Asiantuntijaseminaari pohtii tänään kokoelmia, julkisuutta ja tietosuojaa.Kun en edelleenkään harrasta PowerPointeja, kirjoitan esityksen pääkohdat blogiin.
Niitä on kaksi.
Tekijänoikeuslakia on muutettu hyvään suuntaan vuonna 2005. Kirjastoilla ja etenkin vapaakappalekirjastoilla on nyt lain mukaan oikeus estää kokoelmiensa turmeltuminen turvautumalla tekniikkaan. Asiasta on pykälät tekijänoikeuslaissa (16 § ja seur.). Oikealla on edelleen linkki lakitekstiin.
Parannus on riittämätön.
Kirjastojen ja arkistojen todelliset tehtävät ovat muuttuneet romahdusmaiesti.
Kirjastoilla ja arkistoilla ei ole varaa eikä siten mahdollisuuksien toimia noiden tehtävien täyttämiseksi.
Luullakseni vapaakappalekirjasto joutuu etsimään verkosta ja säilyttämään mm. erilaiset keskustelupalstat, blogeista nyt puhumattakaan.
Pelkkä säilyttäminen on vanhanaikainen asia. Kirjoja koottiin kirjastoihin, jotta tieto olisi halukkaiden löydettävissä. Tämä information retrieval alkaa olla aika mammuttimainen tehtävä.
Baabelin kirjastossa oli J.KL. Borgesin mukaan kaikki mahdolliset kirjaimistot kaikkina mahdollisina yhdistelminä eli kaikki olemassa olevat ja teoreettisesti mahdolliset kirjat. Saman kirjoittajan "Hiekkakirja" on lisäksi lajudeltaan ääretön. Siinä on ääretön määrä sivuja, joten kirjalla ei hienoista mutta kuluneista nahkakansista huolimatta ole alkua eikä loppua. Myös sivunumerot saattavat olla erikoisia, esimerkiksi 21 potenssiin 19,7.
Uskon että informaatiosta on tullut näinä vuosina tärkein tuotantotekijä eli siis pääoman veroinen. Samaa mieltä ovat muutamat viisaat ihmiset.
Siten ongelman lähestyminen ylhäältä alas (top-down) Säätytalolla on riittämätöntä. Sitä olisi selvitettävä alhaalta ylös (bottom-up) yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa.
Nokia on eräässä mielessä Kansalliskirjaston haarakonttori. Kansalliskirjastolle olisi annettava elinkeinon harjoittamisen vapaus, koska vaikeasti käsille saatavasta aineistosta olisi aivan paikallaan periä kohtuullinen korvaus.
Aineiston säilyttäjästä olisi kasvatettava aineiston levittäjä. Ei-tosiasiassa-kaupallista aineistoa riittää.
Kirjaston oikeus olisi muutettava tekijänoikeuden rajoituksesta joksikin isommaksi. Kuten tänään todistetaan usealla suulla, ihmisten tiedon saaminen on valtakunnan erityisessä suojeluksessa.
Kun vaan näkis'.
Poliittinen järjestelmämme ja siitä säteilevä rahoitus on mietitty muutaman sadan nuhruisen niteen kyläkirjastojen aikaan, jolloin vapaakappalekirjasto (Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjasto) palveli lähinnä sensuuritarkoituksia.
Sanoisin että ajat ovat muuttuneet ja jatkaisin että onpa aikoihin eletty, eli kuten muuan edesmennyt sosialidemokraatti tapasi eduskunnassa ruotsintaa -
till tidernapas har man levat.
Taitaa olla olemassa jo tuo arkisto.
VastaaPoistaei anneta kenenkään poistaa mitään netistä koskaan. Muistin hinnan syöksylaskua katsellessa se lienee paras ratkaisu.
Through the glass, darkly:
VastaaPoistaMinut on imetetty kyläkirjaston maidolla 50- ja 60-luvuilla. Olen sellaisille suuresti kiitollinen. Kirjasto oli rintamamiestalon kokoinen ja siten ihmisen käsitettävissä ja tarpeen vaatiessa elämässään läpiluettavissa.
Ihminen haluaa usein nähdä kokonaisuuden ainakin lopulta, tietääkseen, mihin kohtaan juuri luettu osa siinä kuuluu. Vanha kirjasto on kokonaisuus. Netti ei sitä ole; se on imaginäärinen samalla tavalla kuin Borgesin maailmankaikkeuden kirjasto.
