Syvältä

Välillä häiritsee, että ”syvältä” on nykykielessä niin selkeä ja aiheellinen sana, mutta mieleeni tulee joskus häiritsevästi ”de profundis”, joka siis olisi parempi kääntää ”syvyyksistä”. Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.

Tuosta rukouksesta on muuten Madetojan sävellys kuorolle – aivan erinomaisen hieno ja vaikuttava. Kuten monet hänen teoksensa.

Syväekologit puhuivat televisiossa, ja hyvä että puhuivat. Linkola ei ollut lopulta suostunut puhumaan. Kannattajat sitä vastoin vakuuttivat, että hän on kiltti mies, eikä tarkoita, että kouluissa pitäisi ampua.

Tämä jää nyt vähän auki, koska väestönkasvun hillitsijät ja luonnontuhon jarruttajat jättävät johdonmukaisesti mainitsematta, miksi ei harvennusta aloitettaisi juuri heistä.

Yritän kiihkeästi ymmärtää, olisiko käytettävissäni mitään keinoa, jota käyttäen saisin nuoren ihmisen ymmärtämään, ettei hän ole Raskolnikov eikä myöskään Nietzsche.

Jos lyöt eukkoa kirveellä, osut itseesi.

Jos heittäydyt yli-ihmiseksi, pyörit pian mielipuolena hevosten jaloissa kaupungin kadulla.

Näin yksinkertaista mutta niin vaikeaa uskoa!

Kun opetin oikeusteoriaa ja siihen liittyviä asioita, tapasin sanoa, että kuolemanrangaistus ja ”elinkelvottomien” surmaaminen ovat mahdottomia ja jyrkästi vastustettavia toimia, koska aloittamisen jälkeen sellainen ei lopu koskaan. Rikoslainkäytössä ei ole edes vaikea löytää esimerkkiä ihmisestä, josta olisi yhteisen edun nimissä päästettävä ilmat pihalle. Minulle mieluisia esimerkkejä olisivat Lenin, Stalin, Hitler ja etenkin Mao.

Mutta heti heräisi kysymys: ja lisäksi ketä muita?

En puhu tässä sikiöistä enkä passiivisesta eutanasiasta, koska itse kysymys on aivan riittävän syvä: mitä tehdä uusfasistisille äänenpainoille? Mitä tehdä ihmisille, jotka arvelevat olevansa oikeutettuja päättämään toisten elämästä?

Ellei joku lukija olisi jo huomannut, käytän tupakanpolttoa härnäyskeinona, kun haluan viitata ihmisten pyrkimykseen päättää toisten elämästä.

Suomen kieli sallii kaksoismerkityksen – elämästä / elämisestä.

Esimerkkini on tietenkin kolmannen luokan kysymys, jos sitäkään. Haluan vain sanoa Tarja Haloselle, että jos jatkossa Linnan kutsuilla ei saa polttaa edes sisäpihalla, ehkäpä hän kieltäisi myös vessassa käynnin?

Ennen oli sellainen ajatus, että ihmisen kunnioittaminen sisälsi sellaisen ajatuksen, että jokainen saa tehdä itse omat tyhmyytensä, ellei välittömästi vahingoita toisia.

Tämä on suunnilleen sama ajatus kuin se, että Linkola saa kernaasti kirjoittaa ja puhua miten hirveitä tahansa, kunhan kukaan ei pakota uskomaan.

Sananvapaus on nimenomaan oikeus esittää vastenmielisiä, virheellisiä ja perusteettomia mielipiteitä.

Huonoja kirjoituksia vastustetaan kirjoittamalla parempia.

Kuvitellaan, että joukkomurhaaja olisi aivan todella saanut ajatuksensa ja niille oikeutuksen Linkolan kirjoituksista. Olisiko Linkola oikeudellisesti tai moraalisesti vastuussa teoista?

Ei olisi. Ei missään tapauksessa.

Ei Linkola kirjoita tässä mielessä sen kummallisempia kuin papit saarnaavat kirkossa ja lukevat Raamatusta kaikelle kansalle.

Totisesti on tehtävä parannus. On tehtävä muutos.

Mielestäni selkeä raja on fatva, tappokäsky tai surmaamislupa. (Tiedän että ääriliikkeet käyttävät uskonnollista käskyä oudoin tavoin, mutta esimerkiksi Khomeinin fatva kirjailija Rushdien surmaamisesta tarkoitti kuolemantuomiota.)

Tuollainen ”fatva” on yllytys murhaan tai kiihotus joukkotuhontaan.

Hitlerin ”Taisteluni” ei ole sellainen kirjoitus. Se on täynnä vihaa, ilkeitä ajatuksia, pelottavia suunnitelmia ja uskomattomia typeryyksiä, mutta se on vain kirja. Wansseen kokouksen 1942 ”lopullinen ratkaisu” oli jotain aivan toista. Se oli päätös toiminnasta. Kysymys oli siis juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta.

Luulen yrittäväni jatkaa toisen ja kolmannen asteen nalkutusta. Median merkitys on suuri, ja Internet on mediaa.

On nalkutettava esimerkiksi tämän päivän huonosti toimivan Elisa-portaalin päivän kysymyksestä, ”uskotteko ihmisen vaikutukseen ilmaston lämpenemisessä?” Vastauksista näkee, miten huonosti kysymys on ajateltu. Moni hupsu sanoo, että ei kun normaalia vaihtelua. Kun valtavat CO2-päästöt on todistettu ja niillä todistettavasti on jokin vaikutus, kysymys harhauttaa unohtamaan, että entä jos vuosituhansien normaali vaihtelu plus ihmisen vaikutus aiheuttaa kriittisen rajan ylityksen.

Huomasittehan, että en ottanut kantaa Elisan kysymykseen; mitä siinä minun mielipiteilläni tehdään. Pitäisi kysyä, olisiko tehtävä jotain, ja siihen sanon että välttämättömättä olisi. Ja tästä näyttävät olevan samaa mieltä kaikki muut paitsi Kiina ja Yhdysvallat.

Jotka ovat muuten hämmästyttävän samaa mieltä myös ihmisen oikeudesta elämään ja ihmisarvoiseen elämään…