Urheilu kansakunnan syöpä

Nyt sitten varmaan aletaan painaa juoksujalkineisiin värikuvia katkenneista jänteistä, paitoihin patologiseen tilaan pöhöttyneitä keuhkorakkuloita ja tuulipukuihin kirkasvärisiä kuvia sydämen ja verisuoniston sairaustiloista.

Urheilu on vakava sairaus, mutta poliittinen ja virkamiesjohto yrittää edistää sitä.

Selitykseksi ei riitä edes pohjaltaan epäluotettavien äänestäjien huomion kiinnittäminen todistetusti toisarvoisiin asioihin. Menettely on kontraproduktiivista, koska jotkut ihmiset todella vaalivat ja varjelevat kuntoaan sen sijaan että joisivat itsensä päättäväisesti hengiltä tai tikahtuisivat tukokseen hyvissä ajoin ennen eläkeikää.

Tämä on näet ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa. Vai osaatteko kuvitella paavia juoksemassa?

Ensimmäinen maailmansota aiheutti näitä kohtalokkaita muutoksia.

Vahvuus oli tarkoittanut luonteen vahvuutta, sitkeys moraalista periksi antamattomuutta ja nopeus ajatuksenjuoksua.

Nyt kaikki muuttui.

Jutun urheilun luonnetta kasvattavista ominaisuuksista olet kokemukseni mukaan paskapuheita, samanlaisia kuin kirjallisuuden jalostava vaikutus.

Ennen sanottiin, että urheilu on pilannut monta hyvää ryyppymiestä. Nähdäkseni tuo käsitys on kyllä osoittautunut virheelliseksi.

Arvot muuttuivat. Aikanaan Mannerheimin paikalla nousi joku korkeushyppääjä, joka oli ollut myös hyvä hyppäämään tasakäpälää.

Mannerheim kuten itse asiassa yllättävän monet näkyvät valtiomiehet ja sotilaat, oli tehnyt myös fyysisesti uskomattomia suorituksia, mutta ei hikisissä halleissa eikä takomalla pakonomaisesti viattomia palloja, vaan ratsastamalla tuhansia kilometrejä halki Aasian ja vakoilemalla ja kartoittamalla, keräämällä esineistöä ja osoittamalla kykyä tulla toimeen hyvin arvaamattomienkin henkilöiden kanssa.

Aikaisemmin hän oli tullut tunnetuksi ratsastajana, jonka voitosta kannatti lyödä vetoa. Ratana oli Pietarin kaupunki, ja niillä kivillä ja siinä kosteudessa omat ja etenkin toisten luut ja kallot olivat vaarassa.

Mutta voitteko kuvitella Mannerheimia hyppäämässä korkeutta? Tai Ståhlbergia työntämässä kuulaa? Relanderia rekillä? Svinhufvudia hyppäämässä lentomäestä? Rytiä höyhensarjan nyrkkeilijänä? Paasikiveä aerobikkaamassa?

Ette voi.

Äsvinhuuti osallistui kyllä suojeluskuntien ampumakilpailuun, mutta niissä oli maalitauluna partaisen ryssän kuva, ja ellei joka kerta ollutkaan, niin mielessä se kyllä oli.

Sotilasurheilu oli nuorten miesten ammatti. Heidän oli pysyttävä kykenevinä puolustamaan muun ohella hitaasti liikkuvia tai muuten vain lihavia arvohenkilöitä, tarvittaessa jopa talvella.

Jotkut taitelijat ja muut huithapelit saattoivat valokuvauttaa itsensä suorastaan suksilla, mutta se oli nuoruutta tai rahvaan suosion tavoittelua.

Eino Leino ja Otto Manninen on valokuvattu uimasillaan Helkavirsikesänä Kangasniemellä.

Rohkenisinpa lyödä vetoa, että heillä ei ollut sekuntikello käynnissä.

