Palaan vielä sata kertaa tähän tieteellisten ja aluekirjastojen asiaan, mutta en nyt.
Kiitos kysymästä, onnistunut seminaari ja suuri määrä kuulijoita, jotka olivat tosissaan vaikeiden, uudenaikaisten kysymysten kanssa. Uusi vapaakappalelaki avaa ennennäkemättömiä kysymyksiä.
Puhuttiin vapaamuurarimatrikkeleiden antamisesta lukusaliin tai lainaan ja vastaavista, ketä tahansa kiinnostavista kysymyksistä.
Jäin kiitoksen velkaa Olli Mäenpäälle, joka on hallinto-oikeuden professori. Hänen esityksestään sain aika hyvän lisäargumentin, jota en ole osannut korostaa tarpeeksi puhuessani ja kirjoittaessani tiedon saamisen oikeudesta (right in acces):
Sananvapaus on myös oikeus vastaanottaa tietoja ja viestejä.
(Perustuslaki 12 §)
Lisää tällaista.
Kirjastoihmisille puhumisesta tulee yleensä hyvä mieli. Erittäin hyvin koulutettu, erittäin huonopalkkainen, naisvaltainen ala tosin...
Hyvää mieltä lisäsi tilaisuuden päättyminen valtion virastoissa noudatettavan virka-ajan puitteissa. Niinpä huomasin ehtiväni Tiedekirjaan (Kirkkokatu 14) ostamaan Hartauskirjan uuden numeron (oikeastaan Historiallinen aikakauskirja).
Heillä on hyllyssä jokseenkin kaikki tieteelliset sarjat, koska kysymyksessä on tieteellisten seurain valtuuskunnan myyntinäyttely.
Kuten tiedätte, tieteellisisä sarjoissa ilmestyy aika ajoin jokseenkin järeää kamaa, joka jää nykyisessä ilmastossa täydellisesti huomiotta.
Ellei matka satu sille suunnalle, ennenkin mainostamani Tieteessä tapahtuu -lehti sisältää aina yhteenvedon myymälään ilmaantuneista uutuuksista.
Kun tämä on spontaani suoramainos, tunnen velvollisuudekseni mainita myös tieteellisen verkkokirjakaupan, jonka nimi on Granum.
Jo etusivulta käy ilmi, että kaverini Mika Hannula, jonka kalju kiiltää kuin orvon kyynel, on julkaissut kiintoisan kirjan.
Ja pikkukustantajien erinomaisen mielenkiintoinen kirjamyymälä, jossa ilokseni näyttää olevan tarjolla myös sukupuolikuria loukkaavia julkaisuja, löytyy Isolta Roobertinkadulta läheltä Fredan kulmaa.
Josta saan aiheen lopettaa huomauttamalla, että Juha Siltalan aiheellisesti suureen mainokseen nousseesta kirjasta Työelämän huonontumisen lyhyt historia on ilmestynyt uudistettu, pehmeäkantinen ja siten huokea laitos (Otava).
Ei sillä että uskoisin puoliakaan siitä, mitä Juha väittää, mutta hän vetää esiin todella painavia kysymyksiä. Sellainen toiminta on merkittävämpää tiedettä kuin puolitekoisten vastausten tuputtaminen.
Kemppinen kirjoitti: "Kirjastoihmisille puhumisesta tulee yleensä hyvä mieli. Erittäin hyvin koulutettu, erittäin huonopalkkainen, naisvaltainen ala tosin..."
VastaaPoistaKirjastoseuroja on useita, kielijakoakin noudatetaan, mutta hyvän esimerkin tarjoaa niistä suurin: Suomen Kirjastoseuraa johtaa edustava naiskaksikko, tehokas Sinikka Sipilä ja puheenjohtajana tohtori, tohtori, ministeri Tarja Cronberg.
Akateemisesta tarttui mukaani Robert Capan Slightly Out of Focus suomennettuna nimellä Sotakuvaaja WSOY 2007 (alkuteos on vuodelta 1947).
VastaaPoistaSiitä seuraava lainaus;
" Koska totuuden kirjoittaminen on tunnetusti vaikeaa, olen ottanut sitä tavoitellessani vapauden toisinaan hiukan liioitella ja toisinaan hiukan vähätellä sitä. Kaikki tämän kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat sattumanvaraisia ja liittyvät jotenkin totuuteen."
Valokuvia on aika paljon; kuinkas muutenkaan ....
LUKAS-kirjastoissa (kuuluvat T:saaren, Karjaan, Pohjan ja ehkä Inkoonkin kirjastot; meniköhän edes nimi oikein) ei ole Kemppisen Elämän varjoa, jonka viimeinkin olin aikeissa lukea. Olen hypistellyt sitä Valamon upeassa kirjastossa ja Tornion kirjastossa.
VastaaPoista