Taksi

Muuan kommentoija sanoi, että taksi on viimeisiä säännösteltyjä elinkeinoja.

Ei se taida olla. Liikenteessä on paljon vanhaa hapatusta: rautatiet, lentoyhtiöt, linja-autovuorot. Posti menetti monopolinsa, ja kuriiriyhtiöt toimivat aika tehokkaasti.

Kauan sitten mutta hyvin muistamanani aikana ammattimaisesta liikenteen harjoittamisesta sakotettiin joka käräjillä ja poliisikin oli tarkkana. Paremmissa piireissä ja tiettävästi huonommissakin oltiin selvillä siitä, että kyydin antamisesta kaverille ei saanut ottaa maksua, korkeintaan bensarahat.

Tuo käyttäytymissääntö on edelleen voimassa. Luulisin tyrmistyväni, jos joku heittäisi minut Tapiolasta Helsinkiin ja sanoisi Erottajalla että se on sitten kolme kymppiä.

Suhtaudun suopeasti linja-autoihin ja takseihin mutta en kerro takana olevia keskeneräisiä ajatuksia. Tai kerron sen verran, että nykyisellä teletekniikalla voi sommitella aika mielenkiintoisia ajatuksia takseista ja busseista, jotka eivät kulkisi taajamissa reitin ja aikataulun mukaan, vaan tarpeen. Tosiasiassa Washington D.C.:ssä on sellainen systeemi ilman teknologiaa. Koko kaupunki on täynnä takseja, joissa ei ole mittareita. Hinta määräytyy kartalla osoitettujen kaupungin "sektoreiden" mukaan.

”Kauppamatkustajan dilemma” on ratkaistu muuallakin kuin systeemilabran laskuharjoituksissa. Yksityisautoilu suuremmissa taajamissa on taatusti ongelma.

Minua ilahduttaa erikoisesti Day-Glo eli Länsiväylää ajavien bussien uudenlainen, amerikkalainen otsikointi. Näillä silmillä sitä vanhaa tekstiä ei tahtonut nähdä ennen kuin oli myöhäistä. Nykyisin teksti ”Kirkkonummi” näkyy niin kaukaa että ehtii ruveta huitoman ajoissa. Day-Glo on ”mustavalkomaali”, jota valaistaan takaa lähinnä ultraviolettivalolla.

Takseihin ei pitäisi puutua, kun etenkin blogi Elämää ratin takana kattaa aiheen etevästi ja on saavuttanut suuren suosion.

Sana kumminkin on kiinnostavaa. Eri keskustelupalstoilla näyttää jatkuvan keskustelu etenkin siitä, liittyykö meille tuttu taksi tavalla tai toisella Saksassa ja Itävallassa kauan postimonopolista nauttineen kreivillisen ja ruhtinassuvun Thurn und Taxis nimeen. Suvun vaakuna on tässä kuvana.

Moni näyttää olevan varma, että ei liity. Yksityiskohtaisia perusteluja en tunne. Toisaalta: onhan mäyräkoirakin eri kielillä Dachs tai tax (ruotsi).

Sananselityksistä usein oikea on kuivakiskoisin. Tässä tapauksessa se olisi ”taksamittari”, jolloin kantasana olisi ”taksa”, joka on peräisin suorastaan latinasta. Lähellä olevat sanat tarkoittavat veroa. Luukkan evankeliumin joulutarinan ”verollepano” tosin oli ”apographein” eli jonkinlainen henkikirjoitus.

Saksassa vuokra-auto taitaa olla vieläkin joskus ”Droschke” ja moni nuorempikin suomalainen tuntee hevosaikakauden venäläissanan isvosikka tai vossikka. Englantilaisten hevospelien nimiä ei tunne kukaan - minä tunnen jollain tavalla parikymmentä eri sanaa, mutta se on hyvin pieni osa. Itse asiassa "Sherlock Holmes -mallinen" vuokra-ajoneuvo oli kyllä aika näppärä keksintö.

Toivottavasti ”Elämää ratinan takana ” esittää katsauksen taksirengin elämään menneinä päivinä. Tai ehkä ei esitä, koska J. Alfr. Tannerin laulu ”Vosikan renkinä” on seksuaalisesti syrjivä. ”Olkoon menneeksi vaan, kunhan pussata saan…”

Englannin ja etenkin Yhdysvaltojen ”cab” on cabriolet eli kevyt ajoneuvo. Kantasana näyttäisi olevan ”vuohi”, capercolus.

Englannin (Lontoon) taksi ovat asia erikseen, siis nämä, jonka merkki todellakin on LTI. Yllättäen asiasta löytyy lisätietoa hakusanalla hackney carriage, joka johtaa kysymykseen ystävälleni Pekka Himaselle.

Olisi hakkerointi eräänlaista vuokra-ajoa? Tosin ”Hackney coach” esiintyy brittilähteissä jo 1000-luvulla eli selvästikin ennen Internetiä, muta ”hack” on edelleen mm. senttari eli rahasta toimiva erinäisten töiden tekijä.

Käsitykseni tietokoneslangin kehittäjien kirjasivistyksestä ei ole korkea. Omituisia ammattitermejä on paljon. Niin kuin kernel, siemen. Miksi ei itu? Eikä olisi hauskaa, jos tietokoneessa olisi lusto?

Sitä olen jäänyt miettimään – vanhemman poikani kanssa asiasta keskusteltuani – milloin verkkomaailmaan ilmestyvät hyödylliset ”hakkerit” eli kirjurit, jotka laativat pyynnöstä ja maksusta muodon ja sisällön puolesta moitteettomia rakkaus-, haukkuma- ja muita kirjeitä.

Siinä voisi olla tuoteaukko. Sotien aikana tällaiset palvelut olivat hyvin kysyttyjä, ja meitä on edelleen pitkä rivi myöhempiä ammattikirjoittajia, jotka olemme hankkineet perusammattitaidon kirjoittamalla koko lukion kotiaineet. Oma taksani oli kaksi askia pikkubostonia tai pussi Retkun Sotkua (piipputupakka – Rettigin sekoitus).