Aistin tiettyä innostusta pohdintoihin, mitä kaikkea nimien ja nimitysten takana on.
Siis jatkoa.
Kuinka monta kymmentä vuotta sitten huomasitte viimeksi, miten näkyvän ja pysyvän jäljen eräät sveitsiläiset ja saksalaiset liikemiehet ovat jättäneet Helsinkiin ja Suomeen?
Stockmann (Georg Franz, Lyypekistä 1852), Fazer (Eduard Peter Sveitsistä 1843), Paulig (Gustav, Lyypekistä 1871), Huber (Robert Sveitsistä 1872), Oesch (juustomestari Christian Oesch, 1880 Sveitsistä). Oesch ei oikeastaan kuulu porukkaan. Venäjältä on Nikolajeffin autoliikkeen kauan sitten kadottua katukuvassa vain Sinebrychoff (1800-luvun alusta). Victor Hartwall oli sukunimestä huolimatta Turun kauppaporvareita.
Kadonneissa liikkeennimissä olisi näitä vaikka mitkä määrät – jos puhutaan vain lihakaupasta, esimerkiksi Seeck, Marschan ja Knief. Onneksi oli Kalliossa Heikkilän Makkaraliike.
Aikoinaan keskeisistä skotlantilaisista ei taida olla kollektiivisessa muistissa muita kuin James Finlayson (1771-1852).
Ruotsin aateliskalenterissa ja siis kohdin Suomenkin on porukkaa, joka on sukujuuriltaan skotlantilaisia palkkasotureita – Ramsay, Wright, Montgomery. Skotit ovat aina olleet kovia tappelemaan. Meillä sitä vastoin ei juuri ole merkkejä flaamilaisesta vaikutuksesta, joka Ruotsissa on suuri. Esimerkiksi aatelissuku de Geer piti kauan eräitä ministerinvirkoja lähes perinnöllisinä.
Suomen komealta sointuvista sukunimistä osa on tunnetusti taitavasti käännettyjä pappissukujen nimiä. Liikemies tai varsinkaan virkamies ei toki voinut törmäillä ympäriinsä suomenkielisen nimen kanssa, joten papin plantuille pantiin jo koulussa latinannos tai kreikannos sukunimeksi. Näitä on sitten muisteltu ja arvailtu – että olisiko Neovius Uusikylä, vaikka Nevanlinnoja heistä tuli, ja Castrén Linnainen. Palanderit ottivat vahingon takaisin muuttamalla nimensä 1600-luvun kotikylän muotoon Suolahti. Lagukset ovat lähtöisin Turun seudun Hirvensalosta, ja osa joukosta on ottanut tuon paikannimen sukunimekseen. Granfeltien vaakunassa oli käpyjä, joten Kuusi oli sopiva suomalainen muoto osalle sukua. Talonpojan poika Kukkonen otti papiksi ruvetessaan nimekseen Renqvist eli puhdas oksa, josta tuli aikanaan Reenpää.
Tämä on vasta villiintymisen alkua.
Hankin omistukseeni viikko sitten Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Suomalaisen paikannimikirjan, kustannuksia kauhistumatta.
Siinä riittää ihmettelemistä. Siitä toiste.
Päivän otsikko on muunnelma Heikki Klemetin muistelmasarjan nimistä – Kuvat kulki, Kuvat kulki vielä, Viimeiset kuvat, Ei ne olleetkaan vielä viimeiset…
Kuinka monta kymmentä vuotta sitten huomasitte viimeksi, miten näkyvän ja pysyvän jäljen eräät sveitsiläiset ja saksalaiset liikemiehet ovat jättäneet Helsinkiin ja Suomeen?
VastaaPoistaVähän kirpaisee aina nähdä kuinka vähän ns. suomalaisilla suvuilla näyttää olleen mitään tekemistä yhteiskunnan huipulla. Ei ole oikein vieläkään noiden nimien veroisia suomalaisia nimiä.
No, ehkä tämä korjautuu, kun eriarvoistuminen jatkuu.
