Tämän voit jättää lukematta. Olen toistellut samaa jatkuvasti, eikä asia ole mitenkään uusi.
Rangaistustason kyseleminen kansalta on turhaa. Addressien ja kuponkien kerääminen rangaistuksiin vaikuttamiseksi on median valtataistelua tuomioistuinten kanssa.
Olen ehdottomasti tuomioistuinten puolella ja mediaa vastaan.
Oikeusministeri Brax tasapainoili sievästi televisiossa vastaillessaan toimittajan kysymyksiin juuri siten kuin niihin on vastailtu noin sata vuotta.
Rangaistuksen tarkoitus on toisaalta pelottaa toisia, toisaalta estää asianomaista. Rangaistukseen sisältyy koston elementti.
Hän viittasi myös siihen, että pelotus- ja estämistoiveet eivät toteudu käytännössä.
En ole kuullut uusia ajatuksia asiasta Nils Christien 1982 (Piinan rajat) esittämän yhteenvedon jälkeen. Ne ajatukset oli kyllä esitetty myös Suomessa jo 1960-luvulla.
Taisin itse esittää yhteenvedon (Oikeus kulttuuri-ilmiönä) 1990:
Sellaista apteekkivaakaa ei ole, jolla varkautta voisi verrata pahoinpitelyyn tai alaikäiseen sekaantumista huumausainerikokseen. Edes silmä silmästä -rangaistus ei ole tasapuolinen - muinoin määrättiin raipaniskuja teon arvioidun vakavuuden mukaan. Toiset kestävät raippaa paremmin kuin toiset; jotkut eivät kestä ollenkaan.
Tuomioistuimen tehtävä on kärsimyksen anniskelu rangaistavalle. Se on pohjaltaan mielivaltaista.
Kunnon kansalaiset ja hyvät toimittajat eivät yleensä tiedä rikoksista likikään tarpeeksi kyetäkseen vertaamaan niitä toisiinsa edes saman rikosnimikkeen sisällä.
Kunnon kansalaisten ja hyvien toimittajien arviot heijastavat liikaa heidän omaa luonnettaan ja elämäntilannettaan ja ajankohtaisia tuntoja.
Tuomarit ovat tavallisia pölvästejä - tätä olen toistellut. Heillä on yksi etu mediaan verrrattuna: heitä on paljon ja he tarkastavat toistensa työn tuloksia. Niinpä rangaistusten arvattavuus on Suomessa aika hyvä.
Tuomareiden koulutus varsinaiseen tehtäväänsä on heikohko - tätäkin olen tositellut. Rangaistuksen mittaaminen ja siihen vaikuttavat seikat jäävät aika vähälle sekä opinnoissa että työssä. Tosin parannusta on saatu aikaan ja tosin en usko, että tuomareita voisi todella opettaa "tuomarikouluissa" Ranskan tapaan.
Rangaistuksista ja rikoksista on silti keskusteltava.
Lakimiehet ovat liian leuhkoja, kun eivät jaksa selittää asioita eli pitää keskustelua yllä. Se on suorastaan kieroutuma, että väitöskirjoja ja muita tutkimuksia kirjoitetaan niin paljon jokseenkin joutavista teknisistä ongelmista, jotka lainsäätäjä pyyhkäisee olemattomiin lainmuutoksella.
Lakimies on samassa asemassa kuin pappi, joka puhuu Jumalasta, johon moni ei usko. Lakimies puhuu oikeudesta, johon hän ei itse usko. - Ei usko, ellei ole aivan hupsu. Oikeus (oikeudenmukaisuus) on tavoite, johon pyritään, vaikka se ei toteutuisi. (Niin Jumalakin on.)
Kukaan ei uskalla sanoa, että esimerkiksi siveellisyysrikoksissa on se ongelma, ettei kukaan tiedä niistä mitään, koska oikeudenkäynti ja asiakirjat ovat salaisia. Siis tuomaritkaan eivät tiedä kuin vallan vähän.
Kukaan ei jaksa muistutella, että kaikesta pahuudesta ei rangaista. Kun joku klääppii lasta, istuu sitten linnassa vuoden tai kaksi ja joutaa istumaankin. Lapsen henkinen tuhoaminen armottomalla välinpitämättömyydellä tai järjestelmällisellä pahuudella ei ole rikos.
Kuka ei tunne ihmistä, jonka elämää ei olisi myrkyttänyt omaisen tai opettajan jankutus "...ei Matista ole mihinkään..."?
Avioliittohelvetti ei ole rikos - ei vaikka kärsivä osapuoli on hyvin usein lapsi. Ja sellaisessa helvetissä on aika usein kaksi osapuolta ja aika alkukantaisia asenteita.
