Kuvassa on separaattori, joka muutti Suomen maisemaan ja elinkeinoja valtavasti. Siirryttiin karjatalouteen ja säästettiin naisten työaikaa ja voimia.Vielä omina nuoruusvuosinani mustalaispoika (silloin käypä nimitys) valitti käräjillä, että tappelukaveri oli lyönyt häntä separaattorin veivillä, kun vieläkin luki otsassa että Alfa Laval.
Tänään aamulla radiossa keskustelemme kouluista ja oppimisesta. Olen viehättynyt poikani kertomasta, että yksi opettajain koulutuksen ongelmista on estää koulutettavia jäljittelemästä omia muinaisia opettajiaan.
Tämä on myös simputuksen ja työpaikkakiusaamisen ongelma. Ihminen ei yleensä usko käskyjä eikä järkeviä perusteluja, jos hänen mielensä perällä jo on käyttäytymismalli.
Koulukiusaajista osa on entisiä koulukiusattuja. Pelottavan suuri osa rikoksentekijöistä on entisiä rikoksen uhreja. Vanhempien juopottelusta vaurioituneet lapset sortuvat itse helposti alkoholismiin. Ja niin edelleen.
Mitä asiantuntevampi organisaatio on, sitä enemmän se joissakin tapauksissa vastustaa muutoksia.
Viittaan omiin kokemuksiini siitä, miten koville otti ennen kuin ylimmissä tuomioistuimissa vakuututtiin siitä, että lyijykynä (Koh-I-Noor) ja kirjoituskone (Remington) eivät ole lyömätön pari, vaan että outo ja vaivalloinen ”tietokone” voisi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto asiakirjoja tehtailtaessa.
Olin vastaan. Ei minulta kyllä kysyttykään. Kansliapäällikkönä silloin toiminut Anja Tulenheimo-Takki toteutti muutoksen määrätietoisesti.
Käännyin tietokoneuskontoon vasta 28.1.1990. Toin kotiin mikron ja muutamia lerppuja ja aloin opetella.
Amerikkalaisten joskus käyttämä unlearning taitaa valitettavasti olla tutuin moonilaisten kirjoituksista, mutta joskus sillä tarkoitetaan paradigman murrosta. Tuttu se on musiikista ja urheilussa, jossa lahjakkaat aloittelijat pannaan joskus aloittamaan harjoittelu uudelleen alkeista.
Sony vastusti henkeen ja vereen Walkman-nimellä tunnettu nauhuriaan, koska se ei ollut nauhuri. Sillä ei voinut (alkujaan) äänittää. Vanhan perustaja-johtajan (Masaru Ibuka) innostuminen äänenlaadusta pakotti vastahakoisen yhtiön myymään näitä itse kelvottomina pitämiään laitteita.
Insinöörien piti siis unohtaa, mitä ”nauhuri” tarkoittaa ennen kuin vakava kaupanteko pääsi alkamaan.
Kuuluisia esimerkkejä epäoppimisesta ovat IBM:n itsevaltainen johtaja Watson 1943 (”Maailmassa tarvitaan kaikkiaan noin viisi tietokonetta”) ja Albert Einstein 1932 (”Mikään ei viittaa siihen, että ydinenergiaa voitaisiin käyttää – sehän edellyttäisi atomiytimen hajoamista”) ja Ken Olson, Digital Equipment Corp. 1977 (”Siihen ei ole mitään tarvetta, että ihmisillä olisi tietokone kotona”).
Näitä koottuja typeryyksiä on kirjallisuus täynnä. Pointti on kuitenkin se, että jotkut onnistuvat jotenkin purkamaan vakaumuksiaan. Kaikkein pahiten käy luonnolle se, että joku täysin asiantuntematon tohelo osoittaa ratkaisevan virheen päättelyssäni. Kokemuksia riittää.
Pitäneekö paikkaansa – erään teorian mukaan Ruotsin vuosikymmeniä Tukholman edustalta jahtaamat neuvostoliittolaiset sukellusveneet olisivat olleet minkkejä ja hylkeitä. Merivoimissa tämä ajatus oli hylätty naurettavana jo 1980-luvun alussa. Miehet oli koulutettu kuuntelemaan sukellusveneitä, ei eläimiä.
Voittajia kai ovat ne, jotka uskaltavat ja haluavat kääntää takkinsa, kun huomaavat olevansa väärässä?
VastaaPoistaMinä ainakin koko ajan oikein etsin niitä hetkiä, jolloin voin todeta, että tämänkin minä ajattelin väärin. Mutta samalla ymmärrrän riemuissani, että en ajattele enää tästä asiasta väärin. Ja vain löytääkseni itseni muutaman vuoden päästä taas tilanteesta, jolloin sekin ajattelutapa voidaan osoittaa minulle vääräksi...
