Tästä ei minulle kunnian kukko laula.
Seksuaalinen ahdistelu ei ole vakava asia.
Kaikki muut ovat olleet päinvastaista mieltä.
Se on suunnilleen yhtä vakava asia kuin pahoinpitely tai varkaus – rikos, ikävä ja valitettava, sakkoa tai vankeutta korkeintaan kaksi vuotta.
Julkisessa keskustelussa käytetään väärin ilmaisua ”sana sanaa vastassa”. Jos puhe on rikosasiasta, ja yksi väittää sen tapahtuneen ja toinen kiistää, syyte hylätään.
Liityn niihin, jotka seuraavat kummastuneina Helsingin Sanomien toimintaa. Seksuaalisen ahdistelun todistaminen on vaikeaa. Sanomalehti näyttäisi nimenneen miehiä, jotka olisivat syyllistyneet sellaiseen. Kun nämä ovat ilmoittaneet, etteivät väitteet pidä paikkaansa, on todisteiden esittämisen aika. Todisteeksi ei riitä pelkkä väite.
En ehkä olisi puuttunut asiaan, mutta ahdisteluväitteet ovat alkaneet saada huolestuttavia muotoja. Asiasta ei ole tietenkään puhuttu mitään julkisuudessa.
Eräässä tapauksessa ilmoituksen tehnyt nainen ilmoitti itse asian ratkaisemisen jälkeen olleensa ilmoitusta tehdessään mielisairas. Naispuoliset työtoverit olivat samaa mieltä. Häirinnästä tuomittiin silti siitä erikoisesta syystä, että naisen ilmoitusta ”oli pidettävä uskottavana”.
Ahdistelukulttuuri on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa vielä kolme vuotta sitten naureskelimme Berkeleyn yliopiston ohjeille – esimerkiksi opiskelijaa ei saa missään tapauksessa ohjata työhuoneessa, luentosalissa tai muuallakaan kahden kesken. On aina hankittava sivullinen esiliina paikalle.
Professorit juoksevat pakoon huoneesta, jos opiskelija jää luennon jälkeen selittämään jotain.
Kiristämistapauksia on alkanut esiintyä: ellen saa parempaa arvosanaa, teen ilmiannon häirinnästä.
Vaikea asia.
Tiedän ja osaisin kertoa varmoista häirintätapauksista esimerkiksi alioikeuksissa. Et saa käräjäpäiviä ellet ensin anna. Sitä en tiedä, esiintyykö tällaista nykyisin. Tietämäni tapaukset ovat vanhoja.
Sääli että julkisten puheenvuorojen käyttäjät valikoituvat nytkin taitamattomimmasta päästä. Odottaisin suhteellisuudentajuisia kommentteja. Juuri nyt väitetty tuijottelu hississä näyttäisi olevan tärkeämpi asia kuin päälle kaatuva lamakausi.
On minullekin sanottu, että mitä sä jätkä tuijotat. Sanoja on ollut humalainen ja tappelunhaluinen mies. Viimeksi kun työtoveri (mies) kysyi, miksi katson oudosti, vastasin rehellisesti, että yritän muistaa, pitikö minun tuoda kaupasta tummaa vai vaaleaa leipää.
Ehkä jotkut teistä lukevat tämän tasa-arvon vastaisena kirjoituksena. Ehdotan silti, että testaisitte ilmianto-ongelmaa koskevia ajatuksiani vaihtamalla sanan ”ahdistelu” paikalle sanan ”työturvallisuus”. Työturvallisuusrikokset voivat olla aika vakavia. Epäillyistä työturvallisuusrikkomuksista en ole nähnyt kenenkään joutuneen lehtiin.
Kuvassa (Wikipediasta) ehdotukseni Suomen eduskunnan uudeksi virka-asuksi. Tasa-arvolain mukaan myös miesten olisi käytettävä sitä.
Kemppinen:
VastaaPoista"Tiedän ja osaisin kertoa varmoista häirintätapauksista esimerkiksi alioikeuksissa. Et saa käräjäpäiviä ellet ensin anna. Sitä en tiedä, esiintyykö tällaista nykyisin. Tietämäni tapaukset ovat vanhoja."
En tiedä, mutta ministeripaikkaan tuota palvelua oli kysytty erään saamani ensikäden tiedon mukaan. ..
Tietämäni ko. tapaus on 1980-luvulta.
Muutama päivä sitten tuohon kahvilaan, jossa luen Kauppalehden, ilmestyi nuori pari. Uutta täällä: tiukkailmeinen nuorimies, ja naisen jolla oli Niqab.
Tarkkailin, kuinka tuon vaatekappaleen kanssa voi syödä piirakkaa. Kätevästi sujautetaan vain haarukalla sieltä alhaalta.
Katseet kohtasivat, hunnutettu naisen väisti heti.
Kasvot peittävät hunnut kertovat äärilaidan islamin läsnäolosta.
Suuresti ihailemassani elävässä kuvassa "American Beauty" päähenkilö saa kunnon erorahat pääasiassa siksi, että osaa uhata pomoaan ahdisteluväitteellä. Ja hänen pomonsa syrjähyppykulujen paljastamisella.
VastaaPoistaEduskunta, Finnish Beauty?
Kun The Cock of Pride, eli Kanerva lähetteli häiritseviä tekstiviestejä ei kukaan puhunut seksuaalisesta häirinnästä. Eikä pahemmin laulattanut.
VastaaPoistaMielestäni ravintoloihin, diskoihin, yökerhoihin ja tanssilavoille on saatava eu-innovaatiota noudattavat seksuaalisenhäirinnän tarkastajat. Noissa paikoissa seksuaalista häirintää tapahtuu laajassa mittakaavassa.
Kuvavalinta osoittaa selkeästi että "nainen hiljentyköön seurakunnassa".
Minne se naista-lapsuudessa hyväksikäyttäneet-miehet-buumi nyt hävisikään? Nämä naisten jutut kulkevat noin 5 vuoden periodilla ja syytteet miehiä kohtaan vaihtelevat kulloisenkin muodin mukaan.
Ensi vuonna naiset taas yht'äkkiä muistavat kuinka heitä hyväksikäytettiin lapsuudessa... tai jos muistavat mielialalääkkeiden ja keskarin huurteiden takaa, niin sitten keksitään, jos ei. Vai miten tuo edellinen lauserakenne oikein menikään.
Tulikin mieleen voisivatko naiset reagoida mielialalääkkeisiin jollain oudolla tapaa. Tilastojen mukaan kyllä.
Ongelma näyttää olevan lähinnä käsitteiden järjetön käyttö. Sinänsä arkipäivää politiikassa.
VastaaPoistaKaikki kunnon ihmiset ovat valmiita ryhtikampanjaan seksuaalista häirintää vastaan. Kaikenlainen käsiksi käyminen ja tytöttely on väärin.
