Ruotsalainen rotu

Miksi Kafka ja Proust eivät saaneet kirjallisuuden Nobelia? – Ehkä siksi että he olivat juutalaisia.

Vuonna 1910 palkittu Paul Heyse oli äitinsä puolelta juutalainen – samaa sukua kuin säveltäjä F. Mendelsohn-Bartholdy, mutta 1800-luvulla juutalaisuudesta voi vielä parantua, ja Heysekin oli koululaitoksen ja itsensä keisarin suosikki. Seuraava Nobelin saanut juutalainen oli ranskalainen Henri Bergson 1927, ja sitä seuraava 1958 palkittu Boris Pasternak.

Ruotsi kehitti ”rotuhygieniset” oppinsa ennen Saksaa ja ennen Hitleriä. Herman Lundborg oli vuodesta 1915 rotubiologian dosentti ja vuodesta 1922 professori johtamassaan laitoksessa (kuva), joka oli arvostettu osa Upsalan yliopistoa. Hän kirjoitti myös kansantajuistieteellisiä esityksiä mm. länsimaiden vaarasta ja vastaanotti monia kunnianosoituksia Saksasta 1930-luvun lopulla.

Ruotsissa sterilisoitiin tahdonvastaisesti vuoteen 1975 ihmisiä, jotka oli ”tieteellisesti” todettu biologisesti ala-arvoisiksi. Sellaisia olivat monissa tapauksissa esimerkiksi aviottoman lapsen synnyttäneet naiset. Sterilisaatioita tapahtui yli 1935-1975 ainakin 60 000.

Yli kaikkien puoluerajojen ja erikoisen selvästi sosialidemokraattien keskuudessa vallitsi yksimielisyys siitä, että ruotsalaiset oli biologisesti ja siten siis perinnöllisesti maailman onnistunein rotu, ja kun biologia pelasi, totta kai järkikin leikkasi.

Pääministeri Per Albin Hanssonin aloitteesta sterilisointilaki muutettiin 1941 todella vaikeaselkoiseksi, ja silloin myös ”epäsosiaalinen elämäntapa” tuli steriloinnin perusteeksi. Syyksi kävi myös alkoholismi, kaatumatauti, taparikollisuus ja irtolaisuus.

Silti oli päävoitto solujen arpajaisissa syntyä ruotsalaiseksi.

Kun ruotsalaiset nimittelivät ennen sotia suomalaisia eli siis ”itä-balttilaista sekarotua” mongoleiksi, he olivat tosissaan.

He pitivät tieteellisenä tosiasiana, että lähes kaikki ruotsalaiset ovat biologisilta ominaisuuksiltaan parempia kuin lähes kaikki suomalaiset (suomenruotsalaisia lukuun ottamatta).

Pitkäkalloisuus oli poikaa.

Nämä ajatukset häiritsivät jossain määrin suomalaisia, mutta aika keskeinen osa lääkärikuntaamme hyväksyi ne ja kiirehti etsimään suomalaisiakin alempiarvoisia ihmisiä, joita löytyi Venäjältä.

Juutalaisten biologisesta huonommuudesta ei esitetty epäilyjä. Asiaa pidettiin selvänä.

Pakkosteriloinnin ja ihmisten biologisen paremmuuden näkyviä ja äänekkäitä selvittäjiä olivat 1960-luvulle asti hyvin kuuluisat ja arvostetut puolisot Gunnar ja Alva Myrdal. (Heidän poikansa Jan Myrdal oli sitten aivan eri mieltä ja hankki itselleen kuuluisuutta julistamalla Maon aikaisen kiinalaisen kylän maanpäälliseksi paratiisiksi, hänkin ”tutkimusten” perusteella.)

Ruotsalaiset ovat osoittaneet suurta hienotunteisuutta itseään kohtaan ohjaamalla määrätietoisesti sivuraiteelle aina silloin tällöin virinneen keskustelun äärimmäisestä nationalismistaan ja esimerkiksi hurjasta Saksan ihailusta ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana ja uudelleen 1930-luvulla ja sodan päättymiseen asti.

Me suomalaiset olemme tullee resiinalla perässä. Myös meillä näitä arvostettuja paremmuus-huonommuus –ihmisiä on ymmärretty ja heidän mielipiteitään ei ole erikoisemmin korostettu.

Asenteiden tasolla olen itsekin kuullut Suomessa sanottavan, että naamasta sen näkee, onko kotoisin Pitkänsillan pohjoispuolelta.

Suomalainen patenttiratkaisu on ollut keskustella ryssävihasta tai sitten kieliriidasta poliittisena ilmiönä.

Vai milloin olette viimeksi kuulleet jonkun sanovan, että pohjoismainen eliitti piti lähes koko 1900-luvun tieteellisenä tosiasiana ihmisten jakaantumista biologisesti parempiin, huonoihin ja todella huonoihin. Viimeksi mainituista käytettiin myös lääketieteellisessä kirjallisuudessa sellaisia nimityksiä kuin ”kuona”, "pohjasakka" jne.

Kehäpäätelmän olivat yleisiä. Myös meillä sekä sterilisoitiin että kastroitiin ihmisiä 1960-luvulle asti. Henkilö, joka oli varastanut pyykkinarulta naisten alushousut arveluttavia tarkoitusperiään varten, menetti kiveksensä. Hän oli teollaan osoittanut olevansa alempiarvoinen – kuten useimmat muutkin rikolliset.

Pahoittelen jyrkkää sävyäni. Sen aika on kuitenkin nyt, kun on osoitettu, että genomien tasolla rotuja ei ole olemassa. Nykyinen evoluutio-oppi tähdentää aiheellisesti erilaisuutta (diversiteettiä) eikä samanlaisuutta eli professoreiden keksimiin standardeihin sopimista.

Edes ruotsalaiseen rotuun kuuluminen ei merkitse biologisesti mitään. Merkitseekö se psykologisesti, sitä en arvaa mennä sanomaan.