Tämän päivän viimeinen jankutus. Tänä iltana jääkiekkoilija Karalahden asian yhteydessä kerrottiin jo, miten muutkin urheilijat ovat jääneet kiinni huumeiden käyttämisestä. Muutamaa minuuttia aikaisemmin oli kerrottu, että häntä aiotaan syyttä muusta kuin huumeiden käyttämisestä, nimittäin törkeästä huumausainerikoksesta. Sen rangaistusasteikko on henkirikosten jälkeen lakikirjan ankarimpia, minimi yksi vuosi vankeutta.
"Törkeä" ei tarkoita rikoslaissa samaa kuin kova tai kamala tai rankka. Se on eri rikos. Pahoinpitely voi olla läpsäisy. Törkeä pahoinpitely on tyypillisesti aseen käyttöä ja vakavan hengenvaaran aiheuttamista.
Lehtiin kirjoitetaan, että pitäisi antaa miehen pelata, kun ei ole vielä osoitettu syylliseksi mihinkään.
Tarkoitetaanko tässä, että jos joku nuorisotyöntekijä on syytteessä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hänen olisi saatava jatkaa nuorisotyössä, kunnes juttu on ratkaistu lainvoimaisesti?
Onko siis mahdottomuus saada aikuisia sekä politiikkaan että lakia valvoviin elimiin? Minä uskon, että kakarat ovat sekä tekemässä lakeja ja myös soveltamassa niitä. Sellaisia kuten sinä Kemppinen on ilmeisesti hyvin vähän vaikka kaikki olette käyneet samoja kouluja suunnilleen.
VastaaPoistaMIksi niin monelle riittää, että saa palkkaa: eikö tämä palkitseminen pitäisi jo osata uudistaa: kun oikeasti tehdään hyvää (kristinuskon arvokäsityksillä missä eksistenssi on jo arvokasta ja kunnioitettavaa)eikä vain oikeutta niin pitäisi saada enemmän palkkaa kuin silloin, jos nyt taitavasti osataan ratsastaa kaikki verbaaliesteet ja ylläpitämään päämiehen elämää vaikka päämies olisi millainen roisto tahansa.
Eikö palkitseminen voisi alkaa tästä? Luovaa suunnittelua miten arvoa voisi hinnoitella koska se ei korreloi kompetenssin myötä eikä n.s. koulusivistyksen myötä.
Keskustelua:
VastaaPoistaLinkkasin osan jutusta paikkaan
http://aulabaari.net/modules.php?name=AulabaariFoorumit&op=showthread&id=5&rid=1051313
osaksi keskustelua asiasta. Ero kaiken maailman länkytyssaitteihin on, että täällä puhutaan omalla oikealla nimellä. Se tekee puheenvuoroista vähän, hyvin vähän, toisen laatuisia.
Kansa jos päättäisi niin tiettyjen tekojen kostona meilläkin riippuisi "southern trees bear a strange fruit"
VastaaPoistaomppupuiden oksilla...
Ei niin, voi. Eikä, saa.
"Lehtiin kirjoitetaan, että pitäisi antaa miehen pelata, kun ei ole vielä osoitettu syylliseksi mihinkään.
VastaaPoistaTarkoitetaanko tässä, että jos joku nuorisotyöntekijä on syytteessä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hänen olisi saatava jatkaa nuorisotyössä, kunnes juttu on ratkaistu lainvoimaisesti?"
En usko, että tarkoitetaan. Tuo esimerkki ei vastaa Karalahden tapausta. Eikö parempi olisi esimerkiksi: jos automekaanikko on syytteessä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hänen olisi saatava jatkaa automekaanikkona kunnes juttu on ratkaistu lainvoimaisesti. Eiväthän jääkiekko ja huumeet liity samalla tavalla yhteen kuin lasten hyväksikäyttö ja lasten tai nuorten parissa työskentely, vaikka toki jääkiekossakin on oma eettinen puolensa. Mutta silti. En usko, että automekaanikotkaan suuresti arvostaisivat keskuudessaan työskentelevää lasten hyväksikäyttäjäksi epäiltyä mutta eihän se kuitenkaan olisi pätevä syy estää tätä työskentelemästä oikeuden päätökseen asti.
