Hoitajat

He ovat ansainneet sen. He ovat ansainneet paremman palkan.

Koska olen tätä mieltä, en kirjoita siitä asiasta, ja mitä siihen minun sanaani tarvittaisikaan.

Syntyneisiin erimielisyyksiin on yksi sellainen näkökulma, joka minun alaani. Siitä on kai aika sanoa jotain.

Sisällön tuottaminen oli naurettava nimitys.

Sitä ajauduttiin käyttämään siksi, etteivät ihmiset yleensä käsitä tavaran ja palvelun eroa. Informaatio on palvelu. Neljän tuuman rautanaula on tavara. Sairaanhoito on palvelu. Lääketabletti on tavara.

Ei ole turhanaikaista käsitteiden pyörittelyä.

Palvelua kun ei voi ostaa eikä myydä.

Suuri poliittinen sota, kolme erittäin suurta ja kolmesataa vähän pienempää vallankumousta käytiin työläisen oikeudesta työnsä tuloksiin.

Marxin tulkinta tuli kuuluisaksi kun taas esimerkiksi anarkistien (anarkosyndikalistien) tulkinta unohtui.

Eräät, joita sanotaan porvareiksi, pitivät selvänä, että työn tulokset tulevat sille, joka omistaa aineet, koneet ja tehtaat. Toiset, joita sanottiin sosialisteiksi, väittivät että on siinä työn tekijälläkin sanansa sanottavana.

Riita kärjistyi, kun puhe oli työstä maan muokkaamisena ja viljan kasvattamisesta.

Miten monta laulua siitä on laulettu!

Kun kutsun timpurit rakentamaan ulkorakennuksen ja sanon että tuossa on sitten pinotavaraa ja tuossa muuta tarvittavaa, eivät ne timpurit sano valmiissa rakennuksessa, että se on nyt heidän. He sanovat että rahat kouraan sopimuksen mukaan. Maksan ja rakennus on minun. Mitään kauppakirjaa ei tehdä. Ei sellainen tule kenenkään mieleenkään.

Tämä – sivumennen sanoen – on lukuisien tarpeettomien tekijänoikeusriitojen syy. Tekijät eivät käsitä tuottavansa palveluja, ei tavaraa.

Palvelu: tyttöhenkilö tulee katsomaan lapsia, kun vanhemmat käyvät leffassa, ja saa siitä sovitun palkan. Tätihenkilö tulee ja siivoaa seitsemän euroa tunti. Setähenkilö maalaa seinän.

Ero taloudellisessa toiminnassa on tämä: palvelun tuotannossa tarkoituksena ei ole omistusoikeuden siirtyminen. Tavaran tuotannossa tähtäimessä on omistusoikeuden siirtyminen.

Käyn yksityisellä lääkäriasemalla ja saan hoitoa ja maksan siitä. Omistusoikeudesta ei ole puhettakaan. Samalla reissulla käyn kaupassa ja ostan maidot ja leivät. Nytkään omistusoikeus ei käy mielessä, vaikka kysymys on juuri siitä ja vain siitä – hankin itselleni omistusoikeuden kassilliseen elintarvikkeita.

Tavaroiden teollinen tuottaminen osataan ja tavaroiden myyminen edelleen ns. arvoketjussa on helposti havainnollistettavissa. Se ruokakassillinen on tullut meidän kauppaan tukkuliikkeestä ja toisista maista ja tehtailta ja lehmistä ja tarhoista.

Palvelujen teollinen eli siis laaja ja vakioitu tuottaminen on suuri ongelma. Opetus on esimerkki palvelutoiminnasta. Ainakaan minä en tiedä, miten voisi opettaa ”liukuhihnalta” ihmisiä lukemaan. Osaamme opettaa normaalisti järjestellen muutamia kymmeniä henkilöitä, mutta emme enempää. Yritykset teollistaa opettamista videon ja Internetin välityksin ovat aivan lapsenkengissä.

Perinteisesti Suomen kaltaisessa maassa yksityiset hoitavat kannattavan taloudellisen toiminnan ja valtio kuntien kanssa kannattamattoman. Karkeasti jaotellen tavarantuotanto on yksityisten asia ja palvelujen tuottaminen julkisen tahon – siis opetus, terveydenhoito, turvallisuus jne. Suuret poikkeukset ovat palvelualat pankki- ja vakuutustoiminta. Mutta nepä olivat jopa demareiden sosialisointilistoilla ennen vanhaan, kun Lipponen oli nuori.

Siis: kukaan ei osaa laskea, mitä sairaanhoitajat ansaitsevat työstään.