Mutta lehdissä ja blogeissa on jo mainittu seksuaaliseksi häirinnäksi esimerkiksi aloite, josta kohde ei pidä. Käytännössä siis jokainen tanssipaikalla naisia hakeva mies on ahdistelija. Koska useimmiten tulee pakit. Onkohan tässä nyt jokin käsitteellinen sekaannus?
Ahdistelua on se, jos "ei-kiitoksen" jälkeen ei usko ja jatkaa. Tämä vaikuttaa minusta niin selvältä kriteeriltä, että en tajua nykyistä keskustelua yhtään.
Seksuaalinen häirintä on erittäin vakava ja hauska asia. Ensin se on vakava ja poistettava mm työpaikalta sataprosenttisesti (100%). En ole päinvastaista mieltä. Se on sitä paitsi hauskaa, mielikuvitusta Avartavaa ja jopa työintoa lannistavaa eikun alentavaa eikun nostavaa. Tekijästä Riippuen
VastaaPoistaTÄmä asia on niin selvä.
Sielun RIkos sielua vastaan.
kaikella
rakkaudella
pitsipöksy
Komeat burkhat tuossa kuvassa. Ü
VastaaPoistaMinusta nuo mietteesi häirinnästä
eduskunnassa olivat oikean suuntaisia.
Iso kysymysmerkki nousee koko lakiasäätävän laitoksen ylle: Miksi se ei ole osannut puuttua yhteisöllisesti ongelmaansa?
Olisi luullut, että arvon edustajat olisivat kävelleet puhujapönttöön ja "ottaneet kissan pöydälle". (Saakohan sinne viedä kissoja?) Pitikö nyt kaikki kierrättää median kautta?
Jotenkin tuo oman pesän likaaminen
julkisuuden kautta on niin epäammattimaista politikointia
-tai sitten se tosiaan on harkittua politiikkaa.
Kaikenlaiseen häirintään on mielestäni puututtava, mutta nyt homma on niin epämääräinen, että oikeat häirintäasiat jäävät ehkä huomiotta.
Matti kirjoitti:
VastaaPoista"Mutta lehdissä ja blogeissa on jo mainittu seksuaaliseksi häirinnäksi esimerkiksi aloite, josta kohde ei pidä. Käytännössä siis jokainen tanssipaikalla naisia hakeva mies on ahdistelija. Koska useimmiten tulee pakit. Onkohan tässä nyt jokin käsitteellinen sekaannus?"
Tarkoittanet Iltapäivälehden lööppiin päässyttä Eija-Riitta Korholan seksuaalista ahdistelua. Ihmettelin todella samaa.
Itse jutustahan kävi ilmi, että meppikollega oli ehdottanut yhteisten paperitöitten pakertamisen lomassa yhteistä yötä, ja kun Eija-Riitta oli torjunut ehdotuksen, italialainen kollega oli kohtelian sanakääntein hyväksynyt saamansa pakit eikä ollut enää myöhemmin palannut asiaan.
Missä kohtaa tuossa tapahtui "seksuaalista ahdistelua"?
Jos Suomessa ryhdytään vakavissaan ajattelemaan, ettei työn ohessa saa tehdä lemmentarjousta, tästä maasta on tulossa synkkä paikka.
Pitääkin muistaa lähettää viesti Esplanadin orntologisen seuran jäsenille; näillä säillä saattaa tipujen tarkkailulounaat alkaa aikaisemmin kuin koskaan.
VastaaPoistaNähtävästi on astumassa esiin (astunut jo) naiselta-näyttävä sukupuoli, jossa luonnonlait toimivat niin, että luonnonlait eivät toimi. Hän tarvitsee säännöt (mielellään lait) kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska on hukassa ilman ulkopuolisia käyttäytymismalleja.
VastaaPoistaTekisikin mieli kysyä asiaa suoraan Luontoäidiltä: mikä on homman nimi, mikä tarkoitus?
Jos seksuaalinen häirintä aiheuttaa valitusta, niin asiaan pitää puuttua.
VastaaPoistaEräs ongelma on perusopetuksen puute. Voisiko esim. työväenopistot järjestää kursseja, "seksuaalinen häirintä vasta-alkajille", "seksuaalinen häirintä edistyneille".
Itse voisin pitää pari kurssia.
"Yhteisöllinen seksuaalinen häirintä", "tarveharkintainen seksuaalinen häirintä" ja "seksuaalinen massahäirintä kiireisiä varten".
Kunhan saan seuraavan kirjani "Helppotajuisia vitun kuvia esikouluikäisiä varten" voisi katsoa saisiko aikaan johdatuksen seksuaaliseen häirintään
Se kiinalainen Maon aikainen ryhdikäs ja arvomerkitön harmaa sotilasasu kelpaa paremmin kansanedustajien työasuksi tänne luterilaisen Suomeen. Oli Kiinassakin tasa-arvoisesti molempien sukupuolten käytössä.
VastaaPoistaItse pidän hyvinkin uskottavana, että Eduskunnassa 'ahdistelijoita' on vain muutama kansansa edustaja. Mutta jos nimiä heitetään valtakunnan entisessä johtavassa mediassa, niin pitäisi löytyä perusteita.
Hesarin päätoimittaja Virkkunen sanoi, että journalismissä pitää ottaa riskejä. Se että naistoimittaja moittii kirjoitetussa tekstissä alatyyliin mieskansanedustajien ulkonäköä, ei ole riski. Riski olisi jos miestoimittaja tekisi naisista niin. Ei taatusti mene läpi Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessäkin vain yleisellä tasolla naisten nimiä mainitsematta.
Kansanedustajien joukossa on kyllä muutama sellainen todellinen karju, jotka jo pelkällä olemuksellaan saavat aikaan seksuaalista häirintää. Hedelmällisyysiässä olevan naisen ei tarvitse mennä kuin selän takaa ohitse tällaisesta miehestä, niin jo ovat sakset märkänä ja syyttävä sormi osoittaa seksuaalisesta häirinnästä.
VastaaPoistaEn tunne asiaa, mutta vaikuttaa ihan kun jollakin olisi mennyt hermot, käämit kärähtäneet siihen jokapäiväiseen luultavasti Ö-luokan "läpänheittoon" ja röhöttämiseen. Ei ole kiva kävellä käytävällä ja huomata että tuolla noi urpot taas röhöttää. Nythän on tämä jargoni keksitty: "kohtahaneisaasanoamitäänkenellekään". Ei siitä ole kyse. Kyse on siitä että jengissä tyhjänhirnuminen on munatonta puuhaa.
VastaaPoistaAssertiivisuus on ratkaisu häirintätapauksissa. Assertiivisesti käyttäytymällä kohde tekee ahdistelijalle selväksi omat oikeutensa kuitenkaan loukkaamatta liikaa toisen tunteita. Assertiivisuutta koulutetaan nykyään Suomessakin. Kurssit eivät maksa montakaan sataa euroa +ALV päivältä, ja yleensä hinta sisältää pullakahvit. Assertivismi on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi höpsismi tai NLP (Nearly Like Pluff).
