Olin kateissa. Tilanne oli täsmälleen sama kuin Ollin pakinan kamreeri Latosirkiöllä. Hänkin oli tietymättömissä - työpaikallaan. Sieltä ei kukaan huomannut etsiä.
Terveisiä Lappeenrannasta.
Minulla on molemmat hihat täynnä kirjoituksen aiheita.
Oikeusministeriön työryhmä on jättänyt paperin, jossa ehdotetaan immateriaalioikeutta koskevien asioiden siirtämistä markkinaoikeudelle, josta voi yrittää valittaa korkeimpaan oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen: http://www.om.fi/1201509904859.
Täytyy miettiä. Ajatus on ehkä hyvä ja ainakin nykytilannetta parempi. Tekijänoikeusjutut ovat hajallaan kaikissa alioikeuksissa, ja kuten ystäväni Välimäki ehti huomauttaa, jutut ovat muuttumassa niin oikeustaloustieteellisiksi, että hovioikeus ei sekään tunnu parhaalta mahdolliselta paikalta. Markkinaoikeudessa korostuisi näiden juttujen luontainen kytkeytyminen kilpailuoikeudelliseen harkintaan ja punnintaan.
= = =
Hyökkään sanallisesti tasavallan presidenttiä vastaan. Tyrmistyin kuullessani hänen retorisen nostonsa: ”valta merkitsee vastuuta”.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa noin, ja kun nyt oli pakko, ehdotan puheenkirjoittajan vaihtamista. Ainakin 1300-luvulta on sanottu ”Might gives right”. Presidentin puhe valottuu virheelliseksi, kun tietää, että vastuuseen ovat joutuneet Kemijärven työntekijät, joilla ei liene sanottavaa valtaa, eikä valtioneuvosto aio erottaa Stora Enson johtoa. Eduskunta puolestaan ei voi sitä tehdä, vaikka puheessa selitettiin jotain sen suuntaista.
Valta edellyttää tasapainoa, jota on haettu 1700-luvun lopulta asti – lainsäädäntö, lainkäyttö, toimeenpano. Tasapainoa eli vastakkainasettelua tarvitaan juuri siksi, että vallankäyttäjien vastuullisuuteen ei kokemuksen mukaan ole luottamista.
= = =
Erkkojen säätiö lahjoitti paljon rahaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tutkimiseen yliopistossa. Hienoa!
Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa lähinnä rahasta koituvan vallan aiheuttaman vastuuttomuuden jälkien korjaamista.
= = =
Kemijärvestä, Summasta ja Voikkaasta en osaa sanoa muuta kuin että säälin johtajia. Tyhmyys on sellainen tauti, joka ei parane.
On se tunne, ettei omistajien suosimisesta hyvä seuraa. Toiseksi suosituin ryhmä on nykyisin yrityksen johto, joka ei kärsi vilua eikä puutetta. Jakojäännökseksi on alistettu työntekijät, jotka eivät ole uhranneet työlle enempää kuin elämänsä.
Tiedän kyllä, että ”kansankoti”-ajatus, jota muuten ei keksitty 1940-luvulla, vaan 1920-luvulla, on tapettu ja haudattu seitsemän sylen syvyyteen. En silti osaa nähdä virhettä Ruotsia ja ajoittain Suomeakin yhdistäneessä ajatuksessa, että kaikista pidetään huolta.
Sanon saman asian vaikeammin. Arvoverkkojen johtamisella (value network management) tarkoitetaan liian usein ulkoisia verkkoja. Ajattelu olisi aloitettava yrityksen sisäisestä arvoverkosta, joka lisäisi joustavuutta ja sopeutumista. Jos paperi ei mene kaupaksi, ruvetaan sitten tekemään saippuaa. Tuon sisäisen arvoverkon olennainen osa on työntekijät.
Sanaa ”arvoverkko” käyttäessäni en kiinnity Porterin vanhaan arvoketju-ajatukseen, joka oli aika yksinomaisesti taloudellinen.
Arvoverkko voi tuottaa rahaa tai hyötyä – profit or benefit. Jälkimmäinen on nyt kiireisin tehtävä. Rahana vaikeasti arvioitavaa hyötyä tuottavat muun muassa hoito- ja turvapalvelut ja esimerkiksi toimiva paikallishallinto, jonka vastuulla on suuri osa opetustoimesta.
Sisäisen arvoverkon uudelleen konfigurointi – se on tehtävä.
Mitä junamatkaan tulee, se oli mainio. Juttelimme Pertun ja Cessun kanssa tuntemattoman matkustavaisen kanssa, joka taisi olla kirurgi.
Jotain hyvin miellyttävää ja tahdikasta on siinä, että ei esittäydytä eikä anneta henkilökohtaisia koordinaatteja. Ihmiset keskustelevat leppoisasti kiinnostavista aiheista tekemättä itsestään sen ihmeempää numeroa.
Toivon että nimeltään tuntemattomaksi jäänyt kirurgi jaksaa heiluttaa puukkoa ja pitää edelleenkin Sauerbruchin kirjaa kunniapaikalla. Olen samaa mieltä hänen kanssaan – suuruudenhullun henkilön itsekehu voi olla kivaa luettavaa, jos siinä on totta siteeksi. Sauerbruchilla oli. Samoin Edwin Linkomiehellä (Vaikea aika).
S. oli omasta mielestään maailman paras kirurgi. Huvittavaa kyllä, muut olivat samaa mieltä, myös kirurgit. Lisäksi hän puhui vähän tunnetun Fritz Kolben amerikkalaisten vakoojaksi. CIA piti häntä toisen maailmansodan parhaana vakoojana, joka toimitti tuhansia asiakirjoja ja muun muassa tarkat tiedot rakettiaseista ja suihkuhävittäjistä – hänestä on ilmestynyt taannoin kirja. Toisin kuin useimmat, Kolbe oli idealisti eli natsismin vastustaja, joka ei ottanut rahaa, vaan halusi lyhentää sotaa ja vähentää kärsimyksiä.