Omaa käsitystäni äärirajasta kuvaa sotavuosien maaottelumarssi, johon valtioneuvosto osallistui kravateissa ja puolikengissä, paitsi Tanner, jolla oli monot. Mutta jo silloin käärme eli urheilujohtaja oli luikerrellut paratiisiin. Rangellilla oli hyvin epäilyttäviä kontakteja, ja Ramsay oli ensimmäisiä, jotka hairahtivat käsittämään hyvä ja arvokkaan purjehtimisen myös kilpailuksi. Kun vene on niin suuri, että kilpailija voi tuprutella sikaria ja heittä naamariin viskin toisensa jälkeen, meneehän se. Mutta 1920-luvulla oli kehitetty Norjassa ja Australiassa perkeleellisiä pikkuveneitä, joissa kaikkien oletettiin osallistuman köysien kiskomiseen.

Loppujen lopuksi olemme päässeet näihin asti aika vähällä, koska Koiviston lentopallo on urheiluksi aika viatonta. Mutta pahat tavat tarttuvat, ja Perkele käy ympäri kuin kiljuva jalopeura. Arkkipiispa Vikström syyllistyi jalkapalloiluun vallan nappulakengät jalassa, eikä sen jälkeen ole millään ollut mitään väliä. Ehkä seuraavassa kirkolliskokouksessa juostaan puolimaraton, esimerkiksi diakonissat yli 60 v.

Kyllä minä kuulen jupinan: golf.

Tämä Englannin kuningas, joka osoittautui sitten höyrypäiseksi myös naisasioissa, pelasi golfia, mutta siihen se jäikin. Edinburghin herttuan nuorempana harrastama hevospoolo ei ole urheilua, vaan ylhäisaatelin vanhastaan suosimaa eläinrääkkäystä.

Ensimmäinen valtiomiessarjan tosigolffari oli Eisenhower, ja hänestä tiedämme nyt lukuisten elämäkertateosten perusteella, että hän piti pilkkanaan puolta kansaa. Hän oli niin ovela, että ymmärsi näyttäytyä Bob Hopen ja vastaavien komeljanttareiden kanssa griineillä ja valehdella, että päivän puttaus oli hänelle tärkeämpi kuin kilpavarustelu.

Moni uskoi.

Mutta sitten tuli lisää urheilumiehiä ja niin kävi, että Yhdysvalloista alkoi kadota myös teeskennelty arvokkuus, jota kuitenkin kansallisamerikkalaiset (tarkoittaa intiaaneja ja eskimoita) olivat osoittaneet luontojaan.

Pikkulasten ja keskenkasvuisten nuorten jäljittely vakiintui muodiksi. Sana ”sport” tarkoitti muinoin huvittelua ja toisaikaista toimintaa - ”disport” .

En kyllä muista, että kukaan presidentti olisi virkakaudellaan maalannut aitaa tai seilannut omatekoisella lautalla Mississipillä…, mutta ehkä sekin vielä nähdään.

Se on todella valitettavaa että luonteen ja moraalin ansiot, joita ei voi mitata, punnita eikä kellottaa, ovat rappeutuneet vitsailun aiheiksi. Hyvän ruuan, oivallisten päihteiden, suitsuavien sikareiden ja viisautta antavien päiväunten (viittaan Churchilliin) sijaan on tullut velttohyppely ja taukoriipunta.

= = = = = = = = = = = = = = =

Päivän vihje:

Sellainen Sumatra PDF Viewer on oikeasti hämmästyttävä. Avaa tuhatsivuisen 10 Mb pdf-kirjan parissa sekunnissa. KVG

Jos aion lukea, avaan Acrobatilla, jossa on haku ja boomarks ja ties mitä. Joka toinen kerta, kun avaan pdf:n, vilkaisen esim. lainkohdan tai jonkin sitaatin. Sellaiseen tämä on ihana. Ilmainen, pieni ja kevyt softa.

Maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, kun tekevät tällaisia.