VastaaPoistaTäälläkin opetetaan assertimoimaan: http://www.elearningcentre.hamk.fi/viestinta/vuorovaikuta/vuorovaikuta2.html.
Samassa firmassa tarjoillaan hampurilaismallista palautteenantoa; ensin syödään pohja, sitten pihvi, sitten mausteet ja salaatti ja viimeisenä herkkuna seesaminsiemenillä kirjailtu kansi, joka jostakin syystä mainitaan ruoka-annoksen parhaaksi palaksi.
Oli muuten hyvä, ettei John Fitzgerald Kennedy tokaissut saksankielistä lausettaan Hampurissa.
Minä uskon että tämä keskustelu on hyväksi ahdasmielisille idiooteille, jotka huutavat asiattomuuksia niille ihmisille, joiden työ on olla eettinen.
VastaaPoistaEettisenä oleminen vasta raskasta onkin tässä narsistien ja infantiilien maassa. On helpompi pelata falskisti ilmeisesti mutta sen hinnan maksamme sitten kaikki yhdessä.
Eduskunnan työ on sitä, mutta miten se hoidetaankaan median mukaantulon takia? Taitaa sosiaalipsykologian sisäänpääsykokeisiin olla liian hepperöiset vaatimukset kun on kyse ihmiskuvasta ja maailmankuvasta. Saako kuka vaan toimittaa tekstiä ja silti olla vain suurten rahamassojen renki eikä ollenkaan pienen ihmisen ainoa suurempi kontakti ulkomaailmaan?
Tämä on yksi miete. Toinen koskee eettisyyttä sellaisenaan.
Eettisyys tarkoittaa käsitteenä vain joillekin ihmisille sitä, että mumistaan kirkon liturgiaa ja toisille se edustaa mm sitä, ettei esim. ihmiskauppaa tehdä myös kirkon selän takana. Toiselle hiljaisuus on sama kuin eettisyys ja toiselle aktiivisuus on nimenomaan eettisyyttä! Kuinka näemmekin niin eri lailla ja sen takia käsitteet eivät yksin ole opittavissa ns. objektiiviseksi massaksi.
Ei voi sanoa, että menepä kotiin lukemaan käsitteet paremmin sillä niiden tulkinta on aina tekstissä joka tapauksessa ja tekstillä on lähettäjä joka tapauksessa. Jos “tappomieliset” ovat halukkaita estämään nehän alkavat jo nimestä, eli kuulematta mitään sisältöön liittyvää. Tämähän on ollut mm Nato-keskustelussa: joillekin riittää vain se, että mainitsee nimen Nato jonka jälkeen korvat menevät umpeen toisille ihan automaattisesti. Tämä on syy, etten minä kunnioita nimiä vaan opin aina vain asiayhteydet. Onko se sitten tyhmän merkki - päätä itse. Mutta minun nimeni ärsyttää kuten nimet voivat jos nimi sellaisenaan luo epämukavuutta kuten Nato.
Silti jonkun on mietittävä myös epämukavat asiat, muuten ei ole kenenkään turvallista olla. Pelkurit ovat vain yleensä vallassa, mutta auta armias kun tulee hätä niin sitten huudetaan aitojen rohkeiden perään.
Tämä on toinen miete. Kolmas käsittää tulkintaa:
Tulkintaan vaikuttaa paitsi asiayhteydet myös oma suhde sisäiseen aggressioonsa, jota ei vaan huomata kun ollaan niiin häpeäissään että on pakko suojautua.
Toiselle riittää, että kulkee silmät ummessa eikä tietenkään silloin mitää pahaa tee mutta kyse on siitä, jättääkö tämä sama laupias samariitti kertomatta myös sen, minkä näkee tapahtuvan muiden osalta. Kumpi on siis eettisempi?
Se joka näkee ja sanoo vai se joka tietää jopa ihmiskaupasta kaikenlaista mutta jättää vain kertomatta ettei oma napa likaantuisi? Kumpi on eettisempi vaikka tilanteet ovat tietysti vielä kaiken lisäksi sillä lailla, että se joka näkee ja sanoo saa yleensä vielä syytteetkin.
Minä olen huomaavinaan, että samat asiat ovat osittain joillekin ryhmille omilla huulilla kun HE ITSE saavat niistä paasata mutta parjattavia jos ne tulevat kilpailijan huulilta. Itte on niin tärkeä nykyään, että siinä unohtaa mitä on ollut ajamassa ja mitä muut ovat ajamassa. Kilpailijaa mollataan ja liataan, mutta Itte haluaa siesta estraadilla samojen asioiden edistämisessä. Itte kulkee siis tulkinnassa ensin, ei asia eikä suuret linjat.
Reilua meinikiä, ei voi muuta sanoa. Tämä edellinen lause oli ironiaa ellei joku tajunnut. Voidaan sanoa, että tulkinnassa oma minus väriittää enemmän kuin asia itse tai tavoitteet sinänsä. Kun ei osata
tulkita tekstiä oikein, jätetään vain tulkitsematta ja lusmuillaan.
Tästä samasta tekemättä tekemisen syystä USA:ssa ei soiteta ambulanssia kun mies makaa maassa. On opittu ettei kannata reagoida! Sekö on sitten hyvä tilanne?!
Suomessa (ja missä vaan) ryhdytään sanalliseen sotaan mielummin kuin otetaan opiksi, että on mokanut. Logiikasta ei pidä puhua kun puhuu ihmisten sanoista. Psyykkiset oliot eivät ole loogisia. Asiat voivat olla loogisia, ei ihmiset. Ihmisten on pakko kertoa monella tavalla ja monesta lähtökohdasta omat tunteensa ja tietonsa. Jos kuulija omaa kunnioitusta toisiin ihmisiin hän ymmärtää sen. Tämä kunnioitus klikkaa tuon aggression lisäksi. Sitä mieltä olen sillä hämmästelen miten ns. korkeamman yliopistokoulutuksen saanut voi olla mäntti sekä kunnioittamisessa että aggressioidensa hallinnassa. Mutta ilmeisesti on niin, että jos tämä sama ihminen on taitava Poloneesin tanssija ja tekstin kieliopin taitaja hänelle annetaan korkeammat arvosanat kuin eettiselle (aktiiviselle) toimitsijalle, jolla voi esiintyä kirjoitusvirheitä ja nimien huono muisti? Kuinka sitten ruvetaan nimittämään ja kaukodiagnostisoiman , jottei oma aggressio tulisi esiin? Se vasta typerää onkin, että sellaiset valehtelijat tai väitteistä totuutta ottavat voivat saada loppututkinnon ylipäänsä! Ovat kypsymättömiä mielestäni selvästikin ja toivon, että kypsyysnäytteetkin tarkennetaan vastaisuudessa käsittämään oikeaa kypsyyttä eikä vain ulkoaopittua retoriikkaa. Tämä on juuri päinvastoin nykysuomessa sillä olemme oppineet ihailemaan aristokratian pintafiiniyttä. Mutta fiinit eivät ole rohkeita, ovat yleensä kaikkea muuta kuin sitä. Ovat vain taitavia draamaclowneja merkkivaatteissa.