Vallan puute merkitsee vastuuta.
Re: "Vallan puute merkitsee vastuuta."
VastaaPoistaTotta. Vallanpitäjillä näyttää olevan taipumus ulkoistaa vastuu niille, joilla ei ole valtaa. Mistä tämä mahtanee kertoa?
jessus. Halonen-Erkko-Porter-Sauerbruch-Kolbe...
VastaaPoistaEdellisen paperilakon aikaan oli selvillä paperimiesten sahaavan omaa oksaansa röyhkeästi. Siinä oli se unohdettu vastuu.
Yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Kannattaa soittaa rikospoliisi paikalle, jos yritystä aiotaan muuhun toimintaan käyttää.
Sauerbruch olisi ollut parempi tutkijana kuin v-mäisenä professorina. Perin "outoa" saksaa kirjoitti. Huh, huh. Tosin olipa Linkomiehen jututkin Arvo Poika Tuomisen juttuihin verrattavissa.
Työntekijöiden vastuullisuuteen ei ole luottamista. Tämähän huomattiin viimeksi Kemijärvellä. Ajatellaan vaan itseään, vaikka työtä oli tarjottu vuosikymmeniksi. Missä kiitos?
Arvoverkko ei kuulu muille kuin lapsille ja vanhuksille. Sitä ei kannata joka paikkaan liioitellen jakaa. Onhan meillä arvoverko muutoinkin laajentunut. Kuulumme EU:n (jostain syystä) emmekä vielä ole opetelleet, että maamme on vain pieni ratas, jolloin EU-etu on ensisijainen etu myös maallemme. Hah, hah.
Valitettavasti meillä Suomessa ei raha enää riitä kilpailuetuilemaan. Se on liian kallista, koska yliopisto ja sen epämääräiset tutkijat painavat maailmantalouden polvilleen, saadakseen yksipuolisesti tutkimusrahaa sensaatiotutkimuksille, kuten ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle
Yliopistoahneutta. Mitä kauheampi tutkimusaihe sitä enemmän rahaa yliopistoille. Muusta ei väliä.
Ja mitä helv. tutkimista on "yhteiskunnallisessa oikeudenmukaisuudessa"? Asian pitäisi olla selvä ilman tutkimista tutkimuksen vuoksi. Mihin sitä verrataan? Tulevaisuuteenko vai Etiopia-Suomeen? Erkko on (taas) höyrähtänyt vanhoilla päivillään.
Tämä innovaatioyliopistokin on lähes sama asia kuin lapsen huuto äidille: "Äiti, muutetaan nimeä ja muutetaan pois, koska isä on ryypännyt maineensa".
On nimittäin projektin jälkeen keksitty uusi sana Innovaatio, joka parantaa ja muuttaa kaiken hetkessä paremmaksi. Huh, huh.
Luenkin sitten Linkomiehestä Tanneriin ennen kuin sähköt sammuu.
Vallan puute merkitsee vastuuta, joka vastuu puuttuu yliopistolta, Erkolta, Haloselta, kemijärveläisiltä ja Erkolta sekä Erkolta että oikeuskotitaloustieteeltä.
Kai sitä nyt jokin vastuu on vallankäyttäjilläkin. Yleensä hallitusvastuussa olevat menettävät paikkojaan seuraavissa vaaleissa. Ainakin jossain päin maailmaa epäonnistuneet yritysjohtajat saavat kenkää.
VastaaPoistaTosin professori Erkki Aurejärvi sanoi sen osuvasti: "Kun rikos on tarpeeksi suuri, niin se suojelee itse itseään".
Jarmom kirjoitti:
VastaaPoistaEdellisen paperilakon aikaan oli selvillä paperimiesten sahaavan omaa oksaansa röyhkeästi. Siinä oli se unohdettu vastuu.
Yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Kannattaa soittaa rikospoliisi paikalle, jos yritystä aiotaan muuhun toimintaan käyttää.
Ja kappaletta myöhemmin:
Työntekijöiden vastuullisuuteen ei ole luottamista. Tämähän huomattiin viimeksi Kemijärvellä. Ajatellaan vaan itseään, vaikka työtä oli tarjottu vuosikymmeniksi. Missä kiitos?
Hieman onnahti logiikka tässä. Mistä pitää kiittää, jos yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa? Tarjotut työpaikat ovat ainoastaan keino tavoitteen saavuttamiseen ja keinosta luovutaan heti, kun se ei kelpaa.
Ja mikä vastuu työntekijöille sitten yht'äkkiä kuuluisi tässä etiikassa. Jos yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajille, niin työntekijän ainoa tehtävä on yrittää lypsää firmasta niin paljon hilloa irti kun vain ikinä pystyy. Tässä paperimiehet ovat onnistuneet ihailtavasti.
Aika hassu vaatimus, että yritykset vain saisivat pelata viidakon laeilla ja muiden tulisi huolehtia jälkien siivoamisesta.
PS. Jarmom:in kommentti sisältää heti ensimmäisessä lauseessa aivan ihastuttavan fraasirikoksen: Edellisen paperilakon aikaan oli selvillä paperimiesten sahaavan omaa oksaansa röyhkeästi.
Kivaa parodiaa kirjoittaa "jarmom".
VastaaPoistaYmmärrän, että kohta käteenvetokin ulkoistetaan. Mutta minne? Honkonkiinko.
Myös wieniläinen tohtori Theodor Billroth oli kirurgi ja ensimmäisen potilaan hengen säilyttäneen, metodina edelleen käytössä olevan, osittaisen vatsalaukun poiston toteuttaja. Potilas kuoli pian maksasyöpään, mutta Billroth oli siis selvinnyt aikaisempia epäonnistuneita yrityksiä seuranneista, omaisten suorittamista kivitysyrityksistä.Mielenkiintoiseksi hahmon tekee se että hän oli myös viulisti ja Johannes Brahmsin ystävä, jonka kanssa säveltäjä kävi mittavan kirjeenvaihdon ja jolle omisti teoksiaan.