Maailmaa varten tarvitsee ihminen telineen, matriisin johon sijoittaa lukemansa oppi tai kirjakäärö. Netin suuretessa tarvitaan parempaa yleiskuvaa ihmisyydestä ja maailmasta kuin ehkä nykykoulusta irtoaakaan (tai sitten olen vain pessimisti), että rakennettava tellinki on suhteellinen eikä lenasillaan vaikkapa joukkomurhiin päin.
Selvää on kuitenkin, että Googlen jälkeen maailma on totaalisti erilainen. Minusta se on hieno asia. Google ja vastaavat ovat vain kovin ahtaita tiedonportteja, jos joku keksii hieman ..säätää niitä.
Minusta tuntuu, että sille pitäisi olla hyvä kilpailija ja useita pienempiä mutta erikoistuneempia myös. Vaikkapa e-tekstejä ainoastaan listaavat.
Lisäksi pitäisi antaa aitoa rahaa siihen, että suomenkielistä (tai suomenruotsalaista) kirjallisuutta ja tekstejä digitoitaisiin järjestelmällisesti. Oppiminen, omaehtoinen sellainen, menee nettiin. Ei juuri nyt kirjasto auki ole, mutta tarvittaessa voisin kyllä löytää jonkin version Adam Bremeniläisestä, jos se sattuisi kiinnostamaan. En tosin suomeksi.
Ajatuksesi on mielenkiintoinen. Ehdotat nähdäkseni käytännössä oikeutta levittää korvauksetta (tai erittäin nimellistä korvausta vastaan) aineistoa, jota ei käytännössä enää kaupallisesti hyödynnetä, mutta toisaalta oikeutta periä tästä hyödyntämisestä maksua kaupallisin perustein. Kyse on mielenkiintoisesta ajatuksesta, jota periaatteessa kannatan.
VastaaPoistaNyky-yhteiskunnassa on melko hankala kuvitella, että kuvaamasi oikeus voitaisiin antaa pelkästään Kansalliskirjastolle. Sehän olisi monopolin luomista. Olisi siis luotava lupajärjestelmä tai määrättävä kansalliskirjasto toimimaan epäkaupallisesti. Kumpikin vaihtoehto on järkevä.
Kysymys onkin loppujen lopuksi siitä, millainen oikeus olisi annettava aineiston digitoijalle. Mielestäni tässä suhteessa riittäisi melko lyhyt suoja-aika, esim. 10 vuotta. (Käytännössä tällä olisi aika vähän merkitystä, sillä tietokannan hallinta antaisi mahdollisuuden kannattavaan liiketoimintaan vielä kauan suoja-ajan päättymisen jälkeenkin.)
Kaikkein parhaiten suomalaista kulttuuria palvelisi kuitenkin varmaan se, että Kansalliskirjastolle annettaisiin riittävästi rahaa digitoida kokoelmansa kokonaisuudessaan ja pitää sen vapaita osia ilmaiseksi netissä. Tämän jälkeen uusi sisällöntuotanto olisi paljon helpompaa ja tehokkaampaa sekä markkinoille tulon kynnys alhaisempi.
Ennen Jokelaa en juuri ollut katsonut verkon varjoihin. Youtubestakin hain vain valoisia tai nostalgisia säveliä. Mutta arkistohan se on. Hakemistot ja varmistukset rakenteilla (jokin pitkä säilömisvelvoite taisi hiljan tulla EU:ssa käyttöön).
VastaaPoistaNuorille kuuma vinkki: tulevat työnantaja- ja puolisokandidaatit eivät ehkä jaa kuohuntaiän käsitystänne "hyvästä" huumorista saati arvosta kummallisia tuholäppiä. Kantsii kuohua sinne omaan paperiseen päiväkirjaan, jonka voi puberteetin päättyessä polttaa.
Netin tietomäärä on hallitsematon ja rajaton, siitä ei ole epäilyksiä, varsinkin kun hakee tietoa Googlen kautta.
VastaaPoistaEräät muut hakukoneet ovat joltisenkin selkeämpiä tarjoillessaan löydöt googlemaisen yhden kömpän lisäksi jaoteltuna klustereihin.
