Tänään nauhoitimme Jyrki Kataisen kanssa pätkän "Aristoteleen kantapäähän".Olen ajatellut, että poliitikkoja pitää kohdella ilkeästi, mutta en raaskinut, joten runsan viikon kuluttua on kuultavissa ystävällistä rupattelua. En iljennyt edes kysyä, että miten Siilinjärven pojalta luonnistui oekee savo. Mikä ettei olisi luonnistanut.
Politiikka on vaikea ammatti. En ymmärrä, kuinka he jaksavat.
Tuli kuitenkin repliikki, joka on kiirehdittävä kertomaan eteenpäin, koska Katainen esitti sen ulko-ovella mustan auton kaartaessa noutamaan saaliinsa - Kiinaan, kuulemma, ja asettuessani jo miettimään seuraavaa radiojuttua Vesa Vierikon kanssa äänikirjojen vaikeudesta ja hyödyllisyydestä.
Katainen näet sanoi arvelevansa, että Suomen sittenkin aika onnistunut innovaatiotoiminta liittyisi - musiikkiopistoihin.
Oikeastaan aivan kaikki maailmanluokan muusikot, joiden kanssa olen puhunut tästä asiasta, pitävät musiikkiopistoja suuren oivalluksena, jonka rinnalla jopa erittäin korkeatasoinen Sibelius-akatemia kalpenee.
Nyt ajatus oli, että tuota tietä kansa on muutamassa vuosikymmenessä oppinut, että "ihan tavalliset" lapset ja nuoret voivat päästä todella pitkälle. Meillähän todella on nurkat täynnä erinomaisia instrumentalisteja, laulajia ja kapellimestareita.
Olen miettinyt tuota ajatusta koko loppupäivän, enkä pääse mihinkään siinä, että tässä voi olla perää.
Todelliset innovaatiot edellyttävät ihmisiltä jännittävää hulluuden ja lahjakkuuden sekoitusta, jota tukee suhteellisen realistinen ajatus onnistumisen mahdollisuudesta.
Tiedämme historiasta, että vahvan muutoksen ajat ovat yleensä syntyneet silloin kun "asiaankuulumattomat" ihmiset pääsevät mukaan ennen etuoikeutetuille varattuun toimintaan.
Mieleeni tulee väkisin Lars Magnus Ericsson, taivaansinisen köyhä poika syrjäkulmilta, joka osasi käyttää hyväkseen kahta yhteensattumaa. Toisaalta Ruotsin kuninkallinen lennätinlaitos oli lausunnossaan todennut, ettei telefoni-keksinnölle ole käyttöä, koska se ei tuota kirjallisia muistiinmerkintöjä. Toisaalta amerikkalainen Graham Bell oli ylimielisyydessään jättänyt keksintönsä patentoimatta takapajuisessa Ruotsissa. Ja siten Ruotsi oli jo 1880-luvulla puhelinliikenteen mekka ja Ericsson kehitti kaikki tarvittavat kojeet, verkot ja keskukset ja harjoitti vientitoimintaa Venäjältä Kiinaan ja Uuten Seelantiin.
Se oli innovaatio. Puhelimen toiinta ja rakenne oli jo keksitty mutta oivalluksen kauaskantoisuutta ei havaittu.
Omassa mielessäni innovaatio on melkei patentoitavan keksinnön vastakohta.
Mutkikas tarina omasta matkapuhelimestamme ja Nokiastamme sisältää useita tällaisia onnenkantamoisia eli unissakävijän varmuudella ja melkein pelkän aavistuksen varassa tehtyjä kehitelmiä, joista ehkä tärkein oli digitaalinen vaihde.
Nyt olemme kaikki yhtä mieltä siitä, herra pääministeri, että on palvelutoiminnan innovaatioiden aika.
On satsattava lapsiin,
He sen tekevät
Tarkennetaan hieman Ericssonista:
VastaaPoistahttp://www.naringslivshistoria.se/templates/Page.aspx?id=1592&epslanguage=SV
Ei taida olla sukua.