VastaaPoistainvisible handjobille:
VastaaPoistaNimimerkin olisi ollut annettava ns. kahvivaroitus nimimerkkinsä käytöstä. Nimittäin jos sitä kaksimielisesti ajattelee.
En ole kuullut kenenkään osapuolen perustellusti kumonneen yhtään metsäteollisuuden argumenteista Kemijärven tehtaan lakkauttamisesta.
Populismia kyllä riittää mainittavaksi asti.
Pistetään vaan niitä metsiä suojeluun ja annetaan Kanervan hoitaa puutullit Venäjän kanssa kuntoon. Siellä niitä muitakin KGB-agentteja on NL-metsien kanssa sähläämässä ja myymässä.
Greenpeace-piiperöt ovat luonnollisesti tyytyväisi metsäteollisuuden ratkaisuihin. Mutta ajelkaapa joskus vanhoilla 70-luvun avohakkuualueilla. Missään ei niin upeaa metsää löydy kuin sieltä.
Kekkonenkin olisi sanonut: saatanan runkkarit.
Yrityksilläkin on yhteiskuntavastuunsa ja se on myös osakkeenomistajien etu. vastuuton yritys kun tuppaa ajamaan itsensä ennenpitkää karille niin että rusahtaa, vaikka tavoittelisikin kiihkeästi hyötyä osakkeenomistajille.
VastaaPoistaNykyään Suomessa näkyy olevan paha taipumus ajatella arvoketjusta pelkästään kuluja ja tehdä päätöksiä pelkästään sen perusteella. En tiedä ovatko Nokialla laskeneet sen saksalaisen tehtaan sulkemisen ja tuotannon siirtämisen aiheuttamia menetyksiä suhteessa palkkakuluissa saataviin hyötyihin.
Kemijärven tapauksessa ihmetyttää eniten perustelut, puu ei ole Suomesta mihinkään loppumassa.
Sen sijaan sen hinta on turhan korkealla ja niiden paperilaatujen, joita Suomessa tuotetaan, maailmanmarkkinahinnat eivät ole nousseet vähään aikaan. Tämä yhdistettynä taannoiseen strategiseen virheeseen, että luovuttiin pehmopapereista ja keskityttiin aikakausilehtipapereihin aiheuttaa tarpeen sulkea sellutehtaita ja paperikoneita. Tarjontaa pitää vähentää, jotta hintaa ja tehokkuutta saadaan ylös. StoraEnsoa painaa myös taannoiset seikkailut Amerikassa, jotka eivät ole nykyjohdon tai nykyisen hallituksen aikaansaanoksia.
Lehtipaperin kysyntä on (pysyvästi) laskussa ja syylliseksi voidaan epäillä internetiä.
Seuraavan tuotantolaitoksen sulkemisilmoitusta voimme vain odotella.
Kommentti jarmomille (myös invisible handjobille):
VastaaPoistahttp://actuspurunen.blogspot.com/2008/02/fasistista-menoa.html
Toipila toisti Aurejärven sanoja: "Kun rikos on tarpeeksi suuri, niin se suojelee itse itseään".
VastaaPoistaKuulin saman talousrikoksia tutkivalta poliisilta. Taisi mutista jostakin "sonrasta", mikä lie.
Nyt Kemppinen provosoi rankasti. Vallan ja vastuun suhde ei ole sitaattisodalla sekoitettavissa, minusta se kytkös on rakennettu sisään sanaan vastuu. Ei voi olla vastuuta ilman mahdollisuutta toisin toimimiseen.
VastaaPoistaMutta en silti pitänyt tämän presidentin tämänkään puheen tästäkään osasta. Koko jutun selitys lienee, että hän osoitti vallan ja vastuun e contrario: kun ei ole asiaan valtaa, voi heittää vastuuttomia kommentteja.
Invisible blowjob kirjoitti: " Aika hassu vaatimus, että yritykset vain saisivat pelata viidakon laeilla ja muiden tulisi huolehtia jälkien siivoamisesta."
Tämän blogin aiempien postauksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja nyt viimeksi Jarmomin kommentissa on tuotu esille se seikka, että yhtiöt ovat työvälineitä. Ei pidä erehtyä luulemaan oikeushenkilöä persoonaksi, joka jotenkin muutoin kuin erillisten oikeuksien ja velkojien (teknisenä) henkarina rinnastuisi meihin ihmisiin. Kuten kirveeltä on naurettava edellyttää kehittynyttä moraalipohdiskelua sen mukaan onko vastassa puu vai pää (sanaleikin jatko omalla vasgtuulla), ei yhtiöltä tulisi kuin yhtiöjärjestyksessä poikkeuksellisesti annetun määräyksen eli sopimuksen perusteella odottaa mitään muuta kuin voiton tuottamista omistajilleen. Se, että joukossa on omistajia, joiden voittokäsite on laaja ja kompleksi kuten esimerkiksi on valtiolla yhteishyvän ja sosiaaliturvan antajana ja poliittisen legitimiteetin tarvitsijana, pikemminkin korostaa kuin vesittää pointtia. Ei kirurgikaan tyydy yhteen instrumenttiin vaan käyttelee niitä usein vaihdellen taitavasti monia ja junailee asiat siten mallilleen.
Sata vuotta sitten:
VastaaPoista1)
Cartoon comparing the fate of politicians and working men, 1909
2)
Cartoon depicting capitalists and landlords versus workers, 1909
Martti Luther: "After the devil there is no greater human enemy on earth than a miser and usurer, for he desires to be above everyone."
Maailma on taas vaihteeksi suistunut aiemmasta "tasapainostaan" ja hakee uutta. Kriisejähän se tietää. Viidakossa pitää pärjätä viidakon ehdoilla. Kiinni lähimpään lihakimpaleeseen kaikella sillä elämisen vimmalla, joka meissä on. Osa voi vetäytyä luostareihin, jos almuja riittää. Kun loppujen lopuksi vahvimmatkaan eivät pärjää yksin, syntyy yhteisöllisyyttä. Tietenkin uudessa asiayhteydessä uudenlaista. Orjat ja orjuuttajat ovat pääsemättömissä toisistaan. Viksahtanut valtasuhde tuottaa muutakin vinksahtaneisuutta.