Nimi on enne
VastaaPoistaMe olemme tyystin kadottaneet symboliikan; se on, emme katso enää tunnuskuvia vaan kuvittelemme, ettei niitä ole. Mutta niitä on -- vetoan vanhaan opettajaani Severi Parkoon taikka semiotiikkaan.
Meidän nimillämme on voima muuttaa sekä säilyttää meitä (yhteisönäkin). Ne ovat yhtä symbolisia kuin vaakunat. Itse asiassa, ne ovat nykyajan ainoita vaakunoita.
Ajattelen nyt vaikkapa sukunimeä: omaani (Raunio).v Isoisäni isä, Santtu Kyckling, suomalaisti nimensä samaan aikaan kuin moni muukin. Muutoksen täytyy olla ollut kova. Se varmaan jakoi suvun niihin jotka seurasivat esimerkkiä ja "vanhoillisiin" jotka leimattiin syillä joita he eivät olleet itse valinneet.
Miten tahansa, nimi ei ole samantekevä. Se pitää voida selittää ja sille pitää olla historia.
Tässä tapauksessa vanhalle nimelle on. Se kertoo ruottin sotaukosta, joka livistää ryssää pakoon puuhun ja huutaa sieltä että älä ammu, ei täällä ole kuin meit kananpoikii.
Tarina ei kanna. Se on keksitty, mutta oma.
Uddellekin nimelle on. "Raunio" on paikka jossa hrauna, pihlaja, kasvaa tai jossa on hrauna eli talon vanhat perustukset.
Mutta näitä asioita harvoin tullaan "nimissä" miettineeksi. Nimen vain... ovat.
Keitä me olemme, mistä me tulemme ja mihin me mennään lounaalle.
VastaaPoista"Nykyruotsin kämpe on "sankari", "urho", "soturi", muinaisruotsiksi se on kämpe, kiampe. Agriciolan sanakirja tuntee sanat kemppi, kempi merkityksessä sankari. Suomen kielen etymologian sanakirjan I A-K:n 1) Kemppi = korskea, ylpeä, koreileva, ylväs, mainio, jalo, erinomainen; kaunis, soma. Kemppinen = erinomainen, oivallinen; kempisti = jalosti, rohkeasti, voimakkaasti; kempiys (Agricolan part. Kempiutta) = rohkeus.2) Kemppi = Psyllidae, lehtikirvoja muistuttavia nivelkärsäisiä hyönteisiä, joilla on voimakkaat hyppyjalat. Synonyymi: lehtikempit, lehtikirput Yhdyssana: leppä-, omena-, porkkana-, päärynäkempit. - Kemppi, josta Kemppinen on saanut nen-päätteen, on ollut siis alkuaan sotilasnimi."
-- Pahoittelen, lainauksen linkki jäi tien varteen. Tarkoitus ei ole ivata, tarkoitus on löytää merkityksiä.
Uusperheellisenä yritin saada perheelleni nimeä Peikko. Ei onnistu. Joka tapauksessa: Peikkolassa asumme, ja sitä ei kukaan voi viedä meiltä pois.
VastaaPoistaAurinko olisi mahdollinen, sillä suvussa on Aurinkoja. Olisipa kiva pistää firman nimissä Auringon laskuja.
Aika näyttää ja nimet kulkevat - toisinaan ihan hassuja teitä.
Ad eero Raunio: Minulla on tapana vastata tuohon kirva/kemppi -mainintaan, että epäilen merkitystä 1800-luvulla kirjatuksi, kun taas Kemppinen esiintyy Vatjan viidenneksen verokirjassa 1475, ja Kemppainen ja Kempas 1600-luvulla.
VastaaPoistaMielestäni oikea ja mieluisa johto olisi "sotilaskarkuri", sellainen henkilö, joka piileskelee Riitamaalla, Savon ja Karjalan välisissä erämaissa.
Lisäksi olen löytänyt esi-isäni haudan, kuten olen kertonut. Haukivesi oli Äyräpään talonpoikien vanhoja eränautintoja. Tosin epäilen, ettei haudassa, kun se joskus avataan, ole tuntolevyä eikä nimikorttia, mutta kauas tuskin heittää.