"Mutkikas tarina omasta matkapuhelimestamme ja Nokiastamme sisältää useita tällaisia onnenkantamoisia eli unissakävijän varmuudella ja melkein pelkän aavistuksen varassa tehtyjä kehitelmiä, joista ehkä tärkein oli digitaalinen vaihde."
VastaaPoistaTärkein taitaa kuitenkin olla poliitikkojemme onnenkantamoinen eli pohjoismaisen mobiiliverkon luominen. Näin syntyi tietotaito pohjolaan valtakuntien rajat ylittävästä matkapuhelinliikenteestä laskutuksineen, muualla matkapuhelimet toimivat vain oman operaattorin alueella, eikä puhettakaan muista maista ja mannuista.
Jukka tiedätkö, jos saan sinutella, minusta heittelet liian kevyesti semmoista juttua, että minä tässä mitään ja mitäs nää kukaan, tällä kertaa "En ymmärrä, kuinka he jaksavat." ikään kuin et itse ymmärtäisi olevasi eliittiä ja ikään kuin asettuisit eliitin ulkopuolelle, kenties jopa kuin et eliittiä olisikaan.
VastaaPoistaTämä ei tietenkään ole kommentti tämänkertaiseen tekstiin. Kunhan oikeasti luen sen, ehkä kommentoin, vaan sitten toisaalta ehkä en.
Mutta kyllä sä äijä olet niin eliittiä ja kultapossu kuin tässä maassa olla voi,
Ad Sedis:
VastaaPoistaKiitos. En tuntenut verkkopaikkaa. Hauskasti tehty. Ajattelinkin kehua ruotslaisia ja sitten haukkua lopuksi. Heillä oli Ericsonin ja Nobelin lisäksi mahtavia vauhdinpitäjiä ja firmoja 1800-luvun lopulta - kuten Aga. Ja tietysti Wallenberg, Bonnier jne.
Ad Junakohtaus:
VastaaPoistaAsiasta ei ole mitään epäilyä.
Siteeraamasi lause tarkoitti kyllä totta: kauhistelen poliitikkojen ja korkeimpien virkamiesten työtä, koska he joutuvat käyttäytymään ihmisiksi.
Itse olen niin eliittiä eli etuoikeutettu, että voin sanoa jopa töissä, että haistakaa kuulkaa paska, minä menen nyt kotiin lukemaan sarjakuvia. - Kun en myy mitään ja olen täyttänyt 63 eli oikeutettu vanhuuseläkkeeseen.
Tämänkin blogin otsikko voisi olla Eliitin uutisia eli havaintoja selkärangattomien elämästä.
Juu, kuunnelkaapa eliitit eläkettä nauttiessanne näitä ja ottakaa etäisyyttä.
VastaaPoistahttp://www.heliotroupe.com/music.html
Oletteko muuten huomanneet, että uudet kansanedustajat oppivat melko nopeasti puhumaan samalla tavalla kuin ne vanhemmat ja kokeneet kansanedustajat. Se on tietynlainen puhetyyli, jossa puhe ei katkea milloinkaan, vaikka ajatus olisi katkennut jo aikaa sitten.
VastaaPoistaPoliitikko on väsymätön samojen asioiden toistaja eri kuulijakunnalle ja samallekin. Aina vaan pitää jaksaa toistaa sitä samaa liturgiaa, jotta jästipäisimmätkin äänestäjät uskoisivat jotain edes puhujan äänensävystä ja olemuksesta, vaikka itse asia jäisi kuitenkin hämärän peittoon.
Ad Junakohtaus
VastaaPoistaEliitti: valiojoukko, parhaimmisto.
Jälkimmäistä määritelmää seuraten eliitti on meillä aina keskuudessamme. Se on yksi tilastollinen osa joukosta. Siis aivan Gaussia mukaillen.