Näkisin, että jos nuorisotyöntekijän annettaisiin jatkaa työssään, hänelle "annettaisiin" samalla helpot puitteet jatkaa lasten tai nuorten hyväksikäyttöä. Eli siinä työkielto toimisi jonkinmoisena välittömänä turvatoimena lasten ja nuorten hyväksi. En kuitenkaan näe, miten se että Karalahden annettaisiin jatkaa pelaamistaan, edistäisi uuden törkeän huumausainerikoksen syntyä tai johtaisi siihen. Eikö ennemminkin päinvastoin? Jos mieheltä viedään se ainoa asia, jossa hän on todella hyvä (ja josta hän saa elantonsa), niin eikö juuri silloin tula houkuttelevaksi laajentaa elämänpiiriä - tai tajuntaa? Sanon siis: mielestäni on helppo ymmärtää ajatus, että Karalahden tulisi saada pelata siihen asti kunnes hänet syylliseksi osoitetaan.
Siis Jere on vaaraksi muillekin kuin itselleen, koska vertaat häntä nuorisotyöntekijään, joka "on syytteessä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hänen olisi saatava jatkaa nuorisotyössä."
VastaaPoista...Jere vaaraksi urheilun moraalille?
Heh, sille kaksinaismoraalille.
Muuten en oikein näe mitään järkeä tässä trial by newspapers -menossa. En jaksa kirjoittaa (uudestaan), joten linkki, poikkeuksellisesti.
Pah,
Sippipuistossa kuultua: "Prkl! Talvi tulossa. Täytyy lyödä rappurallilla kellokaupan ikkuna pskksi, niin pääsee taas talveksi hoitoon".
VastaaPoistaVankeinhoito pitää kilpailuttaa. Mukaan myös naapurimaiden toimijat niin saisimme merkittäviä säästöjä ainakin rikoksenuusijoiden ja pitkäaikaisvankien kohdalla.
Jos elinkautinen merkitsee vapautumista jopa viiden vuoden kuluttua, niin vastaavasti esikoulusta olisi päästävä suoraan eläkkeelle.
"Tätä ei kannata lukea"
VastaaPoistaKemppinen on totaalisesti väärässä..
Kyllä kannatti lukea..
Ad Arto:
VastaaPoistaTäsmälleen ei. Ammattiurheilija ansaitsee rahaa sponsoreilta ja seurat saavat rahaa opetusministeriöltä sitoutumalla käyttäytymiskoodiin ("sopiva esikuva").
Pankki tai vakuutusyhtiö ei liioin halua mainostaa vakavasta rikoksesta epäilyn polvessa tai selässä. Dopingin osalta tästä on nimenomainen sopimusehto.
Virkamiehen osalta asia on säännelty - poliisi / rattijuoppoussyyte.
Muiden osalta ei ole selkeää sääntöä. Siksi liikkeenharjoittaja tms. päättää itse.
Näkyvissä yleisönpalvelutehtävissä (myyjä tms.) luulisin että työlainsäädäntö sallisi ns. lomauttamisen. Palkoista tietenkin sovitaan ja asia katsotaan oikeuskäsittelyn jälkeen.
Rangaistustenhan pitäisi olla semmoisia, että ne tuntuvat jossakin. Jos joku nulkki pannaan hetkeksi poseen pelaamaan biljardia, niin sehän kasvattaa kovan jätkän mainettaan siellä, ja laajentaa huumebisneksiään, mutta jos se pannaan torille jalkapuuhun, niin se tuntuu rangaistukselta. Amerikan malleihin en muuten juuri usko, mutta nämä häpeärangaistukset taitavat siellä olla ihan oikeassa käytössä, miten lie tutkimustietoa toimivuudesta?
VastaaPoistaAd Roger Oveur:
VastaaPoistaKumpikaan ei toimi. Siellä vankilassa on toisia, jotka pelaavat biljardia tämän nulkin munilla tai kasvattavst hänestä apulaisen.
Häpeärangaistuksista syntyy kilpailu - katsovat kunniakseen.
Rikollisten kuvien julkaisemisesta on pitkä kokemus - naiset lähettävät intiimejä tarjouksia, lehdet tekevät juttuja - syntyy sankareita.
Ad Homo Garrulus:
VastaaPoistaOlen tuntenut luovia poliitikkkoja. He ovat melkein kaikki jääneet kunnallishallintoon.
Eduskuntatyö on hyvin raskasta ja ikävää.
Voisin esittää erään oman arvovalintani: pintapuoliseksi jäävä työ on ajan mittaan sietämätöntä. Siksi esim. KKO ja HO olivat hienoja työpaikkoja. Vaikka työ oli kohdittain absurdia, kaikille oli selvää, että pyrittiin tekemään viimeisen päälle hyvin.