Sukunimeni alue muuten näyttää kuuluvan Suomen vanhimpaan asutukseen, koska 1920-luvulla uudelleen perustetun Äyräpään kunnan alueella on nyt löydetty liesiä ja muita kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka ajoittuvat melkein yhtä kauas kuin Antrean verkko.
"Ancylus järven jää - on taakse jäänyttä elämää."
Ymmärtääkseni useimmat mainituista vierasperäisitä yrittäjistä tulivat Venäjän suurvaltaan liitettyyn Suomeen mannermaalta aivan samalla tavalla ja samasta syystä kuin Nokia menee nyt Romaniaan: taloudellista kilpailukykyään kohentaakseen.
VastaaPoistaSilloinkin valtio avokätisesti houkutteli yrittäjiä halvan työvoiman maahan, esim. Finlaysonin naisten Tampereelle kutomaan kankaita Venäjältä tuodusta puuvillasta.
Mutta suomalaisethan eivät juuri omasta taloushistoriastaan mitään tiedä, sodistaan ja pyhästä verenvuodatuksestaan sitäkin enemmän.
Miten siitä sotilaasta nyt karkuri saadaan? Deminutiivilla -nen? Olen muuten ajatellut tätä asiaa aiemmin, kun olen mietinyt, miksi Sinua on jotenkin hämmentävää kutsua "Kemppiseksi". Se on se deminutiivi, joka tuo nimeesi häiritsevää hellittelysävyä. Vähän niin kuin pompittaisi pientä eläintä polvellaan. Mutta se nyt sitten onkin pieni sotilaskarkuri.
VastaaPoistaOvat nämä itse keksimämme nimetkin kiinnostavia. Mitä kertoo "Catulux"? Paitsi että Catullus on tuttu, näkyy myös katuvaloa, joka ehkä värittyy vähän punervaksi, kun ei voi olla ajattelematta katutyttöjä.
Ja "Rienzi"? Hän on ilmeisesti niin hienon oopperan henkilö, että minä en tiedä mitään. Ei kuitenkaan mikään vähäinen kulisseissa vilahtava piikalikka vaan päähenkilö, varmaan. (Teinosen jälkeen opettelen oopperan.)
"Hissipoika" on erityyppinen nimi. Hän esittää nopsaa palveluspoikaa, joka kantaa herraskaisten laukut. Vai määrää mihin kerrokseen mennään? Toisaalta hissit ovat kauhuelokuvien kuvastoa. Niistä löytyy ruumiita. Ja niissä seisotaan lähekkäin ja himoitaan epäsopivasti ventovieraita. Muistattehan, että kerran "Hissipojalla" oli vetskari auki ja naiset katsoivat.
Kuuntelin muuten eilen ensimmäistä kertaa radio-ohjelmaasi, Kemppinen. Siitä myöhemmin, etten harhaisi nyt liikaa.
Kuvat kulkee; kiitos kaunis hienosta (sinivalkoisesta) kuusikuvasta.
VastaaPoistatjt
Häjy, eikö pelkkä Peik kelpaisi? Se on ruotsinsuomalaisten käytössä oleva kai aika harvinainen nimi, joka on otettu ruotsinkieliseen allakkaan 2000-luvulla.
VastaaPoistaNimistä voisi sanoa, että nimi on merkki. Se on clousattu merkki. Sillä on ikoninen merkitys. Se on sitä mitä se on ja ihmiset, joille merkki on merkitys on myös ihmiset, joille ad hominem on yhtä kuin totta. Heille elämä on siis lähtökohtaisesti sellaista, joka on pysäytetty tai ainakin siihen pyrkivät. Se on totta kirkolle, että merkkejä uskotaan. Merkit näyttivät kaikenlaista myös keskiajalla kun sato epäonnistui: Jumalan merkki kuulemma. Ei pitänyt olla niin syntinen ja siksi Jumala rankaisi. Merkit olivat siinä; kuten ilmastonmuutoksen merkit nyt meillä. Joo joo sanovat; omat silmät näkevät. Merkit ovat totta heille ja siitä eivät tingi. Jos on ruma se on oma vika: katsos nyt. Tai jos on invaliidi sekin oli Jumalan rankaisu: jotain oli tehty väärin. Piti piilottaa syrjään.