On kai joskus sanottu jotain sinne päin, että muutoksessa on voimaa ja mahdollisuuksia?
Ei silti tarvi aivan tuuliviiri olla.
Opettajien kouluttamisesta.
VastaaPoistaItse olen vielä sitä sukupolvea, jolla oli opettajana entinen sota-ajan kapiainen, joka tarvi töitä sodan jälkeen.
Se mies olisi paremmin sopinut... johonkin muuhun.
Minun lapsi sairastui vakavaan pneumoniaan kaksitoista vuotta sitten. Senaikaiset lääkärit tutkivat hänet moneen otteeseen ja epäilivät Salmonellaa. Tytön crp oli jo 300.
VastaaPoistaEi ollut kukaan ennen ollut niin kovissa infektio-arvoissa Auroorassa.
Kun neljäs vuorokausi meni ja lääkitys ei purrut yöhoitaja oli katsonut, että tyttö ei oikein hengitä oikein. Hänet vietiin pyörätuolilla (horroksessa) röntgeniin. Keuhkojen yläosassa ei ollut enää keukorakkuloita: ei voinut kuulua mitään rohinaa kun ei ollut ilmaa. Lääkäreitä koulutetaan kuuntelemaan ilmaa ja sen laatua.
Hmm mitäs opimme: oppiminen on vaarallista jos ajattelu loppuu sen avulla.
Tuli puheltua pieniä joulun alla ekonomin kanssa. Hän oli vakuuttunut siitä, että talous ei hallitse meitä, koska me hallitsemme taloutta.
VastaaPoistaMinä taas pidän kymmenen käskyä mielessä (joita olen kaikkia toiminut vastaan varmasti ja sen takia ne ovat opitut). Jumalan olisi pitänyt kirjata pari-ohjetta eikä ohjeita. Pari-ohjetta olisi aina a ja b -tehtävät: teen ensin päin helvettiä ja sen jälkeen pidät huolen, ettet tee päin helvettiä.
VastaaPoistaSo simple: mistäs sitä muuten osaisi?
Mustalaispoika todisti itseään vastaan. Jos totta olisi puhunut, olisi otsassa lukenut lavaL aflA.
VastaaPoistaHyvä, Häjy! Justihin niin! Kyllä takinkääntö voi olla joskus aiheellista ja suotavaa. En ymmärrä jääräpäisyyttä, että kun on kerran jonkin mielipiteen pulauttanut suustaan, niin siitä sitten pitäisi pitää väkisin kiinni, vaikka olisi tullut toisiin tuumiin. Ei siinä mitään hävettävää ole, että ajan mittaan mieli monesti muuttuu.
VastaaPoistaPoisoppiminen on vaikeata ja vaatii työtä. Esim. tenniksessä väärän lyöntitekniikan poisoppiminen on erittäin työlästä. Samoin on nyrkkeilyssä, jossa virheellinen tekniikkaa on todella kohtalokasta, jos aikoo kilpailla.
VastaaPoistaPsykologiasta tiedetään, että kerran opittu tapa hankkia mielihyvää ei katoa ilmeisesti koskaan. Toistettaessa mielihyvää tuottavaa toimintaa on aina vaarassa syntyä riippuvuus. Kun esim. nikotiini aiheuttaa mielihyvän tunnetta, satunnaisesta tupakoinnista syntyy helposti ennen pitkää voimakas riippuvuus.
Kiitoksia hyvästä radio-ohjelmasta.
VastaaPoistaKuuntelin sen uusintana (mutta ilman musiikkia) Peililtä juuri äsken, 14 jälkeen.
Lisää juuri samantapaista keskustelua vaihtelevista aiheista.
Tuo separaattori oli pirun kankea veivattava ja täydensi kiitettävästi maatilan emännän päivätyötä. Separaattoreita myytiin ovelta ovelle ja minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että separaattorikauppiaan ei yleensä tarvinnut lähteä tyhjin toimin talosta, tarvittiin siellä separaattoria eli ei.
VastaaPoistaMistä me voimme tietää, että silloin ennen "ajattelimme väärin"? Me emme ole saaneet nähdä, olisiko se maailma, josta tietokoneet, kännykät ja muut viisaudet puuttuisivat, huonompi paikka elää. Ei se ole se maailma, jossa niitä ei ole keksittykään. Se olisi maailma, jossa niitä ei olisi otettu vastaan.
VastaaPoistaPoisoppiminen on mahdottomuus, kyse on siitä, että oppii uutta tilalle.