Asianajan työssä minulla kävi voimille keskittyminen kulloiseenkin asiaan. Sama olisi varmaan alituomarina. Pitäisi parantaa tietoja ja päästä tutkimaan taustoja. Käytännössä siihen ei ole mahdollisuutta. Esimerkiksi raastuvanoikeudessa tunnelma oli yleensä kuin klapiliiterissä - paasataan sisään tai ulos, koska joka päivällä on oma urakkansa, yleensä vähän liian suuri.
Eduskunnan lakivaliokunnista minulla on korkea käsitys ja jäseniä kohtaan suuri sääli - käytännössä korkeintaan muutama päivä aikaa yrittää ymmärtää asioita, joita toiset ovat puurtaneet ehkä vuosia. Näin etenkin verolainsäädännössä.
Tässä mielessä on sääli, että kansalaiset suhtautuvat niin vihamielisesti poliitikkojen avustajiin. Nämä ovat kuitenkin useissa tapauksissa nuoria ihmisiä, jotka osaavat jopa ruotsia ja kirjanpitoa.
Jos Karalahden työssä pöllyssä oleminen aiheuttaa vaaraa muille niin älköön pelatko, ellei testi ole puhdas. Lööpit ovat tosin kirjoittaneet asuunsa nyt muuta kuin Burana Caps. Prosessissa henkilö on viaton kunnes tuomitaan.
VastaaPoistaHäpeärangaistuksista: näissä on tosiaan sama kuin raipaniskuissa, mikä on yhdelle häpeää on toiselle kunniaa.
VastaaPoistaIso-Britanniassa lähdettiin edistämään rauhaa ja lähimmäisenrakkautta vuonna 2004 puuttumalla anti-sosiaaliseen käyttäytymiseen. Syylliseksi todettu saisi pikatoimituksena ns. ASBOn, eli anti-social behaviour orderin. Tämän ajateltiin toimivan hyvin nuorisorikolliseksi luisumassa olevien ja yleensä naapurustoissa häiriötä aiheuttavien hillitsemiseksi. Siis tämä on siviilioikeuden instrumentti, tapauksissa, joissa rikoslaista ei vielä löydy sovellettavaa.
Ajatus oli hyvä, mutta ei oikein toimi. Etenkin nuorisojengien piirissä ASBOsta on tullut eräänlainen kunniamerkki: et ole mitään ennenkuin sulla on ASBO tai kaksi. Vähän kuin prikaatikenraalin lisääminen sotilasarvojen hierarkiaan: kenraalikunta kasvaa kun kynnystä on alennettu.
Anteeksi jos kuulosti pahalta. Minun mielestäni vain mm Bodom-järven tapahumien ja Stasi-listan käsitteleminen osoitti jostain uudesta aika raasta tavasta nähdä juridiikkaa.
VastaaPoistaKostoa, raivoa ja omnipotenssia.
Minä uskon todella että yritetään oikeasti todella. Ongelmat mitkä meillä on ovat kommunikatiivisen oppimisen alueella (Habermas). Itse olen ajatellut maailman logiikan kehien kautta ja miten symboolista tulee symbooli ja tullut siihen tulokseen, ettei osata ajatella logiikkaa sittenkään ehkä riittävän hyvin. Itsekään en osaa mutta minä siis kuvittelen, että paikallistan ongelman ytimen ilman, että olen riittävän kompetentti tajuamaan miten se tulisi ratkaista. Ks. minun bloggini jos ehdit. Huonosti kirjotettu kuten aina. Voisin ruveta kirjoittamaan vakavasti jos minuun suhtauduttaisiin vakavasti: olen oman symboliikan vanki ihan kuten kaikki asiat tuntuvat olevan: Minun vanha täti sairaalassa ei saa psykogeriatrista hoitoa ellei hänen elämänvoima ensin näyttäydy mutta minä tiedän, ettei hänen elämänvoimaa saada näkyviin, ellei hän ensin saa psyykkistä apua.
Patti on varmasti se, mikä vaivaa juridiikkaa myös: jonkun asian ehto on saman edellytyksen rasite.
Kiitos teille kaikille kun jaksatte, vilpitön kiitos ja sinun tekstejäsi Kemppinen on ollut ilo lukea kuten monen muun näillä sivuilla.
Oivallista tekstiä Kemppiseltä. Varsinkin ihmettely siitä omituisesta suhteesta, joka on median ja tuomioistuinten väliin syntynyt.
