Pisa

Oma kokemukseni supistuu tätä nykyä pieneen määrään tohtoreita ja sellaiseksi kohta tulevia. Ja sekin joukko on poikkeuksellisen pätevää. En väitä tietäväni paljon perustutkinnon suorittajista, koska vain luennoin ja luen tenttivastauksia.

Olen puhunut Pisasta ja suomalaisesta koulutuksesta enemmän tietävien kanssa, etenkin yhden, joka on mukana sekä valitsemassa että kouluttamassa opettajia ja vielä arvioimassa heidän suoriutumistaan, ja toisen, joka on luonnontieteilijä ja katsellut kaikenlaista porukkaa etenkin TKK:n näkökulmista.

Yllättäen katson voivani väittää tässä, että Pisa-tutkimuksen tulokset ovat uskottavia. Suomalainen peruskoulu tuottaa tavattoman hyviä oppimistuloksia.

Edellä tarkoitettu kasvatustieteen tohtori eli poikani jaksaa muistuttaa, että kaikki mielikuvat peruskoulusta ovat vääriä. Minun kaltaiseni ihmiset ja teidän, lukijat, eivät yleensä tiedä peruskoulusta muuta kuin omat ja lastensa kokemukset, mikä on kovin vähän.

Korkeakoulu-uudistus eli se, jota nimitetään mm. innovaatioyliopistoksi, on kuitenkin välttämätön. Yliopistosta tulevilla on nyt heikonlaiset valmiudet työelämään ja virkoihin.

Sitä väitettä, että maassa on liian monta korkeakoulua ja liikaa päällekkäistä opetusta, ei ole helppo torjua.

Itse yritän tietysti toimia siihen suuntaan, että innovaatioyliopistossa opetettaisiin historiaa, filosofiaa, latinaa ja kirjallisuutta. En ehdi niihin kehiin. Muuten opettaisin. Toisaalta – minulla on professuuri vuoteen 2012…

Kävin taas läpi amerikkalaisten tilastotiedot. Kyllä heillä on opetuksessa ongelma. Rahaa käytetään uskomattomia määriä, mutta tulokset eivät ole kehuttavia. Hienoimpien yliopistojen palkoista 75 % maksetaan muille kuin opettajille. Tyypillisessä yliopistossa on esimerkiksi kolme fysiikan professoria ja 12 täystoimista jalkapallovalmentajaa.

Erittäin suuri osa erittäin korkeista maksuista menee erittäin korkeaan mainosbudjettiin.

USA:ssa professorin palkka on enimmillään jotain 140 000 dollaria vuodessa, meillä poikkeustapauksia lukuun ottamatta puolet ja normaalisti kolmannes. Vakiintuvaa professoria raha ei houkuttele Amerikkaan. Erotus hupenee asumiseen ja kuluihin.

Laskin tämän omalla kohdallani noin kymmenen vuotta sitten. Silloin olisi ollut yksi koulutettava lapsi.

USA:ssa viimeisimpien tietojen mukaan huippuyliopistojen lukukausimaksu on lähes 40 000 dollaria vuodessa, ja siihen tulee asuminen ynnä muu lisäksi. Stipendejä on, mutta kuka uskaltaa laskea niiden varaan? Siis yhden lapsen kouluttamiseen menee suunnilleen tavallisen kansalaisen koko bruttopalkka.

Arvioiden mukaan muutamat huippuyliopistojen huippuoppilaat saavat erittäin korkean lähtöpalkan, mutta ennen pitkää koulutaustan merkitys hämärtyy. Työelämän näytöt nousevat tietysti näkyviin ja etenkin niiden puuttuminen.

Huippupalkka merkitsee hyvästejä normaalille elämälle. Työ vie niin paljon aikaa, ettei rahaa ehdi käyttää.

Itse pidän pahimpana huippukoulujen sairaan kilpailun siirtymistä työpaikoille.

Nuoret kulkevat partaveitsi hihassa valmiina viiltämään kurkun auki keneltä tahansa, jos luvassa on pisteitä.

Kaikkein kuuluisimmat yliopistot ovat hullujenhuoneita, joissa hullut kouluttavat hulluja.

Näillä vähillä lauseilla jatkan eilistä kirjoitusta ja väitän, että sielullisessa vaarassa ovat hyvin lahjakkaat ja ihmisasioissa vähälle jääneet nuoret.

Ennen sanottiin, että (Amerikassa) kenestä tahansa voi tulla presidentti.

Kuka haluaisi George W. Bushiksi?