VastaaPoistaIhminen (yleensä 100% nainen) ei taas paljon merkeistä piittaa sillä nainen tietää lähtökohtaisesti että elämä on muuttuvainen ja dynaaminen ja selvästä tulee sitten ajan myötä epäselvää ja myös epätotuuksia. AIKA muuttaa asiat, sillä aika on erilaisia koordinaatteja ja jos aikoo pysyä yhdessä ja samassa koordinaatissa niin käy kuten Katolisessa kirkossa; heidän oli vaikea yhtyä Galileon löytöihin; heille koordinaatit olivat nuo mitkä näkivät: taivaan tähdet.
Mistä on siis kyse naiselle? Nainen ei mieti nimiä eikä merkkejä vaan miettii eniten prosesseja ja oppimista ja kehitystä. Nainen haluaa hyvää ja on hyvä: hänelle elämä on jatkuvaa muutosta sillä hän näkee kuinka hänen lapsensa muuttuu. Ei ole synnin merkki, jos lapsi tekee syntiä. Hän oppii siitä, että niitä uskalsi joskus kokeilla. Tietää sitten miten muita tulkita: vain sen, minkä on itselleen tehnyt on selvää: kuten Hume sanoo; vain koettu on oppimista. Pitää olla kokemus, ei heijastus, kangastus tai hologrammikuva. OIkea kuva on se muisti minkä tunsi kun käsi poltti tuleen. Jos olisi vain lukenut, että tuli polttaa sitä ei olisi niin pahoillaan muidenkaan puolesta jos he polttavat näppinsä. On silloin vain kylmä ja sanoo, että mitäs meni laittamaan kätensä lähelle tulta (ei mieti, että jonkun aina pitää sillä tuli on elementti joka on meitä lähellä ja jos kukaan ei polta näppejä tuli ottaa vallan helposti ja kylät tuhoutuu).
Näinollen nainen tietää tarkoitukset ja mies merkitykset. Nainen tietää, että jos sanoo jotain se leviää kirkonkylässä. Nainen oppii medioinnin ja kuulopuheet ja perhosen taidon levittää mitä vaan koska hän tuntee ihmisen heikkoudet. Hän nostaa omaa poikaansa levittämällä mukamas sitä ja tätä ja mukamas huolestuneena ja mukamas tietämättömänä ja mukamas syyttömänä mitä vaan niistä ihmisistä, joiden tila loukkaa hänen poikaansa: hänen merkkiään ja merkitystään. Nainen luo ikonin pojastaan ellei ole siitä viisastunut.
Kuka viisastuu? Se onkin sitten toinen asia joka ei olekaan subjektiivista vaikka nyt yritetään laittaa ns. viisautta myös huuhaa ihmisten suusta tulleena. Viisaus asuu ihmisessä joka on nöyrä. Nöyryys on aina ambivalenssia ja sen takia mm Jorma Ollila EI ole viisas, mutta taitava retoorisesti hän on. Enkä sano, että hänen mielipiteensä on huonoja: mutta hän ei ole viisas. Ei ole professori Uusi-k myöskään viisas, ja sen voin sanoa koska olen hänelle lähettänyt tästä kaikesta mistä teillekin kirjoitelmia ja lisääkin: hän ei ole silti tarttunut oleelliseen ikinä mutta HS piti hänen ns. viisaudestaan. Hän pääsi heidän ns. viisauslistaan. Ei ollut filsofitkaan viisaita mielestäni sillä tuomitsivat minut vaikka tulin naisena näyttämään uusia filsosfisia ajatuksia. Osittain ne vietiin - tietysti. Osittain ne hylättiin koska eivät NÄYTTÄNEET siltä miltä yleensä teksti näyttää ja mies siis hakee merkkejä ja imitointia siitä miksikä totuudeksi tai viisaudeksi uskoo.