Onneksi meillä on myös tuota ensimmäistä eliittiä, eri aloilla ja alati uudistuvaa. Se on laadullista ja - joidenkin mielestä pahakin sana on sanottava: kilpailussa menestyvää.
Toimiva säätykierto onkin yksi maamme suurimpia vahvuuksia.
Eliitti ei siis minun mielessäni synny perimän tai aseman kautta. Ei myöskään siten, että itse julistaudutaan eliitiksi. Tätä olen ollut havaitsevinani etenkin pääkaupunkiseudun ns. älymystö- ja/tai kulttuuripiireissä, Kehä III:n takaa kun kirjoitan.
Eliittiä ja kultapossua en myöskään menisi samaistamaan.
Osaamisen taso on se avainsana, niin musiikissa, tieteessä, hallinnossa, talouselämässä, politiikassa kuin muuallakin.
Eläköön ja hyvin voikoon eliitit, Kemppinen muiden joukossa, mutta eturivissä!
Eliittien varassa on menestymisemme.
Minulla on ollut ajatusiskostuma, että valtiovalta on Suomessa perinteisesti tukenut avokätisesti musiikkia, koska poliitikot kuvittelevat, että nuoteissa ei ainakaan sanottaisi yhtäkään kiistanalaista mielipidettä.
VastaaPoistaKuuntelen mielelläni yhteiskuntakriittistä instrumentaalimusiikkia.
Minä piirsin koulussa Kolumbuksen kantapään: suuri ja punainen Akilleksen kantapää. Piirrustusopettajani ehkä muistaa?
VastaaPoistaOlin silloin n. 15 vuotta eli siitä on 35 vuotta. Nyt muistan miten suuri se oli ja miten opettajani hämmästyivät aiheen valintaan. Jotenkin tulee nyt outo olo koska kuvittelen ajattelevani aika lailla samalla lailla vielä: nyt vain tieteen kautta enkä kuvien.
Magic, the life is Magic.
Toisin kuin useissa muissa maissa, Suomessa puhelinoperointi perustui paikallisiin puhelinyhdistyksiin, joita oli parhaimmillaan satoja. Ulkomailla usein puhelinverkkotoiminta oli valtion enemmän tai vähemmän monopolisoimaa. Kotimaisen verkko-osaamisen perusta luotiin kuulemani tarinan mukaan siinä, kun nämä kaikki pikkuputiikit saatiin sulavasti toimimaan yhdessä, mikä vaati teknologista kekseliäisyyttä ja yhteistyökykyä.
VastaaPoistaMeillähän todella on nurkat täynnä erinomaisia instrumentalisteja, laulajia ja kapellimestareita.
VastaaPoistaOlen miettinyt tuota ajatusta koko loppupäivän, enkä pääse mihinkään siinä, että tässä voi olla perää.
On siinä vinha perä. Hyvän ammattikoulutuksen jälkeen nurkat on täynnä työttömiä muusikoita.
"Meillähän todella on nurkat täynnä erinomaisia instrumentalisteja, laulajia ja kapellimestareita.
VastaaPoistaOlen miettinyt tuota ajatusta koko loppupäivän, enkä pääse mihinkään siinä, että tässä voi olla perää."
Siinä on vinha perä, nurkat on täynnä erinomaisen koulutuksen saaneita työttömiä muusikoita. Että sen verran tuosta koulutuspolitiikasta.
JK:
VastaaPoistaPolitiikka on vaikea ammatti. En ymmärrä, kuinka he jaksavat.
Tuntuvat jättävän siitä varsinaisesta työstä pois sen mitä eivät jaksa; keskittyvät epäolennaisuuksiin.
Omassa mielessäni innovaatio on melkei patentoitavan keksinnön vastakohta.
Hear, hear.
Toipila:
Oletteko muuten huomanneet, että uudet kansanedustajat oppivat melko nopeasti puhumaan samalla tavalla kuin ne vanhemmat ja kokeneet kansanedustajat.