Me siis ihailemme pintaa ja raivoa ja niitten takia väännämme kansakuntana mustan valkoiseksi? Se oli miete numero neljä.
Hitto nämä ihmisten ahdasmielisyydet; ostakaa kaaput ja mumiskaa liturgianne niissä. Logiikasta ei kannata puhua tässä yhteydessä, tässä ei ole logiikkaa muutakuin aggression esiintulo. Ainoa asia joka on loogista on että Suomessa asuu samalla loistava kansa joka on aidosti eettinen ja sinisilmäinen mutta sinisilmäisyyden vastapuoli on samalla hyvin epätietoinen omasta minuudesta ja sen kompakohdista. Se on silti koulutettavissa mutta tässä ei pidä uskoa Dr Phil tyyppiä; näitten näkemys ei mene siihen saumaan miten pitäisi mennä joka on osaksi minun ammattitaitoa vaikka en ossaaa kirottaa ihan looogista txtiä ja kompastn nimisssä. Kumpi on sitten mielestänne tärkeämpää?
Minun fiiniys vai minun osaaminen?
….
Tätä suomalaista infantiilista ja sinisilmäistä ihmistyyppiä hyödyntävät näet härskisti sellainen eliitti, joka puolestaan peittää aggressionsa saivarteluun ja tyylikysymyksiin ja on oppinut sanomaan “este” ja “ei” ihan asialle kun asialle jos valmiiksi leimattu nimi ei miellytäkään. Onko se sitten eettisempää?
Minä siis väitän, että "estäjätyyppi" näkee ystävällisen ihmisen tekstissä ironiaa mitä ei ole, lukee sisään solvauksia mitä ei ole ja luulee, että tarkoitus on ollut kenties paha vaikka on ollut pelkästään hyvä. Johtunee omasta huonosta omatunnosta tai tietämättömyydestä miten tulkintaa tehdään.
Teksti ei ole objektiivista vaan siinä on kirjoittajan henki mutta tulkitsijan tahto nidottu yhteen (Peirce). Lähtökohta on rauhaa rakastavien maassa, ettei oleta toisen olevan pahaa tarkoittava. Mutta Suomen heikkous näyttää olevan ylisuuri aggressio ja piiloaggressio joka näkyy mm väkivaltana naisia kohtaan. Se on asian oikea syy mielestäni.
Saa mitä tilaa sanotaan: jos haluaa riitaa se löytyy teksteistä ja jos haluaa rauhaa se sama löytyy tekstistä. Ihmiset tulkitsevat oman minänsä riidanhaluisuuden mukaan.
-> johtopäätöksenä se, etteikö ihminen huomaa myös itsessään niitä moraalittomuuksia joiden takia asiat vääntyvät?
Moraalittomuushan alkaa siis jo sillä, että kieltää tajuavansa. Siinä debatissa ihminen on vain Jumalan kanssa kahdestaan, ja sen takia asia tuomitaan sitten tuolla puolen - tai näin minä haluan uskoa ja se usko pitää minut tyytyväisenä. Toivon, että pahat saavat palkkansa sitten lopussa.
Kiitos – tulipa pitkäksi mutta kertoo osaamisestani vaikka en osaa kirjoittaa kenties?
Augustinuksen mielestä Jeesus ei tarkoittanut himoitsevalla katseella Senecan mainitsemaa ensimmäistä liikettä (propassio). Himoitseva katse oli kuolemansynti, mikäli siihen liittyi mielen ylemmässä kerroksessa muodostettu hyvää tai pahaa koskeva assentoitu arvostelma ja lisäksi näistä kausaalisesti syntynyt toimintasuositus tehdä asian kanssa jotakin (ks. De civ. Dei, IX et XIV).
VastaaPoistaMunkkihurskaudessa tämä Augustinuksen leväperäinen näkemys kiistettiin ja himoitseva katse tulkittiin kuolemansynniksi heti.
Myöhemmin esiintyi protestantismia, joka omaksui augustinolaisen leväperäisyyden: saa sitä katsoa, kunhan ei ala vaalia asiaa mielessään ja jatka pidemmälle. Sanokaamme 3 sekuntia alavatsassa vaikuttavaa heikkoa turbulenssia on kyllä sallittu, toisin kuin munkkihurskaus opettaa. Kauhistukseksi sitä voi joillakin henkilöillä esiintyä eri kohteiden osalta jopa useita kertoja saman päivän aikana.
Herää kysymys, onko eduskunnan hissi munkin kammio ja ajaako joku tässä lumisten puiden protestanttisessa maassa paluuta keskiajalle.
En tiedä vastausta, koska en ole lukenut Hesarin juttua, katsonut tv-ohjelmia asiasta jne. Jos jutut ovat perättömiä, kaiketi kyseessä on kunnianloukkaus eli sakot tai kaksi vuotta vankeutta. Luultavasti tuomio annetaan, jos kiinni saadaan, sekä häirinnästä ilmoittaneelle että siitä syytetylle. Näinhän kävi Ruotsissa, josta häirintätulkinta Suomen lainsäädäntöön tuli. Esimerkki muista kuin seksuaalisen häirinnän tapauksista: Työntekijä kiusaa toista työntekijää. Kiusattu kertoo esimiehelle. Esimies puuttuu peliin johtajuutta osoittaen. Esimies muuttuu kiusaajaksi ja tuomitaan. Kuten myös kaksi alaista.
Suomessa kiusaamista suoritettiin ennen kansakoulussa ja lastentarhassa. Opetus kaiketi sitten meni niin hyvin perille, että sitä tehdään työpaikoilakin, jotka ovat siis lastentarhoja.
Luultavasti ahdistelua on pitkä häiritsevä tuijottelu. Koska asiaan liittyy subjektiivinen häirinnän kokemus, kai asia varsinaisesti muuttuu häirinnäksi siinä vaiheessa, kun häirintää kokenut ilmoittaa sen sellaiseksi. Ennen tätä ilmoitusta ainakaan kaikki kiusa ei ole kiusaa.
"Seksuaalinen ahdistelu ei ole vakava asia." (...)
VastaaPoistaAnteeksi että olen asiapentti, mutta työpaikkani – Suomen eduskunta – johdosta minulle tämä hetkellinen huumorintajuttomuus sallittaneen.
Seksuaalinen ahdistelu ei tietysti ole vakava asia, jos se asetetaan jonkinlaiselle näpistys – murha – akselille. Mutta entä sitten?
