Karalahti jäältä

Karalahti ei enää pelaa jääkiekkoliigassa.

En ehkä olisi enää puuttunut asiaan, mutta sekä SM-liigan johto että tiedotusvälineet ymmärsivät silmää räpäyttämättä väärin urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksen.

Lautakunta poisti Karalahdelle määrätyn väliaikaisen pelikiellon.

Jääkiekkoilijoiden puhemies jopa arvelee, että Karalahdella olisi nyt mahdollisuus hakea vahingonkorvausta ratkaisun johdosta.

Väliaikainen pelikielto poistettiin, koska se ei perustunut jääkiekkoliigan sääntöihin. Niin päätöksessä sanotaan.

Tämä on helppo ymmärtää. Päätös on varmastikin aivan oikea.

En tunne tuon yhdistyksen sääntöjä, mutta yhdistyslain nojalla tapahtuisi niin, että jos jääkiekkoseura hakisi nyt Karalahdelle pelilupaa, sitä ei saisi. Yhdistyslain mukaan Karalahtea peluuttava seura voitaisiin jopa erottaa pysyvästi. Niin voi käydä jäsenelle, joka on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä (YhdistysL 14 §).

Se on helppo ymmärtää, ettei säännöissä ole määräystä tällaiseen tilanteeseen. Kuka olisi arvannut, että liigatason jääkiekkoilija joutuu syytteeseen näin törkeästä rikoksesta?

Taannoinen päätös oli virheellinen. Uusi sitova päätös on tehtävissä – jos se nyt on tarpeen. Sellaistakin tapahtuu, että joku vapautetaan, kun hänet on vangittu virheellisin perustein, ja vangitaan välittömästi lainmukaisin perustein.

Virhe oli tekninen. Puheet vahingonkorvauksesta voi haudata. Vahingonkorvauksesta on aika puhua siinä tilanteessa, jossa syytteet on lopullisesti hylätty tuomioistuimessa. Tänään annettujen tietojen mukaan ei vaikuta kovin luultavalta, että se päivä koittaa.

Asiassa on pelottava puoli. Nettikeskusteluissa vaaditaan tänään Karalahtea jäälle ja toistellaan, että mies on viaton, kunnes oikeus on ratkaissut asian.

Kirjoitin asiasta hiljan. Oikeusperiaate, jonka mukaan ihminen on ”viaton” kunnes toisin todistetaan, on lähinnä oikeudenkäyntimenettelyä koskeva sääntö ja lisäksi useissa muissa tilanteissa soveltuva ohje, mutta ei poikkeukseton.

Silti jopa työsuhde voidaan purkaa, työntekijä voidaan irtisanoa tai ”lomauttaa” jo pelkän syytteen johdosta. Poliisi joka puhaltaa kovat promillet lentää virkamiehenä odottamaan tuomiotaan tiettävästi ilman palkkaa.

Toistan myös taannoisen esimerkkini: jos virallinen syyttäjä vaatii yksityisen lasten päiväkodin työntekijälle rangaistusta törkeästä lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta, tämä ei voi jatkaa tehtävissään päivääkään.

Syyte edellyttää ”todennäköisiä syitä”, ja tuollainen syyte vaikuttaisi varmasti erittäin vakavasti päiväkodin toimintaan ja työskentelyyn.

En ota kantaa siihen, olisiko esimerkin työntekijälle maksettava palkkaa. Tämä on vain blogi. Karalahden tapaus ei aiheuta liigalle ongelmia, koska sekä julkinen rahoittaja (opetusministeriö) että yksityiset sponsorit edellyttävät nuorisokasvatukseen liittyvien näkökohtien huomioon ottamista urheilussa.

Viimeksi Karalahden rikosepäily muuttui urheilusivuilla salaperäisesti huumeiden käyttämiseksi, vaikka poliisi oli selvästi ilmoittanut, että puhe on huumeiden myyntiin osallistumisesta.

Asiassa on periaatteellinen puoli. Jaksan vielä kauhistua kannattajien selvästi vähättelevästä asenteesta. Olen edelleen sitä mieltä, että usean vuoden vankeusrangaistuksen uhka on totinen paikka. Verkkokommentoijissa on henkilöitä, jotka tietävät – en tiedä miten – että Karalahti on syytön ja syyttäjä vilpillinen.

Tunnustan etten arvannut urheiluinnostuksen vaikuttavan noin vakavasti aivotoimintaan.

Kun jonkun urheilijan epäillään käyttäneen kiellettyjä – ei huumaavia – aineita, sitä pidetään vakavana asiana.

Koska urheilu on pohjaltaan viihdettä, doping on pohjaltaan vilppiä viihteessä.

Amfetamiini on käyttäjälleen hengenvaarallinen aine. Sen levittäminen ei eroa kovin paljon henki- ja väkivaltarikoksista. Se on tekona aivan toista luokkaa kuin doping.

Karalahden tapaus herättää kysymyksen, joka on aiheellinen ja kiusallinen. Ammattiurheilijoiden erittäin suuret tulot saattavat kulkeutua mustaksi tai harmaaksi rahaksi.

Minkä verran tiedämme todella siitä, onko tämä urheilijan ja järjestyneen huumerikollisuuden yhteys satunnainen?

Toivottavasti urheilijat nyt uskovat, että edes Sveitsin pankkisalaisuus ei estä sellaisten rahavirtojen selvittämistä, joiden poliisi epäilee esittämiensä syiden perusteella liittyvän huumekauppaan.

Toivottavasti poliisiylijohtaja Markku Salminen on huolestunut. Siihen olisi nyt useita syitä.