Aivan, masentavaa. Liittyneekö myös muun ajatustoiminnan jähmettymiseen johtuen suurten ikäluokkien pitkästä dominoivasta vaikutuksesta politiikkaan?
Jotenkin toivoisi uudempaa ajatusta nuoremmilta. Muuten alkaa demokratia olla aika näennäistä.
Aina vaan pitää jaksaa toistaa sitä samaa liturgiaa, jotta jästipäisimmätkin äänestäjät uskoisivat jotain edes puhujan äänensävystä ja olemuksesta, vaikka itse asia jäisi kuitenkin hämärän peittoon.
Ja sitten vielä ihmetellään miksei politiikka kiinnosta. Jos asia ei mene perille, vika ei ole toiston vaan kuuntelijan mielenkiinnon puutteessa. Herättäisivät ajatuksia ja innostaisivat myös ajattelemaan itse. Silloin voisi kuulijakin herätä.
Vai ovatko kaikki tosiaan valinneet puolueensa niin väärin, ettei sellainen kannattaisi? Miten kaikki voivat valita väärän puolueen?
Innovaatio, patentoitavan keksinnön vastakohta (melkein)? Jos näin olisi, innovaatio ei koskaan olisi aikaisemmin tuntematon tai ei ainakaan olennaisesti eroaisi aikaisemmin tunnetusta. Onko näin? Minun mielessäni ei ole. En tosin tiedä miten on.
VastaaPoistaJos Kataisen repliikkiä on uskominen, niin innovaatioksi näytään kutsuttavan suuren yleisön kiinnostuksen kohteita, menestystä, hyvin laajalla skaalalla. Usein, ellei aina, mukana on myös taloudellinen hyöty.
On totta, että Suomessa on paljon maailmanluokan musiikintekijöitä. Mutta on meillä muitakin maailmanluokan tekijöitä. Kaikkialla missä joku on uskaltanut riskeerata jotain: rahojaan, sosiaalista asemaansa, arvostustaan, jotain jossa on menettämisen pelko, on yleensä syntynyt innovaatioita. On tullut menestystä. Eivätkö taiteilijatkin ole jossain määrin riskinottajia?
Niin tai näin, innovaatio on syntynyt, kun tekee jotakin totutusta poikkeavalla tavalla, ja saa suuren yleisön kiinnostumaan siitä ja hyväksymään sen. Ja kovin usein muuten syntyy myös taloudellista hyötyä.
Herraa Pääministeriä ohjeistaisin vielä, että rohkaiskaa tekijöitä riskinottoon.
Ad Markkuks et alii:
VastaaPoistaPatentoitavaa keksintöä on voitava käyttää teollisesti.
Laissa nimenomaan mainitaan tieteellinen löytö tai (lääketieteellinen) hoitomenetelmä, joita ei voi patentoida.
Ajattelen, että patentti on teollien (elinkeinotoiminnan) paradigman sisäinen ilmiö, innovaatio paradigmojen välinen.
Tyypillisesti tuottavuutta parantava organisaation muutos (esim. Just-in-Time / Toyota) ei oel patentoitava - mutta se voi johtaa patentteihin.
"Muovia" ei ole koskan patentoitu - muoveja eli etenkin tietynlaisia polymeereja alettiin patentoida 1800-luvun lopulla, etunenässä bakeliitti.
Innovaatio: sössätäänpä rasvoista kokoon jotain sellaista, minkä voi esim. vetää kaamean kestäväksi langaksi. Patentti (DuPont) Nylon, Orlon. Perlon, Dacron...)
Jos kohotat katsettasi kymmenen sentti - ikoni ei saanut edes tekijänoikeussuojaa. GUI oli hieno innovaatio mutta siis liian abstrakti oivallus sellaisenaan suojattavaksi. Asiasta käytiin kovasti oikeutta. Mac kopsasi idean tarinan mukaan Xeroxin Palo Alton tutkimuslaitokselta ja lisensoi sen Windowsille, joka sitten keksi, että eihän tästä tarvitsekaan maksaa.