"Se on suunnilleen yhtä vakava asia kuin pahoinpitely tai varkaus" (...)
Niinpä. Ja jos joku vetää sinua työpaikalla turpaan, se on kyllä sille työyhteisölle jo aika vakava asia, vaikka ei noin ikäänkuin planetaarisella tasolla olisikaan. Jos sinun työhuonenaapurisi mottaisisi sinua aina silloin tällöin turpaan, kyllä se rupeaisi vähän korpeamaan.
Ajatellaan että nuori Kemppinen on ensimmäistä päivää töissä ja menossa pitämään aivan hemmetin tärkeätä puheenvuoroa jota kuuntelevat kaikki ja kamerat päälle. Ja ajatellaanpa että siinä kun odotat sitä puheenvuoroasi, kolmekymmentä vuotta vanhempi setä ilmoittaa, että istuppa kuule tähän syliin odottamaan kun se on meillä täällä tapana. Kyllä siinä voi keskittyminen vähän herpaantua.
Timo Riitamaa
Eikö ne eduskunnan seinällä kikkeleitään esittelevien miesten patsaat ole seksuaalista häirintää kenenkään mielestä?
VastaaPoistaEntä se nainen joka näyttää persettään kansan valitsemalle eduskunnalle siellä seinällä? Eikö se ole eduskunnan arvovallan halventamista?
Olen jonkin verran pettynyt jos edes iltapäivälehdet eivät ota tätä asiaa esille.
Seksuaalisen häirinnän ei pitäisi olla vakava asia. Teot eivät olisi vakavia, elleivät ne olisi oire jostain syvällä olevasta ja monin tavoin ikävästä valta-asetelmasta.
VastaaPoistaUskon, että minua on vaikea häiritä seksuaalisesti. Muistan pari räikeähköä yritystä, mutta en kokenut itseäni alistetuksi. Ei-heterona törmään kyllä monenlaiseen muuhun sukupuolittuneeseen naljailuun tai asemien rakentamiseen, joka tuntuu ajoin todella tympeältä. Vaikka ei pitäisi, pieniähän ne ovat, asiat, eikä pahaa monesti edes tarkoitettu.
Yritän kai päästä siihen, miten seksuaalinen häirintä on systemaattista sukupuolista alistamista. Se ei tyhjene siihen yhteen käteen sillä yhdellä perseellä. Tuntuu, että tämä on oleellista siinä, kuinka asiasta puhutaan ristiin ja taitamattomasti, tavoittamatta ilmiötä.
Näkisin, että asiasta voisi puhua järkevästi kahdella tavalla: jos haluaa puhua yksittäisestä ihmisistä lehdessä nimin ja kuvin, tulisi puhua yksittäisestä tapauksesta tarkasti ja perustellen. Vaihtoehtoisesti voi - ja tulee - puhua laajemmin ja epämääräisemminkin kokemuksista ja rakenteista ja asetelmista. Ensimmäisenlainen puhe voi kyllä tukea toista ja toinen voi auttaa ymmärtämään ensimmäisen merkitystä, mutta niitä ei pitäisi silti sekoittaa keskenään.
häirintäänkin on niin monenlaista. kahdenkesken tapahtuvaa ja sosiaalisemman tilanteen tytöttelyä, jolla toisen sukupuolen edustaja yritetään laittaa "omalle paikalleen" pois tasaveroisesta suhteesta. viimeksi mainittu ei ole samassa mielessä seksuaalista luonteeltaan. molemmissa on kuitenkin kysymys lähinnä epätoivosta, osaamattomuudesta ja sosiaalisesta kömpelyydestä eikä asiaa pitäisi juridisoida vaan ratkaista sosiaalisen häpeän avulla. jos joku ei osaa käyttäytyä eikä muuta tapojaan saatuaan palautetta, tehdään asiasta rajoitetusti julkinen. kyseessä on tavallinen kaikissa yhteisöissä toimiva mekanismi, joka suojelee yksilöitä väkivallalta. perättömiä ilmiantoja ei pidä suosia mutta jos sama henkilö on useamman naisen mielestä syyllistynyt häirintään eikä ole syytä epäillä heidän valehtelevan, niin eikö asia ole aika selvä. hesarissa on varmaan ajateltu kutakuinkin näin.
VastaaPoistaTämä kirjoitus oli esimerkki siitä, mitä tapahtuu aina joskus, kun maailman epäkohtia ruoditaan oikeudellisesta näkökulmasta käsin:
VastaaPoista"[Seksuaalinen ahdistelu] on suunnilleen yhtä vakava asia kuin pahoinpitely tai varkaus – rikos, ikävä ja valitettava, sakkoa tai vankeutta korkeintaan kaksi vuotta."
Tämä esimerkki - tai yhtä hyvin rinnastus työturvallisuuteen - jättävät piiloon erään seksuaalisen häirinnän ominaispiirteen: kyse on ahdistelun lisäksi muun muassa vallankäytöstä. Tämä vallankäyttö on tyypillisesti (joskaan ei aina) sukupuolittunutta, mikä tuntuu vähentävän joidenkin halua tai kykyä ymmärtää sen luonnetta.
Hesarin toiminnan arvostelijoille voi todeta, että lehti ei ole oikeusistuin. Kuten tässä blogissa on kirjoitettu, syyttömyysolettama pätee oikeussalissa; sanomalehti on eri asia. Häirintä eduskunnassa on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Jos toimittaja kuulee riittävän monelta riippumattomalta lähteeltä jonkun nimen asiaan liittyen, hän voi kirjoittaa sen tietyin edellytyksin lehteen.
Lisäksi, kyse ei ole ollut tuijottelusta hississä. Se, että joku Kummola yrittää saada ohjattua keskustelun sille sivuraiteelle, kertoo lähinnä Kummolasta.
Kai seksuaaliseenkin häirintään liittyy oleellisesti valtasuhde ja toisen ihmisen alistaminen esineellistämällä. Suurimmaksi osaksi liikutaan kuitenkin moraalin ja etiikan alueella, ja vain ääritapauksissa on kysymys rikos- tai muusta oikeudellisesta asiasta. Härski kielenkäyttö saattaa liittyä myös perinteisesti joihinkin työkulttuureihin, kuten esim. rakennustyömaakulttuuriin. Näissä kysymyksissä asiayhteyksillä on erityinen merkitys.
VastaaPoistaYleisesti työpaikoilla ja muuallakin esiintyvää niin miesten kuin naistekin harrastamaa flirttailua, siis lähinnä oman viehätysvoiman testaamista, joka on osa sosiaalista kanssakäymistä, ei ainakaan normaaleissa muodoissaan voida pitää seksuaalisena häirintänä.
Mutta ajat ja tavat vaihtelevat. Tulemme erilaisista kodeista ja suhtautuminen, ja ymmärrys näistä asioista vaihtelee. Tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen kuulunee herkkyys kuunnella ja aistia toisen mielialoja ja reaktioita, siis toisen persoonan kunnioittaminen.
