Kai tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika on ohi, kun Ollilakin sanoi niin.Sanoin eilen, että hoitajien palkkaa on vaikea laskea, kun ei ole markkinoita. Sanoin myös, että palvelupuolella tämä ongelma on yleinen.
Siitä ei kannata kitistä, mikä on tavarantuotantoa ja pikä palvelujen. Määritelmiä on monia. Kansantalouksien järjestelmässä YK:n laajat nimikkeistöt (CPC, ISIC) ovat sangen hyödyllisiä.
Kun puhutaan palvelujent tuottamisesta - puolet BKT:sta - on tapana sivuuttaa mm. kauppa. Se luetaan palveluihin.
Julkisiin palveluihin kuuluu myös armeija. Rikollisuudesta on vähän vaikea sanoa, onko se yksityistä palvelutoimintaa vai kauppaa. Rikollisuuden tuotteistaminen on joka tapauksessa onnistunut oivallisesti viime vuosikymmeninä.
Sanon aivan lyhyesti huoleni aiheen.
Maailmankuvamme ja arvomaailmamme on teollisuuden ja rahan aikakaudelta.
Ryhdyin lukemaan silmät pystyssä poikani vihjaamaa C.A. Baylyn kirjaa The Birth of the Modern World.
Tyyppi on Cambridgen professori ja näyttäisi räjäyttäneen pankin. Sekä industrialismi että kapitalismi on ymmärretty täysin väärin, eikä kansallinen historiankirjiotus ole uskottavaa. Se ei ole ollut koskaan uskottavaa. Alueet vaikuttavat toisiinsa. Yhdysvaltain sisällissota vaikutti suuresti Suomeen ja mm. Suomen sisällissotaan.
Arvomme ovat tyhjän päällä ja raha on luonnollisesti kulttuurinen sopimusjärjestelmä.
Toiveita on. Aika suuri ihmisjoukko ei odota arvovaltaisia julistuksia siitä, mikä on oikein ja totta, vaan miettii itse.
Kunhan muistamme, että perittyjä arvoja ovat käytännössä heivaamassa yli laidan innokkaimmin ne, jotka puheissa ja asenteissa ovat noiden arvojen kiivaimpia edustajia.
Repikää tuosta.
Kuvassa on tänäänkin Narrien laiva. Keskiajalla oli tapa panna vahinko kiertämään eli työntää pahimmat hupsut laivalla jokea pitkin naapureiden kiusaksi.
Revitään vain.
VastaaPoistaPerittyjä arvoja ei oikeasti voi aidosti edustaa koska me olemme vain perittyjä arvoja emmekä juuri mitään muuta. Ja nimenomaan valheellisuus, mahtipontinen edustaminen, on suurin ongelma.
Sanoin eilen, että hoitajien palkkaa on vaikea laskea, kun ei ole markkinoita. Sanoin myös, että palvelupuolella tämä ongelma on yleinen.
VastaaPoistaNiin, niin. Sitä palkkaa on myös vaikea NOSTAA, kun ei ole markkinoita :)
Vaan eipäs juu. Ei voi nostaa eikä laskea laskemalla kilpailun puut(t)uessa.
Minä olen aina luullut Baylyn kirjoittaneen kirjansa kaverinsa kanssa komukoille.
Arvomaailmamme arvot löytyvät nykyisin Internetin pikauutisista.
Narrien laivasta tuli mieleen Diane Johnstone - Narrien Ristiretki sekä "ja vaunut Phoben
kaukaa läheten
nostaa tai tuhoo
kohtalot narrien."
että sen vanhan vitsin Cambridgen professorista pissillä.
Sekä industrialismi että kapitalismi on ymmärretty täysin väärin
Vai niin. Kysytään kolmelta vastaantulijalta mitä mieltä asiasta ovat. Se sadaskudeskymmenesseitsemäs osaa vastata ollen eri mieltä.
eikä kansallinen historiankirjiotus ole uskottavaa.
Vai niin. Kysytään asiaa kolmelta vastaantulijalta. Kaikki satakuusikymmentäseitsemän ovat asiasta täysin eri mieltä.