VastaaPoistaErityisesti minua tässä taannoin vaivasi Suomen Kuvalehden ponteva vaatimus heidän valokuvaajansa oikeudessa saaman kohtelun sovittamisesta. Tuomiota ei tullut, mutta lehden mielestä hovin pitäisi pyyhkiä vielä kyyneleetkin pojan silmistä. Tulkitsen tuommoisen yritykseksi horjuttaa tuomioistuinten riippumattomuutta.
epäoikeudenmukaisuudelle täytyy yrittää tehdä jotakin vaikka tiedossa on, ettei se koskaan häviä ihmisten yhteiskunnasta.
VastaaPoistaoikeudenmukaisuutta voi tavoitella ainoastaan silloin kun siihen uskoo. ja uskottava olisi silloinkin, kun tietää köyhien olevan aina keskuudessamme. ovatko asianajajat keskimääräistä epätoivoisempia ihmisiä?
Kemppinen, sinähän olet Pohjanmaalta.
VastaaPoistaMiten arvelet sen vaikuttavan tuomioihin, kun samassa kunnassa tuomari, syyttäjä ja puolustaja ovat opiskelutovereita samalta kurssilta. Lisäksi ne ovat helvetin hyviä kaverita muutenkin ja pitävät nyörejä käsissään koko kunnassa. Arveletko että oikeus toteutuu tämän juridisen mafian ystäville ja vihollisille oikein punnittuna tässä kunnassa?
Tiedän tapauksen Pohjanmaalta.
- Prospero
Missä muut huumeruljanssin asianosaiset ovat? Miksi media seuraa käräjöintiä Karalahden kautta. Miehellä on legitimoitu väkivaltatausta jääkiekkokaukalossa. Tiedän sen, vaikka en seuraa jääkiekkoilua. Urheilun uskottavuudestako tässä on kysymys, vai mistä. Mies ei ole kuulemma edes päätekijä. Näyttäkööt päätekijän pään.
VastaaPoistaKiitoksen ansaitsee tässä päreessä lyhyt ja ytimekäs sosiaalipornoton kannanotto lasten pahoinpitelystä.
Jos reagoin rikokseen, siihen on kokemukseni mukaan kolme vaihtoehtoa:
VastaaPoistaA
pelko - esim jos kotirauhaamme häiritään, eli toivon rangaistusjärjestemältä turvaa
B
raivo - esim. kun kuulen raiskauksista, toivon kostoa, voi siinä olla A:ta ja C:täkin, vaikka vaikea myöntää
C
pettymys - esim. näen toisen menestyvän huijaamalla tai punaisiapäin ajamalla, ja selviävän rapsuilla ; välittömästi kiusaaja kuiskaa korvaan. "Siinä näet, tee Sinäkin noin".
Kun rangaistustasoa vaaditaan kiristettäväksi, ovat liikkeellä usein niin isot tunneperäiset voimat, että vain tunteista sitkein, kateus, voi sen selittää. Väitänkin, että reaktiomalli C on paljon yleisempi kuin tullaan ajatelleeksi. Ja sitä on syytä ajatella.
Olettamalla muiden toiminnan ohjautuvan voimakkaimmin rangaistusuhan mukaan (siis rikollisuuden sanktiojouston olevan suurta) paljastan kuvan itsestäni. Kuva on ruma, meillä kaikilla, mutta asia pitää tunnistaa ja rakentaa oma- ja maailmankuvansa tämän tosiasian mukaan. Oma johtopäätökseni on uskon Jumala, etiikan asettaja ja ainoa täyttäjä; toinen vaihtoehto on idealistisen antroposentrinen humala: hybris.
Anglosaksien julkisuudessa B korostuu häkellyttävässä määrin, en voi ymmärtää kuinka itsestäänselvästi esimerkiksi teloitusta pidetään uhrin omaisten juhlapäivänä ja vastaavasti armahdusta epäreiluna välistävetona (oli kamalaa havaita, että tässä aiheessa jopa muutoin fiksu West Wing -tv-fiktio seurasi valtavirtaa). Se sai minut aikanaan Britanniassa ajattelemaan, että oikeasti tunteeseen sekoittuu C-komponenttia. Se oli pelottava ajatus.
Olen Kemppisen kanssa samaa mieltä siitä(kin), etteivät useimmat rangaistusten
julkilausutut tavoitteet, parhaimmatkaan, toteudu. Silti suojelu voi joissakin rajoissa toimia. Ja kostonjano on empiirinen tosiseikka, joka on myönnettävä, mutta jolle ei ole annettava liiaksi myöten - on parempi, että valtio kostaa kuin lynkkausporukka.
'Sellaista apteekkivaakaa ei ole, jolla varkautta voisi verrata pahoinpitelyyn tai alaikäiseen sekaantumista huumausainerikokseen.'
