen jäsen Cambridgen salaseuroissa, joissa liikkuivat mmm. Burgess ja Kim Philby, neuvostovakoojat.

On näet niin ettei Alnæsin kaltaista Euroopan historiaa oikeastaan löydy englanniksi (eikä tietenkään suomeksi).

Hobsbawmin manttelin liepeissä varttuneena käsitän, että historia toimii yleensä pohjaltaan samalla pohjalla kuin politiikka. Se on vallan ja väkivallan palvontaa. Valtavin ja väkivaltavin saa eniten palstatilaa.

Amazonin yleisöarvostelun ovat näemmä vallanneet juutalaisuutta puhkuvat haukat. Kerran toisensa jälkeen kohtaan kärkeen nostettuja arvosteluja, joissa melkein minkä tahansa teoksen viaksi nähdään, ettei siinä oteta riittävästi tai oikealla tavalla huomioon holokaustia. Joskus käväisee mielessä, että miten suuri osa nimekkäistä historiantutkijoista mahtaa olla juutalaisia, kuten Hobsbawm.

Toisaalta vuosisadan poliittissävyisen historian ykkönen, Sir Martin Gilbert, on kirjoittanut kymmenien muiden kirjojen ohella juutalaisuuden historian ja holokaustin historian.

Eilen puheena ollut Davies näyttää olevan oikeassa siinä, että amerikkalaisilla ja jopa englantilaisille korkeakouluopiskelijoille on erikseen kerrottava, että toisessa maailmansodassa oli muutakin kuin hyvän lännen taistelu pahaa natsi-Saksaa vastaan.

Neuvostoliitto aiheutti 75 % Saksan armeijan miehistötappioista.

Alnæs selostaa tämän ja muut tuohon sotaan liittyvät asiat kohdalleen.

Kukaties se on kuitenkin onni, ettei meillä ole puolipakollista ”Western civ” –kurssia eikä Suurten Kirjojen kurssia. Niin korkealaatuisia kuin ne ovat, ne vahvistavat käytännössä lähes sadan vuoden takaisia valkoihoisten protestanttien ja eri syistä Saksan maista Englantiin ja Yhdysvaltoihin muuttaneen johtavan luokan ennakkoluuloja, joista päällimmäinen on se, että he ovat ainakin hiukan parempia kuin kaikki muut ihmiset.

Eniten minua miellyttää se, mikä tuntui aluksi oudolta ja vieraalta. Alnæsin kamerassa on hyvä kauko-optiikka, ilmeisesti apo-tele. Hän zoomaa yksityiskohtiin. Selostaessaan Suomen sotia hän esimerkiksi kertoo Väinö Linnan henkilökohtaisista sotakokemuksista ja osaa jopa tähdentää kansalaissodasta puhuessaan, että Linnan perhe eli vanhemmat eivät olleet punikkeja, mutta Urjalassa olivat vastakohtaisuudet pahat.

Sekin miellyttää, että runsaana kuvituksena on käytetty yksinomaan aikakausien maalaustaidetta ja mukana nimenomaan on pienten maiden vähän tunnettuja mutta hienoja taiteilijoita, ja neljännen osan kansipaperissa Schjerfbeck.

Kokonaisuus on, kuten historian kuuluu olla, kaunokirjallinen. Kirjoittaja ei ole tutkija, vaan lähinnä kirjailija ja journalisti sitä mieluisaa lajia, joka luottaa kirkkaaseen kirjoittamiseen raflaavan roiskuttamisen sijasta.

Ehdottaisin että hankkisitte koko roskan ja lukisitte. Kokemuksen mukaan nämä kalliit kirjat päätyvät aika vilkkaasti huojennusmyyntiin.

Oma arvioni – pätevyyden alalta – on että faktat ovat enimmäkseen erittäin hyvin kohdallaan ja Heikki Eskelisen suomennos tehtävän vaativuudesta huolimatta sekä tarkka että sujuva.

(Kuvassa Wikipediasta Puola Euroopan suurimpana valtiona.)