Kysymys oppilaille

Se on väärä luulo, että huonommat ihmiset oppivat paremmiltaan.

Neekeripoika ei kulkenut menneisyyden kuvakirjassa paljasjaloin risainen silinteri päässä apinoidakseen etevämpiään. Ainakin brittiläisistä siirtomaaherroista on varma tieto – alkuperäiskansojen edustajilta oli kenkien käyttäminen rangaistuksen uhalla kielletty.

Jalkapohjat saatettiin hakata rottingilla sellaiseen kuntoon, että kengät lähtivät mielestä.

Silinterihattu oli vahvin mahdollinen viesti: haluan olla rehellinen ja olen kunniallinen. Muoti oli saanut vauhtinsa etenkin Yhdysvalloista evankelisista piireistä. Tarkoitus oli luoda vaihtoehto sotilaspäähineelle ja huikentelevaisuutta viestittävälle sotilaiden ja aatelin kolmikolkkahatulle.

Silkki oli suhteellisen halpa keino saada päähine vettä hylkiväksi. Hyväähän huopakin on. Stetson hävisi patenttijutun englantilaiselle firmalle, joka oli keksinyt tuon päähineen.

Myönnän etten ole nähnyt siitä papereita. Google Patents ei auta tässä. Se oli niin kauan sitten.

Teknologian tutkijat, joihin kuulun kai itsekin, panevat liikaa painoa teknologialle.

Joku voisi selvittää asian yksityiskohtaisesti, mutta tietääkseni Wagneria ja Beethovenia soitettiin 1800-luvun puolella sekä eurooppalaisille että ei-eurooppalaisille imperialisteille konserttisaleissa.

Muusikon frakki jähmetti muodin 1880-luvun tasalle, eikä se ole muuttunut siitä. Teknologiaa tai ei, keskeiset orkesterisoittimet saivat nykyisen muotonsa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Viimeisten joukossa tuli flyygeli, jollaisella jo Chopin ja Lisz paukuttelivat kuin aika pojat.

Japanilaiset diplomaatit esiintyvät Tintissä ja pilakuvissa shaketissa ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Meillä näillä palstoilla liian harvoin mainittu harrastelijarunoilija Kalevi Sorsa poisti shaketin Kekkosen luvalla akkreditointitilaisuuksista. Nyt kampe näyttää tulleen takaisin amerikkalaisena hääasuna.

Pointtini: ns. innovaatiodiffuusio eli tässä tapauksessa länsimainen orkesterimusiikki levisi Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan ennen kuin oli olemassa äänen tallettamisen teknologiaa.

Nuottien painaminen eli partituurin hankkiminen orkesterille oli hankalaa. Kun itse aloittelin lakimiesuraani, Suomessa oli yksi nuottilatomakone ja Musiikki-Fazerilla oli tallissaan pari puhtaaksi piirtäjää. Tietoni mukaan orkesteripartituurin yhden tai ehkä kahden sivun huolelliseen kopioimiseen meni noin yksi työpäivä. Tolkulliset valokopiokoneet tulivat vasta 70-luvulla.

Elokuvataiteessa Japani ei ehkä ole poikkeus. Siellähän tehtiin elokuvaa aivan Hollywoodin malliin ja jopa suurempina määrinä 1920-luvulta alkaen. Kurosawa teki Shakespearea mutta toisaalta Hollywood teki ”Seitsemän samuraita” nimellä ”The Magnificent Seven” (J. Sturges, 1960). Egypti ja Intia olivat jo vuosikymmeniä sitten suurempia elokuvamaita kuin Yhdysvallat.

Kiinalainen ja japanilainen kuvataide alkoivat vaikuttaa Eurooppaan näkyvästi jo 1700-luvulla ja afrikkalainen kuvanveisto 1900-luvun alusta. Romaani esitellään aina eurooppalaisena ja teollistumisen seuralaisena; Japanin Genji ja Shin Heike monogatari ovat monen mielestä proosan huippua lähes tuhannen vuoden takaa.