VastaaPoistaMinä pystyn ihan kevyesti punnitsemaan tuomioita, vaikkapa 11kuukauden ehdonalaista verrattuna 40 euron parkkisakkoon. Jälkimmäinen on ilman muuta tuntuvampi ja ankarampi rangaistus.
JK: Lehtiin kirjoitetaan, että pitäisi antaa miehen pelata, kun ei ole vielä osoitettu syylliseksi mihinkään.
VastaaPoistaTarkoitetaanko tässä, että jos joku nuorisotyöntekijä on syytteessä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hänen olisi saatava jatkaa nuorisotyössä, kunnes juttu on ratkaistu lainvoimaisesti?
Onko jääkiekon pelaaminen jotenkin huumekauppaan liittyvää?
Kysymys kai kuitenkin kuuluu, kuka tämän estämisen oikein teki. Siitä huolimatta voitaisiin edes odottaa tuomiota, kun mies kai kuitenkin tällä erää on irti sekä aineista että piireistä.
"Ereo Raunio": Ero kaiken maailman länkytyssaitteihin on, että täällä puhutaan omalla oikealla nimellä. Se tekee puheenvuoroista vähän, hyvin vähän, toisen laatuisia.
Onko mielipidettä parempi arvostella sen esittäjän mukaan kuin sisällön ja perustelujen vuoksi?
Keskustelu on toki täällä uskomattoman laadukasta, mutta se ei kai anonyymiyteen mitenkään liittyne.
Karalahden pitäisi tietenkin antaa pelata kunnes hänet todetaan syylliseksi. Ehkäpä tämänkin jälkeen.
VastaaPoistaSiinä tapauksessa,että tilanne olisi kuten pedofiliaesimerkissä elikkä olisi vaara että Karalahti kesken kiekkohyökkäyksen pistää puolustajaa pirineulalla perseeseen häneltä tulisi pelioikeus evätä.
Sitten olisi harkittava antaako tämmöinen pelioikeus jonkinlaisen kasvatuksellisesti väärän mallin. En usko sitäkään. Nuoriso näkee tässä kuinka huippupelaaja voi päihteiden kanssa menettää kaiken.
En hyvät kanssakommentoijat edes usko että Kemppinen on tosissaan näissä kahdessa viimeisessä kappaleessaan. Ovela mies tietää mistä napista painaa.
Olen tätä asiaa työssä heikohkon kokemuksen valossa pohtinut. Uskon, että se häpeämekanismi, jonka luomme ja jolla työnnämme rikoksentekijät pois keskuudestamme ja jolla samalla suojelemme itseämme on omiaan luomaan ja pitämään yllä rikollisuutta. Häpeää välttääkseen rikolliset hakeutuvat toistensa seuraan. Kaltaisensa kanssa ei tarvitse hävetä. Sitten ei ole vaikeata arvata mitä sen jälkeen tapahtuu, kun joku saa "idean".
Olipa hyvin sanottu tämä:
VastaaPoista''Lapsen henkinen tuhoaminen armottomalla välinpitämättömyydellä tai järjestelmällisellä pahuudella ei ole rikos.''
Sitä(kin) nimittäin tapahtuu ja paljon. Vankila on kuitenkin huono paikka kurittaa niitä aikuisia, jotka näin tekevät. Samoin kai se on näiden seksuaalisten väkivalta tekojen kanssa.
Se, että on toisille ihmisille vaarallinen, riittänee (?) pakkohoito päätökseen. Miksi sitä ei voisi soveltaa vaikeasti luonnevikaisten kanssa. Onhan se nimittäin niin, että osa ihmisitä tarvitsee läpielämänsä jonkunlaista laitoshoitoa (vaikeat psyykkiset tilat, syvästi kehitysvammaiset, vaikea vammaiset).
Kaikki eivät 'parane' eivät vankilassa eivätkä hoitolaitoksissa ja silti he tarvitsevat mahdollisesti ympärivuorokautista hoitoa tai valvontaa.
"Oma johtopäätökseni on uskon Jumala, etiikan asettaja ja ainoa täyttäjä; toinen vaihtoehto on idealistisen antroposentrinen humala: hybris."
VastaaPoistaTässä on nyt linkattu yhteen idealismi ja idealismi.
Tuskin tuomioistuimissa voi ajatella Jumalan lain toteutumista. Vaikka kyllähän sitä jossain päin maailmaa niin tehdään: sharia-laki on aika yleisesti käytössä esim. Saudi-Arabiassa: varkaalta käsi poikki, rakkausasioissa omapäiseltä prinsessalta kaula poikki.