Keskimäärin miehet ilmaisevat asioita aika eri tavalla kuin naiset. Tämä taitaa olla kulttuurisesti opittua. Sellainen ihminen, jolta puuttuu herkkyys kuunnella toimii helposti törkimyksen lailla. On sitten niitäkin, jotka nauttivat toisen alistamisesta sen erilaisissa ilmenemismuodoissa, seksuaalisen häirinnän ollessa eräs niistä.
Meidän ei tulisi kuitenkaan väkisin tunkeutua sellaiseen, minkä toinen tuntee intiimiksi. Tasavertaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, olivatpa sen ilmenemismuodot sitten millaisia tahansa, kuuluu yhteisymmärrys tämän intiimin jakamisesta. Esim. lapsi tai kovin nuori henkilö ei kykene itsenäisesti piirtämään näitä rajoja, ja siksi häntä on syytä suojella myös lain voimalla. Miehet ovat keskimäärin fyysisesti naisia kookkaampia ja voimakkaampia, ja usein myös agressiivisempia elikkä valmiimpia käyttämään fyysistä voimaa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kyllä ajatukselle "naisrauhasta" on siis perustellut syynsä.
Hesarin menettely on tietysti tökeröä, mutta yhteiskunnassamme on hyväksytty ajatus siitä, että tiedotusvälineet toimivat häpeärangaistusten välikappaleena. Pidetään jalkapuussa kirkonmäellä kuvannollisesti. Jotkut pitävät tätä jopa tiedotusvälineiden keskeisenä tehtävänä. Tämän verhoaminen sananvapauden kaapuun on tietysti tekopyhää, mutta ehkä kuitenkin se pienempi paha. Tosin markkinoiden maailmassa ihmisen maineellakin on markkina-arvo. Ehkä sen perusteettomasta heikentämisestä olisi syytä veloittaa.
Täytyy myöntää, että välillä näissä naisten tasa-arvopyrinnöissä maistuu tunkkainen moralismi, jonka mukaan seksuaalinen kanssakäyminen on hyväksyttävää vain romanttisen rakkauden ryydittämänä, lisääntymistarkoituksessa vailla himokkaita taka-ajatuksia. Mutta onneksi olemme vapaita päättämään toisinkin. Tätä vapautta seksuaalinen häirintä loukkaa.
Poliittinen korrektius, lähtöisin Yhdysvalloista, saa täysin naurettavia muotoja. Kohta sitä ei uskalla puhua mitään mistään muustakaan, ei vaan miesten ja naisten välillä. En ymmärrä miksi se on tullut meille Suomeenkin niin voimakkaana, kun olemme tällainen suorasuisten maa ja kansa. - Seksuaalinen häirintähän on kammottavaa esim. jos esimies käyttää sitä alaisiinsa nöyryyttä saavuttaakseen. Nuoret epävarmat tytöt voivat todella kärsiä siitä.
VastaaPoistaHesarin suuri koko sivun artikkeli asiasta syytöksineen olisi kuulunut Seiskan sivuille. Tämä ihmeellinen kaksinaismoraali, joka tässä paistaa: onpa mehukas juttu, mutta hyi hyi kuinka tuhmaa ja tuomittavaa. Iltapäivälehtien vakiokamaa.
"Eräässä tapauksessa ilmoituksen tehnyt nainen ilmoitti itse asian ratkaisemisen jälkeen olleensa ilmoitusta tehdessään mielisairas. Naispuoliset työtoverit olivat samaa mieltä. Häirinnästä tuomittiin silti siitä erikoisesta syystä, että naisen ilmoitusta ”oli pidettävä uskottavana”."
VastaaPoistaEli jos ihminen on mielisairas, häntä kohtaan ei voi kategorisesti tehdä rikoksia, eikä mitään hänen kertomaansa tule ottaa todesta?
Katseet hississä eivät ehkä ole maailman vakavin asia, mutta tärkeämpää on antaa viesti siitä, ettei irstailu vallan varjolla ole hyväksyttyä. Muutoin voimme varmaan myös hyväksyä pappien seksisuhteet kuoripoikien kanssa, kysehän on saman asian eri vakavuusasteesta. Mieluummin kuljen burkhassa kuin kärvistelen pomon hekumallisen katseen alla.
Eikä minun ymmärtääkseni missään ole sanottu, että eduskunnassa irstailevat vain miehet. Samat säännöt pätevät naisillekin. Suosittelen kokeilemaan millaista on tehdä töitä ihmisen kanssa joka ei kerta kaikkiaan tiedä soveliaisuuden rajoja.
Ehkä ahdistelu ja sen tuomarointi alkoi ennen Amerikkaa? Varmana tapauksena jotkut ovat pitkään pitäneet tätä Potifarin vaimoa.
VastaaPoistatjt
"Mamma, tuo mies mua tuijottaa..."
VastaaPoistaSynnyin hyvin kauan tuon jonkin renkutuksen jälkeen, joten en tiedä, lausunko sanat oiekin.
ajankohtainen biisi: muka niin viaton. Harmillisen ajankohtainen, kun lapset haluavat pukeutua kuin aikuiset naiset (en kuitenkaan viittaa p. koivuniemen käsitykseen naisen aikuusudesta).
Itsestään kiinnostunut, varma ja tieoinen ihminen on myös äärimmäisen tietoinen siitä, kuka häntä katsoo. Ihminen, joka on keskittynyt enemmän puuhiinsa kuin itseensä, ei huomaa, jos joku häntä tiiraa. Mitä vähemmän on tietoinen itsestään (= mitä vähemmän itseensä kiinnittää huomiota), sitä vähemmän huomaa katseet.
Naikkoset, jotka ovat käärmeissään tuijottamiseta tietävät hyvin, mitä tekevät.
nimitän itseäni kiusallani ulkonäkökeskeiseksi. Tiedämmehän, että ulkoinen olemus ja tyyli viestittävät enemmän kuin lausutut sanat.
Keksin siis lauseen: "Ulkonäkö on sisältöä, joka ilmenee."
Tekee tilaa blondivitseille.
Seksuaalinen ahdistelu ei ole vakava asia.
VastaaPoistaTotta. Tai siis ei, mutta olisi sitä nyt vakavampiakin ja tärkeämpiäkin asioita.
Vaikkapa tämä sähköinen äänestys, jota myös suurella tohinalla tuolla kätellään. Puhumattakaan näistä tekemättä jättämisistä.
Mukaanlukien häirintätapausten ilmoittamisesta vaikkapa tälle uudelle julkiselimelle, poliisille, jolle käsittääkseni lainvastaisten asioiden tutkinta kuuluu.
Sitä toivoisi edes jonkinnäköistä vastuullista aloitteellisuutta ihmisiltä, joiden työnkuva sitä muutenkin edellyttää.