VastaaPoistaSamuli Paronen sanoi sattuvasti, etteivät orjat halua vapaiksi, vaan herroiksi. Vanha maailma täytyy lyödä aika ajoin pirstaleiksi. Muutoin ei uutta synny. 'Niin on aina ollut ja niin on aina oleva'
Cambridgen pojilla oli muuten samat jalot päämäärät kuin mainitulla saksalaisella, vakoillessaan Stalinin Neuvostoliiton hyväksi.
Ja lisäksi jarmomin kommentti sisälsi asiavirheen. Kyseessä ei ollut paperityöläisten lakko, vaan työnantajien työsulku.
VastaaPoista"Jotain hyvin miellyttävää ja tahdikasta on siinä, että ei esittäydytä eikä anneta henkilökohtaisia koordinaatteja. Ihmiset keskustelevat leppoisasti kiinnostavista aiheista tekemättä itsestään sen ihmeempää numeroa."
VastaaPoistaOnko näin myös blogin kommentoijien osalta? Näetkö tämänkin maailman junamatkana?
Ad Mummo:
VastaaPoistaNäen kyllä, blogin junamatkana (ei business class).
Emme voi todella vaikuttaa toisiimme, mutta voimme tehdä vaikutuksen toisiimme, ja nähdäkseni sitä tapahtuu harva se päivä.
Silmissäni vaikutuksen tekeminen on nimetömyyden ansiosta näkökulman tai perustelun vahvuutta - ei oman erinomaisuuden esittelyä, paitsi ehkä minun toimestani.
Ad Vaiheinen et Alii:
VastaaPoistaLaimea esimerkki yhteiskuntavastuusta: puhe voiton maksimoinnista on luullakseni välillä tyhmää.
Viittaisin uhkapelurin sääntöön: panee peliin vain pienen osan rahoistaan ja poistuu kasinolta etukäteen tekemänsä suunnitelman mukaan.
Likviditeetti tai oikeastasan solvenssi on tärkein.
Yhtiön tehtävä on pysyä pystyssä. Ajoittainen putoaminen pakkaselle voi johtua ja johtuu usein asioista, jotka eivät ole yhtiön aiheuttamia.
Mettelle paperiteollisuuden työtaistelusta: Työtaistelu alkoi paperiliiton pistelakoilla sekä ilkivaltaisina koneiden alasajoina, jotka aiheuttivat työnantajille useiden päivien tuotannonmenetyksiä kun työntekijäpuoli menetti vain yhden päivän palkan.
VastaaPoistaHistoriankirjoista voit tarkistaa, että ensin Paperiliitto meni lakkoon päiväksi, jonka perään työnantajapuoli laittoi ensin kahden viikon työsulun, jota sitten jatkettiin kunnes saatiin sopimus.
Jos Paperiliitto olisi käyttäynyt hyvän työmarkkinaetiketin mukaisesti, mitään työsulkua ei olisi tarvittu.
ad jarmom:
VastaaPoistasinä kysyt:
"Ja mitä helv. tutkimista on "yhteiskunnallisessa oikeudenmukaisuudessa"?"
...ja mietit miksi Erkko antoi rahaa näille entisestään niin ahneille yliopistoihmisille, joiden ainoa tarkoitus on tutkia turhia asioita. Näin väität?
Ota kaksi asiaa huomioon:
1. raha
-------
Raha on paitsi arvon mittari myös vaihtoväline eli työntekijä ja yritys vaihtavat immaterialioikeutta: aikaa/paikkaa. Toinen vaihtaa työaikaa ja kompetenssia tai pelkkää kompetenssia ja toinen työntekemisen paikkaa.
Tämä lasketaan rahassa. Suomen paikka on kallis mutta edut ovat taatut miksi moni yritys palaa mm Aasiasta. Kompetenssissa ollaan monella alalla huippuja mm lääketieteessä. Se on uusi Nokiamme jos sitä haluamme kehittää eikä "huorata" pois.
Ja jos yksityiskliniikat menevät menkööt kunhan sairaalat ja opetus ei joudu typerien helposti imarreltavien toopeiden käsiin ja sumplivat kuten Sonera Saksassa ja UPM Amerikassa: väärin ehdoin. Pitää tietää, että isot pojat eivät ole kilttejä vaikka puhuvat kiltisti. Ovat pahoja
vaikka ovat sanoneet kanssamme.
2. Kieli
--------
Suomessa on korkea kulttuuri ja luotettavat ihmiset ja heidän pääkieli on suomi. Syy että ajattelu on kirkasta (jos se nyt sitä on?) johtuu kielen jääkaappimaisista olosuhteista: Suomen kieli ei ole kulunut eikä ottanut aristokratian vaikutteita vaan on kansan kieli ja siksi reilu ja kuvaava. Suomen kielessä on runsaasti kielikuvia ja suuntaa kertovia lisäyksiä, joita kaikissa kielissä ei ole.
Nämä luovat samanlaisia automaattisia ymmärryksiä kuten lapsille, jotka kuuntelevat satuja sen sijaan, että katsotaan valmiita kuvia. Kuvien muodostus on ajattelua harjoittava asia ja kieli on osa tätä rakennelmaa.
Kieli, jota voimme käyttää kun asumme täällä yhdessä opettaa siksi osittain ajattelemaan itse, eikä heitä tyhjän retorikan maailmaan sen takia, että se on helpointa. Tyhjä retoriikka on sitä puhetta joka tulee vaikka ajatus on katkennut. Voidaan istua esimerkisi illallispöydässä ja smalltalk ilman ajattelua sillä fraasit ovat ulkoaopitut.
Niin ei saisi kieltä oppia eikä saisi suostua käyttämään kieltä neuvottelukielenä missä tämä syndrooma saa suurimman roolin. Siinä menettää johtajuutta vaan ja natiivi on aina vahvemmilla.
...