VastaaPoistaTietokoneet siis otettiin vikkelästi käyttöön esimerkiksi pankkitoiminnassa (Postipankki) ja suurteollisuudessa (Enso Gutzeit, viite Ahti Hirvosesta syksyllä julkaistu Mauno Saaren Rahat ja henki), korkeimmassa oikeudessa taas hitaasti. Tässä ei todennäköisesti ole kyse kenenkään epäpätevyydestä, sillä paljonhan asiaan vaikuttaa uudistuksen etäisyys tekemisen keskiöstä. En suostuisi epätoivoon. Kuten tuomioissa voidaan puhua ratio decidendii ja obiter dictum -erottelulla, voidaan työssäkin erotella vaikkapa termit varsinais- ja oheistoiminta.
VastaaPoistaTuomarille tulee vuosittain kokonaan uusia epäilyttäviä säännöksiä ja vanhojen epäselviä muutoksia ynnä epämääräisiä ohjeita ja vielä epävarmaa oikeuskäytäntöä sovellettavaksi kuten ei pankeissa tai tehtaissa uudistuksia epäilemättä milloinkaan, tällaisten uudistusten hanskaaminen on heidän ydinosaamistaan. Tietomassojen rutiinimurskaus, budjetointi ja kirjanpito taas ovat pankeissa ja suuryrityksessä epäilemättä suuren joukon huomion keskiössä.
Muutoksien tuominen oheistoimintaan, kuten siihen millaisella vehkellä saa päätösluonnoksen syntymään tai kuinka löytää edellisen vuoden konseptinsa, on varsinaisen toiminnan kannalta häiritsevää ja niitä kohtaan tunnetun epäluulon kumoamiseen eivät riitä epäselvät puheet epävarmoista eduista.
Väitän, että "epäoppimisella" on epäilyksittä etunsa silloin, jos vältetään energian epääminen varsinaistoiminnalta.
Tässä meillä ja minun ympärillä on paraikaa draamaa meneillään vähän kuten filmissä Amatöörit (http://www.dvdplaza.fi/leffakanta/nayta.php?sid=7374)jossa minun elämää ja tätä koko draamaa (joka tosin on tosi, kyse on vain siitä, että itse satuin olemaan mainostoimistodraamaihminen parhaimmasta päästä - asia jota tämä keskivertojengi eivät arvanneet) tein siis omasta maailmastani draaman ja kuljetin mukana monta avainhenkilöä mm Niiniluotoa ja Nokian Ollilaa.
VastaaPoistaTässä on silti paljon sellaista joka ei ole ollut tavoitteena: yksi asia, että minä oikeasti välitän mm Ilkasta. Hän oli niin suvereeni, ja sitä en osannut arvata. Mutta en halua tästä filmiä ,vaikka Hollywood ja Nordea (islantilaiset) sitä odottavat.
Mmm
Tenniksestä ei nyt alkujaankaan pidä opetella mitään tekniikka.
VastaaPoistaAd Rienzi:
VastaaPoistaJos painotukseni oli epäselvä, tuomioistuimet siis nähdäkseni omaksuivat uuden tekniikan hämmästyttävän varhain ja nopeasti eräiden jäsenten ja virkamiesten (kuten minun) vastustelusta huolimatta.
Se on sitten detalji, että eri oikeusasteet menivät mielestäni halpaan sekä käyttöjärjestelmä- että ohjelmistoasioissa.
Tuttu peli tuo separaattori. Sitä tuli mummolassa veivattua aikoinaan varmaan satoja kertoja.
VastaaPoista"halpaan ohjelmistoasioissa."
VastaaPoistaVoi olla. Saisivat mennä vieläkin halvempaan. Läppäri lapselle toteutunee linuksilla.
Separoin vähän omia muistoajni:
VastaaPoistaKahden maailmansodan jälkeen älyllinen lama jäyti maata. Keväällä 1945 maa oli miltei kuollut.
Tykkien jylinän tauottua oli kotosuomi nostettava jaloilleen.
Karjala oli menetetty, valtaosa Lapin kylistä saksalaisten jäljiltä raunioina, liikenneyhteydet olivat poikki, tehtaat tuhottu, maanviljely mahdotonta.
Aseiden vaiettua teillä harhaili evakkojen laumoja jalkaisin, polkupyörien selässä, hevoskärryissä vaeltamassa sisämaahan kohti tuntemattomia seutuja löytääkseen edes vähäisen asuinsijan tai maatilkun, jossa voisi yrittää aloittaa kaiken uudestaan.
Kansa kuitenkin toipui nopeasti, lopulta nopeammin kuin kukaan oli osannut kuvitellakaan.
