Huippujuristi

Kuvassa huippu. Huipulla käyminen on hengenvaarallista. Vuori tunnetaan nimellä K 2.

Kirjoitin tänään, ettei Rusin oikeudenkäynti kiinnosta minua eikä alkavaan oikeudenkäyntiin puuttuminen senkään vertaa.

Muuan kommentoija esitti MTV3:n saitilla niin hyviä kommentteja, että liitän nyt kuitenkin noihin ajatuksiin pari mietettä huippujuristeista.

En veisi omaa asiaani Sundströmille, vaikka hän on kuulemma mukava mies. Arvelan työskentelyä olen seurannut tuomarinpöydän takaa ja tiedän, että hänellä on harvinaiset taidot: kaivaa esiin asain ydin ja pysyä asiassa. En ole nähnyt hänen esiintyvän piippuhyllylle. Sundström sen sijaan on taitava keräämään aplodeja.

Asianajajan tehtävä ei ole väläytellä eikä myöskään pelastaa päämiestään linnasta eikä myöskään saada läpi hurjia vaatimuksia. Hänen keskeinen tehtävänsä on toimi tuomioistuimen robottikätenä oikeuskysymysten ja tosiasioiden selvittämisessä tai joka tapauksessa esittämisessä.

Juttu ratkaistaan soveltamalla lakia syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 31.5.1974/422.

Laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan hyvitys kuluista. tulojen ja elatuksen vähentymisestä ja kärsimyksestä.

Laki on siis niukka ja hiukan vanha.

Huippujuristi joutuu pohtimaan, missä määrin vahingonkorvauslakia on sovellettava ja onko rikosvahinkolailla merkitystä asiassa.

Huippujuristi joutuu miettimään, millaista todistelua on aihetta esittää ja ennen kaikkea missä järjestyksessä.

Jos kantajapuoli lähtee liikkeelle laajalla rintamalla, vastaajan rooli on helppo. Kunhan istuu rauhassa ja vastaa vaatimuksiin kuhunkin kerrallaan.

Yleisön on vallannut kiihtymys. Se on ilman muuta huomioon otettava asia. Rusin ivaileminen tai kiusaaminen olisi virhe; sellaista ei näytä olevan tiedossa. Suojelupoliisin mollaaminen näyttää välttämättömältä, mutta siinäkin kuiva asiallisuus tehoaa parhaiten.

Tässä jutussa on mahdollisuus suuriin korvauksiin. Yleisön epäluulo on vuosisataista "ei korppi korpin silmää noki" -viisautta. Kannattaisi mennä katsomaan kuollutta tai sairas korppia. Toiset korpit nokkivat sen silmiä vimmatusti. En tiedä, mistä sanonta on peräisin. Ja taas virkamiehenä olen ollut monet kerrat nokkimassa toisia virkamiehiä niin että joskus on tuntunut siltä, että paljon vartija saa erikoisen kovan kohtelun.

Lensihän meiltä taannoin pääministeri kuin leppäkeihäs, rikokseen syyllistymättä mutta valehtelemalla. Ja pankkikriisin mainingeissa Juhantalo, joka sitkeästi väittää saamaansa tuomiota pikkuasiaksi. Sitähän se ei ollut.

Osa lehdistä luettavista vaatimuksista on sellaisia välillisiä vahinkoja, että puolustus eli valtio tulee ampumaan ne vaivattomasti alas.

Osa on selvää asiaa.

Huippujuristi osaa erottaa pääasiat sivuasioista.

Kun joku pääsee ammattikunnassa huipulle, on yleensä helppo löytää joukko nimettömiä lähteitä, jotka todistelevat, että ei se niin hyvä ole. Kunhan on ollakseen.

Mikä sitten on totuus asianajajan vaikutuksesta?

Kyllä se kuulkaa voi olla suuri.

Äärettömän harvoin asianajaja pystyy muuttamaan mustan valkoiseksi, mutta joskus kyllä on tilanteita, jossa tekninen syy rajoittaa vastuuta merkittävästi.

Voitin kauan sitten jutun osoittamalla, ettei oikeuskanslerilla ollut toimivaltaa painovapausrikoksessa ja syyte oli siksi jätettävä tutkittavaksi ottamatta.
Tiedän tapauksen, jossa suurlähettiläältä vaadittiin vahingonkorvauksia, ja korkein oikeus totesi, ettei valtiolla ollut puhevaltaa yleisessä tuomioistuimessa. Asiaa olisi pitänyt ajaa hallinnollisesti, ja mahdollisuudet sellaiseen olivat menneet.

Mutta tämäkin on anekdootti.

Vielä yksi näkökohta. Esimerkiksi Erkki-Juhani Taipale ei ehkä ollut ammattikuntansa hohtavin nimi, kun hänet kutsuttiin korkeimman oikeuden jäseneksi. Hän nimittäin hoiti tehtävän kuin tehtävän hienosti eikä esittänyt teatteria kollegoille. Ensimmäinen kysymys oli usein: mitenkäs me nyt tästä selviämme. Huonompien asianajajien ensimmäinen repliikki on yleensä: me olemme oikeassa emmekä anna tuumaakaan periksi.

Toisin sanoen oikeudenkäynneillä ei luoda uutta, parempaa maailmaa, vaan haetaan siedettävää ratkaisua vallitsevissa olosuhteissa.

Ne harvoin tähtijuristeiksi nimitetyt henkilöt, jotka toimivat tällä tavoin, saavat yleensä paljon arvonantoa kollegoiltaan ja tuomareilta.

Siis yllättäväksi tarkoitettu yhteenveto: hyvä asianajaja ei yleensä ole tappelusankari, vaan erinomaisen pelisilmän omaava mies tai nainen, joka etenee päämääriinsä eleettömästi.

Mahtoiko moni panna merkille, miten hyvin Bodom-järven murhajuttu ajettiin nyt viimeisimmällä (viimeisellä) kierroksella? Murhista syytetyn asianajaja, 1962 syntynyt Riitta Leppiniemi, on tällä hetkellä Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja.

Käyttäkää, ihmiset, hyviä juristeja, jos on pakko käyttää, mutta varokaa huippujuristeja. Tiedän muutamia kymmeniä, jotka esiintyvät oikeudessa kuin kapellimestarit: kaikki on järjestyksessä, kaikki on harjoiteltu, kaikki sisääntulot ja tauot ovat oikealla kohdallaan ja oma päämies pidetään kurissa ja herran nuhteessa.

Sellaisia tarvitaan. Eräät asiat ovat oikeasti, todella vaikeita. - Sitä emme vielä tiedä, osoittautuuko Rusin asia sellaiseksi.

Panen tähän loppuun esimerkin vaikeasta asiasta. Se on Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisu 1920-luvulta.

Kaksi humalaista herraa huomasi reelinkiin nojaillessaan, että veden pinnalla oli ikään kuin bensaa. Toinen sanoi, että paiskaapa palava tulitikku, niin katsotaan, mitä tapahtuu. Paloi laiva ja puoli sataa. Syy: bensiinisäiliöitä satamahallinnon valvonnassa puhdistamaan palkattu urakoitsija oli menetellyt huolimattomasti ja laskenut veteen bensiiniä.

Herrojen, urakoitsijan, kaupungin ja vakuutusyhtiön vastuu ja sen ulottuvuus?

Ette varmaan halua vastata, tekään, juristit. En minäkään haluaisi. Vastaus tosin löytyy Dufwan kolmiosaisen kirjan ykkösniteestä.