Tavarantuotannossa meillä on hyvin toimiva karkeistus eli hintateoria. Tavara maksaa niin paljon kuin joku suostuu maksamaan siitä. Aulis tarjonta laskee hintoja ja niukkuus nostaa niitä.

Sairaanhoitaja on samassa asemassa kuin poliisi. Hänen palvelunsa ovat elintärkeitä, mutta niillä ei ole markkinahintaa.

Ja nyt päämme on poliittisessa pussissa. Vastaväite: onhan yksityisellä puolella sairaanhoitajia. Sama palkka, samalla tavoin kuin lääkäreillä.

Vastaväitteen vastaväite. Euroopassa on opittu ajattelemaan toisin. Verta vuotavalta ihmiseltä ei kysytä luottokorttia. Yhdysvalloissa kysytään. Ihminen toimitetaan hoitoon miettimättä kustannuksista.

Noin 25 vuotta sitten alkanut muutos (Thatcher, Reagan ja reaalisosialismin romahdus) loi lopulta runsaastikin vertauskohtia eli markkinoita. Ennen vain lääkäreillä oli lupa tienata toimimalla sekä virassa että yksityisesti pitämällä vastaanottoa. airaanhoitaja ei sellaista ajatellut, koska ei ollut juurikaan olemassa yksityisiä sairaanhoitajan tehtäviä. Ulkomaille siirtyminen ei tullut kysymykseen ennen kuin EY alkoi järjestelmällisesti murtaa esteitä ja edistää työvoiman liikkuvuutta.

Nyt voisi sanoa, että sairaanhoitajat vaativat kaupallisia palkkoja eli sairaanhoitopiirin on maksettava sama minkä ”Mehiläinen” ja ”Diakonissalaitos” maksavat. Minä en sano, koska en tiedä, mitä hoitajat ajattelevat. Luulen että he yksinkertaisesti eivät tule toimeen palkallaan ja arvelevat, että nyt saa riittää.

Tilanne ei siis ole niin paha kuin näyttää. Se on pahempi.

Käynnissä on kumous, joka siirtyy varmasti mm. koulutukseen.

Mitä mieltä suomalaiset ovat – olisiko käräjäoikeuden tuomareille maksettava sama tuntipalkka kuin asianajajille? Kun olin tuomarina, laskin että ansaitsisin asianajajana ainakin kymmenen kertaa enemmän. Oli kieltämättä välillä puhettakin.

Jos koulu maksaisi, pitäisikö tyhmien maksaa enemmän kuin fiksujen?

Eikö tietullien sijaan pitäisi ottaa käyttöön tiepenni niin että raskas hyötyliikenne maksaisi enemmän kuin yksityisautoilijat? Eikö maantiet pitäisi yksityistää?

Eikö vaimoni voisi laittaa lautaseni viereen laskun:” Valmistettu lihamureketta, 20 euroa.” Enkö voisi laskuttaa poikaani: ”Onniteltu poikaanne syntymäpäivän johdosta –12 euroa; kulut 2,20; per 14 päivää netto.”

Selvittäessäni vuodesta toiseen informaation vapautta en ole yleensä saanut ketään ymmärtämään tätä. Puhe ei ole moraalisesta periaatteesta eikä laskuttamisen epäkäytännöllisyydestä, vaan siitä, että raha on ei ole ainoa uskottava viitejärjestelmä.

Kohtalaisesti toimeen tulevat henkilöt käyttävät mielettömästi aikaa ja vaivaa esimerkiksi lasten urheilu- ja musiikkiharrastuksiin. Ei se ole rahassa laskettavaa toimintaa.

Se mitä ihmiset ”ansaitsevat” työllään tarkoitta eri laudeissa eri asioita. Tavallisimmin ansaitsemista lasketaan yrityksen hankkimalla rahalla. Joskus kuten nyt puhutaan työn eli palvelujen yleisestä eli periaatteellisesta eli ei-rahallisesta arvosta, arvokkuudesta.

Mielestäni hyvä hoitaja on paljon arvokkaampi asia kuin huono professori. Tai hyvä professori.

Jopa Nokia ilmoittaa siirtyvänsä tuottamaan palveluja tavaroiden eli puhelimien rinnalla.

Tämä on meidän kaikkien toimeentulon kannalta tärkeimpiä asioita. Tavarantuotannosta palvelujen tuottamiseen.

Ja loppusoinnun vuoksi: suuri osa tekijänoikeutta on palvelujen tuottamista. Äänilevyn ostaja ei osta peltiä ja muovia vaan viihdytystä ja mielihyvää, joka on pakattu teollisesti biteiksi.

Ainakaan minulla ei ole aavistustakaan, miten tuolla tiellä edetään sosiaalipalveluissa ja opetuksessa.