Minua huolestuttaa sillä toisaalta uusi sukupolvi näyttää haikailevan sinne nousukkaiden aatemaailmaan, missä vain tavara ja raha itsessään ovat tärkeitä ja heitähän löydämme pilvin pimein joka puolella maailmaa. Mutta kuka heitä loppujen lopuksi jaksaa kuunnella? Typerää ja tyhjää keskustelua vailla omia ajatuksia, pelkkää jargonia. Pitääkö siis tämä ryhmä myös johtaa Suomea sen takia, että heitä on helpointa voidella? Ei kait?
Minä en halua enää huonoja ja itsensä halvalla myyneitä yritysjohtajia, joiden ainoa omistajuus on tai oli myydä pala Suomea helpolla pois. Se olikin jonkun toisen maan ajatus eikä itse liiketoimi? Se on siis tärkeä muistaa, että vaikka on kiva leikkiä tärkeää, niin pahat keinottelijat voittavat sitten kuitenkin. Suomalaisen paras vakuutus ei ole raha vaan toinen suomalainen sillä ainoa asia mitä paha valta ei voi hallita on massoja. Silti tänä päivänä pyritään sivistyneen liiketoimin nimissä tekemään vetoja. Hakkaa päälle on siis auttamatta jo mennyttä aikaa ja pitää mennä koulupenkille ellei osaa olla osana tätä suurta junamatkaa.
Mitäs tästä saimme? Raha ja Kieli ovat ne asiat mitä Erkko on varmasti miettinyt maan lisäksi.
Jos raha on arvonmittari pitää kysyä mikä arvo? Hyötyarvo tai Raha-arvo kuten Kemppinen mainitsee. Mitä työntekijä mittaa tai mitä työnantaja mittaa sillä arvonmittarilla? Olisiko siinä kaksi eri domainia sekoitettu siinä tapauksessa yhteen?
On hyöty-domain jota työnantaja arvostaa (vaikka sanot että nämä arvot ovat lasten ja vanhusten asiat) ja on raha-domain, jota työntekijä arvostaa sillä sen avulla hän asuu tässä nimenomaisessa maassa. Maksaa muut arvokkaat asiat.
Menevätkö nämä yksiin? Onko työntekijän arvonmittari = työnantajan arvonmittari? Mittaavatko asian niin, että yli- tai alijäämää jää? Jos mittaan jalkani senttimetreissä se on erilainen luku kuin jos mittaan esim. tuumassa. Mittarin pitää olla samassa suhteessa molemmilla puolilla sopimusta sillä ei voi ostaa 37 kengät ja toinen valmistaa tuuman ja toinen sentin mukaan. Jos ostaa työpaikan ja firma myy palkkaa ne pitää olla etukäteen suhteutettuja.
Kukaan ei enää halua puhua metafysiikasta olen ymmärtänyt. Silloin työ ei enää määrittele onnea eikä psykologisia tarpeita vaan kylmät diilit. Tämä tarkoittaa sitä, että koko infra pitää laskea mukaan diiliin. Mitä antaa ja mitä saa. Raadollista molemmilta suunnilta sillä kompetenssilla on hintansa. Harva firma enää pitää pitkiä linjoja ja sen takia tehdasmainen työ ja sen hinnoittelu joutaa historiaan. Nyt kaivataan ammattilaisia joiden osaaminen on korvien välissä ja ovat valmiita tekemään oudoissakin olosuhteissa ihmeitä tai muutoksia joita ei voi ylhäältä opettaa tai sanella.
Sitten puhutaan realiteetistä nimeltään vaihtoväline ja vaihtoehto kaupankäynnille. Kun suomalaiseen taseen koppaan tulee paitsi osaaminen, luottettavuus, joustavuus, rehellisyys, lääke- ja hoitokulut, eläkkeet, luonto ja junat sekä tietysti spårat niin sitten antamisen puolella on paljon. Jos firma haluaa olla täällä missä pian fiksut haluavat olla sillä täällä on tilaa älykkäille, jotka hoitavat puutarhansa niin sitten tänne tulkoot ne yritykset, joille tämä infra ja luonto ja palvelutaso on sitä mistä maksetaan. Creative Class kirja (Floridan, Richard) kertoo miten intelligentia lähtee tai karkaa yllättävänkin eksoottisiin paikkoihin kunhan ympäristö on sitä missä viihtyy. Langattomat ja muu uusi tekniikka mahdollisti tämän. Jospa Suomi ottaisi siitä täyden hyödyn ja liputamme goodbye vanhanajan ajattelulle kokonaan missä energian hinta ei silti kykene ylläpitämään tuotantolinjojen kannattavuutta.
Vaikka service on kytketty tekijään ja usein tilanteeseen ja ammattiliittojen noudattamiin palkkatasoihin niin heti kun ammattiliitot ovat kyenneet näkemään uuden elämän ja uudet haasteet voidaan rakentaa uusia skenarioita, joissa kannattavuus ei olekaan normaalien tai vanhojen paradigmojen laskelmien mukaisia vaan lähtee toiveesta asua rauhassa ja turvallisesti ilman suurempia panssarikilpiä. Jos tämä on liian aikaista (se voi olla sitä sillä Suomessa on vielä niin paljon kouluttamattomia ja vanhoja ihmisiä joiden takia tämä ei vielä toimi) niin olkoon aivojumppaa ainakin tuolle Erkon porukalle.
Sitäpaitsi Itä-Suomi saa pian uuden tulemisen kun Pietari rupeaa kuten metropolit yleensä leviämään lahden molemmille puolille. Pitää ajatella koko kartta uusiksi, ei vanhaa karttaa uudessa ansainta-logiikassa. Kyllä tutkimista riittää kunhan luovuutta riittää nähdä painopisteet uudella lailla.
Joskus on parempi kuopata monta asiaa kerralla, jotta uudistukset ovat muutakin kuin hyttysen pissaa jonkun kirjahyllyssä. Se on tärkeä muistaa kun aloittaa. Pitää tehdä suunnitelma, joka on yhtä monisäkeinen kuin Nokian sisäisen tiedottamisen linjat: ei jätä mitään arvailulle.
