Skeletool

Isoisä vastasi aina puhelimeen: ”Itte.” Kylänmiehet saattoivat kysyä: ”Onko Itte kotona.”

Tämä ei ollut itsekorostusta, vaan aivan normaalia isommassa huushollissa. Isoisällä ei myöskään ollut oikein titteliä, koska ”liikemies” oli Kauhavalla juopon pikkukelmin arvo ja ”johtaja” tarkoitti herraskaista tyhjäntoimittajaa.

Juuri tällä hetkellä tulen ensi kertaa elämässäni ajatelleeksi, että kas kun hänestä ei tehty jotain neuvosta. Olisikohan ollut niin, ettei häntä kiinnostanut. Ja naapuri oli todella varakas yrittäjä, yksi Nikolai, josta olisi tehty kauppaneuvos, mutta kun kaikki tiesivät, että pirtumiehenähän se Nikolai aloitti ja mustan pörssin kauppiaana jatkoi…

Tai sitten Pohjanmaalla suhtauduttiin neuvoksiin yleisesti epäluuloisesti. Kamreeri oli haukkumanimi, jota tiettävästi myös F.E. Sillanpää käytti. Se tarkoitti yleisesti ahdassieluista ihmistä.

Tämä kirjoitus liittyy Tee se itse –aatteeseen.

Fyysikot, jotka ovat sangen usein raivoisia ihmisiä, tapasivat pitää tee se itse –ihmisiä jopa opistoinsinöörejä huonompina. Toisaalta puoliherrat – oma kulttuurinen taustani – kiersivät sahat ja kirveet kaukaa, koska maalaisoloissa sellaisiin kapineisiin tarttumalla olisi munannut itsensä. Näkeehän ihminen, niin ukko kuin akka, kenellä pysyy kirves kädessä ja kenen saha soi.

Olen kyllä nähnyt lehtoreita pilkkomassa puita. Tahtoi jäädä kravatti kirveen ja klapin väliin.

Isoisä oli ollut täysin oppinut kirvesmies, kelloseppä ja ties mitä. Hänhän teki 80 vuotta täytettyään kevyempiä hommia, kuten soutuveneitä ja hirsihuviloita. Toinen isoisä, Kemppisen Jussi, oli ainakin itse sitä mieltä, että häneltä luontuivat useimmat kuviteltavissa olevat ammatit. Tsaarin armeijassa hän ilmoittautui moottoripyörälähetiksi, vaikka näki moottoripyörän ensimmäistä kertaa tuohon tehtävään määrättynä. Hyvin sujui. Otsen harasoo.

Todellisuudessa olen kasvanut itse tekemisen maailmaan. Kummitätini voitti eräänä vuonna SIL:n lennokin rakentamiskilpailun ja oli purjelentokerhon puheenjohtaja; lentokone oli tietenkin itse tehty.

Netistä ilmenevä perinteisten ja uusien käsitöiden nopea paluu ei siis totta puhuen ole jäänyt huomaamatta. Kunhan eilen kokeilin, mahtaako joku älähtää.

Tunsin Los Angelesissa kuuluisan tuomarin, joka rakensi poikiensa kanssa tietokoneita ja tiettävästi edelleen kasaa kotona ja töissä koneensa viimeistä satiaista myöten eri puolilta hankkimistaan komponenteista.

Mielestäni se on ihailtavaa.

Verkon itse tekemisen paikoista minua huvittaa eniten blogi Lifehacker, joka sekoittaa tietotekniikkaa ja arjen hallintaa.

Ystäväni Perttu tuntee varman saitin Toolmonger, jossa on nyt esitelty Leathermanin uusi Skeletool. Ja kommentoijien mainitseman Makezinen hyvä kilpailija on Popsci DIY.

Ei kai kukaan tuollaista Skeletoolia mihinkään tarvitse, mutta on se silti hurjan oloinen peli.

Viimeksi vaivuin itseihailuun rakennettuani siivoamista silmälläpitäen euron kertkakäyttögrilleistä , koukuista, pakastepusseista ja nippusiteistä roikuttimet hubeille ja etenkin erilaisille kameran, iPodin ja muiden johdoille, joihin on piippurassilla kiinnitetty käyntikortti, johon on kirjoitettu kunkin johdon käyttötarkoitus.

Idea oli käyttää vain lähikaupasta löytyviä aineita ja saada värkit siten pois tieltä että pystyy imuroimaan ympäriltä.

Uusin projektini on kyhätä tuohon hiukan karun näköiselle seinälle noin 2 x 1,5 metrin lokerikko eli monta sataa lokeroa. Päälle akryyli. Haluaisin panna seinälle elämäni kivet ja eräitä muita läheiseksi käyneitä esineitä, kuten muuankin pullon korkki, säilykepurkin avaaja ja isän vuodesta 1954 käyttämä Victorinox –linkkari, joka vietti pari talvea Haltin maastossakin.

Ellette tiedä, paras lääke pahaan oloon on kivi. Otetaan käteen ja puristetaan.