Ad Omnia:
VastaaPoistaLuentoesimerkkini innovaatiosta on "Normaali Aika", jonka teki erittäin tarpeelliseksi rautateiden kehitys. Ruotsi oli ensimmäinen maailmassa, 1.1.1879. Maapallon aikavyöhykejako toteutui virallisesti vasta 1913.
Ymmärrätte pointin? Kun sitten oli päätetty, että kello on samalla hetkellä 12 sekä Göteborgissa että Tukholmassa, tarvittiin tiedettä (tähtitiedettä) ja hyvinkin paljon patentoitavia keksintöjä tuon ajan eli käytännössä hyvin kauan aikamerkin välittämiseen.
Maailman virallisin aikamerkki oli Eiffel-tornin radisota lähetetty. Suomessa Venäjän laivasto tipautti klo 12 pallon tangosta ja laukaisi signaalitykin. Kellonomistajat tarkastivat ajan. Talvisotaan asti myytiin "Normaali Aika - Normal Tod" -seinäkelloja, jotka olivat sähköjohtimin kiinni keskuskellossa. Vai oliko se puhelinjohtimin?
Joskus haluaisin laskea kukkia Neiti Ajan haudalle. Kyllä hänelle soiteltiin ja aina hän jaksoi olla ystävällinen, vaikkei suostunutkaan koskaan treffeihin.
Ad Ismoks:
VastaaPoistaNiin, NMT-450 (1981) oli analoginen järjestelmä ja Nokia oli silloin Mobira ja Tanskassa oli Strono jne.
Digitaalinenn GSM 1982-1987 oli yhteiseurooppalainen hanke. Käsitykseni mukaan Pekka Tarjanteella oli merkittävä rooli tuossa hankkeessa.
Kemppinen kirjoitti: "- -seuraavaa radiojuttua Vesa Vierikon kanssa äänikirjojen vaikeudesta ja hyödyllisyydestä."
VastaaPoistaHyvä idea, vaikka yllättävä keskustelukumppani, en muista Vierikolta muita äänikirjoja kuin suomenkieliset Harry Potterit. Vertailu (Stephen Fry) mahdollisimman epäkiitollinen. Ensimmäisestä osassa jopa Vierikolla, uudistumiskykyisellä näyttelijällä ja professorilla, on iskeä nuotti päälle (ei tosin yhtä paha kuin Kemppisen joulusaarnassaan demoama); Sursillin sukua.
Jos nyt oikein ymmärsin, huippuyliopiston sijaan pitäisi panostaa maailman parhaaseen peruskoulutukseen, joka sitten tuottaisi sellaisen nuorison, joka tekee huippuyliopistonsa itse.
VastaaPoistatoipila sanoi: "...jossa puhe ei katkea milloinkaan, vaikka ajatus olisi katkennut jo aikaa sitten."
VastaaPoistaJoku luova hullu innovaattori voisi keksiä digitaalisen jäårjestelmän, joka paljastaisi poliitkon puheen ajatuskatkeamiset ja gsm:ssä alkaisi soida körttivirsi.
Tulisikohan puheisiin omakohtaisesti ajateltua asiaa. Tai syntyisiköhän pelikentälle tilaa?
Innovaatio ja keksinnöt ovat, kuten tässäkin on jo annettu ymmärtää, eri asioita. Ruuti on jo keksitty, mutta sitä voidaan keksiä lisää, innovoida uusia käyttötarkoituksia. Vaikkapa niinkuin kännykän tekstiviestimahdollisuus.
VastaaPoistahölön pölön että suomessa ei voisi olla huippuyliopistoa
VastaaPoistaalemmuuskompleksi
ja virkavallalla se aloitetaan