>Sääli että julkisten
VastaaPoista>puheenvuorojen käyttäjät
>valikoituvat nytkin
>taitamattomimmasta päästä.
>Odottaisin suhteellisuuden
>tajuisia kommentteja.
Tämä Virkkunen on huono esimerkki. HeSarin kummallisista pääkirjoituksista saamme yleensä lukea mitä kaikkea kummallista hän & co milloinkin kuvittelevat, nyt sitten kuulemma tällä kertaa ei osannut edes kuvitella, että kansanedustajien solvaaminen kuvien kanssa sunnuntailehdessä herättäisi kohinaa.
Toivottavasti Sanoman hallitus osaa kuvitella mihin tällainen mies voi lehden johtaa ja häkämieheilee Virkkuselle härmälät.
Pentti Tepsalle:
VastaaPoistaPuhut yhteisöllisyydestä. Se on itselleni lähes kirosana. USA:ssa tullut vietettyä vuosia ja jo 80-luvulla olin mielessäni onnellinen, ettei community-ajattelua pystytä kopioimaan Suomeen.
Valitettavasti se on meille tulossa ja siinä pahimmanlaatuisessa muodossaan.
Mitä olen jenkkiläisten kanssa asiasta keskustellut, yhteisöllisyyttä pidetään nykyisin ja usein painostuskeinona, henkisen ja oman ajattelun tuhoajana, yksillöllisyyden tappajana ja lähes noitaoikeudenkäynteihin verrattavana ilmiönä.
JarMom
Taas aamusessa ohjelmassaan Kemppinen ahdisteli vieraana ollutta naista: "hymyilet kauniisti".
VastaaPoistaEi niin saa sanoa!
Seksi on kyllä tajuntaakin laajentava
VastaaPoistaja kaunis asia. Politiikka harvemmin kumpaakaan. Uniformuthan kansan edustajilla jo onkin. Pukua on ja klänningiä. Mielestäni ongelma piilee lähinnä kolmannessa valtomahdissa, eli tajunta/huume/viihde/- mediabisneksen kaiken lätistävässä, jauhavassa ja yhdentekeväistävässä apparaatissa.
Pentti Tepsalle:
VastaaPoistaOli muuten hyvä, ettei John Fitzgerald Kennedy tokaissut saksankielistä lausettaan Hampurissa.
Vanhasta kuvamateriaalista ja muutamista haastatteluista ilmenee berniililäisten suuri huvittuneisuus ja naurunpyrskähdykset Kennedylle, joka halusi olla berliinin-munkki.
Unohtui maamme päämiehen antama esimerkki.
VastaaPoistaPresidenttime on itse usein *nykykäsityksen* mukaan ahdistellut muiden valtioiden päämiehiä. Näistä tapauksista on kuvamateriaalia löydettävissä netistä.
Esimerkkinä Bush ja kravatin oikoilu. Oli aika seksuaalisväritteistä.
Usein presidenttimme on myös tavallaan kiinni näissä miehissä halauksen varjolla. Lisäksi olkapäitten ja käsivarsien silittäminen ja liika koskettelu tuntuu mauttomalta.
En ymmärrä miksi katsomisesta puhutaan samoissa lauseissa häirinnän kanssa?!?!? Kyllähän nyt ihmiset toisiansa katsoa saa sitä varten meillä on käsittääkseni vaatemuotikin olemassa. Eri juttu on nämä maalaiskunnan poikaporukat joiden sosiaaliestetiikka tukeutuu edelleen ylä-astemalleihin.
VastaaPoistaKennedy teki sitä Marilyn Monroen kanssa. (Ja veljensä Bobby myös.) Sitten kaikki nuo fiktiiviset henkilöt päästettiin maallisesta vastuusta. Niin kai se sitte on, että
VastaaPoistasuomen eduskunnan kähminnät merkitsevät jotain.
Leipää ja sirkushuveja. Tämä on sitä sirkushuvia. Kulisseissa tapahtuu jotakin...
VastaaPoistaMinulla on harvoin hame yllä, housut silti useimmiten alla. Joku kommentoi katseen ja tietoisuuden suhdetta osuvasti. Naisen vormussa koen olevani näkyvä ja framilla, denimissä varjonikin haalistuu. Kenen katseen kohde siis olen?
VastaaPoistaMinua häirittiin ensimmäisen kerran hammaslääkärin tuoliin "köytettynä" kun olin 12-vuotias finninaama. Silloin käteni olivat sidotut ja suukin suht varattu. Mutta että eduskunnan nuoret ja näpsäkät eivät saa suutaan auki asiasta asiallisesti, on hämmentävää. Sympatiani eivät kiinnosta ketään, mutta kyllä meiltä naisilta on pelisilmä pahasti kaihiintunut.
"Seksuaalinen ahdistelu" lienee käsitteenä sellainen, että se aina vaatii valta-asetelman: se, jolla on valtaa, ahdistelee sitä, jolla ei ole. Valitettavan harvoin kuulee puhuttavan siitä, kuinka ministerimiestä seksuaaliahdistelee naissiivooja.
VastaaPoistaJa tämä on ongelma. Kun päätämme kutsua jotakin tapausta seksuaaliahdisteluksi, me hyväksymme sen, että tässä nyt on kyse vallasta ja että valtarakenne on semmoinen tai tämmöinen. Sen jälkeen on paha nähdä tilannetta toisin.
Käsitteiden keksiminen on vaarallista.
Minä en ymmärrä niitä nuoria, alempiasemaisia naistyöntekijöitä, jotka vaikenevat seksuaaliahdistelusta, koska pelkäävät menettävänsä työnsä, asemansa tai muut etunsa. Minusta he a) kokemansa seksuaaliahdisteluksi luokittaessaan hyväksyvät tietynlaisen valtarakenneajattelun ja b) vaikenemalla ylläpitävät juuri sitä, mitä tarvitsevat kokeakseen kohdan a tavalla.
ad anonyymi,
VastaaPoistaEli jos ihminen on mielisairas, häntä kohtaan ei voi kategorisesti tehdä rikoksia, eikä mitään hänen kertomaansa tule ottaa todesta?
Todisteharkinta on vapaata. Tietysti mielisairasta kohtaan voi tehdä rikoksia, mutta myös mielisairasta kohtaan tehdystä rikoksesta syytetyllä on oikeuksia. Näistä tärkein on tulla tuomituksi luotettavien todisteiden perusteella. Mielisairaan arvostelukyky, muisti ja mielikuvitus poikkeavat usein niin paljon yleisestä normista, ettei tämän lausuntoa voi välttämättä ottaa todesta tai ainakaan hyväksyä pääasialliseksi näytöksi. Minun mielestäni pelkkää asianomistajan kertomusta ilman tukevia aihetodisteita ei pitäisi yleensäkään hyväksyä.