Mies siis uskoo merkkejä (mutta Jumalan ensimmäinen kontakti meihin ihmisiin ei ollut "sana" vaikka niin väittävät sillä tuskin taivaalta lensi mitään jääkaappimagneetikirjaimia alas?) vaan se oli ääni. Ääni on lähtökohtaisesti polyfoninen jotta merkityksiä on monta. Tarkoitus oli silti yksi: Jumala puhui meille. Hän halusi sanoa jotain. Näin Jumala puhui ja ihminen kuuli. Mutta kuten tiedämme tulkinnassa on sitten menty ihan sinne ja tänne.
Naisena ei siis merkkeihin satsaa. Nainen tietää, mikä on sanoa ja mikä on tulkita. Mutta nainen joka on miesten sotilas hakee edelleen sotaa merkeillään. Nimet ovat tässä sen takia tärkeitä: sotilas tunnetaan nimien mukaan kun muuta erottelevaa ei ollut.
Korvessa ja valtateillä silmiemme ohi lipuvat globaalit sukunimet. Henry Ford, Andre Citroën, Armand Peugeot, Soichiro Honda, Walther Chrysler, Ferdinand Porsche, Enzo Ferrari, Louis Renault ja muutama vuosikymmen sitten myös Studebakerin veljekset ja Henry J. Kaiser. Viimeksi mainitusta pelkällä sukunimellä varustettu versio oli isompi ja Henry J -nimeä käyttänyt enemmän kansanmalli.
VastaaPoistaEnsimmäinen Suomessa valmistettu auto taisi olla nimeltään Korvensuu. Sitten tulivat Sisut ja Vanajat ja lisenssikokoonpanot eri maista.
Jos Kemppinen-merkkisiä autoja valmistettaisiin, nimi varmaan vääntyisi Kempsuksi puhekielessä.
Tosin mainittakoon, että sotien jälkeen maassamme oli tuolla nimellä kutsuttua amerikkalaista sotakuorma-autokalustoa, valmistaja GMC. Ne olivat vihreitä kymmenrenkaisia bensarosvoja. Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitossa Gorkin Autosavotassa valmistettiin Kempsun näköisiä GAZ:eja, kulutus sama, ellei suurempi.
Sergejeffin pojat toivat vanhoina hyvinä pysähtyneisyyden aikoina krasnodarilaista teetä. Eräs suvun jäsenistä on nykyiseltä nimeltään Valdemar Melanko.
VastaaPoistaKuvat kulki ja julki ja karavaani eteen...
VastaaPoistaAasinsilta...
Löysin netistä mielenkiintoisen vinkin. Olen jo kolme luentoa kuvannut kamerakännykällä ja julkistanut ne suorana lähetyksenä netissä. Tässä olisi hyvä pohja suomalaiselle innovaatiolle. Koodi on helppoa... ja toteutus vielä helpompi.
qik.com
Oiva keino ilmoittaa tuttaville että kello 16.30 netissä suora lähetys ja laittaa linkin.
Kemppisen kahvilakeskustelutkin voisi joku käydä kuvaamassa.
Tässä oma johtosekamelska mökiltä:
Tietskarit mökillä
Ad Kariav:
VastaaPoistaMeillä oli muinoin isokokoinen ja kovaaäninen kotiapulainen Alakylästä. Sanoimme häntä Kemsuksi.
Äidinisällä oli ennen Thameksia ja Bedfordeja kuorma-autona ihan Natsu eli International. Sitä enen oli ollut Letukka (kuorma-auto) eli Chevrolet. Letukka tunnettiin myös Liisana, ja Ford oli Heikki eli Hoppa-Heikki.
"Nainen tietää tarkoitukset, mies merkitykset" - tämä on niin hyvin sanottu, ettei tee mieli väittää vastaan, vaikka aihetta ehkä olisikin.
VastaaPoistaTäällä selvästi ihaillaan ihmistennimisiä yrityksiä, merkkejä ja brändejä. Miksi? Näen siinä vain nostalgiaa.
Miksi muuten juuri asianajotoimistot nimetään ihmisten mukaan? Onko tarkoitus lisätä jotenkin luotettavuutta? Joku nainen varmaan vastaa.
Ad Tapsa P:
VastaaPoistaIhaillaan henkilönnimi - mutta ei yleisesti. "Heikkilän makkaraliike" antaa ymmärtää, että jossain on herra Heikkilä, joka vastaa makkaroistaan.