Ja ne "arvot" on kait sitten muutettu palveluiksi tai tavaraksi.
Totta, raha ja siihen perustuva arvomaailma on kulttuurinen sopimusjärjestelmä.
VastaaPoistaValitettavan usein kuulee esimerkiksi poliitikkojen käsittelevän julkisuudessa markkinataloutta arvona tai peräti aatteena. Kyse on kuitenkin vain välineestä poliitikoille tai sitten sopimusjärjestelmä.
Sekin on totta, että samat tahot sekä pyrkivät eroon vanhoista arvista, että pitävät niistä kiivaasti kiinni. Jostain omituisesta syystä (talous)liberaalit ovat hyvää pataa (arvo)konservatiivien kanssa. Se taas ei ole minkään yksittäisen puolueen pulma, vaan jakolinjat ovat syvällä kaikkien poliittisten liikkeiden sisällä.
Jotenkin tuntuu siltä, että on löytynyt ehdokas rakenteilla olevan huippuyliopiston hallitukseen:
VastaaPoista"Puheenjohtajan on oltava lempeä viimeiseen asti, mutta rajojen saavuttamisen jälkeen on heilahdettava nyrkki." ... “Ne [rasistit, kommunistit ja fasistit] pysyvät poissa. Tarpeen tullen häkki heilahtaa. Silmäkään ei värähdä”, sanoo Timo Soini tänään HS:ssa.
Mitähän se fasismi muuten on, ellei sitä että puoluejohtaja valitsee teräsnyrkkisten etujoukkonsa, kaaderinsa kuten kommunismissakin, sen sijaan että yksilö itse valitsisi puolueensa?
Kaikkea ei pysty määrittelemään eikä edes aina tiedostamaan. Sitä vaan toimitaan refleksinomaisesti. Joskus menee oikein ja joskus menee väärin.
VastaaPoistaKun alueet niin vaikuttavat toisiinsa Etelävaltioista Etelä-Pohjanmaalle, kuten todelta tuntuu, niin ei narreja laivasta voi jokeen naapurille heittää, vaan olemme kuin merellä, jossa pilssivesi on meidän kaikkien yhteinen murhe. Perityt arvot ja arvoitukset ovat siksi aina läsnä.
VastaaPoistaKonservatiivi on määritelty henkilöksi, joka ihailee radikaaleja sata, tai kaksi tuhatta, vuotta heidän jälkeensä. Älkäämme olko radikaalejakaan vain siksi, että neljäkymmentä, tai kaksi sataa, vuotta sitten olivat.
Minä en tiedä mitä en tiedä. Loppujen lopuksi, etsin juomaa, ruokaa ja sopivaa lämpötilaa. Näiden asioiden todennäköistäminen tulevaisuudessa muodostaa elämäni sisällön.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=liRI7kOBbks
VastaaPoistaTuntuu kovin tärkeältä aiheelta, avaatko vielä lisää, että mistä olet huolissasi? Mikä on se arvo mitä edustetaan ja mitä vastustetaan yhtä aikaa? (saman henkilön toimesta)
VastaaPoistaArvot ei tietenkään täysin tyhjän päällä ole, genetiikalla on sanansa sanottavana ja ruoka maistuu nälkäisissä suissa maailmankuvaan katsomatta.
Raha on sopimusjärjestelmä, mitään muutahan se ei voi ollakaan (rahalla on toki muitakin piirteitä). Ehkä mietinnän alle laitettavaa olisi, että miten rahajärjestelmää voisi parantaa. Ihan vaan täkyksi, että kyllä vaihtoehtoja on, voisi ajatella vaikka että rahaa lainattaisiin ilman korkoa.
Arno Forsius: Sebastian Brant ja ”Narrien laiva”
VastaaPoista(http://www.saunalahti.fi/arnoldus/index.html)
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaHannu oli saman ikäinen kuin minä. Esimerkki on Merikosken Julkisoikeudesta, jossa se jo esitetään pilkallisesti (siis 50-luvulla).
Problematiikka on oleellinen ja syvällinen - Saksan keisarikunnassa byrokraatti oli tärkeä kapine, ja hänen asemastaan kirjoitettiin sangen paljon.
