Eilinen sunnuntai oli "tammisunnuntai", onnettoman kansalaissodan alkamispäivä.Kuvan biologiaa koskeva teos, joka on suomennettu aikoinaan nimellä "Sattuma ja välttämättömys", sisältää ne kaksi asiaa, jotka vaikuttavat historiassa ja elämässä.
Suomessa sisällissota oli sattuma, onneton yhteensattumien summa.
Ruotsin sisällissodan vältämiseen vaikutti paljon sattuma, sosiaalidemokraatti Oscar Möller.
Hän kävi taistelujen aikana Tampereella punaisten puolella ja muuttui väkivaltaisten ratkaisujen vastustajaksi. Hänen kertomansa vaikutti myös puoluetovereihin. Vallankumousromantiikka katosi ja sen korvasi hidas ja loistoton rakentaminen.
Suomen ja Venäjän tilanne vaikuttivat välttämättömyyden voimalla Ruotsin tilanteeseen.
Järjestelmällinen, suunnitelmallinen kehittely tuottaa hyviä tuloksia vain, jos onni on mukana.
Pohjoismaiden porvareilla ja demareilla on ollut onni ja ymmärrys jättää periaatteet ja mielipiteet taustalle.
Yksi sellainen periaate oli liikeyritysten kansallistaminen. Se oli sytyttämäisillään sisällissodan Ruotsissa vuonna 1918. Suomessa 1945-1949 siihen ei kai todellisuudessa pyritty, koska oli paljon kiireisempiä ja kauheampia asioita, kuten siirtoväen asuttaminen ja sotakorvaukset.
Britti Nial Ferguson on julkaissut myös virtuaalisen historian kuvittelemalla, miten toisin olisi voinut käydä.
Historiassa, kulttuurissa, liike-elämässä ja melkein kaikissa asioissa jossittelu on viisautta, vaikka sillä on huono maine. Sitä sanotaan nykyisin skenaarioiden rakentamiseksi. Niitä kannattaisi rakentaa myös takautuvasti.
Tiede muistuttaa politiikkaa ja politiikka liike-elämää siinä, että se on jatkuvaa toimintaa epävarmuuden varassa.
Yhteiskunnallinen insinööritoiminta (social engineering) oli muotia 30-luvulla sekä diktatuurimaissa että demokratioissa. Lopulta kai sota ratkaisi.
Ihmisiä ja yhteisöjä ei voi suunnitella kuin tehtaita tai kaupunginosia.
Tämän kirjoituksen (toimitetun version) tausta on jatkuva keskustelu suurista muutoshankeista. En raportoi siitä keskustelusta.
Huomasin heiluttavani Wallacen kirjaa pokerista (Poker. A Guaranteed Income for Live).
En pelaa pokeria. Tarkoitin että joskus on kuitenkin valittava pöytänsä ja annettava sattuman tuoda kortit. Sen jälkeen on oikea hetki yrittää väistää väistämätöntä (eli häviämistä).
Toisto: sattuma + välttämättömyys ei johda determinismiin eikä kohtalonuskoon. Matkalle jää tosi monta tienhaaraa eli bifurkaatiota, joiden johdosta seuraus on sittenkin arvaamaton.
Tammisunnuntaista tuli mieleeni, että mikähän oli uskonnon osuus noissa 1918 tapahtumissa? Ainakin Pohojanmaalta taidettiin lähteä itte pääpirua vastaan sotimaan?
VastaaPoista(kts. virsi 310, jota tietääkseni tuohon aikaan ahkerasti laulettiin, ja lauletaan paikoin nykyäänkin tammisunnuntaina.)
Aika usein on tainnut Suomessa mennä kommunismi ja pirun väkijoukot sekaisin?
Ja rapakon takana taitaa mennä vielä yhäkin monessa asiassa?
Saati jossakin päin muualla maailmaa, eräässä nimeltä mainitsemattomassa uskonnossa ja sen fundamentalistisuunnan edustajilla?
Tavattoman sekava teksti.
VastaaPoistaJuuri siksi, en sano hyvä, kaunis.
Välttämättömyyden omassa ajassaan ei tarvinne olla välttämättömyys täysin toisessa ajassa.
VastaaPoistaLäntisen ajattelun vanha väite "se mikä on verellä luotu, on muutettavissa vain samalla tavalla" on sodanjälkeisessä Euroopassa pantu ihmsisten toimesta romukoppaan, siis muualla kuin Suomessa, etenkin ikuiselta tuntuneiden sotien riivaamien saksalaisten ja ranskalaisten keskinäisillä toimilla.
Demokratia ei ole sattuma, vaikka HS olikin pääkirjoitukseensa asti ihasteltavaksi löytänyt jenkkilästä kirjan jossa vahvan auktoriteettivallan paluuta ennakoidaan.
Vaatinee ns. sotakulttuurisukupolven väistymistä vallankahvasta ennen kuin muutoksesta tulee välttämättömyys täälläkin sisäisten erillissotien ihannoinnin keskellä.
Tällä perällä met sanomma, jotta jos rykhii kun poro ja jos jolkhaa kun poro, ni sen häätyy olla poro.
VastaaPoistaKun mie tätä Kemppisen työmaan kommenttiosastoa joskus lukasen nin tullee ussein mielhen Huovis Veikon kivhen hakattu kuolematon, Konstan suuhun aseteltu näppäys: "Jälkiviisaan silmä se on somassa paikassa, se katsoo taaksepäin."
Usseinhan mie tyyvyn vain lukasemhan.
