Lisää eksotiikkaa

Eilen puheeksi tulleissa menneisyyden iskelmissä delfiinit hyppivät ja Saarenmaa tanssii Budapestin yössä.

Muuan kysymys, jota olen silloin tällöin miettinyt, on elokuvateattereiden nimet.

Nähdäkseni niissä on ollut eksoottista hupsutusta melkein aikojen alusta.

Mutta miksi eksoottinen on eksoottista?

Suomen ensimmäinen elävien kuvien teatteri oli jo nimeltään Maaiman ympäri, mutta sitten on ollut ties millaista viritelmää lyhyistä vieraskielisistä sanoista, esimerkiksi Scala (porras), Rio (joki), Rex (kuningas), Astor ( ~tähti, aster, mon. astra).

Ainakin elokuvateattereiden nimet toistelevat ravintoloiden ja hotellien nimiä.

Herra Adlon oli suutari, sittemmin puuseppä. Herra Ritz oli talonpojan poika Sveitsin Luzernista. Molemmat pääsivät kyypparin hommiin ja loivat kumpikin tahollaan viiden tähden hotellin konseptin, Adlon Berliiniin ja Ritz Pariisiin. César Ritz pyöri myös Lontoossa, jossa alan yritys Savoy viittaa syystä tai toisesta Savoijin maakuntaan Italiaan.

Yhdysvaltain suosituimmat leffateatterin nimet ovat ehkä Palace, Uptown, Regent, Capitol, Bijou, Strand, Rialto, Majestic, Rivoli – todellisuudessa Paramount, Warner, Fox ja Loew’s (lähinnä MGM). Radio City Music Hall oli alkujaan RKO:n oma teatteri ja pitkään maailman suurin.

Los Angelesissa on tietenkin Grauman’s eli se kiinalainen teatteri ja sitä vastapäätä suunnattoman suuri historiallinen hirvitys. Siellä asuessani cineplexit olivat jo tehneet selvää jälkeä, ja pikkukaupungin viimeisen elokuvateatterin sulkemisesta oli tehty mainio elokuva (Bogdanovich, Last Picture Show).

Mutta Amerikkaa ei voi verrata. Niillä on jopa korkeimman oikeuden prejudikaatti elokuvateatteriketjuista, ja se muuten saattoi olla ratkaisu, joka joudutti vanhan Hollywoodin syöksymistä tuhoon 1950-luvulla.

Meillä Suomi-Filmi piti yllä Kino-Palatsin nimeä ja perinnettä, mutta käsittääkseni Mäkelöiden Kinosto ei kytkeydy suoraan mihinkään leffateatterin nimeen. Niitä on ollut niin monta. Entinen Adams-filmi oli yhtä kuin Rea, ja oma erikoinen maailmansa oli Maxim, joka on jäänyt monen sukupolven mieleen tanskalaisen pikkupornon uranuurtajana (Pukki paratiisissa ym.).

Pornosta puheen ollen usea sukupolvi lienee kokenut kovia pätkisteattereissa, joista erikoisen mainittavia olivat Scala ja Kit-Cat, molemmat Espalla. Viittaukseni tarkoittaa elokuvissakäyntiä, jossa elokuvalla ei ollut oikeastaan merkitystä. Suttuinen, hiukan oikeampi porno pesi pitkään Alfa-Romeossa Pitkän sillan kupeessa.

Helsingin teatterien listaaminen on varmaan tehty eikä se ole edes niin mielenkiintoista. Nimet vain huvittavat. Miksi juuri Merano, eksoottisena paikannimenä? Edellä mainittu Rio on varmaan tarkoitettu tuomaan mieleen Rio de Janeiron – mutta mieleen ei tule yhtään länkkäreihin viittaava teatterin nimeä. Miksi Rivoli mutta ei itseään Venetsiaa?

Elokuvan historiaan viittasi Helsingissä vain Edison, nykyinen Diana, ja Pariisissa Pathé.

Minulle hiukan arvoituksellinen teatterin nimi on Tuulensuu. Se oli Arenan talossa Hakaniemessä. Toisaalta Tampereella on Tuulensuun talo Kauppakadun ja Hämeenpuiston kulmassa, ja sen nimen väitetään olevan kaupunkia vanhempi.

Köyhinä aikoina tultiin vähällä toimeen. Monessa kaupungissa oli vain Kino, ja Helsingissä oli Bio Bio. Ja Mikki muuttui jossain vaiheessa Cinemaksi.

Itse elokuvan nimi liittyy elämään (bio, leffa eli levande bilder) tai liikkeeseen (kino – movie). Hyvä että kieltä on keksitty niin ettei ole pio ja votokrahvia. Televisiostahan ei tullut näköradiota ja radio on jotain muuta vain Britanniassa (wireless) ja Saksassa (Rundfunk). Onhan meillä jopa tutka eikä radar.

Penni ajatuksestanne: löytyykö drigidaalisille laitteille ja lähetyksille helpommin äännettävää nimitystä ja tuleeko navigaattorista pysyvämmin”gebsi” tai ”kepsi”?

Aina ei ole niin hyvä onni kuin valokuvauksessa, jossa kamera on sama sana kuin kamari (pimeä kamari), tai sanassa teatteri, joka on suunnilleen sama niin monissa kielissä (theasthai, katsoa), tai sirkus (ympyrä eli areena). Tai suurenmoinen auto, kreikan itse-.