Hotakainen lyömässä

On tullut joskus sanotuksi jotain pahaa Hotakaisesta ja hyvää Tervosta. Kummallakin kerralla uhattiin järjestää liemiruokintakuntoon.

Tosin heillä on mielestäni molemmilla vanha suomalainen ongelma: teksti ei tahdo mahtua sivulle tai sitten sivut syövät tekstin.

Joku alan ihminen voisi puhua rakenneongelmasta. Sama vaiva on Arto Paasilinnalla ja sama oli Haanpäällä: luuli kirjoittavansa romaania, vaikka tekeillä olikin novelli.

Hotakaisen Finnhits-kirjanen ilmestyi tänään. Siihen liittyvän erikseen hinnoitellun ja sen hinnan arvoisen CD-levyn mukaan kysymys on pikkutarinoista elämän suurista taitekohdista. Luonnehdinta on huti. Sellaista sattuu sitä pesäpallossa.

Pelkkä "pikkuteksti" eli fragmentti on ongelmallinen, koska yleensä kirjallisuudessa kaksi tunnetta tai useampia kohtaa. Eheinkään tunnelmakuva ei ole runo, koska sellainen ei liikahda eikä siksi liikuta. Leinon "Nocturne" on hieno runo, koska maiseman jälkeen tulee sisään isoilla saappailla lyyrinen minä, joka ei sano murehtivansa, mutta uhkaa sitä vastoin väsätä sydämensä laulun.

Parhaita ovat kaivo-tekstit, joissa maa äkkiä aukeaa ja silmien alla on pelkkä pyörre.

Hotakaisen kirja kannattaa ehdottomasti ostaa ja lukea lähimmällä penkillä. CD on aarre: tekstit lukevat Niko Ahvonen, Paula Koivuniemi, Marjo Leinonen, Tuomari Nurmio, Lasse Pöysti, Jope Ruonansuu, Kari Tapio, Ritva Valkama, Maija Vilkkumaa ja Kari Väänänen.

Jostain vikistäkseni - näyttelijät lukevat häiritsevän paljon paremmin kuin muusikot. Ymmärrän tietysti vitsin. Tämä on irrallinen huomio, koska mietin jatkuvasti, miksi hyviä radioon puhujia on niin vähän. Uskon rajusti, että äänikirja tuli nyt jäädäkseen. Lukijoita tarvitaan.

Siinä olisi oivallinen toimi esimerkiksi Ylen reippaille eläkeläisille. Tarkoitan eräitä todella hyviä, joiden ääni ei ole personoitunut liiaksi.

Olen tilannut muutaman kalliin saksankielisen levypaketin. Heillä kun on se ääneen lukemisen perinne. Katsotaan sitten, kunhan tulevat. Brittien Shakespeare-levyt ovat joka tapauksessa aivan uskomattomien hyviä.

Mutta Hotakainen ja Suomi.

On tämä niin olennaista, että kustantajan kannattaisi lähettää pakkopullana kirja kaikille kansanedustajille. Tässä Hotakaisen "Spoon Riverissä" ovat enimmäkseen äänessä ne, joita valtavähemmistö ei kuuntele tai ole kuulevinaan.

Huumori on terävä ase. Sen ansiosta näitä syvän totisia tarinoita toivoakseni luetaan.

Näyte eli sitaatti:

Lukoil osti Teboilin, mutta ei sen asiakkaita. Venäläisyritys teki asiakaskartoituksen ja tuli siihen tulokseen, että heillä on jo omasta takaa samantapaisia. He halusivat välttää turhia päällekkäisyyksiä. Teboilin ikkunapöydässä ostajan päätös otettiin ilolla vastaan. Repa, Jukkis ja Tane ostivat sen kunniaksi santsikahvit ja jatkoivat symposiumia, jonka pääaiheina olivat bensan hinta, autoverotus ja pakolaispolitiikka. Bensasta ja autoista vallitsi yksimielisyys, pitkän keskustelun jälkeen pakolaisia päätettiin vastaanottaa neljä. Pääsyvaatimuksena kielitaito, taloudellinen valmius omistusasuntoon ja putkiasentajan paperit."