Luin suuresti arvostamani Skepsis r.y.:n verkkosivuja.En irvi. Pseudotieteen karhaaminen on kiitoksen ansaitseva urakka, jos nyt satunkin olemaan heidän kanssaan eri mieltä eräiden uskonnon piiriin kuuluvien asioiden kategorioimisesta.
"Kun kello pysähtyi" on muuan perinteinen telekinesis-ilmiö. Todisteita sellaisesta ei ole löydetty - siis että kello pysähtyisi äidin piirongin päällä kun lapsi menettää henkensä toisella puolella maapalloa, tms.
Itse suhtaudun pysähtyneisiin kelloihin joko vetämällä sellaisen tai vaihdattamalla uuden pariston. Toimiin en ole havainnut liittyvän metafyysisiä ulottuvuuksia.
Sitä vastoin saatoin loppuun kuukausia kestäneen kaupanhierontani Lippulaivassa toimivan kellokauppiaan kanssa, ja olen aivan mieltynyt Tissotin kelloon, jonka nimi on Silen-T.
En mieltynyt kosketusnäyttökelloihin, kun ne tulivat kauppoihin pari vuotta sitten, vaikka ne näyttävät menestyneen.
Tämä toimii värinällä samalla tavoin kuin monet matkapuhelimet. Säädettynä herätysaikana kello värisee ranteessa kokeiluni mukaan riittävästi.
Kellonaika on luettavissa tietysti katsomalla mutta myös painamalla kruunua ja tunnustelemalla sormin. Tuntiosoitin täristää jatkuvasti ja minuuttiosoitin pulsseina. Tietyissä tilanteissa minuutit kykenee laskemaan, mutta tavallisesti taulua ympäröivän renkaan kohokuviot riittävät.
Epäilen että laite on suunniteltu näkövammaisille.
Innostuin kuitenkin siitä määrättömästi, koska kellon katsominen on niin raju sosiaalinen signaali. Se on melkein yhtä vahva kuin matkapuhelimen rassaaminen kokouksessa.
Ennen vanhaan pitäjänmiehet saattoivat "äänestää" vaalisaarnatilaisuuksissa tuijottamalla taskukelloa, kuuntelemalla mahtoiko se lainkaan käydä ja vielä ravistelemalla sitä mahdollisimman näkyvästi.
Nyt on siis teknisesti mahdollista selvittää, kuinka paljon on jo myöhässä, purkamatta katsekontaktia keskustelukumppaniin tai puheenjohtajaan.
Olen seurannut pitkälle kehittyneitä tapaamistekniikoita. Syvästi arvostamani Heikki A. Reenpää oli äärettömän etevä aloittamaan liukumisen kohti kirjoituspöydän kulmaa ja seisaalleen nousemisen ennen kuin kävijä oli ehtinyt pyytää rahaa. Suuresti arvostamani, kilpailevaa yhtiötä edustanut Hannu Tarmio, joka tulee mukaan huomiseen radio-ohjelmaani, oli kehitellyt vastakohdan. Hän osasi katsoa herttaisesti silmiin ja käyttäytyä aivan kuin maailmassa ei olisi kiireen kierämää ja ikään kuin hän olisi tässä paikalla varta vasten toteuttaakseen kävijän pienimmätkin toivomukset. Tästä huolimatta tai tämän takia kävijä löysi itsensä käytävästä ennen kuin oli ehtinyt pyytää rahaa.
Luullakseni näitä todella hyödyllisiä taitoja ei opeteta kursseilla. Sääli.
Tiedän että oikean ajan selvittämisestä vielä mainitakseni matkapuhelin ajaa periaatteessa saman asian, mutta matkapuhelimen pitäminen pöydällä ei ole oikein sopivaa, ainakaan hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa.
Olen myyty, jos rannekellon voi säätää myös lyömään. Kuorsaukseni nimittäin voittaa vähäiset värinät.
VastaaPoistaMinun täytyi ryhtyä rannekellon käyttäjäksi juuri tästä syystä. Kokoustavaan kansanluokkaan vajonneena ja näin ajan jyrkemmin kurissapitämänä hihansuusta pilkistävää rannekelloa on huomaamattomampaa vilkaista kuin taskunpohjalla piilevän puhelimen näyttöä.
VastaaPoistaLuulen osaavani puuhan sen verran huomaamattomasti, että sykkivälle kellolle ei ole tarvetta.