Joten Jarmom: mene jonnekin tai ala yhteistyöhön niin voimme kaikki paremmin.
"Olin kateissa."
VastaaPoistaHeSarin verkkoliitteen mukaan tänään oli koko Lappeenrannan juna kateissa, kun se eksyi radalla! Et siis ollut yksin... Tai et kyllä tainut olla juuri siinä junassa... :-)
terv
olli
Mette kirjoiti: "Kyseessä ei ollut paperityöläisten lakko, vaan työnantajien työsulku."
VastaaPoistaItse kultakin painuu unhoon, mikseivät pienemmät asiat. Touko-kesäkuussa 2005 meillä oli ensin paljon lyhyttä lakkoilua ja sitten pitkä työsulku. Myönnän että olen tässäkin kovin puolueellinen, mutta todetaan nyt se, että jos pakkasaamuna auto nykii ja käännät virta-avaimella auton hiljaiseksi, niin on hyvä kysymys seisooko auto moottorin vai kuskin vuoksi. Kuskilla menohaluja kyllä usein on autoa enemmän, se vain että kylmällä koneella nykiminen voi tulla kovin kalliiksi. Älkäämme munatko, tämä ei ole muna-kana-kysymys ollenkaan.
Ks. http://www.paperiliitto.fi/paperiliitto/suomeksi/
muut/tyosulku.php
Reino Pasaselle:
VastaaPoistaSe on JarMom, eikä jarmom.
Kommentoin kyllä tuota Hitler-korttia blogiisi, hieman kohta pian. AH, kuinka ihanaa.
Yritys on siis työväline. Työväline työntekijöille, verottajalle ja niin edelleen.
Tätä työvälinettä voidaan verrata eläkesäätiöihin ja eläkekassoihin. Kukapa niistä olisi kiinnostunut ja kukapa niistä puhuisi. Kun isku kohdistuu eläkkeisiin jäävät siinä 1000 työttömän kemijärveläisen asiat täysin unholaan. Pikkuseikka.
Kemijärveä arvostellaan, mutta kukaan ei kiinnitä huomiota mihin tulevaisuuteme rahat sijoitetaan ja miten niiden arvoverkoistuminen yhteiskuntavastuussa innovoidaan.
Kenen kannataa metsää myydä nykyajalla? Jo 60 hehtaarin metsäpalsta kannattaa pitää veroetujen ja tiettyjen mukavien sumplimisten kohteena korkoa kasvamassa. Avustuksia saa joka lähtöön metsänhodollisiin toimenpiteisiin.
Nyt työsulku, koska pitää syödä jäätelöä ja polttaa Camelia.
Kemppinen kirjoitti: "- - (P)uhe voiton maksimoinnista on luullakseni välillä tyhmää. / Viittaisin uhkapelurin sääntöön: panee peliin vain pienen osan rahoistaan ja poistuu kasinolta etukäteen tekemänsä suunnitelman mukaan. / Likviditeetti tai oikeastasan solvenssi on tärkein."
VastaaPoistaKirjoitin siteerauksen varmuuden vuoksi kuin modernin runon, kappalejaot näkyviin, sen verran käsittämättömänä heittoa pidän. Kuin lukisi Kauppalehdestä Sahiluoman tekstiä... Herra professori yllättää naiiviuden oletuksellaan. Siis hän ei ole naiivi, mutta tuntuu olettavan sitä muilta.
Kun kukaan muu ei ole tätä tehnyt, sallitaneen esittää ohessa ydin sen lainkohdan (OYL 1:5 §) perusteluista (HE 109/2005 s. 38 ja 39 taite), jossa osakeyhtiön toiminnan tarkoitusta käsitellään. Siitä saanevat pontta sekä me että he. Mutta pysytään asiassa. (Likviditeetti ja solvenssi ovat tärkeitä asioita, mutta kylmän juridisesti sanottuna eri luvun asioita, likviditeetin osalta ks OYL 13:2 §.)
"Säännös ei tarkoita velvollisuutta tuottaa mahdollisimman suurta määrää voitonjakokelpoisia varoja lyhyellä aikavälillä, vaan voiton tuottamista tarkastellaan pidemmällä tähtäyksellä. Mahdollista on siten esimerkiksi yhtiön tuotantokoneiston uudistaminen, tuotekehitystoiminnan tai henkilöstön kouluttaminen taikka muiden vastaavien investointien tekeminen silloin, kun tällaisten toimen piteiden voidaan katsoa olevan yhtiön ja sitä kautta osakkeenomistajien edun mukaisia. Erilaisten investointien ja muiden pitkävaikutteisten toimien tulee luonnollisesti tähdätä yhtiön voitontuottamiskyvyn parantamiseen. Yhtiön voitontuottamiskyvyn paraneminen lisää yhtiön arvoa, mikä puolestaan näkyy toimivilla markkinoilla osakkeen arvon kohoamisena.
Voiton tuottaminen pitkällä tähtäyksellä ja osakkeen arvon kasvattaminen edellyttävät usein yhteiskunnallisesti hyväksyttävien menettelytapojen noudattamista sellaisissakin tilanteissa, joissa lainsäädäntö ei siihen pakota. Esimerkiksi yhtiön julkisella kuvalla saattaa olla suuri merkitys yritystoiminnan ja yhtiön
osakkeiden arvon kannalta. Voiton tuottamisen tarkoituksen mukaista onkin usein myös yhtiön toimintaan liittyvä hyväntekeväisyystoiminta ja tavanomaisten lahjojen antaminen.
Voiton tuottamista tulee arvioida eri toimenpiteiden muodostaman kokonaisuuden perusteella. Täysin liiketoimintaan liittymättömistä ja siten aidosti vastikkeettomista lahjoituksista säädetään 13 luvun 8 §:ssä.