Korkein oikeus veti tässä asiassa tiukkaa linjaa tuomiossaan KKO 2007:100, jossa se linjasi, ihan oikeudenmukaisesti, ettei viisivuotiaan kertomus kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ollut riittävä todiste vaan että kertomus oli saattanut syntyä psykologisissa tutkimuksissa.
Tiedän miltä tuntuu hississä katselluksi joutuminen, eikä se ole lainkaan hauskaa. Osaan kyllä sympatiseerata.
VastaaPoistaOlin näet kerran hississä kahden sirpsakan leidin kanssa, mutta en minä heitä vilkaissut, edes silmiin. Sen verran vain, etten päin törmännyt. Ajattelin omia asioitani. Oltiin kaikki hiljaa.
Hissi pysähtyi, leidit astuivat ulos, mutta juuri ennen ovien sulkeutumista kuulin nauruntirskahduksen ja toisen kajottavan "Näitkö!"
Siinä ihmettelin yksin hissiin jätettynä, että mitähän tuokin tarkoitti, katsoin alas itseäni ja huomasin sepalluksen olevan auki. Ei sieltä mitään näkynyt.
Nyt en tiedä häiritsinkö vai häiriinnyinkö. Onneksi ei sentään sattunut eduskunnan hississä.
Luulisi maassamme löytyvän suurempiakin ongelmia pohdittavaksi kuin tämä pullataikinan lailla nouseva femakkovetoinen seksuaalinenahdistelu-koohotus.
VastaaPoistaEihän tässä voi muuta kuin liittyä joukkoon iloiseen; olikos se tähän tits pervert-porukkaan!
Ja kertoa groteskin jutun.
Niin. Tiedättekös poijjaat, mitä gynekologi sanoo, kun palaa takaisin työpaikalleen pitkältä lounastauolta.
????
-Hmmmm... Mihinkäs vittuun minä jäinkään ???
;)
Voisikohan häirinnän tai sen minimoinnin lukea henkisen työsuojelun piiriin.
VastaaPoista1980-luvun alussa haimme ystäväni kanssa Työsuojelurahastolta apurahaa ennenkuulumattomalle aiheelle, jolle annoimme nimeksi henkinen työsuojelu. Siinä otetaan huomioon mm. tietotyön rasittavuus. Huolellisesti valmistelemamme hakemuksemme hylättiin ties millä syyllä, mutta onneksi tärkeä asia ei jäänyt tutkimatta. Nimittäin pian hylkäyksemme jälkeen rahaston johtajan vaimo käynnisti moninkertaisella budjetilla oman tutkimuksensa samasta aiheesta.
Iltalehti teki pienen kokeen jossa se häiritsi stockan hississä törröttävillä tisseillä ja syvään uurretulla kaula-aukolla, tässä,
VastaaPoistakutakuinkin odotetuin tuloksin.
Mielisairaudet alkavat (tietääkseni) seksuaalisista patoumista ja herkässä teini-iässä.
VastaaPoistaMutta mitä tapahtuu poliittisen korrektiuden maailmanennätyksen jälkeen? Oommeko me (suomalaiset) sitten jotain parempaa, ehkä läntisempää rotua?
PIILOAGRESSio on hyvä pointti ja se liittyy kuolemansyntiin
VastaaPoistanaisten vapaa pukeutuminen ehkä auttaa piiloaggressioihin
ja varmasti, niin
nyt että kuka sitten päättää asioista (niin kuin eduskunnassa ja muuallakin olisi määrä tehdä)
onhan se vähän huliviliä
kayttää vaatetusta aseena
kaikki sallittaneen
petri?
kyllä miehen pitää hallita muilla konsteilla (muitten miesten)
uhuh
Lieneekö kukaan ehtinyt innovoimaan erillisiä nais- ja mieskamareita eduskuntaan?
VastaaPoistaMunkki- ja nunnaparlamenteissa voisi toteutua kulttuuriministerimme vaatimus nollatoleranssista.
Seksuaalinen häirintä on lapsenmielisten edustajien parissa, joiden pitäisi keskittää kaikki tarmonsa lakien kirkkauden hiomiseen, inhottavuudessaan rinnastettavissa pedofiliaan.
Kenen työ oli olla erityisesti eettinen? Ja pelaako falskisti se jonka seksuaalisuus näkyy kuuluu tai tuoksuu
VastaaPoistaOlisiko eduskunnassa jokin asia paremmin ilman meediaa!??
Miten Nato liittyy seksuaaliseen häirintään?
VastaaPoistaSuorasukaista tuo, ettei saanut käräjäpäiviä, jollei antanut. Jäävuoren huippua ehkä. Esimiehen pakit vaarantavat siis uraa tai antavat ohituskaistan jopa oikeuslaitoksessa. Kuinka voisi luottaa tuollaisten tuomareiden harkintaan. Vaan tytsyt: nokialainen osaa myös äänittää ja lienee sellaisia kellojakin. Olisihan mukavaa, jos muutaman verikön kopla ansoittaisi pahimmat käävät - jos sellaisia vielä on.
VastaaPoistaTällanen video voi olla jopa realistinen.
VastaaPoistaTässä vasta mainio esimerkki
VastaaPoistatosin tuskin asiaa noin suoraan ilmaistaan. Eikä välttämättä ehkä ajatellakaan. Mutta tuo voi olla asiallisesti lopputulos, jollei naisalainen vastaa oikein harkitsemattoman esimiehen flirttiin tai päinvastoin. Fyysinen kanssakäyminen tai sen ehdottaminen lienee ääripäätä, mutta hyväksyvät vastaukset pikkuflirtteihin puolin ja lienevät sille sukua.
Kaiken voi laittaa myös leikiksi, kuten tämä vanhan näköinen video osoittaa
VastaaPoistaMinä olen huomaavinaan, että samat asiat ovat osittain joillekin ryhmille omilla huulilla kun HE ITSE saavat niistä paasata mutta parjattavia jos ne tulevat kilpailijan huulilta.
VastaaPoistaTaisit juuri kuvata eduskunnan. Tai siis poliitikot yleensäkin.
Ei omaa ajatusta, mutta kaikkia luullaan omiksi ja siten siis kaikin puolin oikeiksi.
Kiitos – tulipa pitkäksi mutta kertoo osaamisestani vaikka en osaa kirjoittaa kenties?
Ei ole kykyä sanoa, mutta ainakin oman blogin tarvitset. Vähän tuntui olevan aiheen vierestäkin.
Häirintä eduskunnassa on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys.
Eikä ole. Se on ihan vitun naurettavaa. Häirintä yleensä on "merkittävä yhteiskunnallinen kysymys".
Walter Reed Army Medical Centerin opetusvideo 33 megaa. Jenkkiarmeija näyttää panostaneen harrasmentin torjuntaan. Suomessa ei taideta olla vielä alkeissakaan.
VastaaPoista