Olenpa ollut hautajaisissa, joissa kesken 'maasta sinä olet tullut' -jakson siunauksen toimittaneen pitkähiuksisen nuorisopastorin kännykkä pärähti soimaan vomistuvalla äänellä. Hän keskeytti toimituksen, kääntyi selin yleisöön ja ryhtyi penkomaan jossain taustalla ollutta olkalaukkuaan, josta sitten jo hermostuksesta vapisevin käsin kaivoi kännykkänsä, sulki sen ja jatkoi toimitusta. Saattojoukon keski-ikä oli yli kuudenkymmenen ja oltiin syvällä Hämeessä. En nähnyt kenenkään ilmeen edes värähtävän.
VastaaPoistaKännykän käyttöarvolla on siis rajoituksensa, mutta kyllä se kellosta käy, jos muistaa räplätä säätöjen kanssa aamuin illoin. Se korvaa vallan mainiosti ainakin herätyskellon, mutta ei ole yhtä luotettava.
Tuosta tulee tietysti mieleen kuuluisa israelilainen Uri Geller, joka esiintyi Suomen televisiossa. Oliko se 70-luvun alussa vai 60-luvun lopussa? Katsojia oli kehotettu laittamaan rikkinäisiä kelloja televisioiden päälle, ne kuulemma alkaisivat toimia Gellerin ohjelman vaikutuksesta. No, minä ainakin laitoin muistaakseni useitakin risoja kelloja TV:n päälle. Eivät ne alkaneet tikittää. Ja sitten tietysti jäi mieleen se hieno lusikanvääntötemppu. Ja niinpä niin YouTubesta löytyy esim tämä ja paljon muuta:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=M9w7jHYriFo
Minä en ole nähnyt syvällä Hämeessä edes ilmettä, saatika värähdystä
VastaaPoistaAd Tapio Onnela:
VastaaPoistaSkepsiksen sivuilla mainitaan mutkan kautta tuntemani J. Hietanen, joka aikoinaan toisti Uri Gellerin temput ja selitti, että kysymyksessä on tavanomainen "taikuri"-ohjelmisto.
Muistelisin että asianomainen myönsi itsekin, että näin on.
Skepsis r.y.:n olisi myös syytä hankkia kellot edustajilleen. Meinaan että edustavat pysähtyneisyyden aikaa. Paljon nimiä, mutta kukaan ei puuhaa mitään.
VastaaPoistaKeskustelufoorumi täynnä yleistä jupinaa ja hallituksen jäsenet loistavat poissaolollaan jopa julkisuudesta.
Näinhän nämä suomalaiset yhdistykset yleensäkin... valitettavasti.
Gelleristä en tiedä.
VastaaPoistaÄiti taittoi lusikan jollakin tempulla peukalon ja etusormen välissä ihan s-mutkille.
Lentävä herätyskello ja Batmanauto
VastaaPoistalentävät tarvittaessa
http://www.credd.se/shopaholic/showentry/802
Vastaan typerähköön kysymykseen "oletko pahassa paikassa", silloin tällöin piruuttani että "oota vähän". Sitten pidän pikkuisen tauon ja lausun viistosti luurin ohi: "Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
VastaaPoistaSitten pidän taas pienen tauon ja sanon suoraan luuriin: "Ei täs mitään. Keikkaa pukkaa."
Olen muuten jo jonkin aikaa käyttänyt rumahkoa, mutta hyvin toimivaa Casion uimisen kestävää kelloa, jossa on värähtelyvibraattori: voin koodata siihen kolme kellonaikaa, jotka sitten aikanaan värähtelevät ranteessani. Tiedän puheita pitäessäni kelloa vilkuilematta, milloin on korkea aika ryhtyä loppukaneeteille.
Onkohan jo sankoja, joista saisi linsseihin kellon ja muuta kivaa.
VastaaPoistaMaksuvalmiiden katse tuppaa lasittumaan, joten tuotekehitys voisi kannattaa.
Sinebrykoffin taidemuseossa oli pari vuotta sitten taskukellonäyttely, jossa oli muistaakseni useamman sadan vuoden takaa parikin mekaanista taskukelloa, jotka napista painettaessa löivät ääneti sykkien (ainakin tunnit) samasta syystä. Kelloja, joiden kansilasin saattoi avata ja sitten tunnustella sormilla ajan, oli useampia.
VastaaPoistaTuli silloin mieleen, että miksei tällaisia enää tehdä, mutta tehdäänpä näemmä sittenkin :)