Sama kirjailija

Olen pahoillani, että minulta otti aikansa tajuta. Franz Kafka ja Jaroslav Hašek ovat sama kirjailija.

He puuhasivat Prahassa samaan aikaan. Molempien nimien kohdalle on pantu syntymävuodeksi 1883 ja kuolinvuodessa on vain yhden vuoden ero. Molemmat olivat Prahasta.

En usko, että saksalaiset, itävaltalaiset ja tšekit olisivat huomanneet panna heitä samalla viivalla - tai ehkä Kundera kuitenkin tunnustaa oppi-isänsä. Ehkä myös Kohout ja kukaties puolalainen Gombrowicz. Suomessa ahkeria oppilaita olivat Haanpää ja Meri.

Nähtävästi molempien suuri oppi-isä oli Gogol, tuo vähän tunnettu ja usein väärin ymmärretty hullu.

Satiirin käsitteen saisi siirtä syrjään. Satiiria harrastavat lähinnä heikkotasoiset viikko- ja pilalehdet. Kun kirjailija kertoo asioista niin kuin olivat - upseerien sikajuhlista ja pihapuuhun hirtetystä papista, ei se oikein satiiria ole.

Švejk on joka tapauksessa mies vailla ominaisuuksia - eli Musilin esikuva.

Tässä seurassa modernin kirjallisuuden suuret nimet Joyce ja Proust saattavat jäädä pelkille pistesijoille.

Kafka kirjoitti saksaksi ja oli kunnon neurootikko. Hašek kirjoitti tsekiksi ja oli vaarallinen raivohullu. Kafka/Hašsek on se puuttuvat lenkki, joka yhdistää Musilin ja Wittgensteinin ja ties mitä.

On myönnettävä, että vasta Derrida ja kumppanit saivat minut ymmärtämään, miten keskeistä ja kummallisa Kafkan huumori on. Kuvassa on kunnon Gregor Samsa, joka on herännyt aamulla vain tajutakseen valitettavan takaiskun: hän on muuttunut yöllä hirvittäväksi syöpäläiseksi, ja sätkii siinä lukuisia jalkojaan.

Kafkan maisemaa peittä pilvi - uhka, tuomio, teloitus, kidutus.

Hašekin Švejkin maisemaa peittää pilvi - uhka, tuomio, teloitus, kidutus.

Tarkkaan lukien Hašekin vitsikkäänä pidetty kirja on täynnä kammottavia tarinoita väkivallasta, mielivallasta, teurastuksesta, sorrosta, mielettömyydestä eli siis juuri samoja asioita kuin Kafkan kirjat, etenkin hänen kertomuksensa.

Hašekin suurta suosiota on vaikea ymmärtää. Kun kirja julkaistiin, sodasta ei ollut kirjoitettu juuri muuta kuin propagandaa, ja lisäksi Tšsekkoslovakia oli suuren sekasorron vallassa.

Ilmeisesti todella suurilla mielettömyyksien kuvaajilla on merkillinen varjelus. Mieleen tulee Rabelais ja Pantagruel. Hašekin tavoin Rabelais panee halvalla jokaista vastaantulijaa - myös lukijaa, ja suosio oli valta. Hän kehaisee itse, että Gargantuaa myytiin vuodessa enemmän kuin raamattuja kymmenssä vuodessa. Kirjoittajan hän tosin ilmaisi hiukan koukeroisesti: PANTAGRUEL DIPSODIEN KUNINGAS : TOTUUDENMUKAISESTI KERROTTUNA, YNNÄ HÄNEN HIRMUISET SANKARITYÖNSÄ JA UROTEKONSA KIRJOITTANUT HERRA ALCOFRIBAS-VAINAA, KVINTESSENSSIN TISLAAJA.

Kvintesenssin tislaajan olisi voinut suomentaa myös alkemistiksi. Dipsodi tarkoittanee juoppoa eli ihmislajia, joka oli myös Hašekille tuttu, peilistä.

Odotan vastalauseita. .