Salainen asiamies

Joku teistä varmaan tietää enemmän.

Salakirjoitus eli kryptaus eli steganografia on siinä mielessä lähellä, että se on ollut eri vaiheissa naapurihuoneessa. Vaikka matemaattinen oivalluskykyni ei riitä, olen tietenkin lukenut Kahnin ison kirjan (Codebreakers –uusi painos), Singhin ja kaikenlaista muuta.

Naapurihuone tarkoittaa kollegoja, jotka tietenkään eivät puhu tämän alan töistään, mutta luulisin tuntevani muutamia henkilöitä, jotka ovat erittäin eteviä näissä asioissa.

Enigmaan liittyvä kirjallisuus tuli tutuksi jo ennen kun asiasta alettiin julkaista harhaanjohtavia ja viihteellisiä teoksia (ja näytelmä).

Erikoista, ettei osoitettavissa taida olla luotettavaa kirjaa, joka olisi laadittu pohjoismaiden näkökulmasta. En näet oikein tiedä, mitä ajatella Wilhelm Agrellista. Ihan kivoja kirjoja, etenkin Konsten att gissa rätt, mutta salakirjoituksen ja sotilastiedustelun historia opettaa varovaisuuteen.

Agrell on kirjoittanut myös romaaneja, joista Helsingforsstationen on suomennettu joitakin vuosia sitten.

Vai tiesittekö te kaikki, että Yhdysvaltain neuvostovakoilun pelko sodan aikana ja noitavainojen aikaan 50-luvun lopulla ei ollut perusteetonta?

Katsokaa vaikka hakusanalla Venona Googlesta. On siellä niin paljon KGB:n, GRU:n ja muiden arvovaltaisten laitosten sanomaliikennettä, on siellä Philby, Fuchs ja kumppanit, ettei asiassa ole epäilemistä.

Suomen radiotiedustelusta on kirjoitettu ja luulen saaneeni käsiini jokseenkin kaiken siitä julkaistun.

Silti kummastelen, että Arne Beurlingin ihmeellinen elämä ei kuulu yleissivistykseen.

Beurling oli siis Upsalan matemaatikko ja siirtyi Princetoniin ja sieltä edelleen yhtenä maailman matematiikan huipuista. Kuten itse asiassa aika monet kaltaisensa hän taisi henkilönä olla myös hiukan hullu.

Hän siis avasi Saksan telex- eli kaukokirjoitinkoodin 1940-1941. Sitä on sanottu Enigman avaamista vaikeammaksi tehtäväksi, ja hän teki sen yksin, ilman konetta. Hän kyllä suunnitteli L.M.Ericssonille koneen, jolla viestiliikenne purettiin vaivattomasti.

Hänkin pääsi kiinni samalla tavalla kuin Enigman viestien avaajat – viestien virheiden ja toistojen avulla.

Mahdollisesti tosi tarina Enigmasta ja Bletchley Parkista kertoo, että muuan ylipainoinen henkilö arvasi kokeilla viesteihin, joita saapui eri puolilta Eurooppaa, saksan lausetta ”Nichts zu melden”, ja heti tärppäsi. Nimenomaan saksalainen aliupseeri ilmoittaa salakirjoituksella, ettei ole mitään ilmoitettavaa.

Ruotsalaisia auttoi "Soda Hall-ilmiö". Pojat hihkuivat aikoinaan Berkeleyssä tietotekniikan rakennusta. Kaikki tiesivät sen nimen, koska Soda Hall oli jonkin varhaisen unixilla tehdyn templaten osoitteena, se kun on tietotekniikan rakennus.

Saksalaiset kunnon sotilaat olivat melkein kaikki salakirjoituskoneita käyttöön ottaessaan ottaneet "mielivaltaisen" salasanan käyttöohjeesta, joten "yksilöllinen" ja vaikeasti arvattava salasana oli melkein kaikilla Sonnenschein eli auringonpaiste. Joku nyt kuitenkin oli vaihtanut auringon kuuksi.

Ruotsi pystyi siis seuraamaan Tanskan ja Norjan valloitusta suunnittelusta toteutukseen, ja samoin hyökkäystä Ranskaan ja Neuvostoliittoon.

Sen jälkeen tuli odottamaton este. Suomesta vihjattiin saksalaisille, että teillä on vetskari auki.

Järjestelmän muutos toteutettiin sen verran huolimattomasti, että ennen pitkää ruotsalaiset lukivat taas Beurlingin johdolla salakirjoitusta, mutta lähteiden mukaan se lysti olisi loppunut 1943.

Tätä en usko. En usko että se loppui koskaan.

Ja se on tämän lyhyen tarinan tarkoitus.

Joissakin tapauksissa päättäjillä on käytettävissään sellaista ehkä dramaattistakin tietoa, joka pysyy historiantutkijoiltakin salaisena 25 tai 50 vuotta tai ikuisesti.

On henkilöitä ja tahoja, jotka pitävät varmana, että Stalin oli hyökkäämässä Saksaan elokuussa 1941 eli liian myöhään. Se näyttää todelta, että Stalinilla oli hyvin yksityiskohtaiset tiedot Saksan hyökkäyksestä, ryhmityksistä ja ties mistä, mutta hän ei varovaisena miehenä uskonut. Seuraukset olivat katastrofaaliset, koska Hitler oli todella voittamaisillaan sodan Moskovassa 1941.

Mutta tämä Suomen vuoto on mielenkiintoinen ja siitä on puhuttu äidinkielellämme sangen vähän. Syyttävä sormi on osoitettu mm. Tukholmassa toimineen sotilasasiamiehen suuntaan.

Mitään en takaa, mutta yksi versio on Bengt Beckmanin kirja Codebreakers:

Arne Beurling and the Swedish Crypto Program During World War II ja toinen Lars Ulfving, The Geheimschreiber Secret. Arne Beurling and the success of Swedish signals intelligence.