Tieteessä ja taiteessa signeerataan aina ihmisen nimellä (esim. Planckin vakio). Politiikassa ja armeijassa käytetään lyhenteitä ja lukuja.
Poikkeukset ovat mielenkiintoisia: Kekkosen 5. hallitus - - - Lex Kallio.
kyllähän se aikoinaan uskottavuutta lisäsi, jos sanojana oli von tai joku ruotsinkielinen sukunimi. Ajatelkaa nyt, esim Virtanen vastaan Herlin.
VastaaPoistaVarmasti Herlinillä tai Pauligilla oli tärkeätä sanottavaa, tärkeämpää, sillä heillähän oli tod.näk. enemmän sieluja hoidettavanaan.
Eli tässä keskustelussa menisin piiloon. Mutta olen asunut Pispalassa, aateluus velvoittaa, siis Viita.
Aateliston uskottavuus ja minun uskollisuus heitä kohtaan on ollut koetuksella niin monta kertaa, että Virtanenkin kelpaa.
Omassa nimessä oli silloin pieni hankaluus, v on siellä melkein viimeisenä. Militaristinen koulusysteemi antoi monta kertaa odottavalle vain rippeet. Olisi pitänyt syntyä Ahlströmiksi.
Mitä sinulla on nostalgiaa vastaan, Tapsa? Olen kyllä huomannut, että jotakin on. Mutta onko se vain harkittu älyllinen asenne?
VastaaPoistaMinusta ihmistennimiset makkarakaupat, hammaslääkärit ja asianajotoimistot ovat pelottavia. Ne vihjaavat, että paikalla on joku, joka tulee tuijottamaan silmiin ja kysyy itsevarmalla äänellä, mitä saisi olla.
Tuttuni teki tällä viikolla itsemurhan.
VastaaPoistaTunsin hänet melkein seitsemän vuotta, ennen kuin ymmärsin että hän oli aikaisemmin ollut tuttu minulle toisella nimellä, mutta kun tunsin hänet IRL lempinimellään ja sitten verkossa oikealla nimellään.
Itselläni lipsahtaa välillä väärä nimi papereihin, vaikka olen käyttänyt tätä nimeä jo melkein kaksikymmentä vuotta.
ad mummo:
VastaaPoistaNiin, mutta eivät nähneet mitään.
Ei nimi miestä pahenna, jos ei nainen nimeä.
Pidin poikasena tai hädin tuskin aikuisena suurena huumoritarinana, kun isä muisteli Klemetin muistelmien sarjaa ja eritoten noita nimiä. Mainittujen neljän jälkeen tuli Viidennet kuvat, näköjään kuolemaa edeltäneenä vuonna.
VastaaPoistaOlisiko tuo sitten "best of" tai sen tapainen kooste, kun wikipedia kertoo 1976 julkaistun Valitut kuvat. Sarjaa oli kotihyllyssäkin, olivatkohan ne sisällöltään painavia, kun tutustuminen jäi hentoon selailuun?
Nostalgiaa vastaan, minullako?
VastaaPoistaMinähän vaivun ekstaasiin kuullessani vanhoja lauluja ja tuijotan teeveestä Pekkaa ja Pätkää ihan vaan sen nostalgian takia.
Ehkäpä en vain hyväksy sitä muissa, tiedostamattani?
Tapsa; ollaanko tutut? Oletko saanut kirjan tehtyä? Oletko tutkinut rakkautta kuten minä pyysin? Olenko onnellinen ja oikeassa seurassa? Charlien enkelini.
VastaaPoistaOi HG, kuinka tietäisin tuttuudestamme?
VastaaPoistaLuultavasti kuitenkin vain edellisissä elämissämme kaukana aroilla.
löysin isäni suvusta nimen kempas.voiko joku kertoa olenko polttanut lapin,keskiajalla oli
VastaaPoistasuomessa saksalaisten porvari ja käsityöläis yhteisö,joka myöhemmin suomalaistui tai
kieleltään ruotsalaistui.paikka on pielisjärvi ja henkilö maria kempas.