Venäjän keisarikunnassa - kuten olen ennenkin selittänyt - ei oikeastaan ollut virkapalkkoja, vaan myös siviilivirkamiesten oli määrä elää ryöstämällä lahjuksia. Rautatiehen asti tämä saattoi olla ainoa mahdollisuus. Milläpä niitä rahoja olisi kuskattu Keski-Aasiaan tai Vladivostokiin...?
Tätä pohdin joskus: Kiinassa on maailman paras virkamiesperinne, joka kieltämättä repsahti 1800-luvun lopulla. Venäjälrä tuokin perinne puuttuu. Intiassa oli, kiitos mogulien, sangen kehittynyt hallinto jo ennen brittejä.
Kysymyksessä on siis virkakunta, joka ei koostu sotilaista eikä papeista.
Suomessahan oli jääkärikenraalimajureja maaherroina vielä sotien jälkeen...
Ad Omnia:
VastaaPoistaPerittyjen arvojen heivaajilla tarkoitan saalistaja-liikemiehiä ja pankkiireja.
Seuraavaksi tuhoutuvat näitten käsissä pitkän linjan duunarit. Maanviljelijöistä ja pienviljelijöistä on jo tullut yrittäjiä.
Kemppinen kirjoitti (vastakommenttina oikeastaan eiliseen blogiinsa jättämääni kommenttiin): "Tätä pohdin joskus: Kiinassa on maailman paras virkamiesperinne, joka kieltämättä repsahti 1800-luvun lopulla. Venäjälrä tuokin perinne puuttuu. Intiassa oli, kiitos mogulien, sangen kehittynyt hallinto jo ennen brittejä."
VastaaPoista(Vaikka shogunaatti tietysti pilasi paljon, käsittääkseni myös Japanissa oli oikeastaan riippumaton virkamiesluokka. Kuinka mahtoi olla Thaimaassa, jossa vallanjatkuvuus oli tasaista?)
Jos oikein ymmärsin dosentti Markku Tynjälän hallinto-oikeuden historian luentosarjasta vuoden 1990 paikkeilta, Aleksanteri I:n aikana otettin paljonkin mallia Ruotsi(-Suomen) kustavilaisesta kollegiolaitoksesta. Tästä siis syntyy jännä vivahde perinteisen virkaperinteen haukkumiseen "tsaarin aikaisena" - omamme jäljitelmää siinä moititaan.
Kemppinen kirjoitti myös: "- - Suomessahan oli jääkärikenraalimajureja maaherroina vielä sotien jälkeen..."
Niin. Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä on otteita Mannerheimin kirjeistä kenraaleilleen, liittyy kohta julkaistavaan laajempaan kirjaan. Viimeisessä siteerauksessa evästystä saa kenraaliluutnantti Heinrichs siirtyessään yksityisen pankin palvelukseen. Mannerheim varoittaa Heinrichsia "korkeasta arvostaan" kiinnipitämisestä. Tulee mieleen, että opetuksen voisi pukea tähänkin parimerkityksiseen muotoon: A proper civil servant is - civil!
"Maanviljelijöistä ja pienviljelijöistä on jo tullut yrittäjiä."
VastaaPoistaTästä minun piti sanoa jo silloin kun kirjoitit kunnianloukkauksesta.
Minusta on loukkaavaa että kaikenmaailman palstaviljelijät, joilla ei ole maata edes sataa hehtaaria ja ovat kenties saaneet maansa varastamalla sen ns. torpparilain turvin, nimittävät itseään isänniksi.
Minusta "isäntä" pitäisi suojata, niin että titteliä saisi käyttää vain jos maata on yli 5000 hehtaaria ja maa ollut perheessä kymmenen sukupolvea.
Palstaviljelijän velvollisuuksiin kuuluisi pitää katse alhaalla ja puhutella isäntää "Kyllä, minun herrani".
Jatkoja Baylylle:
VastaaPoistaDaniel Yergin ja Joseph Stanislaw: The Commanding Heights: The Battle for the World Economy