Ad Omnia:
VastaaPoistaHalusin rikkoa tekstissä antamaani ohjetta ja vaatia uudet kortit ja rahat takaisin - kirjoitin alaviitteiksi ajatellun tekstin nyt aamupäivällä uudelleen.
Mihin hävisi Heinäluoman ja Tuomiojan viimeisen tuomion ennakointi ? On katalaa, jos blogisti käy jälkikäteen muuttelemassa tekstejään. Kirjoittaa ennemmin uuden, mielestään paremman, seuraavana päivänä, kuten Kemppinen on tähänkin asti tehnyt. Nyt menee viilaamiseksi ja jäykistelyksi. Nyt en tiedä kannattaako blogistin aikaisempia vakuuteluja bloginsa luonteesta ottaa kovin vakavasti. Jos ei, niin sitten menee naurettavaksi, ja senhän väitetään pidentävän ikää. Tosin kaikki tiedämme, että moni elämä on lyhentynyt ja virkaura ajautunut sivuraiteile, kun on erehtynyt nauramaan väärässä paikassa väärälle asialle. Vallankäytön luonne ja valtasuhteet määrittelevät tätäkin asiaa. Onneksi Kemppinen on vain mielipidevaikuttaja, eikä voi siis vaatia minkään pakon uhalla hartauteen tekstiensä äärellä.
VastaaPoistaAd Anonyymi:
VastaaPoistaTulee.
Siinä kävi näetsen sillviisii, että aivan tavanomaisesti muokkasin tekstiä, ja kun bloggerin ikkuna on pieni, sinne jäi huolimattomuden vuoksi ylimääräisiä kappaleita.
Pyrin usein kirjoittamaan kahdesta asiasta kerralla. Nyt niitä oli kolme.
Elähän huoli. Heinäluoma, Tuomioja ja sosialidemokratian aate palaavat.
Lehtokurpat saavat minkä ansaitsevatkin.
Kemppinen kirjoitti: "- - muokkasin tekstiä, ja kun bloggerin ikkuna on pieni - -"
VastaaPoistaTämäpä yllätys, professori siis kirjoittaa suoraan tänne nettiin tai ainakin tekee muokkaukset täällä? Kun kirjoitan kommentteja on-line, tulee one-linereita, pidemmät olisi syytä muokata off-line. Hazardi-hommaahan se muuten on, sattuma iskee välttämättä.
Stanislaw Lemin Nuha on otsikon aiheesta. Ajatelkaa lautaan lyödyn naulan päätä. Osua siihen kilometrien korkeudesta on satumaista taitoa tai sattumaa. Sateella jotkin pisarat tekevät sen aina. Luulen, että tähtäämättä.
Luin Monodin kirjan suomennoksen muistaakseni 1977 ja kävelin pari kolme yötä maanisen levottomuuden vallassa, koska olin mielestäni kohdannut 'totuuden' (taas kerran ;).
VastaaPoistaKiinnostavuudestaan huolimatta samoihin aikoihin lukemani Pierre Teilhard de Chardinin 'Tapaus ihminen' ei kolahtanut ihan yhtä lujaa, koska teoriansa vaikutti 'hämärältä' ja siten liian vaikealta ymmärtää tiukan rationaalisesti.
Luokittelinkin jesuiitta-filosofi Teilhardin eräänlaiseksi luonnontieteen mystikoksi.
Tosin minulta puuttui siihen aikaan kunnon perustiedot sekä (mm. Hegelin ja Bergsonin) filosofiasta, (prosessi-)teologiasta että evoluutioteoriasta (oikeastaan vähän kaikesta), jotta aihe olisi avautunut paremmin.
Mutta Monod kolahti tosi rankasti, vaikka jouduinkin pinnistelmään ankarasti ymmärtääkseni hänen molekyylibiologiaan perustuvia päätelmiään, koska enhän minä niistä mitään tiennyt - enkä tiedä nykyäänkään.
Silti kysymys: Monod vai Teilhard?, on edelleen filosofisesti relevantti. Joskin vastaus lienee päivänselvä...vai?
Ad Rienzi:
VastaaPoistaVoi olla että piruilet.
Suoraan bloggeriin kirjoittamisen estää etenkin vaara menettää teksti.
Yleensä kirjoitan Wordilla. docx siirtyy aika kiltisti bloggerin ruutuun ja sen oikolukuohjelmakin on tyydyttävä.
Kursiivit ja lihavoinnit panen käsin.
Karsin tekstiä bloggerissa ja poistan sanoja tai lauseita. Toistaiseksi en ole oppinut arvaamaan, miten blogger rivittää, joten viisainta on kokeilla (preview).
Mainos: minulla on yleensä aina auki ascii-editori UltraEdit 32. Verkosta tai pdf-failista siepatut pätkät menettävät kätevästi formatointinsa, ja lisäksi editori poistaa hard-breakit kätevästi.
Mutta minulle niin kuin kuulemma hyvin monille on tärkeää kirjoittaa tarkoin oikean näköistä tekstiä, ja siksi kirjoitan kaiken oman Wordillä enkä UE:llä, joka tietenkin ajaisi saman asian.
Kirjoitan kirjalliset tekstit eri fontilla kuin työasioihin liittyvät. Kirjallisissa Book Antiqua on ollut vuosia suosikki, mutta rivivälin on oltava ehdottomasti 13 ja kappaleen perässä 6 p ylimääräinen väli.
Tätä täytyy kehitellä. Tulosteita ja faileja on niin paljon, että haluaisin tunnistaa oman tekstini pinkkaa plaraamalla.
niin. seuraus ihmiselle arvaamaton yes muttei jumalalle
VastaaPoistavaan onko sillä väliä..,olen iloinen että kemppinen uskoo demujen paluuseen swiit