Sen sijaan tuo "idealistinen" humala, eli hybris on siitä kätevä mielenliike että se tuo mukanaan nemesiksen, eli koston.
Sillä tavalla ihminen oppii kohtuudesta ainakin jotain.
Joopa, löperöitä tuomioita vaan lisää, niin kärsimään joutuneet kansalaiset rankaisevat syyllisiä itse. Eikä sitten sovi näitä oman käden tuomareita myöskään rangaista tuomioistuimissa muuten kuin löperösti. Kaikkea pitää ymmärtää ihan lohduttomaan loppuun asti.
VastaaPoistahäpeämekanismi...
VastaaPoistaJalostaisiko vuosi vankeutta? Ehkä luostarissa. Hän siellä ja tuo täällä. Rikollisten keskitysleirit eivät vaikuta järkeviltä. Yli vuoden ehdottomat istumiset kuullostavat suorastaan hulluudelta. Olemme tyhmiä kun emme keksi muuta.
Aiemmasta kommentistani:
VastaaPoista"Oma johtopäätökseni on uskon Jumala, etiikan asettaja ja ainoa täyttäjä; toinen vaihtoehto on idealistisen antroposentrinen humala: hybris."
Ripsa kirjoitti:
" - -
Tuskin tuomioistuimissa voi ajatella Jumalan lain toteutumista."
"Jumalan laki" on käsitteellinen pirunnyrkki (pun intended), johon en tässä kajoa. Kehoitan lukemaan kommenttini kontekstin, sillä juuri ennen Ripsan viittaamaa kohtaa kirjoitin:
"Olettamalla muiden toiminnan ohjautuvan voimakkaimmin rangaistusuhan mukaan (siis rikollisuuden sanktiojouston olevan suurta) paljastan kuvan itsestäni. Kuva on ruma, meillä kaikilla, mutta asia pitää tunnistaa ja rakentaa oma- ja maailmankuvansa tämän tosiasian mukaan."
Tästä toivoakseni ilmenee kyseessä olevan aivan eri asia kuin tuomioistuimessa sovellettava laki. Sanottu soveltuu mihin tahansa moraalijärjestelmään. Kyse on omakuvasta ja maailmankuvasta, siitä mistä ajattelee moraalisuuden kyvyn omassa ja siten myös muiden elämässä kumpuavan.
Ajatus behavioristisesta sanktioehdollistumasta on mielestäni mekanistista satua, ratkaisun on nähdäkseni oltava - aivan oikein - ideologinen: usko (oma valintani) tai sitten hybrikseksi haukkumani luottamus ihmisen omaan itsenäiseen selkärankaisuuteen.
(Jään odottamaan stoalaishenkistä kummastelua uskovien raukkamaisesta selkärangattomuudesta...)
Minusta jääkiekon julkinen pelaaminen pitäisi rangaista ankarammin kuin vaikka pahoin pitely nakkikioskilla lyömällä.
VastaaPoistaJos lyö nakkikioskilla miestä on uhreja yksi, mutta jääkiekko vahingoittaa koko kansakuntaa.
Vähintään pitäisi olla sellainen rajoitus, että jääkiekkovarusteita ei myydä kuin yli kahdeksantoista vuotiaille, katsomoon samat ikärajat kuin raaistavaa väkivaltaa sisältäviin elokuviin, lehdet joissa on jääkiekkouutisia pakattava mustiin muovipusseihin ja sijoitettava kassatiskin taakse ja samassa taloudessa jossa asuu jääkiekkoa pelannut henkilö, ei saisi asua alle 15-vuotiaita henkilöitä.
Jep
VastaaPoistaEsimerkiksi vuosi miinanraivausta juuri rauhoittuneella sotatantereella kehittäisi istumista enemmän. Rikosseuraamusvirasto voisi perustaa kehitysapujoukon. Ei vaaraa vanhoista kavereista. Suits you Sir!
En ymmärrä Jäppistä. Jääkiekko on hyvä peli. Kun on nähnyt yhden jääkiekko-ottelun, niin samalla on nähnyt ne kaikki. Se on sitä samaa kiekon tökkimistä edes takaisin.
VastaaPoistaTällaistahan keskustelua ei tietenkään olisi, jos Jere Karalahti ei olisi Suomen kansallisjoukkueurheilun kansallista (ja kansainvälistä) huippua.
VastaaPoistaMeillä helposti naureskellaan Etelä-Eurooppalaisten harrastamalle jalkapallotähtien palvonnalle, mutta oikeasti jääkiekkotähdet ja formulatähdet ovat samanlaisen sentimentaalisen kiintymyksen kohteina. Räikköset ja leijonat aiheuttavat oikeasti suuria tunteita miespuolisessa väestössä, kuten tässäkin tapauksessa nähdään.