Ja sitten runous – ensimmäinen todella suuri rysäys Euroopassa oli muuan itävaltalainen Hans Bethge, joka julkaisi muunnelmia japanilaisista ja kiinalaisista runoista. Kun Mahler sävelsi Das Lied von der Erde –teoksen näihin teksteihin, joiden taustalla näkyy jopa suurista suurin Li Po (Li Bao), reitti oli auki ja muutkin kuin Ezra Pound ja kääntäjä Arthur Waley tunnustivat että hienostuneisuutta ajatellen kaukainen itä ei jää meistä ainakaan jälkeen.

Madly singing in the mountains.

Luettelosta tulisi äkkiä pitkä. Pointti on: teknologialla ja ilmaisulla ei ole ainakaan mekanistista yhteyttä, ja vaikutteet ovat kulkeneet hyvin kauan kahteen suuntaan.

Eurooppa-kerska alkoi hiipua historiassa ja taiteen tutkimuksessa 1980-luvulla. Koska itseinho on perinteinen eurooppalainen piirre, siinäkin mentiin vähän överiksi, mutta nyt alamme käsittää, että innovaatioitten ja keksintöjen historia on nähty liian kapeasti ja liian eurooppalaisten silmälasien läpi.

Kun nyt on kaatumassa päälle todella hurjia ongelmia eli sellaisia kuin ilmasto ja väestö, on syy uskoa, ettei niitä ongelmia ratkaise Eurooppa. (Tässä yhteydessä luen USA:n Eurooppaan).

Innovaatiodiffuusio…

Pyjama lienee orientaalista alkuperää. Matot valloittivat kaiken maailman. Selkeästi kiinalaistyyppinen astiasto vakiintui sata vuotta sitten muun muassa Suomessa, kun Sèvres ja Meissen olivat selvittäneet posliinin valmistuksen salaisuudet.

Toisin kuin luullaan, itä on tuottanut aika paljon arjen teknologiaa, kuten monien suosimat huokeat kynät. Sharp oli, kuten nimestä arvaa, ennen sotia lyijytäytekynien valmistaja. Mokkasiini oli kenkä, jonka kaltaista Euroopassa ei ollut hoksattu.

Fetsi on nuori keksintö. Niitä valmistettiin vuoteen 1909 melkein yksinomaan Itävallassa, vaikka huovutus ja huopa on ehkä maailman vanhin tekstiili. Rukoilijan tulee näet peittää päänsä. Turbaanin sitominen on vaivalloista. Silinterihatun lieri on tiellä – otsaa ei voi painaa lattiaan. Siksi ratkaisuksi tuli juuri fetsi.

Muistelen että niitä tuotiin hupipäähineinä matkamuistoina vielä minun aikanani. Joel Lehtonen esiintyy mielestäni valokuvassa rakkaan Putkinotkonsa verannalla fetsi päässä. Mutta hän olikin matkaillut ristin ja puolikuun maissa, yhtä Marokossa kuin Westermarck.

= = =

Päivän vihje. MS Word on parantanut etsi - korvaa -toimintoa lisäämällä villimerkkejä. Olen syvästi kiitollinen uudesta merkistä ^&

Se sijoittaa korvattavaan kohtaan etsi-stringin. Näpertelen tuomioistuimen ratkaisuja ja haluan korostaa tyyleillä päviämäärät. Helsingin hovioikeus ja jokin päivämäärä. Etsi "Helsingin hovioikeus ^#^#.^#.^#.2007" Korvaa "^&" ja tyyyli sejase. Regular expressions! Melkein niin kuin paremmissakin ohjelmissa.

Epäilen että opiskelijat tykkäävät, kun saavat KKO:n päätökset 1990-2007 ja Informaatio-oikeuden keskeiset n. 100 lakia ja direktiiviä sellaisessa muodossa, että katse löytää tentissä tiedettävät asiat. Eli pdf:t kotisivulle.