Voiton tuottaminen osakkeenomistajille voi tapahtua varojen jaon sijasta tai ohessa myös pyrkimällä mahdollisimman korkeaan osakkeen arvoon. Esimerkiksi osingonjaosta pidättäytyminen voi kuitenkin olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Pyrkimys mahdollisimman
korkeaan osakkeen arvoon liittynee
lähinnä pörssiyhtiöihin, joissa osakkeenomistaja voi muuttaa osakkeensa rahaksi myymällä ne."
Voiton maksimointi on sillä tavalla vaikea käsite, että siihen on monien mielessä ladattu moraalisesti tuomittavaa toimintaa.
VastaaPoistaVoiton maksimoinnissa on kuitenkin kysymys hintamekanismin hyödyntämisestä. Esim täydellisen kilpailun olosuhteissa yrityksen on vaikeata vaikuttaa hyödykkeen hintaan. Tuotantorakennettaan muuttamalla yritys pystyy kuitenkin vaikuttamaan ns rajakustannuksiinsa. Säilyäkseen hengissä- hengissä pysyäkseen on tuotettava voittoa - yritys valitsee sellaiset panostusyhdistelmät, joilla se pystyy minimoimaan kustannuksensa kullakin tuotannon tasolla.
Tjaa-a.
VastaaPoistaTässä nyt ollaan eletty häviävän lyhyt hetki galaktista vuotta(Linnunradan pyörähdys itsensä ympäri), joka kestää n. 200 miljoonaa vuotta.
Ja itseasiassa minulle henk.kohtaisesti ihan sama millaisia setelitukkoja paperimiesten ahneet sormet työntävät taskuihinsa. Raskaat alkuaineet ovat syntyneet muinaisten supernovien syövereissä ja kaiken olevaisen turhuus on suuri.
Silti on sanottava, että jarmom puhuu asiaa, sillä on aika hurjaa, että kansakoulupohjalta ponnistava korjaaja paperitehtaassa tienaa n. 55000 euroa vuodessa. Ensin en edes uskonut, kunnes itse näin omin silmin. Terveisiä sukulaisille. Vaan.
Ahneus lienee kuolemansynti; jopa työmiehen kohdalla, vaikka demarikemppisenkin on sitä vaikea myöntää.
"Presidentti" Halosen jo toista kautta jatkuvaa, etovaa populismia, ei luultavasti kannata edes kommentoida....
Ad Catulux:
VastaaPoistaEn ole demari.
Olen hieman mietiskellyt tietoja siitä, että Kemijärven tehdas yksikkönä tai konsernin osana olisi voittoa tuottava.
VastaaPoistaYmmärtääkseni näin ei ole. Tietoni perustuu siihen, ettei metsäteollisuus ole koskaan julkisesti ilmoittanyt yksittäisen tehtaan tuloksia.
Homo garrulukselle:
En ole menossa minnekään, enkä suostu aloittamaan yhteistyötä kenenkään kanssa.
Mitä tulee nuorison hyötyajatteluun on hyötyajattelu ollut kaikissa asioissa, jopa lastenkasvatuksessa, aina mukana historian aamunkoitosta lähtien.
Sanot Suomessa olevan "korkea kulttuuri" ja ihmisten olevan luotettavia. Olenkohan sitten elänyt jossain muualla kun olen huomannut suomalaisen kulttuurin olevan teennäistä, muualta kopioitua ja suuresti liioiteltua?
Lisäksi suomalaiset ovat persoonina erittäin epäluotettavia.
Suomen on pakko myydä osia maastamme pois, koska kuulumme EU-liittoon. Esitä yksikin perusteltu näkökohta, ettei näin olisi.
Kerrot jotain "intelligentsiasta". Valitettavasti lähes kaikki personoidut intelligentsijat voivat vapaasti lähteä maastamme pois. Tämä olisi jopa toivottavaa, koska suomalaisesta intelligentsiasta ei ole ollut Suomelle mitään hyötyä viimeisen 50 vuoden aikana. Yliopisto ei ole tuottanut yhtään mitään innovatiivista, eikä uskoakseni tule koskaan tuottamaankaan.
Suomi on jo aikaa sitten menettänyt mahdollisuutensa hyötyä laajamittaisesti esim. Pietarin talousalueen hyödyntämisestä. Nyt on jo liian myöhäistä ja meille jää vain rippeet maamiinoista.
Oletpa pessimisti JarMom.
VastaaPoistaSamalla kyllä minäkin olen näitä asioita miettinyt mistä sinäkin mutta yritän nähdä parhaat puolet eikä huonoimmat. EU:ssa ja myös Saksassa ja Ranskassa katsotaan silti mitä Skandinavia sanoo, sillä meidän hyvinvointivaltio-ajatus on ollut samalla muiden mieleen (vaikka totuushan on se, että meitä kaikkia on vedetty nenästä sotien jälkeen). Ilmaisia lounaita ei ole mutta meidän tasaiset tulokset ovat silti olleet toisten ihailun aiheena. Kyse on kolikon vastapuolesta; mikä sen maksoi?
Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti se, että koska Suomi sai rahaa sotien jälkeen se ei suinkaan ollut ilman satavuotisia strategioita, miten raha sitten järjestäytyisi maassamme. Tämä on jo yksin niin suuri asia, miksi voi jopa käsittää tietynlaisena konspiraationa vaikka se on vain sopimusten noudattamista. Kun sopimuksia joutui noudattamaan mm. opetuksen ja hoitoalojen sisällä asiat joutuivat kuten joutuivat ensin korkean laadun ja myöhemmin sotkuisen laadun merkitysten alle.
Koska sodanjälkeinen välitön struktuuri vaati muuta kuin sodanjälkeinen myöhemmin vaati, mutta struktuuria ei silti muutettu, niin molemmat alueet kutistuivat omaan monimutkaisuuteen. Sekä opetusala ja sitä tukeva sosiaaliala että sairaanhoito ja sitä tukeva terveysala menivät sotkuiseen malliin koska sodan jälkeen oli liian monta erikoista asiaa, joita piti paikata. Nyt kun paikkaaminen ei enää ole asianmukaista sitä solmua ei byrokraattisesti ole kyetty yksinkertaistamaan. Tilkkutäkki on muodostunut kun ollaan paikattu ja paikattu eikä kukaan enää näe mitä toinen tekee. Manipulaatio on mitä yksinkertaisin myös - on minun kommenttini. Kun on sotkuista hallintoa tulee monta kokkia soppaan ja soppa leviää.