Mekaanikko tai poliitikko Karalahti voisi sanoa hyvästit päivätyölleen heti tällaisen tapauksen jälkeen.
Sen sijaan maan paras puolustaja Karalahti voisi tehdä vielä pahempaakin ennen kuin penkkiurheilijat hänet hylkäävät.
Ad Toipila
VastaaPoistaJalkapallo on sen sijaan hyvinkin filosofinen peli:
http://www.youtube.com/watch?v=xrShK-NVMIU
JK: Sellaista apteeekkivaakaa ei ole [...]
VastaaPoistaanonyymi: Minä pystyn ihan kevyesti punnitsemaan tuomioita, [...]
Niin, vertaatkin tässä tuomioita etkä tekoja, joista oli kyse.
PJ: Minusta jääkiekon julkinen pelaaminen pitäisi rangaista ankarammin kuin vaikka pahoin pitely nakkikioskilla lyömällä.
Samoin vaatteilla keikarointi.
Jääkiekkokaukalon pienempiinkin pahoinpitelyihin voitaisiin mielestäni aivan hyvin puuttua oikeusjärjestelmän kautta. Maila kädessä kaukalossa seisominen ei anna toisille mitään automaattista turpaanveto-oikeutta.
Liigan sääntöjen mukaan huumeiden käytöstä tai hallussapidosta seuraa penaltia, ja Kakaralahti laitettiin väliaikaiseen pelikieltoon kun odoteltiin tuomiota asiasta. Syyttäjällä oli kuitenkin niin kehnot kortit että jätti syyttämättä kummastakaan. Siinä mielessä olisi kohtuullista päästää poika pelaamaan.
VastaaPoista'vertaatkin tässä tuomioita etkä tekoja, joista oli kyse'
VastaaPoistaMolemmista on kyse. Miksi rangaista pienemmistä teoista, jos ei rangaista suuremmista? (Ehdonalaisen voi mieltää häpeärangaistukseksi ihmiselle, jolla on jokin häpeäntunne; lapsenraiskaajalla ei ole.)
Jääkiekkoilun voisi jakaa kahdeksi eri lajiksi, taitokiekoksi, jossa tulisi elinikäinen kilpailukielto jäällä tappalusta tai lyömisestä, ja ultimate fighting on ice-tyyppiseksi teurastuskseksi. Edellistä voisi katsoa, jos haluaa nähdä sivistynyttä peliä, jälkimmäistä, jos haluaa nähdä verta ja aivoja.
tunnen luovia poliitikoja muiden maiden parlamenteissa parlamentissa
VastaaPoistaasianajajat keräävät rahaa¨
VastaaPoistaainakin täällä missä asun, vain tätä
”Sellaista apteekkivaakaa ei ole, jolla varkautta voisi verrata pahoinpitelyyn tai alaikäiseen sekaantumista huumausainerikokseen.”
VastaaPoistaPekka Saarnio kirjoitti seuraavan analogian vertaillessaan alkoholia ja kannabista:
”kannabis --pahoinpitely, alkoholi --törkeä pahoinpitely, heroiini --tappo. Kannabis mielletään meillä samaan ryhmään heroiinin kanssa, mutta tuskin kenellekään tulisi mieleen samaistaa pahoinpitely ja tappo. Olisi aika merkillistä, jos pahoinpitelijä saisi tuomion taposta. Kuulostaisi niin ikään kummalliselta, mikäli törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyt selviäisi ilman rangaistusta. Hänelle sanottaisiin, että törkeä pahoinpitely kuuluu asiaan, se on maan tapa.”
Mielestäni tälläisessä vertailussa ei tarvita apteekkivaakaa. Koko ajan pysytään samassa aiheessa. Päihteissä ja niiden sääntelyssä. Minun apteekkivaa’allani alkoholi olisi enemmän rangaistavaa, mitä miedompi kannabis.
Mikko Salasuo kirjoittaa blogissaan: ”Varokaa ajatuksianne Plantagenin ruukkuosastolla!”
Voi olla, että maallikkona en ymmärrä näistä asioista mitään. En edes osaisi selittää, mikä rikos on. Itse olettaisin, että rikoksella pitäisi olla tekijä ja uhri tai muuten se ei voi olla rikos. Kuitenkaan näin ei ole.
”Rangaistuksista ja rikoksista on silti keskusteltava.”
Ja huumausainelainsäädäntö on nousemassa käsiteltäväksi.