Checker

Jouduin ottamaan selvää, mikä on trolli blogeissa. Yllä kuva. Trolleja ja viaton lukija.

Patenttitrollit olisin tuntenut. Olin lievästi yllättynyt, että heikäläisistä löytyi Wikipediasta artikkeli ja lisäksi lista.

Kuten huonot koomikot sanovat:"But, serious - folks..." Eli vakavasti sanoen "patent troll" on sekin lähinnä haukkumasana tai slangi-ilmaus, joka rinnostuu lähinnä kirosanoihin - joku ei nyt tykkää jostain.

Mutta koulubussit tuovat mieleen taksit, ja olen joskus miettinyt, missä olisi aineistoa keltaisista takseista (Yellow cab), joita nimestään edelleen sangen tunnettu John Hertz pyöritteli jo 1910-luvulla.

Checkers nyt ainakin on mutkikas nimitys. Tuo shakkilautakuvio, jota brittipoliisit käyttävät jostain käsittämättömästä syystä tunnuksenaan, oli lähes vuosisadan taksien tunnus keltaisen värin ohella.

En viitsinyt ottaa "Taksikuskin" De Niro -kuvaa, jonka kaikki tuntevat. Se on Imdb:ssä.

Checkers on lisäksi jo toimintansa lopettaneen yhtiön nimi ja pitkään toimineen autotehtan nimi.

En voi väittää olevani varma asiasta, mutta Checkersit tuskin olivat varsinaisia laatuautoja. Euroopan ja Yhdysvaltojen yksi ero on suhtautuminen takseihin - en muista koskaan nähneeni Amerikassa siistiä ja hyväkuntoista autoa normaali taksissa. Limousine-palvelu on sitten asia erikseen.

Luullakseni maailman ylellisimmät taksiautot ja maailman toiseksi parhaat taksinkuljettajat ovat Suomessa.

Tämä saattaa liittyä verotukseen, mutta en ole varma. Arvaukseni on, että Popeda-kauden jälkeen taksikuskit saivat tuonti- ja ostolupia länsiautoihin, ja valinta kohdistui varsin usein Mersuun - siis jo 50-luvulla.

Amerikkalaisten autojen tuonti oli kumman nykivää. Senkään syytä en tiedä. Eräissä vaiheissa ihan normaaleja jenkkiautoja myytiin - isoisällä oli Ford Custom ja naapurin mattotehtailijalla oli Henry J. ja sen jälkeen Kaiser. Eräällä kunnanlääkärillä oli Buick.

Sitten amerikkalaiset katosivat kuvasta aika perinpohjaisesti.

Ilman Kaurismäki-kulttuuria suhtautumisemme amerikkalaisiin autoihin voisi olla aivan erilainen. Mutta näin minä aikoinani näitä bensarosvoja. Kun avasi kaasuttimen auton käydessä, näky oli sama kuin olisi vessan vetänyt.

Lontoon taksi on tietääkseni Austin/Morris -ryhmän loputtoman suurina sarjoina valmistama värkki, jonka suurin rakenteellinen nopeus on jotain 80 km tunnissa. Siinä ei ole tavaratilaa, vaan kamat ovat suunnattoman suuressa matkustajatilassa. Itse olen tuon autotyypin suuri ihailija ja kuulisin mielelläni, onko niiden moottoreille tehty mitään eli mahtavatko olla pahojakin saasustuttajia.

Mutta amerikkalainen vaihtoehto on amerikkalainen vaihtoehto. Koulubusseja valmistivat monet eri yhtiöt ja yhtiöryhmät, kuitenkin aina samanlaisina. Keltaisia takseja oli niide loiston päivinä monia merkkejä, ja tuo tunnettu Checker taisi olla vain yksi monista.

Tällä kirjoituksella haluan mainostaa juridiikan, immateriaalioikeuden pikku hiljaa käyttöön ottamaan termiä trade-dress. Se ei ole trade-mark eli tavaramerkki, vaan yhtenäinen kokonaisilme - niin kuin Mäkkäri.

Luultavasti "keltainen taksi" oli varhainen trade-dress ja monessa mielessä varmaan asiakkaille kätevä. Taksit olivat taatusti eri näköisiä kuin kaikki muut autot. Ranskassa oli tehty samaa (Renault) jo ennen maailmansotaa, mutta suhteellisen lyhyen aikaa. Rautateillä on itsestään selvää, että junat ja vaunut ovat standardin mukaisia eivätkä yksilöllisiä. Lnetoliikenteessä taas trade-dress toteutetaan maalaamalla ja logoilla.

Mielenkiintoista?

Suomessa oli Checkereitä sotien jälkeen. Niitä toi maahan ainakin S.P.J. Keinänen, kilpa-autoilija, nastarenkaan kehittäjä (tai keksijä) ja liikemies.

Hänen väitetään lanseeranneen autokorjaamojen pyhän lauseen, jonka lingottiin asiakkaille, kun he tulviat valittamaan juuri "uutena" ostamataan autosta, joka oli siis osoittautunut taksissa loppuun tahkotuksi:

Missä on elämää, siellä on kolinaa!