Tätä sotkua ollaan haluttu avata ja yksinkertaistaa mutta sekin osoittautui monimutkaiseksi! Ei ollut enää poliittista tahtoa sillä ne, jotka olivat elänneet näitten kehitysvaiheiden yli tiesivät niiden heikkoudet tai vahvuudet. Siinä oli taas joillekin ryhmille (joiden kutsumus on pidempi kuin 4 v.)
mahdollisuus kengittää omia hevosiaan. Kansa menetti, perälauta rupesi vuotamaan.
Näinollen politiikan sisällä mutta ei poliittisissa päätöksissä rakennettiin vielä lisää 100 tai ainakin 50 vuoden strategioita, joissa oli tarkoitus jopa hyödyntää sairasta infraa. Siinä elämme nyt. Mielipiteeni menevät mm Göran Perssonin haastattelujen mukaan mikä televisioitiin 2007. Moni taho teki suunnitelmia, mutta koska niitä teki niin moni asiasta tuli vain entistä sotkuisempi. Persson valitti sitä, että hallituskausi on niin lyhyt ja yritysten strategiat niin pitkät. Juuri niin ja silti Ruotsi on monarkia ja voi pitää maansa hallussa strategioita, joiden lukuun on paljon sellaista mikä tasavallassa on aivan mahdottomuus. Tämä on varmasti Englannin ja Jordanian hyödyt jos haluaa verrata lähialueita toisiin vaikka ei ole mitenkään oikeutettua.
Samalla kun yritämme selvittää omat sotkumme ja noudattaa yleistä toivomusta ja möys EU vaatimuksia olemme tuskallisen tietoisia mitä mm USA:ssa tarkoittaa se, kun vakuutusyhtiöt diilaavat lähes kaiken hyvinvointiin liittyvää.
Jos haluamme siitä oikaista pahimmat virheet, ennen kuin matkimme mitään lännestä pitäisi saada veivata kelloa taaksepäin n. 5-10 vuotta sillä laman alkaessa alkoi myös uusi jako tämän suhteen ja firmat tällä kertaa ostivat riskisijoituksia niin, että se matchaisi jonkun kannattavuuden kanssa. Minä siis uskon, että pankit ja vakuutusyhtiöt solmivat monia sopimuksia silloin kun maa oli vaikeuksissa ja nyt niiden lunastus ei enää tahdo onnistua. Maa on muuttunut.
Nyt sijoittajien odotettua kannattavuutta ei näytä lunastettavan sillä tieto mm USA:n heikoista kohdista on tullut esille. Keskustelut mm liikalihavuudesta ja rasvaimusta on yksi siitä. Ollaan etukäteen tietoisia myös tavoitteista ja se tekee sen, että riski menee rahoittajien piikkiin eikä kansan kuten oli ollut tarkoitus. Samalla osa niistä toteutuu ja se näyttää samalla pahalta. Pitäisi olla jäitä hatussa vaan.
Tämä on rasittavaa koska firmat ovat kuvitelleet, että nettoavat riskinsä voitolla. Vakuutusyhtiöt puolestaan eivät saa marginaaleja mistään kun mm. Hedge-rahastot & positiivisen takuutuoton rahastot joutuivat syyniin. Tapahtui yhtäkkiä monta ristiin meneviä prosesseja ja hajoitti hyvät ajatukset, joita oltiin kaavailtu. Moni menetti ja menettää - mutta toivottavasti jotkut destruktiiviset prosessit saadaan silti tainnutettua.
Menossa on siis eettinen syynaus -vaihe ja se maksaa rahaa. Tätä uskon.
Koska se maksaa rahaa on kaikki osa-alueet nyt hoidettava tosi rähmällään ja siksi tapahtuu niin paljon sontaa siinä matkalla. Poliisilla on täysi työ koordinoida eettinen bisnis ja epäeettinen ja näitten (suurten) rahavirtojen muuttuminen alkuperäisestä kaavailusta on varmasti iso asia monelle, joka tekee bisnistä. Asiaaan liittyy vielä informointi joka ei aina auta ketään vaan sadistiset loukkaantuneet rahasijoittajat haluavat vielä median kautta kostaa tahoille, jotka löivät kapulat rattaisiin. Suomi on sekavassa tilassa, mutta tulee selviämään.
Mikään ei enää tunnu menevän kuten on ollut tarkoitus. Kaikki menee väärin tai hitaasti ja kansa syyttää toinen toistaan. Ei kannata. Syyttely on aivan turhaan mielestäni sillä nämä asiat menevät toisella tasolla kun ihmniset kansalaisina tai työntekijöinä niitä tajuavat.
Se koskee myös työnohjaajia. Ei ole kenenkään virhe, että asiat menevät kuten menevät. Naisvoittoiset alat ja matalapalkkaryhmät voisivat nyt pysyä vain vaatteissaan hetken vielä, etteivät aiheuta lisää sotkuja myös itselleen sillä tilanne ei ole kenekään kannalta herkullinen (mietin miten Tehyn lakko maksoikin paljon ja antoikin niin vähän).
Ei enää sohimista*) ollenkaan tai tilanne menee kuten paperialan lakossa: vain muitten maitten hyödyksi. Joskus on parempi olla hiljaa vaikka sattuu sydämenjuureen.
-----
*) en suhtaudu lakkoihin kielteisesti mutta en kannata sitä, että otetaan lakko liian hepperöin mietinnöin keinoksi jos lakon avulla ei silti kyetä korjaamaan varsinaista asiaa ja sitä on joskus vaikea edes ymmärtää. Jälkeenpäin voi sitten nähdä taas jotain vähän tarkemmin. Kesken sotkun on vaikea.