Pian nukkui lapsia tupien uuninpankoilla, peräkamareissa, isän kainalossa pirtien keinutuoleissa, lapsia pyöri äidin helmoissa keittiön tiskipöydän ääressä.
Lasten ja aikuisten kumisaappaita, huopatossuja ja sukkia roikkui uunien vierustoilla kuivumassa; pyykkejä aitan hirsiseinillä äitien saunanpadassa keittäminä ja pyykkiladoilla käsin puhtaaksi hinkkaamina.
Kemppinen kirjoitti. " - -tuomioistuimet siis nähdäkseni omaksuivat uuden tekniikan hämmästyttävän varhain ja nopeasti - - "
VastaaPoistaKemppinen oli tietysti yläkerroksissa ja sisäpiireissä, mutta kun itsekin 1990-luvulla konkreettisen omakohtaisesti ja virkavastuulla tutustuin kaikkien kolmen oikeusasteen kirjaamomenettelyihin, koin tilanteen kyllä hieman toisin - tosin tämä perustui vertailuun tuntemieni suuryritysten toimintoihin, Kemppinen varmaan vertaa vuosikymmeniinsä oikeuslaitoksessa ja ehkä tietoonsa myös asianajomaailmasta.
Esimerkiksi kesti kauan, että päästiin irti menettelystä, jossa jokaisella tuomioistuimella oli oma diaarisysteeminsä, manuaalinen tai sähköinen, joiden välillä liikenne oli aidon manuaalista. Kiinteistöasioiden sähköistys oli hieno suoritus, mutta sekin tuli vasta 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Ainakin entisissä kihlakunnanoikeuksissa kansliaresurssit vieläpä usein olivat selvästi pienemmät kuin vähänkin merkittävissä asianajotoimistoissa, joista suurimmatkin tosin olivat aika pieniä pitkälle 1990-luvulle, muutamia kymmeniä henkiä korkeintaan. Vertaaminen pankkeihin ja pörssiyhtiöihin on sikäli perusteetonta.
Huomenna ajattelen joka tapauksessa toisin kuin tänään. Toivon silloin ymmärtäväni enemmän. Oikein tai väärin.
VastaaPoistaUuden asian ymmärtämisessä ei ole vain se, että osaa jotain enemmän tai paremmin vaan myös se, että kääntää niskaa muutaman asteen johonkin ja se kääntö on joskus suurempi vaiva kun valtavien kirjojen pänttääminen.
VastaaPoistaTästä intention suunnasta kaikki lähtee. Minun on jo ehkä niksahtanut jonnekin hieman sivulle sillä olen sisäistänyt Marko Hamilon kirjan "Älkää säätäkö päätänne, vika on yhteiskunnassa"
ja sen tein säätämällä pääni poispäin vallitsevasta suunnasta. Jos joku pitää minua kehitysvammaisena niin sen ymmärrän sillä tulkinta menee varmasti kuten Gaussin käyrän molemmissa päissä: yhtä paljon pieleen keskiön kannalta. Jos massa pitää olla se, minkä mukaan mennään niin sitten kaikki ääripäät ovat yhtä kaukana.
Minä silti otin riskin ja käänsin. Se on ollut tuskaista pitää mielessä, että on itsevalittu. Mutta kun nyt luin tämän päivän lehdestä että kehitysvammaisen isä oli pelotellut tai peräti ampunut lapsensa kiusaajia niin tuli parempi mieli: ehkä minun rauhaa rakastava faijani sittenkin olisi niin paljon väkivaltainen, että suojelisi minuakin. Minä nimittäin rupesin pelkäämään todella kun tajusin, ettei voi valita diskurssia niin vaan. Se on vaarallista ja pitäisi sen takia vähintään olla arvostettu professori. Mutta minä olen Hemingway ja aion seikkailla auki ne paikat, mistä Hamilo kirjoittaa.
Pahus. Damn. Kuka voisi minua tässä asiassa ymmärtää eikä leimata vain sen takia että vertailuryhmän idea maailmankuvasta on se mihin nk. pitäisi verrata kun minä tietysti vertaan parempaan (kuten Duns Scotus ilmeisesti yritti).
Pedagogisesti on näet valtavan suuri ero diskurssissa minkä maailmankuvan asettaa tulkintaobjektin taakse. Tätä kun eivät ymmärrä. Minä olen tutustunut Peircen tuotantoon ja olen sitä mieltä, että tämän voisi sanoa helpomminkin.
Nyt pidetään vain vammaisena kun ei olen intuitiivinen myös tässä asiassa.