Niinkuis esmes clusty.com.
Anniskellun tiedon määrää se ei vähennä.
Kemppinen kirjoitti: "Baabelin kirjastossa oli J.KL. Borgesin mukaan kaikki mahdolliset kirjaimistot kaikkina mahdollisina yhdistelminä eli kaikki olemassa olevat ja teoreettisesti mahdolliset kirjat."
VastaaPoistaJotkut musiikin ihmiset puhuvat samasta vakavissaan, Suomessa esimerkiksi omilla tavoillaan Ralf Gothoni ja Leif Segerstam. Musiikki on heistä jo olemassa jossakin, he ottavat sen vastaan musisoiden tai nuotteja muistiin asetellen. Monista ajatustapa kuitenkin on hätkähdyttävämpi kirjoista kuin musiikista. Hätkähdyttävää on sekin, että edellä sanottu on hätkähdyttävää, ikäänkuin musiikki olisi yksinkertaisempaa.
Samaa avantoa kiertävä vanha vitsi kertoo seurueesta, joka oli juohevoittanut turinointiansa numeroimalla vakiojuttunsa.
"19" yksi huutaa, ja muut nauravat.
"42!" huikkaa toinen ansaiten yleisen naurunremakan paitsi että Jukka (nimi muutettu) nauraa muita selvästi kauemmin. "Jaa, hän ei ollut kuullut sitä ennen", päättelevät muut.
"35..." saa Jukka naurulta vihdoin suustaan, mutta vastaanotto on laimea. Hän kertoi juttunsa huonosti.
Tuottelias nimimerkki "anonyymi" kirjoitti: "Nuorille kuuma vinkki: tulevat työnantaja- ja puolisokandidaatit eivät ehkä jaa kuohuntaiän käsitystänne "hyvästä" huumorista saati arvosta kummallisia tuholäppiä. "
VastaaPoistaYksityisyyden suoja työelämässä ja kaikki tällainen tuo joskus erikoisia tilanteita ja tulkintoja, kuten kysymys työntekijäkandidaatin tietojen etsimisestä netissä. Missä menee julkisen ja muun tiedon raja. Jos tutunoloinen herra Räikkönen hakisi ulkolähetiksi, pitäisikö tiedustella harrastuksia, ja erityisesti muistaa tiedustella onko sitä työn vaatimaa ajokorttia.
Arkisto? Tässä arkistoa:
VastaaPoistahttp://www.archive.org/index.php
Tuolta löytyvät lähes kaikki maailmassa julkaistut Internet-sivustot takautuvasti, joten voit katsella esmes miltä jokin blogi näytti vuoden 2000 kesällä.
Mikään ei Internetistä häviä.
Miksi kirjaston täytyisi cd-levyjä lainailla ja hankkia? Miksi kirjaston täytyy elokuvia hankkia ja lainailla?
Näin säästyvillä rahoilla saisi kirjastossa paljon aikaan.
Blindille
VastaaPoistaSellainen työpaikka tai puolisokanditaatti, jota kiinnostaa teinivuosien toilailut ei ole mitenkään mielekäs valinta.
Tosin tuttu rekrytoija sanoi että nuoruusvuosien toilailut ovat hyväksi uralle, sille silloin on jo mokannut.
Yksi anonyymeistä:
VastaaPoistaTiedot pitäisi hankkia työntekijältä itseltään.
Netti avaa kuitenkin tässä uuden kontrolloimattoman maailman.
Ei tarvitse niin usein kilauttaa kaverille.
Älkää toki sekoittako minua muihin anonyymeihin.
Parhain terveisin
ad p.a.j & blind
VastaaPoistaei räikköstä lähetiksi. kalustoa pitäisi uusia koko ajan. blind voisi piankin pitää työtä tylsänä, vaikka itse väittää muuta. petja ei mahtuis meidän nissaniin. otetaan siis kemppinen. tosin vaarana on, että hän piirtää omat karttansa ja matkan ennustettavuus kärsii.
ad blind
VastaaPoistasyy anonyymisyyteen: "En alkuunkaan ymmärrä ihmisiä, jotka moittivat minua tai kehuvat..."
-Pentti Saarikoski: Prahan päiväkirjat Toim. Pekka Tarkka