Kumma juttu eivätkä ymmärtäneet mitään kun minä lähetin pedagogiseen tietotekniikkakilpailuun HY:n sisällä. Arvasin ja sanoinkin amanuenssille; eivät tule ymmärtämään. Mutta kyllä joku tajusi, mutta tämä joku aikoo patentoida ohi minun.
Siihen varauduinkin sillä se pitää ymmärtää vielä enemmän. Vielä syvemmin ja sitä olen miettinytkin.
hiukkasen myöhässä...
VastaaPoistaepäoppisimpas oppimiseni opiskelusta koulussa
tästä kiitän suomen yhteiskuntaa ja lahjakkaiden lasten ja älyllisen tasa-arvon väkisin nuijimista yhteiskunnassa läpi.
matematiikka tuppasi olemaan lempi aiheitani nykyisin vaan meinaa olla lievästi sanottuna tunnepuolella ongelmia kun mielessä jyllää peruskoulun ajan opettajien ultimaattumit 4 arvosanasta jos ei näy välivaiheita harjoitus vihkossa ja kuinka kokeen huolimattomuus virheet johtuu harjoituksen puuutteesta (kumma kun ne vaikeimmat laskut oli silti aina kokeissa oikein)
ihmisten suhtautuminen ja kasvaminen tiettyihin järjestelmiin ja arvoihin on hieman naurettavaa oma isäni joka on myöskin lahjakas mutta erillaisesta persoonastaan johtuen ei hän ymmärrä mitä olen käynyt läpi ja kokenut ja käyn edelleen.
siinäpä sitä onkin ihanaa kun edes vanhemmiltaan ei saa tukea ja ymmärrystä sillä tavalla kuin toivoisi ja on itse asiassa jopa pyytänyt(pelkällä toivomisella ja rukoilulla ei pääse kovin pitkälle)
(toisaalta luokittelenkin tämän heidän vajavaisuudeksi enkä voi tuomita heitä ymmärryksen puutteesta kun ei he näe edes tätä ongelmaa niin miten sitä silloin voisi ymmärtää.)
käsitys älykkyydestä on aivan naurettavalla pohjalla 99% väestöstä useimmat kuvittelevat sen olevan jonkin kaltainen supervoima jonka avulla kaikki ongelmat ratkeaa itsestään (onhan se välillä sitäkin) mutta jos tiedot on puuttellisia niin siinä ei auta mikään äly generoimaan tyhjästä dataa minkä pohjalta sitten tekee päätelmänsä(kuten peruskoulu tekee osalle lahjakkaille oppilailleen)
toisaalta tässä asiassa on positiiviset puolet, tämä pakottaa ajattelemaan ja miettimään asioita ja käyttämään sitä omaa älyään mutta ongelmana on lievästi sanottuna se että kun ensin on opetettu että jos olet älykäs niin siitä rangaistaan ollaankin melkoisissa emotionaalisissa ongelmissa kun koitat ratkoa ongelmia mitkä estää sinua hankkimasta leipää ja voita itsellesi.
ps
(kivaa nähdä, että muutkin ovat tavailleet C.S Peirceä jännä kun herran teksteistä on ollut enempi apua ongelmien ratkomisesta kuin yhdestäkään psykologian kirjasta, nykypäivän koulussa ja kirjastossa on jopa internetit ja kaikki hienoudet ja uteliaimmat oppilaat ehkä pääsee jopa sitä kautta tutustumaan vähän muunkin kaltaisiin ajatuksiin kuin opettajan toisaalta eipä tuo paljoa auta jos pitää silti touhuta joidenki 1*1 laskujen kanssa vaikka olisi jo kyvykkyydet opiskella lukion pitkää matematiikkaa onhan se hieno että tasa-arvo toteutuu älykkäimpien lasten kustannuksella (onkohan herrat mahtanut miettiä asiaa laisinkaa että jos näitä lahjakkaita ja eri tavalla ajattelevia ohjattaisiin ja avustettaisiin kehittymisessä he voisivat palvella yhteiskuntaa paremmin, eikä kehittää vihaa yhteiskuntaa ja auktoriteettejä kohtaan.)
hmm tuli tässä mieleen että opettajat kuvittelevat olevansa usein jotakin hyvän tekiöitä mutta saattavat suorastaan henkisesti teurastaa joitain yksilöitä.
ja kirottu intuitio juttu hyppii ja tarinaa tulee minkä kerkeää (eikä toiminu opettajien tapa poistaa sitä ainoastaan vaan pahensi ongelmia ja aiheutti yhteiskunta kelvottoman hylkiön)
ohoh ompa mukavaa löytää jotain jonka oli ajatellut väärin!
VastaaPoista